Meillä esikoinen on vuoden ja nyt oon raskaana rv 12 ja ikäeroa siis tulee vähän reilu 1v6kk tai 1v7kk. Kun kerroimme tästä toisesta raskaudesta, juuri kukaan ei onnitellut ja lastenneuvolassa jopa kysyttiin suoraan, että oliko tämä vahinkoraskaus! Halusimme toisen lapsen pienellä ikäerolla eli ei ollut vahinko, mutta suoraan sanottuna ihmetyttää, että miksi kaikkien pitäisi tehdä lapset saman kaavan mukaan eli ensin yksi lapsi, jonka kanssa kotona se 1-1,5v, sitten vuodeksi töihin ja sitten seuraava alulle kun toinen jotain 2-3v ja jos joku poikkeaa tästä, niin kauhistellaan hirveästi, en ymmärrä? Lisäksi kaikki kysyvät koko ajan milloin palaan töihin, miksi en mene töihin jne. - eihän mun olisi mitään järkeä mennä käväsemään puoleksi vuodeksi töihin? (mun työ on vielä sellaista pitkäjänteistä työtä, jossa on monen vuoden projektit, joten siitä ei olisi edes muuta hyötyä kuin minulle taloudellisesti). Meillä esikoisella oli koliikkia ekat 2kk ja lisäksi itse kärsin lopulta sen seurauksena unettomuudesta ja eräs lääkäri ultrassa äsken jopa naureskeli kun luki papereita (mitä nauramista siinä on, jos on unettomuutta pitkäaikaisesta valvomisesta) ja ihmetteli että toinen taas tulossa. Olenkin päättänyt vastasuudessa olla kertomatta mitään omia asioita neuvolassa.
suhtautuminen toiseen raskauteen
qwerqer
7360
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eivät ilmeisesti ota huomioon tunteitasi ja mitä sinä haluat. Itsekin haluaisin kaksi lasta pienellä ikäerolla, ei siis mitään 4 vuoden ikäeroa vaan juurikin kahden paikkeilla.
Minulla on ollut samanlaista käytöstä, ja odotan kuitenkin esikoistani. En itsekään käsitä kuinka ihmiset kehtaavat edes kysyä vahinkoraskaudesta! Silloin kun ensimmäinen neuvolakäyntini oli, neukku kysyi onko vahinko, ja kysyi erittäin kylmästi vielä kaiken lisäksi. Vastasin "ei ollut, ja vaikka olisikin ollut, en sitä sinulle kertoisi". Itse en ole kyseisen kysymyksen jälkeen kertonut mitään yksityiselämäni tapahtumia, edes sitä että minusta on todennäköisesti tulossa yksinhuoltaja. Tiedän sen rumban jonka aloittaat "pystytkö varmasti pitämään huolta... kai tiedät kuinka raskasta on olla yksin lapsen kanssa" yms.
Neuvoisinkin, jos itse koet pärjääväsi vallan mainiosti, mitä muiden mielipiteillä edes tehdään?
Minua ainakin vahvisti henkisesti muiden epäilyt, naureskelut ja mollaamiset. Koen olevani täysin kelpoinen äidiksi ja pärjääväni. Toivottavasti osaat ottaa moisen käytöksen itsellesi vahvuudeksi, etkä mene niistä itseesi ja jää märehtimään "kannattaako minun sittenkään..". Voimia :)
Inhottava neuvola jos ei omia asioitaan voi kertoa.. sitähän varten se just on!
no just just... mitäköhän pahaa tossakin on, jos haluaa tehdä lapset pienillä aikavälillä??
itse odotan esikoistani (rv 14 4 ) ja enkä laittaisi yhtään pahakseen, jos olisin jo 1½ vuoden päästä uudestaan raskaana, tai aikaisemmin. mukavahan se olisi lapsistakin jos ne olis suunnilleen saman ikäisiä, tai itsestäni ainakin on... voihan se tosin olla rankkaa ainakin alussa kun onkin kaksi hoidettavanaan ja ei pääsekkään aina silloin nukkumaan kun vauva nukkuu, mutta kyllä niistä lapsista olisi loppupeleissä niin paljon seuraa toisillee...
mutta jos tässä nyt puolisen vuotta vielä odottelis että tulis edes se ensimmäinen lapsi maailmaan :)
ai kauhee :/ ei kellään oo oikeutta suhtautua tuolla tavalla. todella epäammattimaista käytöstä vieläpä neuvolan suunnalta ! minusta taas pieni ikä-ero on oikein hyvä, miksi pitäis pitää monta vuotta väliä ? älä välitä muista, onnea odotukseen ! :)
Mulla ihan sama tilanne, viikkoja 12 ja esikoinen vuoden vanha. viime viikolla kerroin sukulaisille ja ystäville raskaudesta. Kukaan ei onnitellut. äitinikin vain nauroi ja kysyi että oliko se vitsi?? Kyllä ensimmäisestä raskaudesta kaikki olivat ihan innossaan, mutta eipä oo enää. Näköjään ihan sama olenko raskaana vai en. Neuvolassa myös kysyttiin, miksi halusin toisen lapsen?? Ihan kun se niille kuuluisi..
ikävän kuuloiselta alulta vaikuttaa ihana odotuksenne...
itse tein juuri positiivisen testin, esikoinen on 1 v 1 kk, ja olen jo alkanut vähän pelätä kertoa läheisille onnellisesta tapahtumasta (myös meillä harkittu pikkukakkonen) koska esikoinen ei vieläkään osaa nukkua öitään ja olen yksin häntä yöt hoitanut koko ajan, tästä syystä välillä hieman väsynyt ja pinnakin ollut kireällä. Vähän arveluttaa muiden suhtautuminen.
Kirjoituksesi antaakin vähän osviittaa, että saattaapa tulla negatiivisia heittoja. Toivottavasti ei.
esikoinen oli tarkkaan harkittu ja niin on tämä kakkonenkin.
Jos kaikki menee hyvin niin lapsilla tulee olemaan ikäeroa noin 1 v ja 10 kk eli aika tohinaa siitä tulee.
TOivon vaan ettei kakkosella ole yhtä hankalaa allergiaa jonka vuoksi rytmit ja nukkumiset menee sekaisin...
Älä välitä muiden kommenteista tai sitten ota asenne että ei tarvii olla tekemisissä jos pitää ilkeillä toisten iloisista tapahtumista.
Itse olen jo ajatellut tuota toista vaihtoehtoa, jos joku sanoo jotain ikävää niin latasen samaan syssyyn etteipä sitten pyydetä vauvaa katsomaan eikä muutakaan, kiitos hei.
Mulle neuvolatäti sanoi synnytyksen jälkeen että "muista sitten hoitaa kunnolla se ehkäisy ettei käy niinkun äitilles!" Äitini sai lapset joilla on ikäeroa 1v 4kk. Neuvolatäti piti tuota tapausta siis todella hirvittävänä vissiin... No, olipas kiva kertoa samalle mammalle puolisen vuotta sen jälkeen että taas ollaan raskaana ja minunkin lapsille tulee ikäeroa se 1v 4kk! :D
Ei mullakaan kaikki läheiset ole niin innoissaan tästä kun ensimmäisestä. Luulin että se ois menny toisinpäin! Ensin pelotti kertoa ekasta lapsesta vaikka kaikki olikin innoissaan ja nyt kun iloisesti kerroin toisesta, niin tuleekin vähän laimeampi vastaanotto. Hassu juttu..
Eikä meillä ole siis ollut mitään ongelmia ensimmäisen kanssa ja perheessä kaikki hyvin. Ymmärtäisin tommosen vastaanoton paremmin jos meillä olis jotain vialla. Esim rahaongelmia, päihdeongelmia tai jotain...
No, onnea kuitenkin sinulle!!:)