Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Ja sinä vain naurat

    Minä etsin ja etsin.
    Jokaisenä päivänä haaveksin.
    Koluan kaikki tunturit.
    Jokaisen mäen nyppylän laken.

    Etsin punaista tupaasi.
    En perunamaalle laskeutuisi.

    Vuolaana virtaavaa jokea rakastaisin.
    Merenrannan tyrskyyn nukahtaisin.

    Ja kun kohtaisin Sinut.
    Hymyilisin.
    Itkisin ilosta ja suutelisin.

    Sanoisin.
    Kuinka maailma kolhikin.
    Vaan nyt löysin sylin.
    Jossa saan levätä.
    Kuunnella tarinoitasi elämästä.

    Ja sinä vain naurat.

    Et edes odottanut minua.
    Et kuuna.
    Et kullanvalkeana.

    Minähän olin vain kangastus.
    6134
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 6

    Vanhimmat

    ei ikuna. ;D

    Äänestä

    • Nyt hymyilen.
      Naantalin aurinkoa matkien. :)
      Oot ihana,,,,,,,

      Äänestä

    Tää on kuule hieno runo tää!

    Varsinkin toi loppu - aivan mahtava --->

    "Ja sinä vain naurat.

    Et edes odottanut minua.
    Et kuuna.
    Et kullanvalkeana.

    Minähän olin vain kangastus."

    Huh

    Äänestä

    • Olen ihan myyty,,,
      onneksi en mies kuitenkaan.
      Nainen ihan ja nokka pystyssä nyt oikin :)
      Kuinka sainkaan ihanaa palautetta kerrassaan:))))))))))
      Kiitos,josko kerrankin minäkin onnistuisin

      Äänestä

    Höpsis kangastuksista!

    Kyllä sormet jotka tuommoisen runon naputtavat
    ovat ihan luuta lihaa ja verta:) Kertakaikkisen hiano, sanoop
    noitaki...

    Äänestä

    • Jumantsukka.
      Oon nyt ihan otettuna ylpeä.
      Kerrankin osasin.
      En ees yhtään ruikuttanut:)
      Kiitos hymyilee leveästi

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Margitta kirjoitti:

    Minä etsin ja etsin.
    Jokaisenä päivänä haaveksin.
    Koluan kaikki tunturit.
    Jokaisen mäen nyppylän laken.

    Etsin punaista tupaasi.
    En perunamaalle laskeutuisi.

    Vuolaana virtaavaa jokea rakastaisin.
    Merenrannan tyrskyyn nukahtaisin.

    Ja kun kohtaisin Sinut.
    Hymyilisin.
    Itkisin ilosta ja suutelisin.

    Sanoisin.
    Kuinka maailma kolhikin.
    Vaan nyt löysin sylin.
    Jossa saan levätä.
    Kuunnella tarinoitasi elämästä.

    Ja sinä vain naurat.

    Et edes odottanut minua.
    Et kuuna.
    Et kullanvalkeana.

    Minähän olin vain kangastus.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu