Vl:t puhuvat ja antavat ymmärtää, että jokainen saa vapaasti valita onko vl vai ei, mutta mitä vapaata valintaa se on, jos eroaja joutuu aluksi kokoajan pelkäämään läheisten reaktioita ja saa päälleen heidän loukkaantumisryöpytyksiä ym. solvauksia siitä, että toinen ei koe itselleen tarpeelliseksi HEIDÄN uskoaan?
Tuota asiaa on todella vaikea ymmärtää, tai jos siinä nyt ensinnäkään on mitään ymmärrettävää. Mistä ihmeestä ihmiset kaivavat itselleen siihen oikeuden?
Kertokaa please, että jos jotenkin voisin yrittää ymmärtää heitä.
Tuota asiaa on todella vaikea ymmärtää, tai jos siinä nyt ensinnäkään on mitään ymmärrettävää. Mistä ihmeestä ihmiset kaivavat itselleen siihen oikeuden?
Kertokaa please, että jos jotenkin voisin yrittää ymmärtää heitä.
Vastaukset 52
Vanhimmat
vastata tähän mitään?
No totta tietenkin se, että jokainen itse valitsee. Jos ihminen kieltää uskon, ymmärrän ja uskon, että ympäristön paine on tilanteeseen joutuneelle suuri. Se mitä sitten tarkoitetaan uskon kieltämisellä, on toinen juttu. Vaikka olen itse lestadiolainen, ajattelen että johonkin yhteisöön kuuluminen ei pelasta eikä vanhurskauta ketään. Vaikka lähtisi tuosta yhteisöstä ja lestadiolaisten silmissä on sillä kieltänyt uskonsa, voi tosiasiassa ihmisen sisimmässä usko elää hyvin voimakkaana. Itse asiassa jotkut sen tehneet ovat sanoneet että sitten vasta ymmärsi henkilökohtaisen uskon merkityksen kaikessa laajuudessaan.
Tiedän tapauksia, joissa uskon kieltänyt ja yhteisöstä lähtenyt, on joutunut todella vaikeaan tilanteeseen läheistensä kanssa. Mutta yhtä paljon ja enemmän tiedän henkilöitä, joita ei ole hylätty ja elämä on jatkunut suurinpiirtein entiseen malliin. Toisinaanhan yhteisöstä lähtijä itse tekee ne rajat ja pystyttää aidat. Se voi olla välttämätöntäkin ainakin hetkellisesti että pääsee asioista jotenkin tasapainoon itsensä kanssa.
Lestadiolaisyhteisöstä irrottatuminen ei varmasti ole helppoa. Jos elämä on pyörinyt vain niissä kuvioissa ja toiminta on vireää kyllä siinä varmasti jonkun aikaa on kuin tyhjän päällä. Siinä ei sitten paljon auta tai tilannetta ei helpota, jos ihmiset heittäytyvät hankaliksi. Vaikka se olisikin ollut henkilökohtainen pettymys, valinnat ovat kuitenkin jokaisen omia eikä toisen puolesta voi elää. Pitäisi muistaa että lähtijä kantaa kuitenkin koko ajan sen rankimman taakan ennenkuin pääsee asioista yli ja on sinut itsensä ja muiden kanssa.
"Tuota asiaa on todella vaikea ymmärtää, tai jos siinä nyt ensinnäkään on mitään ymmärrettävää. Mistä ihmeestä ihmiset kaivavat itselleen siihen oikeuden?"
Nyt en ikävä kyllä ymmärtänyt mitä tarkoitit.
ei halua olla vl, pitäisi sen olla vapaaseen tahtoon perustuvaa jota vl:kin toitottavat ja vapaatahan se ei ole, jos saa kaikenlaisia ryöpytyksiä päälleen eroamisesta, niin mistä ihmiset kaivavat siihen toimintaansa oikeuden, että saavat toimia eroavaa kohtaan niin? Mitä ne asiat ovat?
sellainen selventäisi oikein tarkkaan tämä asian, joka itse on toiminut jotain kohtaan näin.
No niin, sehän on ristiriitaista. Arvelisin, että henkilökohtainen pettymys on niin suuri ja varsinkin jos ihminen kuuluu lähipiiriin ja tekemisissä ollaan edelleen, voi pelätä niin kovasti mihin ihminen voi elämässään ajautua, että se purkautuu tuollaisena negatiivisena käytöksensä. Siis kun jotkut ihmiset ajattelevat niin mustavalkoisesti että kaikki pahuus on lestadiolaisten ulkopuolella ja että siellä muualla "maailmassa" vain huorataan ja ryypätään. Kun kuitenkin todellisuus on että pahuutta löytyy aivan lestadiolaisyhteisön sisältäkin ja suurin osa "maailman" ihmisistä elää aivan normaalia ja tavallista elämää.
juuri on se kauhein asia vanhoillislestadiolaisuudessa.... Kuten kirjoitit: "Vaikka lähtisi tuosta yhteisöstä ja lestadiolaisten silmissä on sillä kieltänyt uskonsa, voi tosiasiassa ihmisen sisimmässä usko elää hyvin voimakkaana. Itse asiassa jotkut sen tehneet ovat sanoneet että sitten vasta ymmärsi henkilökohtaisen uskon merkityksen kaikessa laajuudessaan." ....Onko tämä asia vl-kristityille käsittämätöntä? Näinkö heille lapsesta asti opetetaan ja julistetaan?
En ymmärrä, kuinka vl-kristityt voivat elää tällaisessa yhteisössä, missä julistetaan ja opetetaan heidän uskontapansa ainoaksi oikeaksi. Kuinka fiksut ihmiset voivat edustaa tällaista valheelle perustuvaa ja julmaa sekä epäkristillistä tapaa uskoa ja olla tällaisessa liikkeessä jäseninä.
Jos on eletty ikäänkuin yhteisen omantunnon varassa, voi ratkaisun jälkeen käydä niin että uskonto ei ole missään osassa elämässä. Voi mennä aivan toiseen äärilaitaan.
Itse en henkilökohtaisesti ajattele, että vain lestadiolaiset ovat ainoita oikeita. Eihän se voisi olla edes mahdollista, että miljoonille ja taas miljoonille ihmisille ei olisi edes tarjottu pelastumisen mahdollisuutta. Itse pohdin välillä kovastikin voinko kuulua sellaiseen yhteisöön joka ei kykene myöntämään virheitään ja korottaa itsensä toisten yläpuolelle. En usko minkään SRKn päälle. Mutta toisaalta lestadiolaisuudessa on paljon hyvääkin, se on ollut henkinen kotini niin pitkään ja suurin osa ystävistä kuuluu siihen, en ole osannut ratkaisujakaan tehdä.
on paljon hyvää ja paljon rakkaita ja hyviä tyyppejä ja monilla tavoillansa "parempia" uskovaisia. Ja ovat varmasti monet aidossa uskossa ja toivossa, niinkuin me muutkin uskovaiset.
Onkin valitettavaa, että tähän liikkeeseen liittyy myös niin tavattoman paljon kauheita asioita, joista minun mielestäni kauheinta on se, että opetetaan vl-uskon olevan ainoa oikea tapa uskoa. Se on valitettavasti yksinkertaisuudessaan ja tyhmyydessään äärimmäisen julmaa ja mielestäni epäkristillistä, enkä itse voisi moraalini vuoksi tällaista ajatusta edustaa.
On ilmeisesti myös kovasti niin, että jos eroaa vanhoillislestadiolaisuudesta, mutta jatkaa uskossa elämistä, on vaikea saada itseään täysin ymmärretyksi ja vaarana on jopa joutua henkisesti ryhmänsä ulkopuolelle.
Rebekka,käytkö vielä rauhanyhdistyksen seuroissa?
Käyn rauhanyhdistyksellä seuroissa, kuinka niin?:)
Ajattelen vain itseäni,jos en uskoisi mitä siellä puhutaan,en kyllä voisi siellä kulkeakaan ainakaan kovin usein.Kyllä tulisi ristiriitainen olo.
No en voi sanoa että en uskoisi mitä puhutaan. En vaan voi henkilökohtaisesti uskoa että vain lestadiolaiset ovat Jumalan valittuja. En ole kuitenkaan heitäkään (meitäkään) rajaamasssa siitä pois...:) Ristiriidat eivät ole vielä käyneet niin suuriksi että olisi tuntenut olevansa mahdottomuuden edessä.
En tahdo loukata,jos olet aito,mutta pakostakin vaikutat feikiltä.
Suhteellisen pitkän historiani aikana täällä muistaakseni ensimmäisen kerran epäillään feikiksi...:) Kiinnostaisi mistä moinen ajatus tulee?
Älä pidä hullua jännityksessä, kerro nyt mistä moinen ajatus tuli/tulee?:)
Kaipa on sitten vastattava. Tuntuu uskomattomalta,että yhteisössä on mukana sellaisia,jotka ei jaa samaa seurakuntakäsitystä.Tiedät varmasti mitä tarkoitan.
Aivan sama kuin kulkisin helluntaikokouksissa,enkä silti allekirjoittaisi niiden oppia.Ei tulisi mieleenikään.
Meitä on varmasti paljon. Sen tiedän. Ikävä kyllä kaikkia "uskonkappaleita" ei pysty allekirjoittamaan. En ymmärrä sitä että näperrellään lillukanvarsien ympärillä ihmisten keksimien syntien parissa ja todelliset ongelmat jäävät huomioimatta ja hoitamatta. Ongelma ydin on siinä, että moni joutuu pitämään omat, todelliset ajatuksensa salassa ja ainakin pitää vähän pienempää melua niistä.
Ei tämä nyt vain oikein vakuuta.... Mutta hyvää yötä ja kauniita unia!
No ajatusteni ei tarvitse kaikkia miellyttää enkä voi mitään sille elleivät ne sinua vakuuta. Hyvää yötä ja hyvää jatkoa kaikesta huolimatta sinullekin!
Jatkan vielä:ei ole kysymys ajatukstesi miellyttämisestä,vaan spekulaatiostani ja tuntemuksestani,oletko aito vai feikki. Ja tämähän on eri asia kuin fakta.
Tietääkö "saattoystävät" tämän seurakunnan yleisestä käsityksestä poikkeavan käsityksesi?
Lähimmät ystävät tietävät, ne kenen kanssa yleensäkin asioitaan puhuu. En voi mitään sille jos en tätä samaa seurakuntakäsitystä pysty "oman tuntoni tähden" hyvksyymään, ellen voi olla uskomassa ja kuulua lestadiolaisyhteisöön omana itsenäni niin vaihtoehtoja on vain yksi: Siitä eroaminen, vaikka sitä en toivo. Omaatuntoaan vastaan ei ole hyvä toimia.
Jäin pohtimaan tuota kirjoitustasi vielä. Ehkä kun silmät ovat auenneet pikkuhiljaa, mutta ristiriidat eivät ole tulleet liian suuriksi, että seuroissa käyminen olisi mahdotonta. Näillä ajatuksilla liikkeeseen "liittyminen" olisi varmaan mahdotonta. Mutta, kuten jo sanoinkin, jos minun pitäisi valita, joutuisin valitsemaan liikkeestä eroamisen. Ei mihinkään yhteisöön kuuluminen ole autuuden tae eikä tie pelastukseen.
"Tuntuu uskomattomalta,että yhteisössä on mukana sellaisia,jotka ei jaa samaa seurakuntakäsitystä."
Uskotko sinä oikeasti niitä vl:ien puheita yksimielisestä yhteisöstä? Eli että kaikki liikkeessä mukana olevat uskovat sydämestään samalla, SRK:n määräämällä tavalla?
Tiedän monia, jotka kuuluvat vl-liikkeeseen, koska ovat syntyneet ja sopeutuneet sen elämäntapanormeihin, vaikka eivät usko kuten muut. Moni ei uskalla lähteä juuri ketjun aloittajan mainitsemista sosiaalisista syistä, vaikka ei allekirjoittaisi mitään vl-liikkeen opinkappaleista. Ja moni ei uskalla puhua poikkeavista uskonkäsityksistään ns. saattomiehillekään.
Valinnalla tarkoitetaan tien valintaa, kuolema tai elämä. Se valinta on Jumalalta, Jeesuksen kautta mahdollistettu, eikä sitä voi ihminen sulkea. Se on sitä kuvaamaasi valinnanvapautta.
Läheisten reaktiot ovat osa sitä ristin kantamista, josta Jeesus puhuu.
"...koe itselleen tarpeelliseksi HEIDÄN uskoaan"
Vl:t eivät tarjoa OMAA uskoaan, vaan osallisuutta SAMAAN uskoon.
"Tuota asiaa on todella vaikea ymmärtää.."
Niin kait!
"Vl:t eivät tarjoa OMAA uskoaan, vaan osallisuutta SAMAAN uskoon."
Tuo tarkoittaa ihan samaa.
Se muuten ei tarkoita samaa asiaa. Sitä on hyvä pysähtyä pohtimaan.
kerrotko sen?
Asiaa voisi selventää monellakin tavalla, mutta otan esimerkiksi uskontunnustuksen, jossa lukee, "..uskon....ja Pyhään Henkeen.."
Uskolla voi siis olla osallisena/omistaa Pyhän Hengen ja tämän osallisuus on mahdollista tarjota myös toisille. Kuitenkaan tuota henkeä ei voi omia siten, että tarjoaisi "jotain omaa".
Usko on luottamusta ja jokaisen on muodostettava tuo luottamus omakohtaisesti. Kukaan ei voi omaa luottamustaan antaa toiselle.
vaikka jonkun uskonkäsitys on tuo etten tarjoa omaa uskoa vaan osallisuutta samaan uskoon. Ulkopuoliselle se ei kuitenkaan sitä tarkoita, eikä hän todellakaan halua päälleen mitään loukkaantumisryöpytyksiä eikä solvauksia jne. koska se on äärimmäisen loukkaavaa ja törkeää.
Eikä mikään usko tai aate anna oikeutta toimia toista kohtaan sillä tavalla niinkuin ei muillakaan ole oikeutta mennä omien tarkoituksien vuoksi vaikkapa vl:ää henkilökohtaisesti esim. työpaikalla höykkyyttämään.
Eli kerrotko vastauksellasi sitä, että vl:llä on uskonsa vuoksi oikeus toimia tuolla tavalla eroavaa kohtaan?
"Eli kerrotko vastauksellasi sitä, että vl:llä on uskonsa vuoksi oikeus toimia tuolla tavalla eroavaa kohtaan?"
Tietääkseni tuollaista en ole kertonut! Jos sellainen lupa löytyy kirjoituksistani, niin laita linkki siihen.
Voisin esittää sinulle vastakysymyksen, kun käsityksesi ei muutu saamastasi vastauksesta huolimatta, niin kannattaako asioita kysyä tai kenenkään vastata niihin?
kerrot, vaan kysyn. Lopussa on kysymysmerkki.
Kannattaa kysyä, sillä kysymällä saa ylipäänsä tietoa lisää. Ja kysyn myös siksi, koska haluan tietää että miksi. Käsitykseni kyllä muuttuu jos perustelut ovat tarpeeksi hyviä.
kysymys tuntuu oudolta: "Voisin esittää sinulle vastakysymyksen, kun käsityksesi ei muutu saamastasi vastauksesta huolimatta, niin kannattaako asioita kysyä tai kenenkään vastata niihin? "
Oletko sitä mieltä, että asioita ei kannata kysyä, jos ei ole valmis muuttamaan omaa mielipidettään.
Eikö keskustelu ole juuri sitä, että asioista ollaa erimieltä.
Vl-piireissä on vaan opittu, että kaikki on samaa mieltä uskon asioista, mikä ei ole raamatun mukaista oppia.
sain vanhempieni vihat päälleni (vuonna 1987). Olin nolannut heidät kasvattajina muiden (vl:ien) silmissä kieltämällä uskoni. Varsinkin äitini pilkkasi aina kotona käydessäni minua ja "elämäntapaani", josta en heille koskaan puhunut lisäivaamisen pelossa. Asuin vielä silloin samalla paikkakunnalla ja he jatkoivat kyttäämistäni vielä yhteisöstä eroamiseni jälkeenkin. Sain jälkeenpäin kuulla haukkuja siitä kuinka pilaan koko perheeni maineen milloin milläkin syyllä; vääriä tyttöystäviä (tai liian vaihtuvia), minut on nähty baarissa, minut oli nähty tanssilavalla, auto oli ollut yön parkissa keskustassa, jne... vl-silmät olivat kaikkialla ja jokaisesta liikkeestäni raportoitiin vanhemmilleni todisteena siitä "kuinka kaukana Jumalasta jo olin"!
Jopa koko ikäni tuntemani vl-naapurit "eivät enää huomanneet" minua jos kävelin vaikka Prisman käytävällä vastaan... Heitä oli kielletty moikkaamasta minua!!! Vasta 2000-luvun alusta lähtien nämä yhtäkkiä alkoivatkin "tuntemaan" minut viidentoista vuoden tauon jälkeen. Ja tulivat yhtäkkiä juttelemaankin: No mitäpä ....., missäpäin nykyään vaikutat? jne.. Pari tuttavaperheen isää ei noudattanut annettua hyljeksimismääräystä, vaan jatkoivat tuttavuuttamme ja juteltiin kuten tutut ihmiset konsanaan aina tavatessamme. Heitä muistan lämmöllä, ja tapaan silloin tällöin edelleenkin paikkakunnalle sattuessani.
Nyt olisi mukava tietää, että kuinka SRK sai kiellettyä tutun ihmisen "tuntemisen"? Millä käytännön keinolla SRK sai ennen niin ystävälliset ja tuttavalliset ihmiset muuttumaan "vieraiksi"? Kertokaa, jotka olette vasta myöhemmin eronneet liikkeestä ja nähneet pidemmälle, kiitos!
"Onko vain kuolemantapaus sellainen tapahtuma, että johtokunnan jäseniä on vaihdettava????"
http://p2.foorumi.info/keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta/viewtopic.php?p=25366&sid=7a9cb93f2fbfe2fcfdc7a32102f07fe0#25366
Ei, vaan muiden on kuoltava ilmeisesti ensin.
Jos puhut rauhanyhdistysen johtokunnasta, neljän vuoden välein jäsenet ovat erovuorossa, mutta voidaan toki valita uudelleen jos asianomainen antaa suostumuksensa.
Sitä vain irvailin, että eihän se tuollaisella säännöllä tahdo uudistua. Asioista on keskusteltava avoimesti ja moniäänisesti. Vanhat jäärät päättää mikä on syntiä ja mikä ei. Sitä ennen on monen äitin ja joka Markun kuoltava ennenkuin herätään totuuteen.
Meillä ainakin on myös nuoria naisia johtokunnassa. Ei minulla ainakaan ole mitään paikallista johtokuntaa vastaan, mutta tätä suuremman oragnanisaation johtokuntaa kritisoin. Esimerkiksi sitä, että sinne eivät naiset ole ainakaan näihin päiviin asti kelvanneet.
julmia hoitopäätöksiä yhtä kevyesti kuin miehet aikanaan?
Niinkuin linnunpoika, joka kurkkii pesästään,
meitäkin nyt tuuli kutsuu lentämään.
Siivet saimme Jumalalta, siivet sydämeen.
Lentää saimme valoon, lentää vapauteen.
Irti päästä, olet vapaa lähtemään.
Anna suuren tuulen puhaltaa!
Irti päästä, olet vapaa elämään,
vapaa palvelemaan Jumalaa.
2. Siellä missä tahtoo suuri tuuli puhaltaa
yllättäen hänet, joka kutsun saa.
Vastarinta murtuu, köydet hiljaa katkeaa.
Avoinna on taivas, työhön kutsuu maa.
3. Kotimme on tuuli, emme pesää tehdä voi.
Kaikki olkoon hänen, joka meidät loi.
Rikas olen silloin, kun voin paljon lahjoittaa.
Nisunjyväkään ei pelkää kuolemaa.
Säv. Pekka Simojoki,
san. Anna-Mari Kaskinen
http://www.youtube.com/watch?v=MbDc7rHW8IU
:))
http://www.youtube.com/watch?v=1y77lUqbxls&feature=related
VL-puhuja: "Jos rytmi menee jalan alle, on se syntiä."
Kitara oli aikanaan syntiä ihan esineenäkin.
ole kiinni siitä, montako kertaa kenenkin naama näkyy rauhanyhdistyksellä, Usko ei myöskään ole vl-uskoa, vaan sydämen uskoa Pyhässä Hengessä.
Miksi pelätä erotessaan ihmisten reaktioia, eikö olisi parempi pelätä oman sielunsa autuuden puolesta, mitä Herra minulta vaatii uskoni säilyttääkseni? Jos ei usko kiinnosta, valinta on oma. Tuollaiset kuvitelmat ovat enimmäkseen ihmisen omassa päässä.
>>>Vl:t puhuvat ja antavat ymmärtää, että jokainen saa vapaasti valita onko vl vai ei, mutta mitä vapaata valintaa se on, jos eroaja joutuu aluksi kokoajan pelkäämään läheisten reaktioita ja saa päälleen heidän loukkaantumisryöpytyksiä ym. solvauksia siitä, että toinen ei koe itselleen tarpeelliseksi HEIDÄN uskoaan?>>>
Usko ei ole kiinni ry:llä käyntikerroista.
Kaikki eivät ole niin yhteisöllisiä, että jaksavat lähteä joka viikko ry.lle seuroihin, syitä voi olla monenlaisia, mikä sairauden, mikä jaksamisen, mikä minkäkin syyn perusteella. Siitä käymättömyydestä ei voi nimetä ketään epäuskoiseksi. Seuroja voi yhtä lailla kuunnella suurella sydämen halulla kotona internetinkin äärellä, joku pystyy siten paremmin keskittymään seurapuheisiin. Se on nykyajan tekniikan suoma mahdollisuus. Vaarana tietysti, että seuraväki vähenee, mutta en sitäkään usko, suurin osa kaipaa näitä yhteisiä kokoontumisia. Pienet lapsetkin, sekä erityisesti nuoret.
Minä en ole koskaan ymmärtänyt ihmísiä, jotka kyttäävät toisten käyntikertoja, tekemisiä ja tekemättä jättämisiä, sellaisiakin valitettavasti löytyy, kaikista uskonsuunnista. En myöskään ymmärrä ihmisiä, jotka valittavat, että voi, voi "pitäisi" mennä seuroihin, kun minua ei ole siellä pitkään aikaan näkynyt, mtähän ne siellä nyt ajattelee? Tuollaisesta ajattelusta tulee helposti fariseus mieleen.
Mitä väliä sillä on, mitä ihmiset ajattelee. Parempi olisi miettiä ennemmin, mitä Herra minulta vaatii?
Hieno asia, jos kaikilla olisi läheisiä uskovaisia saattomiehinä, voi tarvittaessa sydäntään keventää. Hieno asia sekin, että Internetseuroissa saarnataan syntejä aneeksi. Ei aina. Senkin äärellä voi olla uskovaisten yhteisö kaukanakin muista uskovista ja joku uusi voi saada jopa parannuksen armon. Usein on liki tuhat kuulijaa pelkästään Helsingin seuroissa. Jeesus sanoi: "Missä kaksi tai kolme kokoontuu minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään". Inernetinkin äärellä.
Ei kannata olla ihmisten orja. Vapauteen Kristus meidät vapautti. Annetaan kaikkien uskoa vapaasti, kuitenkin evankeliumin sanomaa viedään ja kuulutetaan eteenpäin, Vapahtajamme käskystä.
"Ei kannata olla ihmisten orja", kirjoitit ja allekirjoitan sen myös. Toivoisin, että kaikki osaisivat ajatella näin siis että toiset ihmiset eivät omalla käytöksellään orjuuttaisi ihmisiä. Jostakinhan se orjuus tulee, omasta tai muiden kokemuksesta.
Evankeliumin ilosanoma jää ikävä kyllä lestadiolaisuudessa toisinaan monien pakkkojen ja vaatimusten alle. Ne ovat olemassa, mutta jokainen käsittää ne omalla tavaallaan. Mielestäni toimintaakaan ei tule järjestää itse toiminnan vuoksi. Tärkeätä olisi pysähtyä tärkeimmän asian ja henkilökohtaisen uskonelämän hoitamisen äärelle. Tiheästi rauhanyhdistyksellä näyttäytyminen ei tosiaankaan ketään pelasta.
vapaasti kokoontua Internetin äärellä klo 18.00 Helsingin seuroihin ja saamme ammentaa Ilolla autuuden lähteestä. Minkä onnen Jumala onkaan armossan suonut janoisille ihmisille:). "Joka janoaa, tulkoon ja ottakoon elämän vettä lahjaksi. Henki ja morsian sanovat: Tule!"
http://nettiradio.net/hkiry/index.php
tuollaista, joku voi muuten saada virvoitusta omalle sydämelle. Se olisi vanhan Aatun mielestä tus¨kallista.
Aatun mielestä tuskallista? Aatukin saa uskoa vapaasti, niinkuin sydämessään tuntee, muutoinhan se ei olisi Aatun omantunnon mukaista. Jumalan käsissä on Aatunkin armo ja autuus. Kylväjät kylvävät, Jumala antaa kasvun.
"joku voi muuten saada virvoitusta omalle sydämelle. Se olisi vanhan Aatun mielestä tus¨kallista."
ja siitä aiheutui "poissaoloja" seuroista. Joka ikinen kerta piti tehdä meriselitys etukäteen jos ei tullut sunnuntaina seuroihin, sillä muuten olisi tultu puhuttelemaan!
Mummot oli velvoitettu oven viereen vahtaamaan kuka ei tullut ja kuka tuli. Näin johtokunta oli koko ajan tilanteen tasalla...
Perkeleellistä vahtimista se siellä on! Mutta eihän esimerkiksi Helsingin Ry:llä kukaan voi kaikkia vahtia, vai onko kyttien vastuut jotenkien jaettu alueittain?
vaiko ihan mummoille annettu tuollainen luottotehtävä nykyään on kamerat jotka tunnistavat naaman se on paljon helpompaa
kaus, joka vetää puoleensa.