KYSELY

Tässä elämää kiertäneenä on tullut koettua hyvin monenlaisia keskusteluja ja suhtautumisia kaljuista sekä kaljuuntumisista.
Lopulta elämä tasoittaa puntit monien osalta,lopulta hiukset harvenevat,kaljuuntuvat tai harmaantuvat vaikkei sitä monikaan nuoruutensa päivinä uskoisi.
Kuinka usein nuorena miehenä porukoissa liikuskellessa kuulin kavereiden naureskelevan joidenkin peittelevälle kampaustyylille tai kuupan loistamiselle,usein kuului myös tuttu lause että jos minä kaljuunnun niin en kyllä rupea peittelemään tai murehtimaan ,se on varma se !!
Mutta kaikkien osalle se todellisuus onkin jo totinen paikka,on helppo uhota kun ongelmaa ei vielä ole .
Toisilla hiukset harvenevat jo hyvinkin nuorena ja kaljun kanssa on vaan opittava elämään,toisille kulipää sopii ja toisille se ei sovi,siispä on turha lohdutella kaljua miestä sillä että äläpäs sure sillä kaljut miehethän ovat muotia nyt.
Mitään varmaa keinoa kaljuuntumiselle en ole kuullut,ainoastaan yksittäisiä ja harvoja tapauksia siitä että joillekkin se on hieman apua,tai sanotaanko toivoa tuonut,se on siis hyvin yksillöllistä.
Aina kaljuuntumista on pidetty ikääntymisen merkkinä noin yleisesti,rinnastettu harmaantumiseen .
Tällä kyseisellä palstalle saa lukea milloin mistäkin valmisteesta joka on ihmeellisesti tuonut hiukset uudelleen päähän,mutta kysymyksiin ei ole sitten kuitenkaan tämän jälkeen vastailtu,josta voidaankin tehdä johtopäätös ettei todellista apukeinoa ole vieläkään löytynyt.
Uskon vahvasti että hiusten harvenemista voidaan hidastaa oikealla ravinnolla ja shampoolla,muttei perinnöllistä tai iän tuomaa hiusten lähtöä,eli tupen kuolemista voida enää hoitaa muutoin kuin peruukilla.
On Priorir,Nisimit ja muut ihme markkinat,muttei ne hiuksia kaljuun päähän kasvata,se on varmaa se!
Jos toimiva aine keksittäisiin,arvatkaa olisiko tätä palstaa olemassa,entä olisiko kaljuja ihmisiä olemassa!!
Kokemukseni mukaan valtaosa naisista karsastaa kaljua miestä,se kun näyttää niin vanhalta,mutta on pieni osa naisia joille ei merkitse miehessä se,onko tukka päässä vai kainalossa.
Kaikki tietenkin lähtee ihmisen persoonasta,jos pidät itsestäsi ja kannat itsesi ylpeänä niin silloin ei siinä paljas läntti päälaella kiusaa muitakaan,kokonaisuus ratkaisee.
Olen tuntenut erään kaverin 16vuotiaasta asti,häneltä lähti hiukset armeijassa,silti hänellä on vientiä riittänyt ja elämä hymyillyt,vuosia sitten kuulin erään toisaalla elävän kaverini mainitsevan minulle että oletkos huomannut että toi kaverisi on miltei kalju,ja kappas vaan ,olinpas unohtanut itsekkin se että niinhän se on,koska olen tottunut häneen niin ettei moinen asia ole edes ajatuksissa käynyt.
Nuorena kaljuuntunut ihminen oppii elämään asian kanssa ,eikä asia kiusaa mieltä,mutta vanhempana hiusten harveneminen tuo koviakin paineita,silloin peitellään ja yritetään kaiken maailman keinot saada hiukset takaisin,samalla luodaan luonnollisesta asiasta itselle valtava ongelma ja kuvitellaan että juuri tuo kaljukohta imee kaikki katseet minusta puoleensa,asiahan ei näin oikeasti ole,koska tuskin kukaan sitä tarkkailee paitsi kohtalotoverit tai kateelliset.

18-vuotiaana alkoi ohimot karkaamaan ja 21-vuotiaana alkoi koko päälaen diffuusi ohentuminen. 22-vuotiaana aloitin Rogainen ja myöhemmin on kuvioissa käynyt fina, Revivogen ja Spectral DNC. Mikään ei ole pysäyttänyt prosessia. Sitä on vaikea sanoa onko hidastanut. Joka tapauksessa, nyt 27-vuotiaana, on hiuksia vielä päässä, vaikka selkeästi kaljuuntuva olenkin. Naisia tuo ei ole tuntunut haittaavan, sillä vientiä olisi riittänyt yli tarpeen. Kaverit ei ole naureskellut ja vaikka naureskelisivat, niin entäs sitten. Pitäähän sitä vähän itseironiaa löytyä. Kyllähän tuo silti itseluottamukseen vaikuttaa suurestikin. Mieluusti kuljeskelen julkisilla paikoilla lakki päässä ja peilistä/valokuvista on hankala nähdä muuta kuin hiukset :D Mutta aina ei elämässä asiat mee niin kuin haluaisi. Vastoinkäymisten ei pidä antaa lannista itseä. Eihän se elämä mistään hiuksista kiinni ole. Useilla ihmisillä on paljon todellisempia ongelmia esim. terveyden kanssa.

joskus armeijan jälkeen, 20-21 vuotiaana huomasin että pikku hiljaa hiusraja vetäytyy. Nyt, 29-vuotiaana hiuksia on päässä edelleen mutta harventunut on päälaeltakin ja hiusraja jonkin verran vetäytynyt. Käytän mm. Rogainea, finaa tuli kokeiltua 1,5 vuotta mutta huonolla menestyksellä. Nuorempana silloin hieman yli parikymppisenä kaljuuntumisen tajuaminen oli helvetin kova isku itsetunnolle ja aiheutti jopa jonkinlaista masennusta. Nyt olen suht hyvin sinut asian kanssa. Elämässä on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin murehtia hiustenlähtöä. Minulle kuulemma sopii hyvin tosi lyhyet hiukset. En tiedä siitä.. kyllä minä hiukset olisin mielellään pitänyt päässä.

Oikeastaan joka ikäsarjassa on tuntunut et olen muita keskivertoa heikkohiuksisempi ,mut hiukset oli jokatapauksessa tuuheat sinne 18-19v ,mitä kuvista katteleee. Suunnillee iässä 24 joutu radikaalisti muuttelemaan hiustyyliä ja pidin keesiä pirusti ,vaiks se oli ehkä naurettava monen mielestä.. Syy oli että hiukseni kasvoivat keskilinjalla , eikä juurikaan ohimoilla :D tällä sain hämättyä aika hyvin.. Yritin 25-26 ikäiseni kaikkia mahdollisia hiusaineita ja pillereitä mitä vaan ikänäkin eteen tuli.. sain ehkä hyvin pientä jatkoaikaa.. mut ei ihmeempiä tuloksii. Sitten mietin vuoden verran hiussiirtoa ja tutkin kaikkia mahollisia paikkoja netistä. Meinasin aluks mennä jopa norrelle mut thanks god en tehnyt sitä. Täs vähä yli 4kk sitten kävinkin belgias ottamas 2000 siirrettä ohimoille ja täytyy sanoa ,että olen hyvin huojentunut tämän hetken hiustilanteestani. Tällä hetkellä tuntus et on kelattu vuosia älyttömästi taaksepäin , sillä hiusraja on vähintään yhtä alhainen mitä nuorena.. Ehkä päälitukkaa saattaa olla hiukan vähemmän ,mut se ei pistä vielä silmään ,lähinnä ongelmana oli nuo korkeat ohimot. ja prosessi on yhä kesken.. ku letti täst kasvaa ni odotan et kesällä pitäs olla aikas komiaa ;) Suosittelen hiussiirtoa laatumestoissa. yks erittäin hyvä mesta on hattingen hair saksassa, jonka bongasin vähä aika sitten.

Laitanpa tähän oman kertomuksen. Huomasin hiustenlähtöä ensimmäisen kerran ollessani reilun 17 vuoden ikään ehtinyt (olin lukion 2:lla), elettiin talvea kun huomasin iltaisin suihkun jälkeen hiuksia jäävän pyyhkeeseen tavanomaista enemmän. Varmaan tätä ennemmin jo oli alkanu hiusraja karkaamaan, muttei siihen tullut silloin kiinnitettyä huomiota. Kun menin inttiin 19 vuotiaana (kesällä), leikkasin hiukseni lyhyeksi. Tällöin oli selkeästi havaittavissa paenneet ohimoni. Parikymppisenä sitä sitten aloin tuskaileen hiusteni kanssa, edelleen vain paennut hiusraja vaivana. Siinä sitten kokelin Viviscalit ja Acomax -puristeet, niistä nyt ei apua ollut. Pari vuotta sitten otin 24 vuotiaana kohtalon omiin käsiini, "nyt on saatava ohimot takaisin kasvamaan hiusta" . Eli tässä vaiheessa vain hiusraja oli paennut, muuten hiukset olivat tasaisen tiheät joka puolelta. Joten päädyin tilamaan bioveasta kirklandin minoksiidiä. Käytin sitä aamuin illoin kolme kuukautta, kolmen kuukauden jälkeen aloin käyttämään vai iltaisin sitä. Käytin sitä vaih hiusrajassa ja ohimoissa. Välissä mukaan otin myös spectral dnc:tä. En huomannut minoksiidin käytöllä mitään kohennusta hiuksiini, päin vastoin tuntui et harveni vain pikkaisen. Viime kesänä kävin parturissa leikkauttamassa lyhyen tukan. Tämän jälkeen aloin käyttämään minoksiidin ohella nizoral shampoota, noin 2-3 krt. viikossa. Pari viikkoa siitä kun olin nizoralin käytön aloittanut, huomasin kuinka hiuksia lähtee aiempaa enemmän. Ajattelin aluksi, että se kuuluu asiaan ja jatkoin pesuja. Noin 4 kuukauden nizoralin käytön jälkeen huomasin, että etuosan hiukset ovat harvenneet suunnattomasti. Lopetin nizoralin 5 kuukauden jälkeen, koska ajattelin sen vain vievän loputkin karvat päästä. Nizoralin jälkeen aloin käyttämään pelkästään rogaine foamia hiusrajaan. Foamistakaan ei ollut apua, ja lopetin sen 3 kuukauden käytön jälkeen.

Hiukseni ovat nyt edestä todella harvat, takaraivon "kruunu" on ummessa toistaiseksi. Joten lähes 2 vuoden ajan, kun olen tässä minoksiidin kanssa lätrännyt ( nizoralia), niin hiukseni ovat harventuneet entisestään, ja mikä oudointa: vasemmalta puolelta etuhiukset ovat harvemmat kuin oikealta. Nyt ajattelin olla ilman minoksiidiä ja katsoa miten käy. Seuraavaksi kai täytyy finaa alkaa kokeileen, mutta sitä ennen tässä syön piimaata ja sinkkiä kokeeksi. Muutaman viikon käytön jälkeen ainakin hiusten ulkonäkö on kyllä kohentunut ja tuntuu et nopeammin kasvaakin. Ehkä kuukauden parin päästä näkee lisää.

Oliko sitten minoksiidin käyttämisen aloitus virhe? Jälkeenpäin sanottuna voi helposti sanoa, että oli. Myös viime kesän nizoralin käyttö on ihmetyttäny minua, miksi se laittoi dominot liikkeelle ja sai hiukseni voimakkaasti harvenemaan, ja vaikka nizoralin käytön olen lopettanut kuukausia sitten, silti hiukset harvenee. Mutta jos ei koita, ei voita. Jos en olisi näitä käyttänyt, varmaan edelleen painisin sen asian kanssa, että aloittaisinko kohta käytön. Nyt se on koettu ja tiedän miten siinäkin kävi. Tämä arpa ei voita.

Voin huoletta sanoa, että ei ole päivääkään ettenkö miettisi hiuksiani. Joka kerta kun ulos lähden niin joku pipo tai lippis pitää melkein olla. Jotenkin tuntuu, että se kaljuksi itsensä vetäminen olisi viimeinen naula arkkuun ja luovutus. Ehkä sekin on edessä piakkoin, sillä viimeisen 9kk aikana hiukseni ovat harventuneet enemmän kuin viimeisen 5 vuoden aikana yhteensä sitä ennen. Perheestäni voisin sanoa, että kaksi iso veljeäni, jotka ovat minua noin 10 vuotta vanhempia, ovat myös hiusrajoista paenneet, mutta muuten heillä on tasaisen tiheä tukka kauttaaltaan, eli tavallaan heidän tukkansa on siinä tilassa kuin itsellänikin oli vielä 2 vuotta sitten, ennen minoksiidin aloittamista.