Olen aivan poikki, mies jonka kanssa seurustelen vie tempauksillaan kaiken energiani kun murehdin hänen tekemisiään... :(
Tein päätöksen että lopetan tämän suhteen, se ei edelleenkään näytä johtavan yhtään mihinkään ja olen väsynyt henkisesti ja fyysisesti.
Alkaako elämässäni tämän jälkeen parempi kausi? Pysynkö päätöksessäni ja lähden eteenpäin?
Tein päätöksen että lopetan tämän suhteen, se ei edelleenkään näytä johtavan yhtään mihinkään ja olen väsynyt henkisesti ja fyysisesti.
Alkaako elämässäni tämän jälkeen parempi kausi? Pysynkö päätöksessäni ja lähden eteenpäin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihan kuin elämästäni.
Niin... valitettavasti meitä hyväuskoisia nenästä vedettäviä naisia on pilvin pimein ja miehiä jotka käyttävät häikäilemättä sitä hyväkseen. Nytkin täällä mietin miten olen voinut olla niin tyhmä että olen antanut kaiken jatkua ja jatkua ja jatkua aina vaan ja aivan samaa rataa ollaan menty. Miten on niin sokea ettei tajua omaa parastaan ja olisi lähtenyt jo ajat sitten?? Ottaa niin paljon päähän oma tyhmyys ja kärsivällisyys ja sitkeä usko siihen että kyllä kaikki tästä vielä menee parempaan suuntaan. Joopa joo, ei ole mennyt muuta kuin korkeintaan huonompaan suuntaan. Voi hitto kun harmittaa.
Jospa nyt olisin oppinut läksyni ja häivyn vähin äänin lopullisesti. Olisinkohan jo lyönyt tarpeeksi kauan päätä seinään? Tuntuu vahvasti siltä. Edes se ei vaikuttanut mitään kun ilmoitin miehelle että palautan hänen tavaransa, ei usko sitä enää koska olen aina silti ottanut sen idiootin takaisin. Nyt en enää ota. En aio edes vastata puhelimeen enää ettei pääse kiemurtelemaan taas elämääni.
mä olin naimisissa 'aattele miten hyväsydäminen' miehen kanssa. Mä en ollu mitään.
Ihastuin kuvaamaasi kaveriin, luulin sitä suureksi rakkaudeksi ja kaiken aikaa tää kaveri veti täysin kuus nollaa mun kanssa. Uskoin ja luotin - voi Luoja kuin ihminen voi olla kaheli!!!
Ainahan sitä haluaa uskoa parempaan, mutta kyllä se on fakta et jos kaveri on narri, niin hän ON narri, eikä muuksi muutu!
Minä uskon vanhaan sanontaan: sitä saa mitä tilaa. Tulee se sitten missä muodossa tahansa! Toisen taakka kirpoa.
Toinen kasaa kannettavakseen aina enemmän ja enemmän ja mikä ironisinta, hän itse ei edes sitä tajua! Ei, ennenkun joku kiskoo irti siitä.
Se, joka pääsee vähemmällä - ei ikinä opi läksyään. Empatiaa, mukana elämistä. Hänelle on helppoa mennä toisen siivellä -uuvuttaa toinen, mutta myös jättää itse oppimatta että ellei toinen kanna, ei opi itse koskaan lentämään.
Maailma on julma paikka elää. Siipirikko on aina alttiina vaaroille. Ja kun omat siivet eivät kanna, eikä lähellä ole lentoon opettajaa, kaikki yksitellen kaikkoa viereltä pois. Kuka suojaa häntä silloin, kun iso vahva petolintu aloittaa kuolin syöksynsä?