Lapin kävijä nauttii kahvinsa nuotion loimussa nokipannussta kiehautettuna ja tietysti kuksassa.
Onko teillä oma mielikahvinne, pannunne, kuppinne ja seura, jossa kahvi maittavinta ?
Onko teillä oma mielikahvinne, pannunne, kuppinne ja seura, jossa kahvi maittavinta ?
Vastaukset 20
Vanhimmat
oli yllättäen Juhla- Mokka paras maultaan joka suhteessa. Presidentti oli kolmas tai neljäs.. Kuningaskuluttajan testaajien testissä.
töissä Ranskassa, ja toi siellä suosittua kahvia. Kovin oli tummaa ja kitkerää!
Ihan sama jos tuolta Lidl-saksankaupasta ostaisi heidän kahvilaatujan. Kerran edehdyin paketin ostamaan, pari kertaa keitin ja roskiin pistin , teippasin vielä hyvin paketin kiinni ...jos dyykkarille kelpaisi.
juonneet kahvia lasikupista, ja seuraavaksi porsliinikupista? Kyllähän on niin eri maku valkoisen kupin eduksi.
On siellä Lidlissä hyvääkin kahvia. Nimeä en muista, mutta ruskeassa paketissa. Vihreässä on pahaa...
Arabica mocca ja se on hyvä kahvi. Juhlamokka tarjouksessa ompi huonompilaatusta.
Se ruotsalainen Löfbergin lila on hyvä kahvi, aika kallis. Pressa ei ole hintansa väärti, nimi siinä enemmän maksaa.
Jaa ja kahvikuppi tietysti valkoinen vanhanajan mallinen ja tassi alle. Teetä voi juoda mukista muttei kahvia.
että joskus 70-luvulla olivat lasiastiastot muotia.
Meillä maalaiskylässä oli emäntien keskuudessa oikein ostobuumi, kaikki hankkivat lasiset kahvikupit itselleen.
Ei todellakaan maistu kahvi niin hyvälle lasikupista, mihin se maku oikein katoaa.
muovimukista, eikä muustakaan - parasta kunnon kahvikupista, tai luonnossa sit tuosta puukupista, siinä pysyy kahvi kauan lämpimänä.
P.s. Angel, - joko se Lapinreisu tehään, tai joko te teitte? - ..muistatko kun siitä tuolla 50 oli kerran juttua..:)
oma kuksa, parikymmentä vuotta jo ikää, siitä kun juo Lapissa nuotiolla, niin kyllä on kahvi hyvää.
Ei ole Lapin reissu vielä tehty, katselin syksyn retkiä, Kilpisjärvelle olis syyskuun lopulla matka, kun vaan
löytyisi kaveri :))
Muistan kyllä sen jutun :)
Katsoin kauan karsaasti tätä saksalaiskauppaa. Sain joltakulta vinkin että sieltä saa hyvää ja jopa edullista (milloinkas kahvi kallista on?) kahvia, vihreässä paketissa. Siis sitä arabica-vihreää, jota joku tuossa edellä moitti. Joka kerran Liidelissä käydessäni ostan sitä, kauppa ei ole ihan meidän kulmilla. Meidän makuun oikein hyvää. Lasi- ja muoviastioissa kahvi ei tosiaankaan maistu miltään.
Nokipannukahvia nuotion loimussa saa harvoin. Pitääpä vaikka ensi viikolla osuttaa itensä Villen majalle, jospa tärppäisi. Ainakin viimeksi käydessä siellä miesjoukko istuskeli nuotiolla, eiköpähän lie kahvitkin keittäneet. Jospa jonkun kuksasta saisin hörpätä. Kokeilenpa ;-D
..maistuu hyvältä meilläkin. En enää osta muita kahveja, kuin pakosta.
Eräässä lehden järjestämässä sokkotestissä, jossa oli mukana ns, gourmet -kahvejakin, se sai parhaan testituloksen.
Kahvin kanssa lienee kuitenkin niin, että se kahvi johon suu on tottunut, maistuu aina parhaalta.
Kuitenkin nokipannukahvi nuotiolla keitettynä on maailman parasta. Ja muistan myös, kun mökkimme puuhellalla keittelin kahvin pannujauhatetusta kahvista, koko tupa tuoksui ihanalle. Sitä kaffeeta sitten ruusukupista joimme, ja että maistui hyvältä askareitten välissä.
Missään kahvi ei maistu niin hyvältä kun Lapissa tervasnuotion ääressä nokipannukahvi oikeasta itsetehdystä pahkakuksasta nautittuna... Ei siinä kahvin merkkiä katastella kun poronnahkaisesta pussista kiehuvan veden joukkoon tuota kulkijan elämän eliksiiriä kaadellaan... Tuossa pussissahan on pitkän käytön jälkeen jo kaikkien hyvien kahvien aromit säilöttynä... :)
..sen poromiehen kahvireseptin: litra vettä ja paketti kahvia. Kaikki muu on kuulemma lierua!
(Gevalia) maistuu parhaalta aamulla. Yksin, keittiön pöydän ääressä, valkoisesta posliinimukista hörppien, Lapin Kansa eteen levitettynä.
Oikea kuksakin on hyllyllä, mutta siitä ei voi kahvitella sisätiloissa, kaupungissa.
Minun mieluista kahvia saa kunnon nokipannulla nuotiolla keitettynä . Kahveja kunnon kourallinen pannuun. Kahvin on kiehuttava kolmesti porojensa yli. Kolme kertaa kuohunsa yli. Sitten tilkka kylmää vettä pannuun. Kahvi selkiytyy nopeasti.
Jos löytyy kymmenen vuotta pesemättömänä ollut Kuksa,mihin kahvinsa kaataa,on onni täydellinen.
Nuotion loisteessa,savun tuoksuessa on oma hohtonsa. Sitä jää väkisinkin tuijottamaan.
Siitten kun lisukkeeksi veistää kunnon siivun Ruisleipää, paksusti voita päälle sivellen ja pätkä hampparin väärää nuotion loimussa käristettynä, ei makuelämystä voita minkään Ravintolan paistit.
Nuotiolla Hyvän Ystävän kanssa istuessa,tuleen tuijottaen,hiljaa nautiskellen luonnon rauhasta, on Jumalakin aivan lähellä. Tämä ei tarvitse välttämättä Lappiakaan. Rantoja ja saloja löytyy vielä maastamme. Ihan läheltä kotiakin löytyy retkipaikka,jos huomaa katsoa sillä silmällä. Retkestä luonnon helmaan Lasten-Lasten kanssa, saa pappakin uuden sädekehän päänsä päälle.
nyt pappa kirjoitti täyttä asiaa, - tontin perällekin voi tehä nuotio-ja pannukahvi retken :)
Meillä on laavu tontilla, ja eiköhän se pitäne pinimpien kanssa suunistaa sinne makkaran paistoon, ja miksei nokipannu kahvillekin, alkaa nuo nietokset sulaa, metässä jo mustikan varvut näkyvissä..
mukuloille riitti kun mentiin lähimetsään ja tehtiin nuotio. (Kaupungin keskustaan 1,3km).
Oltiin kuitenkin luonnossa ja riitti kun kerroin omista lapsuuden hankiretkistä, niin päästiin erämaatunnelmiin. :)
riittää kunhan saa olla vanhemman/pien kanssa tekemässä yhessä jotain, eikä sen tekemisen tarvia olla väkisin kyhättyä ja paljon maksavaa extreemiä, - pikku kävelyretkikin metsään ja esim. muurahaisten touhujen katselu riittää :)
vuosi sitten vielä kuvaputkitelevision, kun nämä taulutelevisiot eivät (myyjän mukaan) vielä olleet lähellekään niin hyviä kuin tämä ostamani, ja hintakin laitettiin sopivaksi. Siinä tuli aivan valtava pahvilaatikko, molemmat tytöt mahtuivat sinne kuinka päin tahansa. Paras "lelu" ikinä. Se oli olohuoneeni komistuksena kai pari vuotta, ei siitä voinut luopua.
Välillä he olivat porsaita "talossaan", ja mummi oli iso paha susi, joka puhkui ja heilutteli taloa. Jännitys oli valtava. Joskus piti lopettaa, kun jännitti liikaa. Nojatuoleista ja sohvasta ym. tehtyyn temppurataankin laatikko soveltui. Jopa liukumäeksi, kun laatikon seinä lasten painosta muuttui vähän kourumaiseksi. Vieläkin muistelevat sitä pahvilaatikkoa.
Lapsilla on uskomaton mielikuvitus, ja eläytymiskyky, varmana pienestä risustakin löytyy pian jotain "oikeaa" ..parasta tuollaisissa leluissa on juuri muuntelumahollisuus kulloiseenkin leikkiin sopiviksi..
Meijjän tyttären poika rakentaa mitä mielikuvituksellisimpia rakennuksia esim pahvilaatikoista, sekä muka "koneita" ja vempaimia erilaisista isältään tähelle jääneistä esim. rak.tarvikkeista, sähköjohdoista, ruuveista, pellinpalasista..on esim. hienoja robotteja, - semmoinen pellepeloton :)