Onpas sitä nähty ja koettu traktorihuoltokäynneillä ennen tällaistakin.
Ennenvanhaan maalaistaloissa kävi määrätyin määrätyin välein ns. “rasvaröökkynä” tarkistamassa eläinkohtaisesti lehmien tuottaman maidon rasvaprosentin.
Rasvaröökkynä nimitys johtui ehkä siitä, että ruotsinkielinen nimitys “fröken” eli neiti yhdistettynä rasvaan oli saanut suomenkielisenä väännöksenä tuon rasvaröökkynä muodon. -Ja aina nuo tarkastuskarjakot olivatkin ns. vanhojapiikoja. -Karjakot asuivat aina pari vuorokautta talossa, jossa heille kuului täysi ylöspito, ja sitten seuraavalle tilalle ja järjestelmään kuului että tila toimitti kyydin aina seuraavaan paikkaan.
-Lehmät olivat merkityt kantakirjaan (juttu koskee Ayrshire karjaa) ja siitä oli osoituksena korvan läpi
lävistetty alumiininen kaksipuolinen nipsu, jossa oli tuon eläimen kantakirjanumero tilalla. Lisäksi eläimen kytkypaikan yläpuolella syöttöpöydässä oli musta liitutaulu, jossa luki lypsävän nimi, milloin syntynut ja muita tietoja. -Lehmän nimi saattoi olla “Peili, Päivi,Lumikki t.m.s… .”
-Kerran satuin tällaiselle maatilalle Masikan huoltokäynnille ja sain kesken töitteni kutsun kahville talon tupaan, ja sain seurata hetken aamulypsyn tulosta.
-Lihava, lottamalliseen takaasidottuun ruutupäälinaan verhoutunut rasvaröökkynä oli ilmeisesti ottanut joka lehmästä aamulla koelypsyn ja niin numeroidut koeputket olivat puisessa telineessään tuvan pöydällä.
Röökkynä tarkasti valoa vasten putken sisältämän maidon määrän ja sitten kaatoi jokaiseen jännittävän näköisestä kolonilla varustetusta lasikarahvista luultavasti rikkihappoa tai jotain sellaista tarkasti tilkan joka putkeen ja korkki kiinni. -Tuvassa oli vahva kemikaalien haju. Tilan karjakirjanpidon kirjat olivat avoimena pöydällä odottamassa uusia merkintöjä karjakon täytekynällä ja keinumallinen musteen imukuivaaja odotti siinä vieressä.
Sitten hän asetti mukanaan aina seuraavaan “kirstuun” kuuluvaan messinkiseen keskipakorumpuun nuo koeputket pidikkeisiinsä ,kansi ruuvaten päälle ja asetti veivin kirstun kylkeen alkaen veivata. Samalla hän itsekseen mumisten laski veivauskierroksia ja seurasi käsikellostaan aikaa.
Luultavasti tuo veivaus erotti rasvan jotenkin hapon avustuksella mitattavaksi määräksi.
-En tiedä kun piti lähteä jatkamaan hommia Massikan kanssa.
-Isäntä kävi sitten kysymässä saatuani hommat päätökseen, että voisinko
viedä mennesäni röökkynän varusteineen seuraavaan taloon noin viiden kilometrin päähän, kun hän ei nyt ehdi. -Korvaukseksi hän tarjosi 10 markkaa.
-No sopihan se ja niin raivasin tilaa sopivasti huoltoautoni sivuoven eteen sisäpuolelle ja niin vietiin tuo “rasvaneiti” seuraavaan taloon kirstuineen ja matkalaukkuineen. -Tietenkin tuo arvostettu naishenkilö istui ohjaamon puolella!
Tällaista se inhottu ja kirottu entinen rasvakoura taas muisteli!
Ennenvanhaan maalaistaloissa kävi määrätyin määrätyin välein ns. “rasvaröökkynä” tarkistamassa eläinkohtaisesti lehmien tuottaman maidon rasvaprosentin.
Rasvaröökkynä nimitys johtui ehkä siitä, että ruotsinkielinen nimitys “fröken” eli neiti yhdistettynä rasvaan oli saanut suomenkielisenä väännöksenä tuon rasvaröökkynä muodon. -Ja aina nuo tarkastuskarjakot olivatkin ns. vanhojapiikoja. -Karjakot asuivat aina pari vuorokautta talossa, jossa heille kuului täysi ylöspito, ja sitten seuraavalle tilalle ja järjestelmään kuului että tila toimitti kyydin aina seuraavaan paikkaan.
-Lehmät olivat merkityt kantakirjaan (juttu koskee Ayrshire karjaa) ja siitä oli osoituksena korvan läpi
lävistetty alumiininen kaksipuolinen nipsu, jossa oli tuon eläimen kantakirjanumero tilalla. Lisäksi eläimen kytkypaikan yläpuolella syöttöpöydässä oli musta liitutaulu, jossa luki lypsävän nimi, milloin syntynut ja muita tietoja. -Lehmän nimi saattoi olla “Peili, Päivi,Lumikki t.m.s… .”
-Kerran satuin tällaiselle maatilalle Masikan huoltokäynnille ja sain kesken töitteni kutsun kahville talon tupaan, ja sain seurata hetken aamulypsyn tulosta.
-Lihava, lottamalliseen takaasidottuun ruutupäälinaan verhoutunut rasvaröökkynä oli ilmeisesti ottanut joka lehmästä aamulla koelypsyn ja niin numeroidut koeputket olivat puisessa telineessään tuvan pöydällä.
Röökkynä tarkasti valoa vasten putken sisältämän maidon määrän ja sitten kaatoi jokaiseen jännittävän näköisestä kolonilla varustetusta lasikarahvista luultavasti rikkihappoa tai jotain sellaista tarkasti tilkan joka putkeen ja korkki kiinni. -Tuvassa oli vahva kemikaalien haju. Tilan karjakirjanpidon kirjat olivat avoimena pöydällä odottamassa uusia merkintöjä karjakon täytekynällä ja keinumallinen musteen imukuivaaja odotti siinä vieressä.
Sitten hän asetti mukanaan aina seuraavaan “kirstuun” kuuluvaan messinkiseen keskipakorumpuun nuo koeputket pidikkeisiinsä ,kansi ruuvaten päälle ja asetti veivin kirstun kylkeen alkaen veivata. Samalla hän itsekseen mumisten laski veivauskierroksia ja seurasi käsikellostaan aikaa.
Luultavasti tuo veivaus erotti rasvan jotenkin hapon avustuksella mitattavaksi määräksi.
-En tiedä kun piti lähteä jatkamaan hommia Massikan kanssa.
-Isäntä kävi sitten kysymässä saatuani hommat päätökseen, että voisinko
viedä mennesäni röökkynän varusteineen seuraavaan taloon noin viiden kilometrin päähän, kun hän ei nyt ehdi. -Korvaukseksi hän tarjosi 10 markkaa.
-No sopihan se ja niin raivasin tilaa sopivasti huoltoautoni sivuoven eteen sisäpuolelle ja niin vietiin tuo “rasvaneiti” seuraavaan taloon kirstuineen ja matkalaukkuineen. -Tietenkin tuo arvostettu naishenkilö istui ohjaamon puolella!
Tällaista se inhottu ja kirottu entinen rasvakoura taas muisteli!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mukavan oloinen tarkastuskarjakko on ainakin Markku Pölösen: Onnen maa- elokuvassa... Ja kyllä minä ainakin muistan lapsuudestani, että nämä "tentit" olivat joskus varsin sipsakoita nuoria naisia. Oman aikansa kiersivät ja osui sopiva isäntä kohdalle, niin taas oli uusi "tentti" kierroksella. Varmaan jossain päin sai joku vanhapiika kiertää talosta taloon aivan rauhassa vuosikaudet , kun ei natsannut kenenkään poikamiesisännän kanssa
`