Mielestäni varusmiespalvelus kannattaa miettiä yleisen kasvamisen näkökulmasta. Kysymyshän on siitä ajasta, miten sen aikoo viettää. Jos siellä aikoo vuoden olla, niin tuskin Rukista mitään haittaa on. Eli enemmän hyötyä, samoin hyötyä voi olla ajokorteista.
Yliopistokoulutuksen saaneena kauppatieteen maisterina voin todeta sen, että tämän päivän johtaminen voi olla hieman erityyppistä kuin armeijan johtaminen. Yksilötasolla armeijajohtamisessa voidaan tehdä kuitenkin oivalluksia ja havaintoja, miten asiat vaikuttuvat toisiinsa. Eli jotain metodiikkaa voidaan varmasti oppia.
Olen pääomasijoittaja - yksin.
Koen että omien voimavarojen suuntaminen oikeisiin asioihin ja oikeiden asioiden pitkäjänteinen eteenpäinvienti tuottaa parasta tulosta.
Korostaisin kuitenkin sitä, että vahva psyyke ja tekemisen tahto, voi olla yksilön henkilökohtainen ominaisuus. Harvalle tätä ominaisuutta on suoraan annettu, jotkut vaan kasvavat siihen suuntaan.
Nykyinen yhteiskunta kuitenkin on senverran sosiaaliavusteinen, että isolla joukolla ihmisiä, on varaa olla mukavuusalueella. On opintotuet ja ansiosidonnaiset työttömyyskorvaukset.
Jos minun pitäisi jotain johtajaominaisuuksia kehittää, niin sitkeys on kovin tärkeä. Kyky erottaa olennaiset asiat epäolennaisista on vieläkin tärkeämpää. On eri asia tehdä oikeita asioita kuin asiat oikein.
Mutta perimmäiseen kysymykseen kannattaako rukki käydä kun menee armeijaan ? Voisin miettiä onko nyt hyvä aika ostaa osakkeita vai puolen vuoden päästä ? Sataako vai paistaako ?
Kyllä - mielestäni kannattaa. Tänään saatava lounas on arvokkaampi kuin huomenna saatava.
Olen itse oivaltanut sen asia, että tänään on tärkeää päivän työt eteenpäin. Mutta yhtä tärkeää on hoitaa asioita, jotka tulevat olemaan kolmen tai viiden vuoden kuluttua niitä oikeita. Eli jonkinlainen linjajohtaminen, pitkän tähtäimen suunnitelma kuntoon.
Sellaista ristipaineen sietokykyä kun ei opeteta oikein missään - itseasiassa kovin harva edes joutuu elämässään sietämään ankaraa ristipainetta. Toisaalta sekin on kyky osata jollain aikavälillä sulkea asia pois mielestä.
Yliopistokoulutuksen saaneena kauppatieteen maisterina voin todeta sen, että tämän päivän johtaminen voi olla hieman erityyppistä kuin armeijan johtaminen. Yksilötasolla armeijajohtamisessa voidaan tehdä kuitenkin oivalluksia ja havaintoja, miten asiat vaikuttuvat toisiinsa. Eli jotain metodiikkaa voidaan varmasti oppia.
Olen pääomasijoittaja - yksin.
Koen että omien voimavarojen suuntaminen oikeisiin asioihin ja oikeiden asioiden pitkäjänteinen eteenpäinvienti tuottaa parasta tulosta.
Korostaisin kuitenkin sitä, että vahva psyyke ja tekemisen tahto, voi olla yksilön henkilökohtainen ominaisuus. Harvalle tätä ominaisuutta on suoraan annettu, jotkut vaan kasvavat siihen suuntaan.
Nykyinen yhteiskunta kuitenkin on senverran sosiaaliavusteinen, että isolla joukolla ihmisiä, on varaa olla mukavuusalueella. On opintotuet ja ansiosidonnaiset työttömyyskorvaukset.
Jos minun pitäisi jotain johtajaominaisuuksia kehittää, niin sitkeys on kovin tärkeä. Kyky erottaa olennaiset asiat epäolennaisista on vieläkin tärkeämpää. On eri asia tehdä oikeita asioita kuin asiat oikein.
Mutta perimmäiseen kysymykseen kannattaako rukki käydä kun menee armeijaan ? Voisin miettiä onko nyt hyvä aika ostaa osakkeita vai puolen vuoden päästä ? Sataako vai paistaako ?
Kyllä - mielestäni kannattaa. Tänään saatava lounas on arvokkaampi kuin huomenna saatava.
Olen itse oivaltanut sen asia, että tänään on tärkeää päivän työt eteenpäin. Mutta yhtä tärkeää on hoitaa asioita, jotka tulevat olemaan kolmen tai viiden vuoden kuluttua niitä oikeita. Eli jonkinlainen linjajohtaminen, pitkän tähtäimen suunnitelma kuntoon.
Sellaista ristipaineen sietokykyä kun ei opeteta oikein missään - itseasiassa kovin harva edes joutuu elämässään sietämään ankaraa ristipainetta. Toisaalta sekin on kyky osata jollain aikavälillä sulkea asia pois mielestä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.