Mulla on paha ongelma. En tiedä mitä se on, onko se mustasukkaisuutta, kateutta vai mitä omaa poikaystävääni kohtaan. Tunnen itseni joskus riittämättömäksi hänelle, koska hän tuntuu niin täydelliseltä. Hänellä on paljon ystäviä, sosiaalista harrastusta ym. jota taas minulla ei ole niin.
En itse ystävysty niin ihmisten kanssa ja vanhojakin ystäviä on hyvin vähän, toisaalta ennen se on riittänyt mulle, mutta ehkä vertaan itseäni nyt liika poikaystävään ja siten tunne itseni huonommaksi.
Tunteet tulevat eniten esille silloin, kun hän on lähdössä tekemään jotain kivaa, ja mulla ei ole silloin mitään tekemistä. Tai sitten kun ollaan sosiaalisissa tilanteissa esim. mun sukulaisissa niin kaikki tykkää hänestä enemmän, koska hän osaa olla ihmisten kanssa tekemisissä paremmin kuin minä. Tämä saa mut tuntemaan melkein vihaa häntä kohtaan. Koenko hänet uhkana itselleni? Miksen osaa rakastaa, vaikka haluaisinkin? Mitä voisin tehdä paremmin? Olen yrittänyt hankkia itselleni hiukan enemmän harrastusta, ja se on auttanut hiukan. Enkö kehtaa näyttää heikkouksiani omalle miehelleni vai? Ollaan iältäänkin jo kolmikymppisiä, joten haluaisin oikeasti eroon tällaisista tunteista. mun pitäisi olla kiitollinen että mieheni tulee toimeen muiden kanssa ja sitä kautta ehkä omakin elämäni sosialisoituisi? Mutta en KEHTAA kertoa hänelle että se haittaa mua kun hän on sosiaalisesti lahjakkaampi kuin minä ja mun mielestä mun ei pitäisi edes ajatella niin...Onko kellään samanlaista tilannetta tai osaisiko joku auttaa? (ollaan seukattu 2 vuotta, eikä asuta yhessä)
En itse ystävysty niin ihmisten kanssa ja vanhojakin ystäviä on hyvin vähän, toisaalta ennen se on riittänyt mulle, mutta ehkä vertaan itseäni nyt liika poikaystävään ja siten tunne itseni huonommaksi.
Tunteet tulevat eniten esille silloin, kun hän on lähdössä tekemään jotain kivaa, ja mulla ei ole silloin mitään tekemistä. Tai sitten kun ollaan sosiaalisissa tilanteissa esim. mun sukulaisissa niin kaikki tykkää hänestä enemmän, koska hän osaa olla ihmisten kanssa tekemisissä paremmin kuin minä. Tämä saa mut tuntemaan melkein vihaa häntä kohtaan. Koenko hänet uhkana itselleni? Miksen osaa rakastaa, vaikka haluaisinkin? Mitä voisin tehdä paremmin? Olen yrittänyt hankkia itselleni hiukan enemmän harrastusta, ja se on auttanut hiukan. Enkö kehtaa näyttää heikkouksiani omalle miehelleni vai? Ollaan iältäänkin jo kolmikymppisiä, joten haluaisin oikeasti eroon tällaisista tunteista. mun pitäisi olla kiitollinen että mieheni tulee toimeen muiden kanssa ja sitä kautta ehkä omakin elämäni sosialisoituisi? Mutta en KEHTAA kertoa hänelle että se haittaa mua kun hän on sosiaalisesti lahjakkaampi kuin minä ja mun mielestä mun ei pitäisi edes ajatella niin...Onko kellään samanlaista tilannetta tai osaisiko joku auttaa? (ollaan seukattu 2 vuotta, eikä asuta yhessä)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.