skitsofrenian sairastaminen ei ole huostaanottoperuste. omakin mieheni on ilmeisesti tuon taudin kantaja, ja sai sussut määräämään lapsemme huostaanotettaviksi kiireellisesti minulta hänelle. sossuille merkitsee ihan muut kriteerit. lisäksi tunnen monia mielisairaita jopa mt eläkkeellä olevia joiden lapset on kotona eikä huostassa vaikka heiltä on aiemmin huostattu muita lapsiakin. joka kerta punnitsevat erikseen. lapsillasi oli huono tuuri, sitä paitsi luulin että heidät sijoitettiin siskosi luo, ehkä se olikin lapsillesi paras vaihtoehto? mikäli et sairasta kai toimitit lekurin todistuksen. itse tein niin ja huosta senkun jatkuu eli ei ollut siitä kyse. sossut eivät vaan halua kertoa syitä, mutta itse epäilen että huoltopoliisin perinteisin syy on ns huonoilta naisilta lapset pois- taktiikka.
pirjopietilälle
äips
35401
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
mutta sen verran tiedän asiasta kuitenkin, että skitsofrenia oli sossun omia harhoja ja kun sossu vaati äidin mielisairaalaan, niin hänet käännytettiin sieltä pois. Siis huono sossuhan nimeää myös lääkärin oikeudet itselleen, ei tämä ole harvinaista ollenkaan, mutta saivat pitkän nenän tässäkin tapauksessa.
Huonoksi tuota äitiä ei voi nimittää kuin pahanilkinen panettelija. Hän hoiti kyllä asiansa, lapset kävivät normaalisti koulua, siihen ei ollut kellään mitään sanomista, heillä oli hyviä harrastuksia, joihin äiti kuskasi heitä säännöllisesti sen lisäksi, että itse opiskeli tuohon aikaan. Hän kuului myös koulun vanhempain yhdistykseen ja kunnan kulttuurilautakuntaan eli ei hän missään huonossa kunnossa ollut muiden kuin sossun mielestä. Ja sossu luikerteli perheen asioihin ex-miehen sotkujen takia, joiden perusteella sossu epäili äitiä ilman todisteita. Lapset sijoitettiin ensin satojen kilometrien päähän Keski-Suomeen tekouskovaiseen perheeseen, jossa lapsia kohdeltiin todella ala-arvoisesti. Sieltä äiti sai heille siirron oman siskonsa luo, joka oli parempi vaihtoehto kuin ensimmäinen sijoituspaikka.
Sen verran on sanottava, että jos perheillä olisi todellista oikeusturvaa lastensuojelua vastaan, niin noita lapsia ei olisi koskaan edes huostaanotettu tai ainakin heidät olisi kotiutettu väärinkäsitysten jälkeen nopeasti takaisin. Mutta sossuhan näyttää työllistävän itse itseään eli jos oikeasti huonoa perhettä ei kohdalle osu, niin lapset viedään mistä tahansa pelkän sossun huolen ja mielikuvituksen varassa. Tästä tapauksesta on jo todella kauan, nyt nuo silloin huostaanotetut lapset ovat jo aikuisia. Sen verran huonoja heidän muistonsa lastensuojelun "hellästä huomasta" ovat, että lapset eivät halua paljon puhua tai muistella huostassaoloaikojaan.
PS. mitä tarvetta tämä aihe oli ottaa oikein omana ketjuna ja henkilön omalla nimellä esille?
Tiedän kuka tämä ketjun aloittaja on. Hän joutuu käräjille herjaamisesta ja moni ihminen on hänet haastanut. Ehkäpä sitten tämän henkilön herjajutut ja valheet loppuvat netistä.
Tämä henkilö on hyvin sairas henkisesti.
Sairas ei välttämättä ole rikosoikeudellisessa vastuussa teostaan. Mutta se mikä on jo vuosien ajan ollut tämän palstan ylläpitäjän toimissa arveluttavaa on se, että he eivät anna porttikieltoja jatkuvaan herjaukseen, solvaukseen ja ilkeilyyn syyllistyvälle henkilölle. Siinä mielessä tarvitaan ilmeisesti oikeustoimia, että Suomi24:n kirjoituksissa ei jatkuvasti syyllistytä edellä mainittuihin rikoksiin.
Tämä ei koske tämän palstan kirjoittajia, joilla kyllä useimmilla on näyttöä siitä, että heidän asiaansa ei ole hoidettu edes lakien mukaan, mutta hallinto-oikeuskäytännön puolella on silti lähes mahdoton saada oikeutta asiaansa. Lisäksi asiakkaalla on oikeus netissä arvostella vääriä ja epäoikeudenmukaisia päätöksiä antaneita viranomaisia.
Kyllä se sossu itse oli huono, tosi huono nainen!
Tämä sossu kun otti kaikilta niiltä yksinhuoltajilta, jotka huolehtivat lapsistaan, mutta juopoille ja narkkareille jätti lapset. Johtui varmasti siitä, että sijoituspaikat eivät huolineet juoppojen ja narkkareiden lapsia, vaan halusivat sitä parempaa materiaalia, niin kuin minun lapsni olivat. Ihan sossu kehaisi, että "On ottanut Espoossa kaikkein eniten lapsia huostaan ja nämä lapset ovat parhaimmasta päästä."
sossu kunnostautunut siinä casessa, jossa lapsi harhaili 2 v maantiellä, äiti oli huumehörhöissä, mutta sossu tuki.......ja paljon muuta mitä siihen caseen liittyi.
Pirjo, niin harkitsisin kunnianloukkauskanteen nostamista. Mutta taitaakin olla kyseessä sellainen kaveri, jolla niitä kanteita on vino pino jo ennestään lukuisien eri ihmisten nostamana.
Taidat itse olla melkoisissa mömmöissä kun sekoitat 2-vuotiaan ja yli 20-vuotiaan lapsen samoihin huumehöyryihisi. Et sinä ainakaan lasten asialla ole, saakelin idiootti! Häpeä käytöstäsi - jos tajuat edes sen verran tästä maailmasta!
Joskus jotkut kirjoittajat vaikuttavat ihan sekopäisiltä. Kuten tuo yllä oleva, nimimerkki "Tajuatko hävetä edes".
Että mitä häh? Mistä tuossa purkauksessa on kyse?
minäkään, muistelin vaan, että tämä sama sossu, joka tässä pirjon asiassa (netistä luettua) möhli tämän huumehörhön lapsen tapauksen eli ei huostannut vaikka ilmiselvsästi aihetta oli.
pirjon casessa ollut huumeista vaan tämä sama sossu ei toiminut tapauksessa, jossa olisi ehdottomasti pitänyt toimia. Oirjo pietilän juttu siis eri, mutta sama sossu käsittääkseni.
että aloituksen kanssa samassa ketjussa nostetaan esille muutama vuosi sitten lööpeissä ollut tapaus...
Kun nimittäin ne isä-henkilöt, jotka äitien turhaan solvaamiseen aikanaan osallistuivat, pitivät erityistä haloota nimenomaan tuosta pysäkille hylätystä lapsesta. Jos aloituksen tapauksessa ja lehtilööppien jutussa on ollut sama sosiaalityöntekijä, niin miksi näitä juttuja on koko ajan kuljetettava rinta rinnan ihan kuin olisi kyse samanlaisista tapauksista, koska ei ole! Aikajanalla ajateltuna edellinen tapaus on sattunut noin 20 v sitten ja lööppijuttu reilut 2 v sitten.
Koska joku näistä äitejä herjaavista isistä haluaa ylläpitää käsitystä äitien huonoudesta ja isien hyvyydestä. Täm henkilö keksii sitten ihmisille hänen (siis tämän isän) mieleisen yksityiselämän, jonka sitten levittää totuutena vihjailemalla ja vääristelemällä asioita.
Kaverille on kuitenkin tulossa loppu tähän peliin. Hän on mennyt toimissaan liian pitkälle ja jatkoa seuraa...
onneksi!
joku oli lähettänyt minullekin anteeksipyyntöä välikäsien kautta. Heillä ei kuulema ollut mitään todellista aihetta silloiseen haukkumiseensa ja kaikkeen törkeilyyn, mitä pitivät. Ei ollutkaan, kyllä se tiedettiin jo silloin. Mutta että jatkuvasti viitsivät jauhaa tuota samaa p... Yksi noista isukeista omaa varmaan Suomen ennätyksen toisia vastaan nostetuista herjauksista, samoin myös niiden määrässä, joita häntä itseään vastaan on nostettu. Huoh...
Mutta hänen lisäkseen maininnan näissä yhteyksissä ansaitsee myös eräs toinen espoolais-isukki, joka mitä ilmeisemmin on todellinen naisvihaaja. Viha kohdistuu kaikkiin yksinhuoltajaäiteihin, mutta ennen kaikkea heihin, joilta lapsi on huostaanotettu. Hän on olevinaan isien asialla, mutta todistetusti (hän itse on myöntänyt) häneltä onnistuvat mitä törkeimmät sekä ihmisryhmään että yksittäisiin henkilöihin netissä rustatut solvaukset ja herjaukset. Käytän noita termejä, koska rikoslaki käyttää niitä nimityksiä. Ne samat inhottavimmat jutut, jotka hän myönsi vanhemmat.comiin kirjoittaneensa, niitä samoja ilmeistyi aikanaan myös tänne. Hänen kirjoituksissaan on rikoslakia rikottu moneen otteeseen, vaikka eräs toinen isukki - myös joskus täällä kirjoittava - toista väittääkin. Pitkässä keskustelussa kerran myönsi kyllä olevansa väärässä, mutta se näyttää olevan sivuseikka silloin kun haluavat samaa saastaa ikuisesti julkisuudessa levitellä.
Kyllä, sossu oli sama, joka vei lapseni.
Eli kuten kirjoitin:
"Tämä sossu kun otti kaikilta niiltä yksinhuoltajilta, jotka huolehtivat lapsistaan, mutta juopoille ja narkkareille jätti lapset. Johtui varmasti siitä, että sijoituspaikat eivät huolineet juoppojen ja narkkareiden lapsia, vaan halusivat sitä parempaa materiaalia, niin kuin minun lapsni olivat. Ihan sossu kehaisi, että "On ottanut Espoossa kaikkein eniten lapsia huostaan ja nämä lapset ovat parhaimmasta päästä."
Tässäkin ilmeisesti palveltiin kyseisen palstanvetäjän toiveita: hän levitteli tietoja sinne kirjoittavista yh-äideistä, keksi heille yksityiselämän, jota levitteli totuutena ja sitten herrat kilvan riensivät herjaamaan ja solvaamaan.
Nyt kun isukit ovat toinen toisiaan vasten on paljastunut paljon mielenkiintoisia seikkoja.
Mutta kukaan muu näistä isukeista ei ole kontroloinut muiden elämää kuten ylläpitäjä sairaalla tavalla. Auta armias, jos olet pitänyt kaljapulloa kädessä, olet ylläpitäjän toimesta alkoholisti, jonka ei olisi koskaan pitänyt tehdä edes lapsia.
Ylläpitäjällä kun ilmeisesti ei ole mitään käsitystä itsellään siitä, miksi hänen lastensa äidit ovat paenneet turvakotiin ja häntä itseään on syytetty insestistä. Se ikään kuin on kaikkien näiden yh-äitien, joita hän ei edes tunne, syy ja aikaansaannos.
Siellä palstalla rehottaa yksinkertaisuus kukkeimmillaan!
miten niin skitsofrenian kantaja???
siis tunnen sympatiaa pirjoa kohtaan, ja uskon että soskun olisi pitänyt toimia toisin. huostaanotto on lapselle raskas kokemus, eikä trauma ehkä poistu koskaan hänen muististaan. lastenkodissa olleilla tytöillä on paniikkihäiriötä yleisesti. kun äiti kerran on eikä todistettavasti käytä huumeita tai alkoa,(verikokeet!) olisi soskun lainkin mukaan laitettava lapsi yhdessä äidin kanssa hoitopaikkaan jossa tuettaisiin ja autettaisiin takaisin jaloilleen. mikäli tämä ei toimi eli äiti ei pysy erossa päihteistä(myös tupakka) vasta tässä vaiheessa pitäisi lapsi ottaa yksin huostaan. uskovaisuus tai tekouskovaisuus ei vaikuta huostaan. olen itse uskovainen ja en ruvennut taistelemaan sossuja vastaan koska en halunnut katkeruutta tai kaunaa elämääni. jätän asiani Jumalan huomaan, ja koska viranomaiset ovat kautta aikojen vainonneet kunnon kansalaisia siinä missä roistojakin, ajattelen että ehkä tällaista koettelemusta tarvitsin lapseni kanssa tässä kohtaa. huostaa jatkunut nyt viisi vuotta. en käytä aineita enkä ole mielisairas, mutta veikkaanpa että sossu on eri mieltä. en voi olla varma siitä mikä huostaperuste on kohdallamme koska sossu on julistanut paperin minulta salattavaksi. ehkä suojellakseen miestäni, jolta varmaan mojovia juttuja riittää... enkä ole eronnut väkivaltaisesta miehestä vaikka hän on piileskellyt vuosikaudet eikä näyttäydy kotona, vaan tekee sossulle ls ilmoituksia sukulaistensa kanssa... olemme ehkä' tavanomainenkin tapaus huostapelleilyn uhrien joukossa. mitä olen lukenut tätä palstaa ja muuta huostaan liittyvää kirjallisuutta kirjastossa, ei sossuja kiinnosta lasten auttaminen vaan heiltä menee puurot ja vellilt sekaisin omien sanojensa mukaan . hyökkäily äitien ja lasten kimppuun on käsittääkseni hauskempaa. huomasin että olen mustalla listalla kaupungin työnhaussa, enkä ihmettele kun olen itsekin ollut sossuna... tosin en huostaanottajana. eli, en halunnut nostaa muuten pirjoa esiin, mutta kun hän palstan sääntöjen vastaisesti itsepintaisesti esiintyy omalla nimellä, vastasin aiempaan viestiin jossa häntä yritettiin mollata soskun toimesta. minkä sille enää mahtaa. toivottavasti hän saa lapsensa pois suomesta ja elää rauhassa..etsiköön itselleen tulevaisuuden muualla?tätä samaa toivotan kaikille viranomaisvainojen kohteeksi joutuneille. rukoilen puolestanne että Jeesus auttaisi teitä saamaan mielenrauhan ja iloa ja valoa elämäänne kaikkien ahdistustenkin keskellä ja voitte tietenkin itsekin rukoilla. mikä estää pyytämästä Jumalalta että lapsenne määrätään kiireelllisellä huostanpurulla äidin luo? uskovaisena voin sanoa että näidenkin ahdistusten keskellä johon olen joutunut osittain omastakin syystäni, voin nauttia Jumalan antamaa rauhaa ja iloa joka ylittää kaiken ymmärryksen. kaiken päämäätä on kuitenkin tuleva Jumalan valtakunta jossa ei enää ole kärsimystä ja jostakäsin nähdään helvetissä kituvat kiusaajajoukot, tämä on Raamatussa luvattu.
missä hän esiintyy omalla nimellä ja missä sanotaan että ei saa esiintyä omalla nimellä
ja mitä sinä höpiset ...
Minun huostaanotetut lapseni ovat jo aikuisia, toinen on jo äiti. Molemmilla menee erittäin hyvin. Kumpikaan ei ole missään yhteydessä sijaisperheeseen, johon heidät alunperin sijoitettiin.
Meillä taasen on todella hyvät välit tyttöjeni kanssa.
Toinen tyttöni sanoo, ettei halua sitä helvettiä takaisin, minlä joutui kohtaamaan huostaanoton jälkeen. Eli annan lapsilleni rauhan jatkaa elämäänsä eteen päin ja unohtaa maanpäällisen helvettinsä.
nimenomaan liian monelle lapselle on. Laiton vapaudenriisto, irti repäisy hyvistä vanhemmista ja heistä vieraannuttaminen, joka tehdään lapsen edun nimissä, että lapsi kotiutuisi sijaisperheeseensä.
törkeää, että mitä suurimmat loukkaukset lasta kohtaan, lainrikkomukset, ihmisoikeusrikokset ym, PERUSTELLAAN Suomessa lapsen edun nimissä tehdyiksi toimiksi. Jos koko kansa tietäisi tämän, niin kyllä lapsille alkaisi oikeutta löytymään...
Hainpa tuolta sijareiden puolelta:
0018.Pirjo Pietilä kommentoi: totuus ei pala tules1.4.2010 10:42 18.Pirjo Pietilä kommentoi:
29.3.2010 9.37
Sen olen huomannut, että jos joudut viranomaisten silmätikuksi, lapsillasi ei ole mitään mahdollisuutta edetä tässä yhteiskunnassa.
Aikoinaan minulta vietiin mielivaltaisesti lapset huostaan ja sijoitettiin sijaisperheeseen, jossa syötettiin homeleipää ja kengistä jopa sai tapella.
Sossu oli päättänyt, että minä olen mielisairas - skitsofreenikko - ja lapsilleni pitää hakea oikeat vanhemmat. … Näytä lisää
Lapseni olivat silloin 8- ja 9-vuotiaita. Asuessaan vielä kanssani heillä oli monta eri harrastusta - sirkuskoulu, ilmaisutaito, musiikkiharrastus ja toisella partio - ja yksinhuoltajana opintolainalla kustansin heille kaikki. Joutuessaan sijaisperheeseen he eivät saaneet juuri mitään, koska jopa Espoon kaupungin perhehoidon johtavan sosiaalityöntekijän ja Espoon kaupungin lasten erityistarpeiden johtavan sosiaalityöntekijän - yksi ja sama henkilö - mielestä sijaisperhe oli niin köyhä, että olisi ollut hyvä, jos lasteni sukulaiset tai me vanhemmat - työttömyyskorvauksella - olisimme vaatettaneet tähän köyhään sijaisperheen, jolla kaikki rahat menivät uuteen asuntoon, uuteen autoon, lomaosakkeeseen ja kesämökkiin, sijoitetut lapseni.
Lasteni huostaanoton aikoina vuonna 1997 opiskelin SDP:läisessä opinahjossa Työväen Akatemiassa ja sossu, joka otti lapseni huostaan oli omien sanojensa mukaan Työväen Akatemian rehtorin erittäin hyvä ystävä.
Nyt nämä huostaanotetut lapseni ovat aikuisia ja voivat todella hyvin. Kovan työn sain tehdä, että lapsistani ei tehty syrjäytyneitä kansalaisia.
Kun aloin odottaa poikaani, pääsin tai jouduin hal-projektiin. Heti synnyttyään pojalleni kirjoitettiin fas-/fae-lapsen paperit. Koska ulkoisia merkkejä ei pojastani löytynyt - jopa sydänkin oli niin terve, että arvostettu sydänlääkärin sanoi, ettei sydämen takia poikani saa vapautusta armeijasta - niin alettiin kasvojen piirteistä kirjata ylös fas-/fae-lapsen piirteitä.
Kun poikani oli 3-kuukautta vanha ja painoi yli 8 kiloa- pituutta oli 65 cm - niin kolme lääkäri määräsi rintaruokinnalla olevan poikani dietille.
Isokokoisena ja kömpelönä pojalleni liikkuminen on ollut vähän haparoimista. Hän kun kuvitteli jo heti oppiessaan kävelemään, että osaa kävellä esim. portaat alas kuten muutkin. Kyllähän siinä pieniä haavereita sattui ja varovaisuus astui mukaan kuvioihin. Myös minun jatkuva vahtiminen ja kyttääminen on tehnyt hallaa pojalleni, eli pojastani on tullut ehkä ylivarovainen. En voisi kuvitellakkaan, että olisin antanut poikani kiivetä puuhun kolmevuotiaana, ja tuskin hän olisi pystynytkään.
Sosiaalisessa kanssakäymisessä lapseni vuorovaikutustaidot eivät oikein päässeet hyvään alkuun: r-vikaisena, sanoissa tavujen sekoittaminen on tietenkin aiheuttanut hämmennystä muissa lapsissa ja aikuisissa. Kyllä poika on osannut ottaa kontaktia muihin lapsiin, ikäisensä ovat olleet ”napaan” asti ja näin poika on ehkä jäänyt ikäistensä ulkopuolelle leikeissä pihalla. Pituudeltaan samankokoiset ovat olleet poikaani 2-3 -vuotta vanhempia, niinpä pojat eivät häntä ottaneet mukaan leikkeihin.
Tarhassa tuli ongelmia, ja poika lopetti tarhassa käynnin. Esikouluun ja kouluun poika on mielellään mennyt. Syksyllä ja alkutalvella oli jotain kiusaamisia, mutta puhumalla ja - poikani on soittanut minulle koulusta - ollaan niistä eroon päästy. Ja tottahan toki poikanikin osaa kiusaamisen ”jalon” taidon. Kovasti olemme palaveeranneet poikani kanssa. Uhkailu ja kiristäminen - tietsikka pois, Wii pois, jos käytös ei muutu - ovat tepsineet.
Mielellään viranomaiset ovat nähneet poikani fas-/fae-lapsena ja kehitysvammaisena. Mutta koska mikään seikka, ei edes se, että puheen kehittymisen viivästyminen voi olla merkki raskaudenaikaisesta altistumisesta alkoholiin, kuten jossain lehdessä nyt vast´ikään kerrottiin, tue tätä käsitystä, niin eiköhän viranomaisten ole myönnyttävä ja alettava tarkastella poikaani toisessa valossa.
Olenhan heittänyt kysymyksen Tasavallan Presidentti Tarja Halosta myöten, että jos on r-vika, kuten Tarja Halosella ja jos on isokokoinen ja kömpelö kuten entinen pääministeri ja puhemies Paavo Lipponen, niin kertooko se, että näiden henkilöiden äiti on odottaessaan käyttänyt alkoholia.
Meillä on ollut onni matkassa ja olemme saaneet ihan alusta asti todella hyvän ja ammattitaitoisen sosiaalityöntekijän lastensuojelun puolelta. Hän tuki perhettämme todella kiitettävästi sekä taloudellisesti että henkisesti.
Sen lisäksi poikani on ollut puhe-, toiminta- ja fysioterapiassa, jotka ovat olleet sekä tarhan että koulun yhteydessä.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/2148515
Kirjoitin tämän vuosia sitten:
00ÄLÄ MINUA HYLKÄÄ
ÄITI/ISÄ 6.10.2005 13:17 Vastauksia: 8 Lukukertoja: 943 TEKSTIKOKO: Viestien esitystapa: sillä minulla ei ole ketään muuta kuin sinut, joka täydellä sydämellä ja tunteella minua ajattelee.
Rakasta äiti/isä minua, vaikka sossu-täti sanookin, että olen mikälie syndrooma ja häiriö lapsi, sillä sinun rakkautesi saa minut tervehtymään.
Älä äiti/isä hylkää minua, vaikka minut siirrettäisiinkin kauas ulottumattomiin luotasi, sillä hylkääminen on pahinta, mitä näin pienelle
lapselle voi tapahtua.
Taistele äiti/isä minun puolestani, tee kaikkesi, vaikka et minua näkisi ja tapaisi. Sillä ei välttämättä ole minun etuni, että minut rahasta siirretään sinusta kauas.
Muista äiti/isä, minäkin opin joskus lukemaan. Ja papereista saan tietoa siitä, kuinka sinä jaksoit puolestani kirjoittaa ja vaatia minulle hyvät kasvuolosuhteet. Muista äiti/isä. Kaikki viralliset paperit pitää säillyttää ja minulla on joskus oikeus lukea niitä.
Muista äiti/isä. Älä lannistu, vaikka sossutädit kirjoittavatkin, että äiti/isä on väsynyt, ja on parempi, etten minä tapaa heitä. Muista, minä ymmärrän sitten joskus, kuinka uuvuttavaa on tapella sossutätejä ja sijaisvanhempia vastaan. Isona minä ymmärrän, että sinut äiti/isä pakotettiin pois minun elämästä, siksi, että minä "saisin kehittyä rauhassa" paikassa, joka saa kaiken mahdollisen rahallisen tuen. Tulen arvostamaan sitä tietoa, että sinä nälästä, paheksunnasta ja kaikesta muusta ikävästä huolimatta jaksoit puolestani taistella.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/2148515
Miksi jouduit raskautesi aikana HAL-projektiin? Sehän on suomennettuna poliklinikka huumeiden, alkoholin ja lääkkeiden väärinkäyttäjille. Sinulla täytyy olla sellainen tausta, koska ei normaaleja ihmisiä neuvola passita HAL-polille. Täytyy olla päihdemenneisyys.
Koska pojallesi kirjoitettiin FAS/FAE-paperit, olit todistettavasti ryypännyt raskauden aikana. Eli narahdit varmaankin HAL:n seuloissa. FAS-kriteereissä on kohta "varmistettu raskaudenaikainen alkoholialtistus". Sitä ei voida diagnosoida täydellisenä, mikäli varmuutta ei ole. Tiedän sen itse kun selvittelin asiaa, sillä lapsellani on FAS:n piirteitä vaikken käyttänyt alkoa. En ole koskaan joutunut riitelemään asiasta lääkäreiden kanssa eikä lapseni piirteistä ole koskaan mainittu, mutta omaa uteliaisuuttani selvitin asioita.
Kukaan lääkäri ei määrää imeväistä laihdutuskuurille. Tuo ei voi pitää paikkaansa.
Ihanko totta!
Ensinnäkin koska lapseni oli otettu huostaan ja sossut pitivät minua alkoholistina. Eihän skitsofrenia, jonka sossu kirjasi omiin papereihinsa pitänyt paikkansa, koska kukaan lääkäri ei kirjoittanut sossun haluamaan lääkärintodistusta.
Niinpä oli hal-projektissa mukana ja toden totta, poikani syntyi pari viikkoa ennen laskettua aikaa 18. helmikuussa, painoi 3520 ja pituutta oli reippaat n. 52 cm. Kolmen kuukauden kuluttua 15. toukokuuta poikani pituus oli n. 64,5 cm ja painoa 8170 g. Ja kesäkuussa 19. painoa 9750 ja pituutta 65,5. 12.7 painoa 10, 045 ja pituutta 67,5. Puoli vuotiaana 12.8 pituutta oli 70,3 ja painoa 11,055. Öuen juuri poikani "Lapsuusiän terveyskortista."
Kyllä minulle lääkärit sanoivat jo toukokuussa, että itkee muutakin kuin nälkäänsä. Että pojalle pitää antaa virikkeitä, näyttää kuvia ja sen sellaista. Sanoin silloin lääkäreille, että kun poikani herää itkemään, niin hän pitää silmänsä kiinni ja lopettaa itkun vasta kun olen ruokkinut hänet. No joskus kesäkuussa hän alkoi syödä muutakin kuin rintaa.
Jaq vielä: en narahtanut missään seuloissa eikä koskaan ollut pelkoa mistään narahtamisesta koska minä en käyttänyt mitään!
Oikein mielelläni annoin näytteet, takasivathan ne sen, että kukaan ei koskaan eikä missään vaiheessa voi todistaa minun olevani alkoholisti eikä huumeidenkäyttäjä.
Että sillä perusteella ei ainakaan nuorimmaista lastani viedä pois. Ja koska ei ole skitsofrenian papereita, niin siinä suhteessa sossut saivat pitkän nenän!
Taloudellisia vaikeuksia oli ja ne sttrssasivat. Mutta se on jo toinen juttu.
(tai synnytys käynnistettiin) n. 3 vkoa ennen, syy oli rhesus tekijä, sikiö kärsi anemiasta (katsokaa wikipedia) tästä lastenvalvoja riehaantui (yksinodottaja ja kihloissa) ja vaatii dna-testit. testit näyttivät sen minkä pitikin, mutta nöyryyttävä prosessi minulle ainakin. . Ja kaikki sen takia, että lastenvalvojalla ei alkeellisinta tieoa mistään (lahjoitin hänelle lääkärien käyttämän "kiekon",lkoska muutakin laskuvirheitä oli, lahjasta hän oli hyvin tuohtunut).
viestin pointti oli se, että lääkäri tekivät mitä vaan jotta lapsi pelastuu (kiitos heille, muistellaan vieläkin) ja yrittivät jatkaa sikiöaikaa ja yx lastenvalvoja pyyhäisi työn tai sii sritti (syntymisen aikaistuminen viittaa että hedelmöittyminen on tapahtunut ennen kuin x sen ilmoittaa...) ja huom, ehdokkaita ei ollut kuin yksi, joten moraalisaarnoja ei kannata postata. Eli niin tai näin...Eikä lääkärinlausuntoja otettu huomioon vaikka oli hoidettu viikkotolkulla yliopistollisessa sairaalassa. no tässä kuitenkin kyse nöyryytyksestä ja mielipahasta, mutta se ammattitaito....
Luulenpa, että aloittaja itse on todella vakavasti skitsofreeninen.
Kyllä teksti niin sekavaa on.
....
Jos pidät sitä, että seurustelee, mutta ei lasten isän kaknssa huonona naisena, niin aika hurja käsitys sinusta on naisten huonoudesta.
Jos lasten isät ovat parisuhteessa toisaalla, niin eikö lasten äidit saa seurustella?
Kysyn vaan! ;)
PS. Seurustelin tuohon aikaan itseäni nuoremman vapaan poikamiehen kanssa. Seurustelu oli vasta orastavassa alussa, ja vapaa poikamies teki urakkatöitä toisessa maassa, niin suhdetta ei voinut kovin vakavana vielä siinä vaiheessa pitää. Seurustelumme loppui hieman huostaanoton jälkeen koska masennuin täysin.
Ja kovin julkisesti en voinut tuossa vaiheessa seurustella, koska toisen lapseni isä oli jo aikaisemmin ilmoittanut, että ei tapaa lastaan, jos seurustelen. Ja niinpä hän oli aikaisemmassa suhteessa - kadonnut miesystäväni - tehnyt: puolen vuoteen ei suostunut tytärtään tapamaan. Vaikka itse asui avoliitossa.
Tämän olen kirjoittanut vuosia sitten eli vuonna 2005!
Mieti sitä, että Espoon sossut, jotka ovat olleet mukana tässä huostahulluudessa, jokainen tietää, että olen kirjoittanut ja vielä heistä nimellä. Ja kukaan ei ole haastanut oikeuteen. Hienovaraisesti on vihjailtu, etten saa kirjoittaa, mutta SO WHAT!
Jos joku kostaa minulle tai lapsilleni, niin hänhän on ymp'äristölleen vaarallinen henkilö, en minä.
Mutta tässä, ole hyvä:
Seuraavasta kertomuksesta voi päätellä huostaanottojen oikeudellisuudesta ja lapsen edun tavoittelusta:
1. Minun lapseni vietiin turhaan.
Kun lapseni otettiin minulta, olin opiskellut neljä vuotta, elättänyt sekä lapseni että itseni opintolainalla.
Olin silloin aika väsynyt, sillä taloudellinen tilanteeni oli tiukka, opiskelin ja kuljetin lapsiani harrastuksissa. Itse oli lasteni koulun vanhempain yhdistyksissä aktiivisesti mukana.
Kun lapseni otettiin minulta pois, sosiaalityöntekijä kirjoitti omiin papereihinsa, että olen skitsofreenikko. Hän lähetti minut Jorvin psykiatriselle osastolle, josta minut palautettiin takaisin, koska siellä kerrottuani tarinani, he sanoivat, että paikkoja on vähän ja väsymyksen takia sisään ei oteta.
Sosiaalityöntekijä ilmoitti esimiehilleen, että olen huumeiden käyttäjä. Jopa huumepoliisi olisi tullut kertomaan oman näkemyksensä sosiaalitoimistoon, mutta sosiaalityöntekijä ei halunnut "perua päätöstään".
Esitin sosiaalityöntekijälle, että tytöilleni silloin 9-vuotta ja 10-vuotta, haettaisiin VAIN TUKIPERHE, koska
a) molemmat ovat päivisin koulussa.
b) iltaisin oli paljon harrastuksia: kaksi iltaa oli sirkuskoulua, toinen ilta oli ilmaisutaitoa, yksi ilta oli musiikkiharrastusta, kerran viikossa kävimme uimassa ja viikonloppuisin lapsille suunnatuissa urheilu, kulttuuri ja muissa tapahtumissa.
c) joka toinen viikonloppu lapset olivat isiensä luona.
Sosiaalityöntekijälle tämä ei käynyt. Espoon kaupungilla ei ollut VARAA eikä MAHDOLLISUUKSIA järjestää tukiperhettä, joten heidät otettiin huostaan ja sijoitettiin Keski-Suomeen. (Tuli varmaan halvemmaksi!)
2.Tavatessamme ensimmäisen kerran yhdessä tyttöjeni kanssa sijaisvanhemmat, sosiaalityöntekijä sanoi kuultemme, että "heti kun minä näin teidät, ajattelin, että nyt tuli OIKEAT vanhemmat Kirsille ja Heidille". Nuorempi tytöistäni sanoi, että "SIJAISVANHEMMAT".
Palaverissa toinen sosiaalityöntekijä kysyi, että kuinka usein olemme pohjoisessa olevan sukuni kanssa tekemisissä. Kerroin, että talvella vietämme viikon tai kaksi ja kesällä noin kuukauden pohjoisessa. Sosiaalityöntekijät sanoivat, että on parempi, ettei sukuni ole enää lasteni kanssa niin paljon yhteydesä! ?
3. Minä masennuin totaalisesti, sillä huostaanotto ja sijoitus oli huono sekä lasteni että minun vuoksi.
4. Lapseni olivat sijaisperheessä. Nuorempi oli 2,5 vuotta ja täytettyään kaksitoista hän itse ilmoitti perhehoitoon haluavansa vaihtaa perhettä. Toisessa sijaisperheessä hän oli 1,5 vuotta. Sitten hän tuli kotiin. Ja hän lopetti koulunkäynnin ja otettiin huostaan ja on nyt sijoitettuna laitokseen.
Vanhempi tytöistäni oli alkuperäisellä sijaisperheellä 3,5 puoli vuotta, mutta koska hän oli masentunut sain hänet sijoitettua uuteen sijaisperheeseen siskolleni (kaikki tehtiin selkäni takana, mutta hyvä näin) ja lapseni alkoi voida paljon paremmin.
.....
.....
5. Ensimmäisessä sijaisperheessä ollessaan kaikesta piti tapella. Vaatteista, kengistä ja paljon muustakin.
Nuoremman vaihdettua sijaisperhettä, emme olleet paljon yhteydessä, mutta siellä hän kuitenkin sai vaatteita. Muuten hän voi huonosti. Nyt hän on nuorisokodissa, saa vaatteet, häntä kuunnellaan, otetaan huomioon hänen toiveensa ja häntä kannustetaan, tuodaan positiiviset asiat esille. Mitään ei tehdä minun seläntakana vaan kaikesta neuvotellaa. TODELLA HYVÄ HENKILÖKUNTA!
Vanhemman siirryttyä siskolleni, hän sai vaatteet ja jatkoi harrastustaa, jonka löysi ensimmäisen sijaisperheen luona. Nyt vanhempi tyttöni asuu tuetussa jälkihoidossa yksin. Hänellä on tukiperhe, ihan tytölleni entuudestaan tuntematon.
6. Yhteydenpitoa tyttöihini ensimmäisessä sijoituspaikassa ei tuettu alussa muutoin kuin, että tytöt kävivät kerran kuukaudessa myöhemmin harvemmin luonani. Alussa en saanut edes ruokarahaa, mutta sitten sain tapeltua heille ruokarahat. Nuoremman ollessaan sijoitettuna toiseen perheeseen emme juuri olleet tekemisissä. Hyvin harvoin, mutta näinä kertoina varmistui se, että hän ei voinut oikein hyvin. Nyt kun hän on nuorisokodissa, hän on luonani joka viikonloppu, saan ruokarahat tappelematta.
Vanhempi ollessaan siskollani kävi luonani usein ehkä salaa siskoltani. Ruokarahat olen todella joutunut tappelemalla tappelemaan. Nyt kun hän on ihan ventovieraan tukiperheen kanssa tuetussa asumismuodossa meidän yhteydenpitoa ei tueta.
Ja tähän lisään, että kun lapseni olivat ensimmäisessä sijaisperheessä ja kun vaadin lapsilleni parempia olosuhteita, niin Espoon lasten erityistarpeiden johtava sosiaalityöntekijä sanoi minulle, että "miksi et jo luovu lapsistasi. Yleensä vanhemmat luopuvat paljon aikaisemmassa vaiheessa."
Olen ollut työtön koko huostaanoton ajan. Masennuin, enkä ole saanut töitä. Hakenut olen. Ennen huostaanottoa opiskelin 4 vuotta. Sitä ennen olin töissä firmassa, joka teki konkurssin.
Ja lisää:
Kelvoton äiti!
Vieras
Lähetetty: Sun Mar 27, 2005 8:47 pm Viestin aihe: Sivusta seuranneena:
Alueellemme Espoossa tuli sosiaalityöntekijä 1996, joka otti 1997 minulta lapset pois ja kehuskeli, että "olen ottanut eniten lapsia huostaan Espoossa, ja kyllä sinun lapsesi ovat parhaimmasta päästä".
Kun hän tuli alueellemme 1996, hän oli ottanut alakertani 6-lapsen yh-äidin lasten opettajiin yhteyttä, ja kysellyt, että onko lapsissa vikaa. Opettaja oli sanonut, ettei mintään vikaa. Sosisaalityöntekijä oli sanonut, että jos terveydenhoitajalla on jotain kerrottavaa. Mutta kun terveydenhoitajalla ei ollut mitään kerrottavaa. Sosiaalityöntekijä oli vaatinut palaveria. Siinä vaiheessa opettaja oli soittanut lapsen äidille, ja kysynyt äidiltä, että mistä oikein on kysymys. Äiti todella ihmeissään ja soittanut sosiaalityöntekijälle, jota ei ollut koskaan edes tavannut, että mikä on hommannimi. Palaveri oli peruutettu, eikä äiti saanut koskaan tietää syytä siihen. Opettaja oli kirjoittanut lausunnon lapsesta ja äidistä. Todella kaunis lausunto, ja paikkansa pitävä.
Vuosien aikana lopulta sosiaalityöntekijä sai lapset huostaan. Tilanne oli tällainen, että äiti joutui juoksemaan kaikenlaisissa palavereissa. Hän otti työtä yöksi, jakoi Hesaria ja sitten kävi yöllä Vantaan puolella siivoamassa lentokoneita. Hän ei voinut ottaapäivätyötä, koska aika kului palavereissa ja muussa mukavissa seuranta jutuissa. Tietenkin siinä väsyy sen verran, ettei jaksanut kaikista asioista huolehtia. Hänellä jäi asumistukeen jotku tarvittavat paperit toimitettavaksi, ja niihän sitten tapahtui, että äidille tuli häätöilmoitus. Äiti otti sosiaalitoimeen yhteyttä, ja siellä johtava sosiaalityöntekijä, nykyisin sosiaaliasiamies, lupasi äidille, että älä huolehdi, he neuvottelevat vuokranantajan kanssa. Viikko sen jälkeen perjantaina POLIISIT ja sosiaalityöntekijät hakivat lapset - suuria rikollisia?- koulusta, kolme sosiaalityöntekijä haki kolme nuorempaa lasta perhepäivähoidosta ja äidille ilmoitettiin, että asunto pitää olla tyhjä maanantaihin mennessä. Sehän oli sokki äidille.
Samana päivänä toinen johtava sosiaalityöntekijä ilmoitti äidille, että häätö ei ole syy huostaanottoon ja äiti voi hakea lapset lastenkodista. Mihinkä äiti olisi hakenut lapset?
Myöhemmin äidille paljastui, että hänen lapsilleen oli koko sen viikon ajan valmisteltu paikkaa lastenkodilla.
Äiti asui väliaikaisesti vanhemman poikansa kanssa oman äidin pienessä kaksiossa. Kaksi yläaste-ikäistä poikaa protestoi niin paljon lastenkodissa, että heidät potkittiin pois. Tietenkin äiti otti vanhimmat pojat mummin tykö asumaan, mutta ei saanut mitään tukea, ei elatusmaksuja eikä lapsilisiä pojista. Ei edes ruokarahaa. Äiti oli työtön, palavereissa juokseminen kulutti niin paljon energiaa ja aikaa, ettei äiti kaiken muun kaaoksen keskellä voinutkaan hakea töitä.
Niinhän siinä sitten kävi, että äidin äiti joutui myymään asuntonsa, hakemaan kaupungin asuntoa ja ja siinä vaiheessa äidillekkin annettiin asunto, kaksio. Nuoremmat kolme sijoitettiin perhekotiin monen sadan kilometrin päähän. Kun nuoremmille haettiin sijoituspaikkaa, niin tietäen minun tapaukseni, äiti oli kysynyt tapamisista ja sanonut, että meinaatteko vähentää vuosien aikan tapaamisia. Sieltä oli vastattu, että näin menetellään vain perhehoidossa, siis sijaisperheiden kanssa, mutta ei perhekotien ja lastenkotien kanssa. HIP HURRAA. Jotain positiivista.
Ja myös paljon muuta edesottamuksia sattui sosiaalitoimen taholta siinä perheessä, että ihmettelen äidin olevan vielä hengissä.
Ja meidän alueelta lähti monelta lapset pois. osa oli kyllä ihan lasten parhaaksi. Mutta osa todella tekemällä tehty.
Kun minä valitin lasteni kohtelusta sijoituksessa perhehoitoon, niin minulle vastaus oli aina melkein sama. Minun pitää ymmärtää, että sijaisperhe on köyhä, mutta niillä on hyvä parisuhde.
Pihallamme oli nuoripari, joilla oli alle kouluikäinen lapsi. Siinä perheessä oli aika hurja meno, ja lapsi kerjäsi pihalla perhehoitajilta ruokaa. Oli laiha. Ilmeisesti siinäkin perheessä oli "hyvä parisuhde", koska sitten vasta kun alueemme sosiaalityöntekijä vaihtui, puututtiin tämän perheen asioihin.
Pihallamme oli alkoholisti yh-äiti. Päivät kännäsi. Hänen jälkeläinen oli poliisin jälkeläinen, ainakin äiti sanoi minulle. Hän kehuskeli, kuinka sosiaalityöntekijä on auttanut häntä. Minulle hän sanoi, että "sinähän olet skitsofreenikko". Niin. Kukahan hänelle tuommoista oli kertonut, ei kukaan muu kuin "lääkäri/jumala/sosiaalityöntekijä" virassa oleva koko alueemme tuttavamme. Tämänkin yh-perheen elämään puututtiin kun sosiaalityöntekijä vaihtui.
Yllä oleva tarina löytyy täältä:
Helsingin Sanomat Sunnuntaidebatti:
"Päihdeäitien lapset tarvitsevat suojelua"
Kun se apu tulisikin päihdeäitien lapsille, eikä vierestä vietäisi
http://www.hs.fi/keskustelu/message.jspa?messageID=443506
Lähetetty: Maa Mar 28, 2005 12:09 am Viestin aihe: Lisää samaisen sosiaalityöntekijän ammattitaitoa:
Pojalla tuli ongelmia koulunkäynnissä, niinpä poika otettiin kiireellisesti huostaan ja passitetiin tutkimuksiin sairaalaan. Tutkimukset kestivät muutaman kuukauden, jolloin todettiin, ettei ole lapselle missään tapauksessa hyvä erottaa äidistä. Tähän sosiaalityöntekijät vain totesivat, että lapsihan on kunnan huostassa, mehän siitä päätetään.
Pojalla oli kummina psykologi, perhetyöntekijä. Tämä kummi järjesti pojalle läheltä tukiperheen ja esitti asian sosiaalityöntekijöille, mutta tukiperhe, joka oli toiminut vuosia eri lasten tukiperheenä ja sijaisperheenä, ei käynyt sosiaalityöntekijöille, koska he eivät tunteneet tätä tukiperhettä. Niinpä pojalle haettiin milloin mistäkin sijoituspaikkaa. Jopa 600 km päästä tultiin hakemaan autolla. Pojalla oli kissa, jonka hän halusi mukaan. Sijoituspaikan noutajallekkin asia sopi ja äiti saatteli poikansa, jolla oli kissa sylissä, sijoituspaikan noutajan autoon. Tässä vaiheessa olivat sosiaalityöntekijät poistuneet paikalta. Poika istui kissa sylissä auton takapenkille ja auton ovi meni kiinni. Sijoituspaikan noutaja aukaisi ikkunan ja alkoi repiä kissaa pojan sylistä ja sanoi äidille, että me emme tätä ota mukaan. Silloin äiti aukaisi auton takaoven ja sanoi pojalleen, että nyt ulos autosta. Äiti vei poikansa kissan kanssa takaisin kotiin.
Sosiaalityöntekijä soitti äidille, että miksi äiti ei ole yhteistyökykyinen. Äiti sanoi, että hän oli ja hänen poikansakin oli, koska pojalle luvattiin, että kissa saa tulla mukaan. Ja äiti kertoi sosiaalityöntekijälle mitä sitten tapahtui kun sosiaalityöntekijät olivat poistuneet paikalta. Sosiaalityöntekijä sanoi, ettei hän voi kommentoida koska ei ollut paikalla.
No uusi yritys. Nyt otettiin äiti mukaan ja mentiin muutaman sadan kilometrin päähän tutustumaan uuteen sijoituspaikkaan. Siellä sosiaalityöntekijä kesken neuvottelun kysyi, että mahtaako tässä kunnassa olla vapaita asuntoja. Kaikki olivat ihmeissään, että miksi. Sosiaalityöntekijä sanoi, että kun ei ole hyvä erottaa lasta äidistä, että jos äiti muuttaisi tänne.
Äiti sanoi myöhemmin, että hän oli niin ällikällä lyöty, ettei tajunnut kysyä, että olisikohan siinä kunnassa vapaana sosiaalityöntekijän paikkaa.