Ikää 18v, pituutta 172cm, painoa n. 100kg. Sanomattakin selvää, että tunnen itseni epämukavaksi? Olen sairastanut bulimiaa, ja nyt kun olen parantumassa, lihon aivan sairasta vauhtia. Vielä ennen joulua painoa 87kg. Välillä tuntuu, etten minä nyt niin lihava ole, mutta ilmeisesti oma päänikään ei pysy lihomiseni tahdissa, ja lihomisen huomaakin vasta vaateostoksilla. Rintsikoiden ympäryyksiin tullut usea sentti lisää, samoin muihin vaatteisiin. Pistin viikko sitten vanhat farkut päälleni, ja kärsin päivän jostain ihmeellisestä vatsakrampista, kun vyötärönauha kiristi niin. Tunnen itseni kömpelöksi ja isoksi. Tänään pitäisi olla lähdössä baariin kavareiden kanssa, mutta ei innosta, vaikka hyvät vaatteetkin on valkattu. Vaikka kropan saisi kohtalaisen sopusuhtaiseksi, naamasta näkyy, että painoa ja koko kyllä on. Kaksoisleuka löytyy, entistä isompana, vaikka miten päätä kääntäisi. Puolentoistaviikon päästä lähdetään kaveriporukalla etelänlämpöön, mutta eipä sinnekään oikein huvita lähteä. Pitäisi löytää sinnekin uimapuku ja uusia, isompia vaatteita. Erotunkin kavereista porukan lihavana.
Mikään ei vaan huvita. Ennen, 13-14kg aikaisemmin, inhosin itseäni, sillä ajattelin, että muut ajattelevan minun olevan lihava ja ruma. Nyt tunnen itseni epämukavaksi tässä vartalossa, ja ajattelen nyt itse, että näytän lihavalta. Paljon kamalempaa, kuin ennen.
En tiedä, mitä kirjoittamisesta hyödyn, halusin silti kertoa mietteeni jollekulle. Viikottainen terkkariaikakin on melkein viikon päästä, enkä olisi jaksanut pyöritellä näitä ajatuksia sinne asti.
Tekstiin olisin voinut laittaa kappalejaot, mutta mielestäni tuo tasapaksuus kuvaa myös hyvin olotilaani.
Mikään ei vaan huvita. Ennen, 13-14kg aikaisemmin, inhosin itseäni, sillä ajattelin, että muut ajattelevan minun olevan lihava ja ruma. Nyt tunnen itseni epämukavaksi tässä vartalossa, ja ajattelen nyt itse, että näytän lihavalta. Paljon kamalempaa, kuin ennen.
En tiedä, mitä kirjoittamisesta hyödyn, halusin silti kertoa mietteeni jollekulle. Viikottainen terkkariaikakin on melkein viikon päästä, enkä olisi jaksanut pyöritellä näitä ajatuksia sinne asti.
Tekstiin olisin voinut laittaa kappalejaot, mutta mielestäni tuo tasapaksuus kuvaa myös hyvin olotilaani.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mistäpäin suomea?
Sinun pitää päättää mitä haluat elämältä a) Olla hoikempi, syödä vähemmän ja liikkua b) Herkutella ja olla lihavampi. Jotkut valitsevat vaihtoehdon b ja ovat ihan tyytyväisiä elämäänsä. Jos motivaatiosi ei ole kunnossa, et osaa priorisoida ja et pysy itsekurissa, ei tuolloin laihdutuksestakaan tule mitään. Itsensä kiduttamista on vaihtoehto jossa sorrut jatkuvasti herkkuihin vaikka haluaisit olla hoikempi. Jos otat liian suuria ja tiukkia tavoitteita, todennäköisesti sorrut ahmimaan ja tulee bulimisia vaiheita. Tee ensin suunnitelma, kirjoita vaikka lapulle tavoitteesi ja ota selvää terveellisestä ruokavaliosta josta luultavasti jo tiedätkin. Laihdutus EI ole loppupeleissä hankalaa. Laihdutus on yksinkertaisimmillaan vain 500 kcal vajaus päivittäiseen energiankulutukseen (periaatteessa ei tarvitse edes liikkua) eikä se tarkoita kärvistelyä pahoilla ruoilla tai hirveätä piinaa. Mitä enemmän liikut, sitä enemmän saat syödä ja sitä paremmalta näytät. Mutta kohtuus kaikessa, liikunnassakin. Itsekin olen entinen syömishäiriöinen joka päätti muuttaa elämäntapansa ja laihtui merkittävän ylipainoisesta normaalipainoiseksi. Hankalinta on ollut löytää se kohtuus ja kultainen keskitie, mutta se löytyi siitä että liikun tunnin päivittäin hikiliikuntaa ja teen kaloreihin 500 kalorin vajauksen, en enempää vaikka tietysti tuo kuulostaa tehottomalta, vaan onko sitä, ei. Paino tippuu puoli kiloa viikossa ja nyt on lähtenyt -20kg. Kun syön tarpeeksi, ei tule enää ahmimisia ja välillä annan itseni herkutella.
Hankalinta on itsekuri, mutta itsekurin pystyy pitämään kun pitää verensokerin tasaisena (Syön viisi kertaa päivässä suunnilleen) Joskus on pitänyt vaan taistella kun muut menevät grillille ja pitää vaan tavoitekuva kirkkaana mielessä. Silloin tällöin tietenkin voi grilliruokaakin syödä koska laihdutukseen ei päde on off säännöt eli laihdutus ei lopu grillillä käymiseenkään. Mutta eipä ole grillillä tehnyt mieli käydä koska haluan joskus päästäkin painotavoitteeseeni. : ) Ei kannata analysoida liikaa vaan ottaa semmonen melko kylmä asenne kehiin ja vain aloittaa se. Laihdutus ei ikinä ole helpompaa aloittaa joskus muulloin kuin esim. tänään. Päätä mitä haluat ja tee kaikkesi sen eteen. Sen verran se vaatii, tavoitteen pääseminen. Välillä tulee olemaan hankalaa ja pitää miettiä kaikki keinot millä motivaation saa pidettyä yllä. Itsellä se oli kaverin tuki.:)
olet siis lihava omasta mielestäsi.
se on ihan ok.tiedätkö,että on olemassa satojatuhansia miehiä,kuten minä esimerkiksi,joille sellainen "viivipumpanen" on pelkkää ilmaa.
siis ei todellakaan kiinnosta pätkääkään tuollainen 50-kiloinen luuviulu.
kyllä ihmisessä pitää olla muutakin kuin luut ja nahka.
Mikä sinulla mahtaa olla sitten se toinen ääripää, että on jo liian iso?
Mutta tiiän mikä auttaa. Itse lihoin joskus hirveesti ja sitten näytin lukion luokkakuvassakin kamalan läskiltä... sitten löysin netistä sellaiset pillerit, jotka vie ruoasta rasvan suoraan ulosteeseen. mun elämä parani kertaheitolla!
(Ne laitto mulle vieläpä erehdyksissä kaks settiä niitä pillereitä ja ne mittanauhat, mittarit yms tuli kaupan päälle!!! Ja vaan yhden laskun laittovat :D) ne pilleri tmakso siis vaan sen postimaksun verran.
http://www.pointshop.fi/f/?cid=8685&uid=2310249 Toi menee automaattisesti sinne sivulle.
Söin enemmän kuin koskaan, mutta näitten pillereiden avulla jotenkin se rasva meni ulosteen mukana pois. LAihduin ja mun kaverikin sano sitten syksyn aikana että oon selvästi laihempi kun luokkakuvassa joka otettiin alkusyksystÄ!!! :D
Nyt tänä keväänä olen raskaana, joten maha lähtee taas kasvamaan mutta oon silti laiha muuten. :D