vippuna hulmuaa hiukseni sillä kotiini ajaa poliisi. minäpä olen siitä huolimatta kommari ihi ihi. ei ole leluja muita kuin tyttö joka rieppuaa ketaleittein seurassa. isi haluaisin olla.
Ps. ihminen, joka kirjoitti tuon edellisen on ollut poissa pitkään. Kieltämättä kipeää tekstiä, mutta itsekin olin jonkun aikaa kipeä kuultuani työkavereilta hänen hirttäytymisestään puolapuihin. Ihminen oli niin sanottu vapaakävelijä ja odotti parin viikon päässä olevaa "siviiliä". Perhe ja sukulaiset odottivat isolla kirjaimella, jotta suhteellisen lyhyt käynti toisi isän tytölle takaisin. Ei tuonut, ja minulla kummittelee vieläkin ajatus omasta toiminnastani. Syyllisyyttä se on, mutta mistä?
Kieltämättä olemme ihmisinä aika viisaita. Emme kerro hädästämme sen ollessa ovella, vaan tartumme tuttuun suomalaiseen tyyliin puukkoon, puntariin jne. Muistoihin tartumme ainakin me miehet. Kukaan meistä karvarintaisista ei kuitenkaan uskalla tunnustaa itselleen elämän olevan sattumia täynnä. Ne pienetkin sattumat koskettavat vuosia, joten ihminen toimii väärin.
Kirjoitetaan tästä lähtien asiaa. Pyydän. Kaikki nuo lukemani jutut ovat enemmän kuin lannoitetavaraa. Voimme tietysti tehdä erillisen "vittupänkskyprpä"- palstan, jolle ei pääse muuta kuin kypsät. Ihan miten vain.
By the way! Missä se seriffi luuraa?
Ps. ihminen, joka kirjoitti tuon edellisen on ollut poissa pitkään. Kieltämättä kipeää tekstiä, mutta itsekin olin jonkun aikaa kipeä kuultuani työkavereilta hänen hirttäytymisestään puolapuihin. Ihminen oli niin sanottu vapaakävelijä ja odotti parin viikon päässä olevaa "siviiliä". Perhe ja sukulaiset odottivat isolla kirjaimella, jotta suhteellisen lyhyt käynti toisi isän tytölle takaisin. Ei tuonut, ja minulla kummittelee vieläkin ajatus omasta toiminnastani. Syyllisyyttä se on, mutta mistä?
Kieltämättä olemme ihmisinä aika viisaita. Emme kerro hädästämme sen ollessa ovella, vaan tartumme tuttuun suomalaiseen tyyliin puukkoon, puntariin jne. Muistoihin tartumme ainakin me miehet. Kukaan meistä karvarintaisista ei kuitenkaan uskalla tunnustaa itselleen elämän olevan sattumia täynnä. Ne pienetkin sattumat koskettavat vuosia, joten ihminen toimii väärin.
Kirjoitetaan tästä lähtien asiaa. Pyydän. Kaikki nuo lukemani jutut ovat enemmän kuin lannoitetavaraa. Voimme tietysti tehdä erillisen "vittupänkskyprpä"- palstan, jolle ei pääse muuta kuin kypsät. Ihan miten vain.
By the way! Missä se seriffi luuraa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
oisko tuon hoitajan paikka siellä ihan asiakkaana parempi
taitaa olla potilas joka kätkeytyy väärän nimimerkin taakse