Urban Campingista

Isäni, vuonna 1938 syntynyt oli aika sissi seikkailija nuorempana.

Hän 50-luvun lopulla todella seikaili ympäri Eurooppaa, mikä on IHAN ERI ASIA edes päästä eurooppaan kuin nyt kuutisenkymmentä vuotta myöhemmin.

Se oli oikeesti kova juttu, ja vaadittiin sisua.Kontaktit koti-Suomeen olivat ihan eri luokkaa ja muutenkin liikenne oli todella verkkaista saksan-espanjjan-ranskan-hollannin jopa marokon puolella missä hän kävi. Ja tosiaan liftaamalla ja laivalla hän liikkui. Ihan eri asia kun ei ollut lentokoneliikennettä 50-luvulla käytössä ja jo Turkissa käyminen oli iso juttu.

Toki maailma ei ollut niin raaka silloin kuin nyt, kun ei ollut huumeita, puukotuksia ja niin silmitöntä väkivaltaa kuin nykyisessä mielettömässä maailmassa.

No, aiheeseen. Faija tosiaan teini-iässä liftaili ja yöpyi hyvin hyvin pienellä budjetilla hyvin usein hautausmailla,puistoissa, rakennusparakkien ylimmässä kerroksessa. Jopa läheisen hienosto hotellin pusikossa ja hotellivieraisiin tutustuttuaan, kävi näiden rikkaiden seurassa uima-altaalla aamu uinnilla kuin muka olisi hotellin asukas.

Opetteli kieliä eri maissa, väärensi pullonkorkista tehdyllä leimalla "PRESS" -lehdistökortin päästäkseen katsomaan Ranska-Suomi yleisurheilu maaottelua, ollen todennäköisesti siihen aikaan lähes ainoa suomalainen katsoja.

Espanjassa tapasi vanhan miehen ja hevosvankkurikuljettajan, ja yksi päivä meni hitaasti hevosen tai muulin vetämänä. Isäni tarjosi puolet eväistään vankkurin kuljettajalle,paikalliselle maanviljelijälle joka oli mielissään. Saapui pieneen muutaman kymmenen henkilön kylään,jossa koko kylä oli kokoontunut
kylän kadulle pitkän pitkään pöytänä syömään. Kylän johtaja oli innoissaan eksoottisesta suomalaisesta, pohjolan 19-vuotiaasta viikingistä, ja isäni sai kunnian istua kylän johtajan vaimon viereen ja SYÖTÄVÄKSEEN TÄMÄN AKAN JÄÄNNÖKSET ! Tarkoitus oli kai osoittaa kunniaa vieraalle tarjoamalla arvohenkilön jätteet,mutta se oli kuulema reissun vastenmielisin ateria.

Laivamatkalla Marokkoon isäni tutustui Ranskalaisene pariskuntaan ja he ajelivat kolmistaan sitten marokon aavikoilla bensan loppuessa. Pariskunt aoli jostain syystä kielitaidoton ja hyvin onneton ja neuvoton (en tiedä,eikö siellä marokossa ranskalla pärjää).

Faija sitten yksinään lähti liftailee bensakanisterin kaa tavaten reilnu vuorokauden liftausreissulla erilaisia huijareita ja pelottavia tyyppejä joiden kanssa kommunikointi oli elekieltä. Kun vuorokauden jälkeen faija palasi tämän hieman neuvottoman hienostopariskunnan auton luokse aavikolle täyden bensakanisterin kanssa, oli tämä pariskunta hyvin hyvin onneissaan ja sanoinkuvaamattoman helpottuneita. Myöhemmin isäni ja pariskunta erosivat ja pariskunta pyysi käymään luonaan pariisissa jos faija kerkiää.

Viikkoja myöhemmin isäni hyvää hyvyyttään päätti kuin päätikin ihan symbolisessa mielessä pariisissa moikata pariskuntaa, ja kun ovikellon soittamisesta oli kulunut minuutti, niin faija oli yksin huomattavan rahasumman ja kauppalistan kanssa menossa ostamaan perheen ruokaostoksia.Emännällä oli pieni lapsi ja isäntä oli vielä töissä, joten luottamus oli ilmeisen kova yhteisten kokemusten jälkeen. Heidän loistoasunnoossan menikni sittne pariviikkoa, ja isoöiti,perheen emännän äiti ihastui nuoreen skandinaaviin ja vei faijaani joka paikkaan ympäri pariisia, ja kahviloissa isoäiti esitteli nuorta avecciaan muille hienohkoille madame-ystävättärilleen. Eiffel-torni tuli silloin nähtyä ihan huipulta madamen seurassa, viikkoa aiemmini faijan talous ei olltu riittänyt kuin alemmalle tasolle kokemaan tää torni.

Eräänä iltana Pariisin sivukujilla isäni yksin liikuttuaan pienessä laitamyötäisessä seuraan tuuppasi lipevän tuntuinen ukko ja selkeästi oli vain kysyvinään neuvoa. No faija lepposasti jatkoi small talkia ukon kaa huomaten että lompakko oli kadonnut ja se pilkotti tämän huijarin taskun reunalla. Juttelu jatkui leppoisasti.Faija vaivihkaa nappasi lompakkonsa takaisin omana taskuunsa ja jatkoi small talkia jutellen niitä näitä mitä osasi vähän ranskaa. Sitten faija teki täyskäännöksen ja sanoi tyypille että myt menen eri suuntaan ja oli hauska tavata ja hymyili. Myös tyyppi vilkutti ja hymyili ja lähti tyytyväisen näköisenä eri suuntaan.Minuutin kaksi käveltyään,faija huomasi että lompaako oli kuin olikin kadonnut.

Erikoinen tilanne,kaksi miestä juttelee näennäisen ystävällisesti ja samalla lompakko siirtyy kummanin hallusta toiselle vuorotellen.Kumopikin siis pitää juttelu kulissia yllä ja kumminkin se lompakko meni varastetuksi....

***** TARINA JATKUU IHAN JUURI TOSSA - KOSKA TÄSSÄ TEKSTISSÄ ON 5000 MERKIN RAJOITIN *****