Mulla on aika harmillinen juttu kun äiti ja iskä riitelee tai niin kun äiti ottaa kaikesta itteensä eikä tee ees kunnolla töitä iskä raataa päivät pitkät kahessa työssä ja tekee kaikkensa pitääkseen äidin onnellisena, en usko että se jaksaa enään kauaa. Mun isosisko muutti pois, hän on nyt intissä. Isoveli kuoli vähän aikaa sitten. Minä ja kaksois siskoni asumme iskän ja äidin kanssa. Sukulaiset asuu oulussa, itse asumme etelässä. Kummi täti asuu hollannissa. Mulla on paha olo iskän takia ja huomaan sen näkyvän ahmimisena syön koko ajan, huomaan seisovani koko ajan jääkaapilla. Silloinkin kun kaikki on hyvin mulla on huono olo koska tunnen itseni niin lihavasksi. Miten voisin näyttää pahan oloni esm ruoka haluttomuutena ? en jaksa enään kun koko ajan on niin paha olo etten pysty kouluun kaan keskittymään itkettää vaan koko ajan.
tarvitsisin aika paljon apua miten päästä tilanteesta?! Olen sanonut äidilleni mutta hän sanoi että hän on hyvä äiti ja minä kiittämätön lapsi ja alkoi itkeä ja huutaa ettei enään ikinä tee meidän kanssa mitään, loukkasin häntä näköjään syvästi vaikka oisin vain halunnut itse tukea., :'(
tarvitsisin aika paljon apua miten päästä tilanteesta?! Olen sanonut äidilleni mutta hän sanoi että hän on hyvä äiti ja minä kiittämätön lapsi ja alkoi itkeä ja huutaa ettei enään ikinä tee meidän kanssa mitään, loukkasin häntä näköjään syvästi vaikka oisin vain halunnut itse tukea., :'(
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei!
Ikävältä kuulostaa tilanteesi ja olosi. Perheessänne ei selvästikään ole asiat ihan hyvin. Voi olla, että molemmat vanhempasi ovat hyvin uupuneita kovasta työstä, veljesi kuolemasta jne. Silloin lapset jäävät hyvin helposti omilleen huolineen, eivätkä vanhemmat jaksa tukea tai huolehtia lapsesta emotionaalisesti.
Äitisi suhtautuminen avunpyyntöösi on todella ajattelematonta. Hän ei ymmärtääkseni kykene katsomaan totuutta silmiin ja käsittelemään asioita, vaan vastaa hyökkäävästi ja uhkailemalla. Onko hän aina ollut tuollainen, vai onko hänen käyttäytyminen muuttunut viime aikoina? Itselläni on nuoruudesta hieman samantyyppisiä kokemuksia. Kun yritin ottaa asioita puheeksi, äiti aina vakuutti,kuinka on pitänyt meistä hyvää huolta, koska ei olla ikinä jouduttu olemaan ilman ruokaa tai vaatteita jne. Mutta henkisesti äiti oli etäinen, eikä asioista puhuttu.
Sinulla lapsena on kuitenkin oikeus apuun ja tukeen. Vanhempasi ovat vastuussa sinun hyvinvoinnistasi, ei päinvastoin. Kerrot, että olet hyvin huolissasi isästäsi ja että se näkyy ahmimisena. On hyvin ikävää, että joudut kantamaan huolta isästäsi, kun tilanteen tulisi olla toisin päin. Itselläni on tästäkin samanlaisia kokemuksia - olen itse joutunut toimimaan tukena omalle alkoholisiti-isälleni vaikeina aikoina, vaikka tukea olisin tarvinnut itse.
Purat pahaa oloasi syömiseen - sekin kuulostaa tutulta. Ongelmien purkaminen omaan itseen tavalla tai toisella ei johda hyvään pitemmän päälle. On todella todella hyvä, että olet itse huomioinut asian ja alkanut hakea apua. Tärkeää on, että et jää yksin ongelminesi. Tällaisilta keskustelupalstoilta voi saada vertaustukea ja neuvoja, mutta olisi hyvä jos voisit ottaa yhteyttä johonkin ammatilaiseen kotipaikkakunnallasi, esimerkiksi kouluterveydenhoidon, koulukuraattorin tms. kautta. Kerro rohkeasti kaikki mitä tännekin olet kirjoittanut ja muista, että et itse ole tehnyt mitään väärää ja sinulla on oikeus apuun. Sinun ei tarvitse peitellä mitään tai miettiä esimerkiksi mitä vanhempasi ajattelevat. Sinun tarvitsee ajatella vain itseäsi. Vanhempasi aikuisina ihmisinä kantavat oman vastuunsa.
Toivottavasti saat tilanteeseesi apua pian. Kirjoittele vaikka tänne kuulumisia, jos haluat.