Talvemme -
luminietoksien taiteilja
käärien valkovaippansa
avasi vuoteensa keväälle
juokseville puroille
viriäville leudoille tuulille
orastaville luonnonväreille
kasvuvoimaksi suveen
aavoilla järvienselillä
avoimia sulanteita
kaareutuvia linnunsiipiä
värittömiä
värillisiä luonnonleikkejä
ajattomuuden
hetken ajallisuuden kohtaamisia
painautumisia
elon kevääseen
luonnonaskeleita piirtyneinä
askeltajan kammioon
muistijälkiä jättämään
vieraille tuiki tuntemattomiin
vesiin virtaamaan
lipuvaan hiljaisuuteen.
luminietoksien taiteilja
käärien valkovaippansa
avasi vuoteensa keväälle
juokseville puroille
viriäville leudoille tuulille
orastaville luonnonväreille
kasvuvoimaksi suveen
aavoilla järvienselillä
avoimia sulanteita
kaareutuvia linnunsiipiä
värittömiä
värillisiä luonnonleikkejä
ajattomuuden
hetken ajallisuuden kohtaamisia
painautumisia
elon kevääseen
luonnonaskeleita piirtyneinä
askeltajan kammioon
muistijälkiä jättämään
vieraille tuiki tuntemattomiin
vesiin virtaamaan
lipuvaan hiljaisuuteen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
En uskalla virittää vastarunon tapaistakaan näin upean runosi jälkeen
.."avasi vuoteensa keväälle
juokseville puroille
viriäville leudoille tuulille"..
wauh..
Kertakaikkiaan kuin itse kevät soljuu tekstisi, kuin puro vuorelta alas laaksoon..
Tasapainoinen ja monta kertaa luettuani, kestää runosi rivit edelleen vahvasti!
Kiitos Dolan ~~ tämä oli herkkua! :)
Hei -
myönnän itsekin että hyvät sanat valitsin
tuohon runooni ja kuin itsellään olisi
mieleeni tullut nuo josta tuossa mainitset.
Kyllä nyt tämä aamu hyvältä näyttää säitten
puolestakin ja toivotaan ettei jouduta
kaappareiden uhriksi,vaikka öinen näytti
täällä siltä että viimeistä niittiä laitetaan
tähän palttooseen ( Suomi.fi).
Kiitos Sinulle että katsellaan mitä
herkkuja tarjotaan ?
Näinhän se on, välillä sanat aivan kuin varkain kirjoittavat itsensä arkille,
ja tulevat 'näkösälle' vasta jonkin ajan kuluttua
Ja kun huomaa, ilokseen, onnistuneensa, runo kuin täyttyy lopullisesti ja ottaa paikkansa
Toisethan, lukijat, sen voi löytää äkempääkin, itsellä -voi- mennä muutama hetki..;))
Ajattomuus, rehellisyys riveille lähtee jostain meidän sisältä, siksi ne kestää ja näkyy myöhemminkin.
Murukullan aamu- Aimo O Orava huiskauttaa sinullekin häntäänsä ~ Vietä mukava pvä! :)
Tuo otsikkosi kertoo hyvin paljon ja yhdyn
tuohon lauseesi eräänlaiseen kysymykseesi
kuin valintaan ;
kun alamme kirjoittaa tekstiä,eikä ole valmiita
sanoja tuntemuksineen että mitä seuraa siitä
kun tyhjyydestä alkaa rakentaa jotain
kokonaisuutta.
Sillä aika usein minulla käy niin että vasta
kirjoittaessa kuin yhtaikaa kehittyy se mikä
on tullakseen.
Ja olenkin hyvin oravaihminen että mielelläni
huiskuhännän koppaan kainalooni ja toivotan
sinne :
Hyvää viikonalkua joka vaihtuu muutaman
tunnin kuluttua !
On aurinkoisena näyttäytynyt,
lumet kiireen vilkkaa häviää -
ja kuinka sitä olikin!!!!
Vieläkö muistat, kun sitä tuli ja tuli ja...?
Kevät kutsuu töihin kun ikkunasta katsoo,
tai ikkunaa paremminkin..huh... :D
Runosuonen pulputusta toivottelee tänäänkin,
hymyillen Murukulta! :)
http://www.nbl.fi/~nbl2777/2002/puro.jpg
Niin se vaan tämäkin viikko lähenee
loppuaan kuin lumikinokset unta vain.
Ja kuinka nopeasti sulivatkin mutta
kuitenkin vielä järvenjäät vielä yrittävät
pistää sulamistaan vastaan.
Kah muistanpa hyvin nii, sitä kultaista
aikaa nuoruuden huumaa kun ensilumilla
taapersimme kuin sorsat kaislikossa ...
ja taashan tuok aek lähestyyp.
Runosuonet
kuin versisuonistomme kilvan
kevät säissä mittelööp voimiaan.
Kiitos kauneudestasi kuin veden solinastakin.
jopas hienosti pudottelit
nautin lukemastani
Hei peres -
näitä sanoja putoilee kuin
tuntemuksiakin silloin tällöin
mutta ei aina tiedä kirjoittaessaan
miten kohdalleen osuvat,etenkin
jos aloittaessaan ei ole selvää kuvaa
että mistä lähinnä aikoo ja miten
tekstiä tehdä.
Kai tämä on välillä sellaista salakavalaa
vimmaa että jostain jotakin pitää tai
sitten olla vain "hiljaa".
Kiitos peres -
viikonvaihteen vimmalla !