Olen jo nejlän, viiden kuukauden ajan joutunut olemaan keskellä "helvettiä" niin sanottuna. Tilanne oman itseni kanssa on alkanut muuttua hitaasti yhä pahemmaksi ja pahemmaksi. Tahtoisin tietää, minkälaisesta "ongelmasta" (tai jopa ongelmista?) voisi olla kyse. Psykologille tai lääkärille en tahtoisi mielelläni mennä puhumaan, koska sieltä saattaisin mukaani saada vain kasan reseptejä joita kokeilla, koska eihän minulla mitään vaivaa ole.
Kuitenkin, siis, noin viitisen kuukautta sitten alkoi jyrkkä alamäki mielialassani. Masentuneisuutta ja sulkeutuneisuutta ilmeni lähes päivittäin, tunteeni muita ihmisiä kohtaan muuttui nopeasti, saatoin saada hetkessä erittäin (ja todellakin tarkoitan erittäin) vahvoja agressio-kohtauksia, jos niitä nyt niin voi kutsua. Pienikin ärsyke saattoi saada minut viskomaan tavaroita seinille, huutamaan ja kiljumaan. Aiemmin olin ollut hyvin tyyni, suuttuessani en ole koskaan tätä ennen käyttäytynyt agressiivisesti! Näin kaikki periaatteessa alkoi.
Nyt viime aikoina, ihan lähiaikoina, ovat mielialani heitelleet erittäin onnellisesta vihaiseen ja masentuneeseen, saatan alkaa itkeä noin vain ilman syytä ja sitten tulla hetkessä erittäin vihaiseksi. Noin kuukausi sitten, koin eräänlaisen "black-outin". Olin joutunut tilanteeseen, jossa suutuin todella paljon, enemmän kuin koskaan ennen. Sitten, bam, mustaa. Herään muutaman tunnin kuluttua omasta huoneestani, parisängystä joka oli työnnetty keskelle huonetta. Lähes jokainen irtonainen tavara oli vedetty alas hyllyiltä ja pöydiltä. En kyennyt nousemaan sängystä kolmeen tuntiin "heräämiseni" jälkeen. Makasin sängyssä yrittäen hengittää, koska sekin tuntui vaikealta. Olin tuon koko ajan yksin kotonani, joten kukaan muu ei noita pystynyt tekemään.
Toinen samantapainen tilanne tapahtui ihan vähän aikaa sitten. Suutuin taas, erittäin kovaa, "black out". Heräsin yöllä kolmen aikaan, erittäin kovaan kipuun käsivarsissani. Minulla ei ollut mitään muistikuvaa nukkumaan menostani. Avasin valot, ja tadaa, käsivarret ihan veren peitossa, lakanoissa verta, vaatteissani verta. Olin onnistunut saamaan itselleni noin kaksitoista erittäin syvää pitkittäistä viiltoa. En tiedä yhtään milloin olin ne tehnyt ja miten, mutta taas kerran, olin aivan yksin kotona, joten...
Nyt, tällä hetkellä, meneillään on enemmänkin "normaali" vaihe. Mielialani ei vain pysy yhdessä vaiheessa, ja jos pysyy, se on yleensä se negatiivisempi.
Toivoisin erittäin paljon, että joku teistä voisi kertoa, edes hieman mistä tässä voisi olla kyse. Olen altistunut erittäin suureen stressiin lähiaikoina, mutta en nyt 100% usko että stressi voisi aiheuttaa näin pahoja reaktioita. Jos joku on joskus koskaan kokenut mitään samaa, saanut apua ja selville mistä on kyse, olisin enemmän kuin iloinen jos tietoja voitaisiin välittää minulle päin. En tosiaankaan tiedä mitä minun olisi viisainta tässä tilanteessa oikein tehdä ja kuten sanoin, en mielelläni lääkäreiden puoleen kääntyisi.
Kuitenkin, siis, noin viitisen kuukautta sitten alkoi jyrkkä alamäki mielialassani. Masentuneisuutta ja sulkeutuneisuutta ilmeni lähes päivittäin, tunteeni muita ihmisiä kohtaan muuttui nopeasti, saatoin saada hetkessä erittäin (ja todellakin tarkoitan erittäin) vahvoja agressio-kohtauksia, jos niitä nyt niin voi kutsua. Pienikin ärsyke saattoi saada minut viskomaan tavaroita seinille, huutamaan ja kiljumaan. Aiemmin olin ollut hyvin tyyni, suuttuessani en ole koskaan tätä ennen käyttäytynyt agressiivisesti! Näin kaikki periaatteessa alkoi.
Nyt viime aikoina, ihan lähiaikoina, ovat mielialani heitelleet erittäin onnellisesta vihaiseen ja masentuneeseen, saatan alkaa itkeä noin vain ilman syytä ja sitten tulla hetkessä erittäin vihaiseksi. Noin kuukausi sitten, koin eräänlaisen "black-outin". Olin joutunut tilanteeseen, jossa suutuin todella paljon, enemmän kuin koskaan ennen. Sitten, bam, mustaa. Herään muutaman tunnin kuluttua omasta huoneestani, parisängystä joka oli työnnetty keskelle huonetta. Lähes jokainen irtonainen tavara oli vedetty alas hyllyiltä ja pöydiltä. En kyennyt nousemaan sängystä kolmeen tuntiin "heräämiseni" jälkeen. Makasin sängyssä yrittäen hengittää, koska sekin tuntui vaikealta. Olin tuon koko ajan yksin kotonani, joten kukaan muu ei noita pystynyt tekemään.
Toinen samantapainen tilanne tapahtui ihan vähän aikaa sitten. Suutuin taas, erittäin kovaa, "black out". Heräsin yöllä kolmen aikaan, erittäin kovaan kipuun käsivarsissani. Minulla ei ollut mitään muistikuvaa nukkumaan menostani. Avasin valot, ja tadaa, käsivarret ihan veren peitossa, lakanoissa verta, vaatteissani verta. Olin onnistunut saamaan itselleni noin kaksitoista erittäin syvää pitkittäistä viiltoa. En tiedä yhtään milloin olin ne tehnyt ja miten, mutta taas kerran, olin aivan yksin kotona, joten...
Nyt, tällä hetkellä, meneillään on enemmänkin "normaali" vaihe. Mielialani ei vain pysy yhdessä vaiheessa, ja jos pysyy, se on yleensä se negatiivisempi.
Toivoisin erittäin paljon, että joku teistä voisi kertoa, edes hieman mistä tässä voisi olla kyse. Olen altistunut erittäin suureen stressiin lähiaikoina, mutta en nyt 100% usko että stressi voisi aiheuttaa näin pahoja reaktioita. Jos joku on joskus koskaan kokenut mitään samaa, saanut apua ja selville mistä on kyse, olisin enemmän kuin iloinen jos tietoja voitaisiin välittää minulle päin. En tosiaankaan tiedä mitä minun olisi viisainta tässä tilanteessa oikein tehdä ja kuten sanoin, en mielelläni lääkäreiden puoleen kääntyisi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Psykologille tai lääkärille en tahtoisi mielelläni mennä puhumaan, koska sieltä saattaisin mukaani saada vain kasan reseptejä joita kokeilla, koska eihän minulla mitään vaivaa ole."
Sinulla todellakin on vaiva, ehdottomasti kannatas mennä lääkäriin ja kertoa kaikesta tästä mitä oot tänne kirjoittanu. Ja pyytää lähetettä psykiatrian poliklinikalle.
Tarvitset lääkäriä. Et voi saada apua tältä palstalta.
"Dissosiatiivinen muistinmenetys
29.12.2009
Matti Huttunen, psykiatrian erikoislääkäri
Dissosiatiiviselle muistinmenetykselle eli psykogeeniselle amnesialle on ominaista yksi tai useampi jakso, jonka aikana henkilö ei kykene palauttamaan mieleensä itselleen tärkeää, usein luonteeltaan traumaattista, häpeän tai stressin sävyttämää tietoa. Muistamattomuus on luonteeltaan liian laajaa ollakseen tavallista unohtelua ja haittaa sosiaalisia tai muita toimintoja.
Psykogeeninen muistamattomuus liittyy usein traumaattisiin tai hyvin stressaaviin elämäntapahtumiin, kuten onnettomuuksiin, sotatapahtumiin, väkivaltaisiin maltin menetyksiin tai itsemurhayrityksiin. Psykogeenisessa muistinmenetyksessä amnesia on lähes aina anterogradinen, eli henkilö ei muista tilannetta ja sen jälkeisiä lähitapahtumia. Joskus muistamattomuus liittyy vain osaan traumaattiseen tilanteen yksityiskohdista. Harvinaisemmissa tapauksissa muistinmenetys liittyy koko aikaisempaan elämään tai traumaattisesta tapahtumasta nykyhetkeen.
Psykogeenista muistinmenetystä voi ilmetä sekä lapsilla että aikuisilla. Muistot tapahtuneesta voivat ainakin osin palautua itsestään tai jäädä pysyviksi.
Aivovaurioon liittyvä amnesia on yleensä aina retrogradinen eli liittyy tapahtumaa edeltävään aikaan. Epileptisiin (ks. «Epilepsia» 1) kohtauksiin voi liittyä psykogeenista amnesiaa muistuttava muistinmenetys. Dementiaan (ks. «Dementia» 2) ja deliriumiin (ks. «Sekavuustila (delirium)» 3) liittyvä muistinmenetys on luonteeltaan psykogeenista muistinmenetystä laaja-alaisempaa. Humalatilaan tai muihin myrkytyksiin liittyvää muistinmenetys ei palaudu."
"Kaikenlaisilla dissosiaatiohäiriöillä on taipumus lievetä joidenkin viikkojen tai kuukausien kuluttua, erityisesti jos niiden alku liittyy traumaattiseen elämäntapahtumaan. Pitempiaikaisia häiriöitä, varsinkin halvauksia ja tuntopuutoksia, saattaa kehittyä, jos häiriön alku liittyy ratkaisemattomiin ongelmiin tai ihmissuhdevaikeuksiin. Nämä häiriöt on ennen luokitettu erityyppisiksi "konversiohysterioiksi". Niiden oletetaan olevan psyykkisperäisiä sekä ajoittuvan läheisesti traumaattisiin tapahtumiin, ratkaisemattomiin ja sietämättömiin ongelmiin tai häiriintyneisiin ihmissuhteisiin."
Hoitona psykoterapia.