Siitä on varmaan puolisenkymmentä vuotta. Poikani tytär opiskeli musiikkipedagokiksi Sibeliusakatemiassa. Hän oli kotikylällään lupautunut laulamaan kirkossa kanttorin säestyksellä isänmaallisia lauluja. Minä olin kuskina.
No, harjoituksissa olin mukana kuuntelemassa, kun hän (varmaan ensimmäistä kertaa) yritti saada kiinni Sotilaspojan rytmistä ja melodiasta. Kanttori pani parastaan, mutta minä olin kauhistunut.
Vaimoni oli varoittanut minua etten puuttuisi musiikin tekemisiin siellä harjoituksissa, koska en ymmärrä niitä asioita. Tyttö laulaa viidellä kielellä vaikka minkä maan lauluja, mutta isänmaalliset laulut omalla kielellä eivät suju.
Aikani kuunneltuani minä keskeytin harjoitukset sanoen, että kuulehan nyt. Kun laulussa sanotaan että mun isäin oli sotamies, nuori kauniskin... niin se pitää tulla syvältä sydämestä. Sinä ihailet häntä enemmän kuin mitään muuta, kun kerrot laulaen hänen tarinansa.
Kun kanttori vetäisi pilleistään uudet sävelet ja tyttö polkaisi laulun käyntiin, minä nyökyttelin. Näin se menee!
Kouluissamme ei lauleta vanhoja isänmaallisia marssilauluja, ei uskalleta.
MIKSI?
No, harjoituksissa olin mukana kuuntelemassa, kun hän (varmaan ensimmäistä kertaa) yritti saada kiinni Sotilaspojan rytmistä ja melodiasta. Kanttori pani parastaan, mutta minä olin kauhistunut.
Vaimoni oli varoittanut minua etten puuttuisi musiikin tekemisiin siellä harjoituksissa, koska en ymmärrä niitä asioita. Tyttö laulaa viidellä kielellä vaikka minkä maan lauluja, mutta isänmaalliset laulut omalla kielellä eivät suju.
Aikani kuunneltuani minä keskeytin harjoitukset sanoen, että kuulehan nyt. Kun laulussa sanotaan että mun isäin oli sotamies, nuori kauniskin... niin se pitää tulla syvältä sydämestä. Sinä ihailet häntä enemmän kuin mitään muuta, kun kerrot laulaen hänen tarinansa.
Kun kanttori vetäisi pilleistään uudet sävelet ja tyttö polkaisi laulun käyntiin, minä nyökyttelin. Näin se menee!
Kouluissamme ei lauleta vanhoja isänmaallisia marssilauluja, ei uskalleta.
MIKSI?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Terve Suomeni maa!
Terve Suomeni maa!
Sinivetten mi kalvossa kauniina päilyt,
terve Suomeni maa!
Terve Suomeni maa! Terve Suomeni maa!
Ainiaan armainna meille säilyt,
nouskaamme veikkoset hehkuvin rinnoin
laulamahan sulomaalle: Terve Suomeni maa!
Ainiaan armahin syntymämaa.
Täällä kantelo soi!
Täällä muinoin se helkkyili tenhoisat kielet.
Täällä kantelo soi!
Täällä kantelo soi!
Sointuinsa hurmasi intoon mielet.
Nouskaamme veikkoset hehkuvin rinnoin
laulamahan sulomaalle: Kaiu kantelo taas!
Soinnu ja hurmaa innosta taas!
soinnu, ja hurmaa innosta taas!
Säveltänyt Emil Genetz
Oliskohan itsenäisyytemme alkuvuodet olleet hehkuvan isänmaallisuuden aikaa.
on "Vapaa syntyi Suomen kansa, muistaa vanhaa vapauttaan..."
ei juuri nykyään lauleta siihen malliin kuin meidän aikoinamme. Olisi hyvä, jos nuo marssi- ynnä muut isänmaalliset laulut tekisivät uuden tulemisen. Ehkä pelätään liikaa kansallistunnon kohoavan, näin kun EU:ssa ollaan.
Se on suru, että en ole kuullut lastenlasteni juuri laulavan, paitsi jouluna, kun yhdessä olemme. Yhden lapseni lapset ovat musiikkiluokilla, joten heidän konserteissaan olen käynyt. Minä olen aina pitänyt laulamisesta ja muistan ulkoa melkein kaikki kouluaikoina oppimani laulut.
Nyt olen ollut mukana eräässä lauluryhmässä ja on aivan ihanaa. Me laulamme sodanaikaisia marssilauluja, maakuntalauluja, kansanlauluja ja myös tanssimusiikkia. On ihanaa mennä mukaan laulamaan.
niin sanoit, Atolfia, ja samaa mieltä olen!
Myöskin lastenlasten konsertit ovat aina tapauksia, joihin en jätä menemättä.
Totta sekin, että
isänmaallisuutta oli meidän lapsuudessamme paljon enemmän kuin nykyisin.
Mutta nyt pitää mennä, lähiomaisen, vanhuksen, hautajaisvalmisteluihin
olen viime aikoina keskittynyt, ja sinne olen lähdössä.
tavataan myöhemmin!
Hei!
Meillä oli laulutunnit koulussa, onko niitä enää? Muistan, että laulettiin maakuntalaulut, ja niiden sanat opittiin ulkoa. Tietysti erilaisia isänmaallisia lauluja laulettiin, iloisia lastenlauluja, joululauluja, virsiä, jne. Opettajan mielestä oli häpeä, jos ei osannut kirkossa veisata, kyllä perusvirret koulussa opittiin.
Nyt ei mennä kirkkoon, eikä niitä uusia virsiä osaa kai vieläkään kukaan.
Maalima muuttuu, osaavatko lapset enää laulaa ollenkaan?
sehän tieysti tällaselta "sotaveteraanilta."
Syvä iskumme on, viha voittamaton, ei armoa, ei kotimaata...
Laitappa Maalaismies ne sanat, en muista hurmahenkisissä huuruissani nyt itse. Voi olla monikin pohtinut minua epäisänmaalliseksi, kun en sitä kailottanut ole, ent.kapiaisen akkana, lotan ja Viipurin linnan komendantin tyttärenä,-kään.
Kaikki Suomen juhlapäivien veteraaniosallistujana, olen varmasti paraatimarssi- asiantuntija. Ja Suomen sotilaitten "kunnon" asiantuntija. Sitä mieltä muuten olen, etteivät Suomen pojat iosaa marssia sammaan tahtiin, hanttaroivat kuka minnekin, tähhyilevät taivahille...kuten mie...heh.
Aatelkaapas NL: n tai Saksan joukkoja marssimassa. Onneks meiän pojat hanttaroivat. Kekkaloivat kutaleet ittepäisinä jääräpäinä, paraateissakin kattelevat hemasevan näkösii katsojajoukkoja pilke silmäkulmassa....ai Susmorsiinkin tuolla...
tuossa olla...kin kään sijaan, oikoluettuani nyt kirjoittamani. Mitä mieltä....-kään vai....kin.?Hih.
ei kannanottoja ole tullut. No jatkan itse.
Kovat natsistisetkin ovat sanat, mutta kaippa tarvittiinn meilläkin isänmallisuuden nostattajaksi.Näitä syitähän meidän jälkipolvi on vaikea ymmärtää.
Sibeliuksen säveltämä, ainakin minuun, tällaiseen barrikditaistelijaan hyvin osuva sanoitus, varmaan etujoukoissa aina olisin ollut, sanat siis olivatkohan Heikki Nurmion, Hillfsuppenführerin.
Ennen laulettiin..."Viro, Aunus, Karjalan kaunis maa, yks suuri on Suomen valta....myöhemmin muutettuna Häme, Karjala, Vienan rannat ja muut, yks suuri on Suomen valta."
Näinpä silloin, ken olisi barrikadeilla ollut.
Siis Puolustusvoimien Kunniamarssi, ymmärtänette, että minullekin tunnesyistä tärkeä, vaikka kyinka nyt eri mieltä olisinkin uusnatsien kanssa yhtenottaneena kuuluisanakin Joensuun aikana -80 luvulla. Siellä kyllä muistetaan susmorsian Joensuun torimittelöissä.
Pojat kyl veivät miut ain kottiin riehumisen jälkeen ja tulivat aamusella kahville.
mm. Anneli Saulin kanssa samassa pöydässä istuttiin taistelemassa ns. Taiteilijaravintolassa miesten huomionosoituksesta, oma ukkoin jo simahtanu siin vaiheessa pöyä ääreen.
En tiedä puhummeko samasta asiasta. Sus mennä viilettää niin lujaa etten perässä pysy. Suomi syntyi vahvan isänmaallisuuden hengessä ja sillä tunteella isämme taistelivat talvisotansa. Taiteilijat, säveltäjät ja kirjailijat pitivät yllä ja lietsoivat isänmaallisuutta.
Nyt kun tätä pientä maata ollaan myymässä, kansallisuuden korostaminen tuntuu naurettavalta. Mitä tapahtuu? Haluammeko todella samaistua johonkin globaaliin ja laulaa niitä lauluja? Herkästi jää huomaamatta, että suurvallat laulavat isänmaallisia lauluja ja että ne ovat heille tärkeitä.
Maansa myyneellä ei ole isänmaata. Se häpeää laulaa omia laulujaan.
Hyvää Huomenta Suomalaiset!
Tässä kauniita ja tuttuja lauluja kauniista tutusta maastamme.
http://www.youtube.com/watch?v=cQZifZOzZd4
http://www.youtube.com/watch?v=ror8ZtwGhYQ&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=_eTIa1KSkeI&feature=related
nukahin tuossa viel uuelleen, ehä mie siun perässäis pysyskää lenkkipoluilla.
Sain vain...ikävä kyllä, huomata Jojensuussa, miten yhtäköyttä vetävät veteraanit ja "natsinuorukaiset", joilla ei järjenhiventä päässään, siis nuorukaisilla. Ja sieki oot minnuu kymmenen vuotta vanhempi, joten aatokset voip olla erimaalimois.
Jokavuosien paraateis ilosilmin katselin salskeita nuorukaisii, mitä heil lienee ollu mielissään, toivottavammin naisten hammeenhelemat, eivät urhojen vanhat teot.
Menneet on jo menneitä....mitä niistä uhoomaan ennää.
Tätä kaivattiinkin jo. Ei tässä mitään maansa myyneen tunnelmaa ole!--- Tätä päivää elämme, ja suomalaisuutta ei meistä saa kitkettyä millään, toivoen tulevaisuuteen, jälkipolvia kannustaen!
minulle tämä Suomen maa on niin rakas, ettei sitä voi EU:iin kuuluminen muuttaa. "Kuullos pyhä vala kallis Suomenmaa, sinuun koskea ei väkivalta saa. Sua suojelemme, verin varjelemme, ollos huoleton, poikas valveill`on."
Sellainen mieleeni tuli, meni vähän nostalgiseksi. Sitä en tiedä, auttaneeko se, että poikamme valveilla on. Pieni maa, vähän porukkaa, emme taitaisi yksin pärjätä hyökkääjälle.
Kaikki nuo kauniit, joskus hyvinkin mahtipontiset laulut ovat rakkaita minulle. Emmehän me pysty pitämään yllä kansallistunnettamme, jos luovutamme noin helposti. Me olemme suomalaisia ja suomalaisina pysymme. Peräänantamattomasti meidän on yritettävä pitää puoliamme tuolla suuressa maailmassa.
Surkuhupaisa suurikokoinen kihtivarvas on nyt myynyt Suomen aluevedet.
Tililleen on tulvahtanut isoja summia.
Onkohan kaunaisuus vähentynyt?