Sanassa sanotaan että älkää menneitä musiteltko. Mutta miten se on kun joskus tuntuu siltä että ne eivät uskoon tullessaan enää muistele jotka itse ovat olleet pahoja muille ihmiselle esimerkiksi pettäjät yms. Mutta on niitä ihmisiä joilla ei ole osaa eikä arpaa omaan menneeseensä esi,erkiksi pedofiilin ja yms. sairaiden uhrit niin he kärsivät sitten koko elämänsä ja ovat ahdistuneitä ja eivätkä kykene mielensairautensa vuoksi edes keskittymään Jumlalan sanaan? Tällaisista uhreista tulee niin voimavarattomia.
Hei!
20
28263
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
... että älkää menneitä muistelko? Raamatun mukaisesti Kristus-uskoon tulleen kuuluu sovittaa rikoksensa ja uhrien kanssa ja kärsiä siitä kuuluva rangastus.
Sinulla on siis väärä käsitys kristinuskosta, ja sinulta puuttuu Jumalan sanan perustotuuksien tietämys.
Mitä sitten tähän "uhri" teemeen liittyy, niin pedofiilien lisäksi on monenlaisten persoonallisuushäiriöisten ja mielenterveysvammaisten tekemisen väärintekojen uhreja KAIKISSA YHTEISKUNTAPIIREISSÄ, eniten niiden piirissä jotka eivät ole tunnustavia kristittyjä.
Elämään kuuluvat myös onnettomuudet, epäonnistumiset, prttymykset, kivut, kärsimykset,
etc. Tämä on elämää. Muuan lasten hyvin suomalainen sananlasku: virsi kiteyttää elämää hyvin, "... onni täällä vaihtelee, taivaan isä suojelee."
Liian vähälle huomiolle viestissäsi jäi TOIPUMINEN! Paraneminen persoonan ja kehon vaurioista, ja eheytyminen sisäisistä minuuden vammoista. Tämä on tärkeätä käsitellä siksi koska niin moni jää loppuelämänsä ajaksi jumiin "uhrin" identiteettiin. Sensijaan että pyrittäisiin saamaan paranemisprosessi käyntiin, jäädään kroonikoiksi tietynlaiseen masennukseen.
Jumiin jääneen identiteettiä kuvaa "Ken vaivojansa vaikertaa on vaivojensa vanki."
Yksi merkittävä asia joka estää uhreiksi joutuneiden paranemisprosessin käynnistymisen, on anteeksiantamattomuus. Pidetään kiinni oikeudesta toimia syyttäjänä ja tuomarina, vaikka Jumalan sana kieltää ehdottomasti tuollaisen, ja sanoo, anna anteeksi, jätä tuomitseminen hänen huolekseen joka kaikki loppupelissä oikein tuomitsee. Jumalan sana SUOJELEE IHMISTÄ. Siksi raamattu sanoo, että joka toista tuomitsee se tuomitsee itsensä. Raamattu lisää vielä selitykseksi, että koska itsekin teet samoja tekoja.
Siksi kehoitan Jumalan palvelijana jättämään oman elämänsä ohjat Jeesukselle, myös niiden tuomitsemisen jotka ovat meille tehneet väärin, jopa "tuhonneet" elämämme synneillään ja väärinteoillaan. Kun ihminen luopuu kanteista toista kohtaan niin hänen elämänsä alkaa paranemaan ja kukoistamaan. Päästäkää kaikki siteet ja laskekaa sorretut vapauteen. Ihminen joka syyttää toista on sitoutunut tuohon henkilöön vahvoilla synnin siteillä. Tuo ihminen on painona kuin riippa hänen perässään ja kintereillään.
Kun ihmistä on pahoin haavoitettu, esimerkiksi raiskattu, ei anteeksianto ole helppoa. Ihminen voi kuitenkin kertoa Jeesukselle että päästä sinä minut tästä siteestä irti, anna voimaa luovuttamaan pois tämä kanteeni, että saan itselleni rauhan ilon levon ja vapauden.
Laitan viestin uudelleen sanojen siirtymisestä johtunut virhe korjattuna:
_______________________________________________________________
... että älkää menneitä muistelko? Raamatun mukaisesti Kristus-uskoon tulleen kuuluu sovittaa rikoksensa ja uhrien kanssa ja kärsiä siitä kuuluva rangastus.
Sinulla on siis väärä käsitys kristinuskosta, ja sinulta puuttuu Jumalan sanan perustotuuksien tietämys.
Mitä sitten tähän "uhri" teemeen liittyy, niin pedofiilien lisäksi on monenlaisten persoonallisuushäiriöisten ja mielenterveysvammaisten tekemisen väärintekojen uhreja KAIKISSA YHTEISKUNTAPIIREISSÄ, eniten niiden piirissä jotka eivät ole tunnustavia kristittyjä.
Elämään kuuluvat myös onnettomuudet, epäonnistumiset, prttymykset, kivut, kärsimykset,
etc. Tämä on elämää. Muuan lasten virsi kiteyttää elämää hyvin, "... onni täällä vaihtelee, taivaan isä suojelee."
--------------
Liian vähälle huomiolle viestissäsi jäi ... - TOIPUMINEN!
Siis: Paraneminen persoonan ja kehon vaurioista, ja eheytyminen sisäisistä minuuden vammoista. Tämä on tärkeätä käsitellä siksi koska niin moni jää loppuelämänsä ajaksi jumiin "uhrin" identiteettiin. Sensijaan että pyrittäisiin saamaan paranemisprosessi käyntiin, jäädään kroonikoiksi tietynlaiseen masennukseen.
Jumiin jääneen identiteettiä kuvaa hyvin suomalainen sananlasku: "Ken vaivojansa vaikertaa on vaivojensa vanki."
Yksi merkittävä asia joka estää uhreiksi joutuneiden paranemisprosessin käynnistymisen, on anteeksiantamattomuus. Pidetään kiinni oikeudesta toimia syyttäjänä ja tuomarina, vaikka Jumalan sana kieltää ehdottomasti tuollaisen, ja sanoo, anna anteeksi, jätä tuomitseminen hänen huolekseen joka kaikki loppupelissä oikein tuomitsee. Jumalan sana SUOJELEE IHMISTÄ. Siksi raamattu sanoo, että joka toista tuomitsee se tuomitsee itsensä. Raamattu lisää vielä selitykseksi, että koska itsekin teet samoja tekoja.
Siksi kehoitan Jumalan palvelijana jättämään oman elämänsä ohjat Jeesukselle, myös niiden tuomitsemisen jotka ovat meille tehneet väärin, jopa "tuhonneet" elämämme synneillään ja väärinteoillaan. Kun ihminen luopuu kanteista toista kohtaan niin hänen elämänsä alkaa paranemaan ja kukoistamaan. Päästäkää kaikki siteet ja laskekaa sorretut vapauteen. Ihminen joka syyttää toista on sitoutunut tuohon henkilöön vahvoilla synnin siteillä. Tuo ihminen on painona kuin riippa hänen perässään ja kintereillään.
Kun ihmistä on pahoin haavoitettu, esimerkiksi raiskattu, ei anteeksianto ole helppoa. Ihminen voi kuitenkin kertoa Jeesukselle että päästä sinä minut tästä siteestä irti, anna voimaa luovuttamaan pois tämä kanteeni, että saan itselleni rauhan ilon levon ja vapauden.
Näin sanoo erään seurakunnan pappi "älkää menneitä muistelko". Mutta monen uskoon tulleen ihmisen joka on pahaa tehnyt toisille on itse hyvinvoiva uskovainen mutta "uhri" joka on lapsena ollut tämä nykyuskovaisen uhri makaa mielisairaalassa ja eikä ketään osaan pahassa olossaan syyllistää ja eikä käsitä mistä kumpuaa näin huono vointisuus ja eikä ole enää koko elämästä totellisuuden tajua.
Koen viestissäsi totuuden joka perustuu raamattuun.
Mitä vastaisit minun tilaani?
En halua olla muistamassa aviopuolison heikkouksia ja syntejä (itsellänikin niitä ihan riittävästi). Sitä rukouksen henkeä kannan että kerran taivaassa oltaisiin.
Rakkaus välillämme loppunut, olen jättänyt itseni siihen tilaan että katsotaan miten tässä käy. Olen ehkä myös parisuhde/avioliiton uhri, masentunut. Jättänyt kaiken yrittämisen että asiat paranisivat. Onko tällaisen uhrin osa kuolemaan saakka, tällaista elämää. Uskottava että se on minun kohtaloni jonka Jumala on johtanut ja sallinut.
Ei tarvitse noin olla. Sinulla on MAHDOLLISUUS! Mielestäni tarvitset nyt, - korostan -, ymmärtäväisiä ystäviä joiden kanssa voisit luottamuksellisesti jakaa näitä vaikeita tunteitasi ja kovia kokemuksiasi. Yksikin luotettava ystävä, jolla on kyky kuunnella sinua ja jakaa vaikeita asioita yhdessä sinun kanssasi, on parempi kun jäädä yksin kipusi kanssa. Joku vertainen joka on kokenut saman kohtalon, tai parhaassa tapauksessa vertaisryhmä olisi erittäin hyvä tuki sinun prosesseillesi.
Sinulla on lupa ja syy rakastaa itseäsi terveellä tavalla, olen Jumalan kuvaksi luotu ihana ihminen. Jumala on sinut nimeltä kutsunut, sinä olet hänen. Jeesus on sinut lunastanut perkeleen (valheen) vallasta. Siksi sinulla ei ole yhtään syytä vihata tai halveksia itseäsi. Tärkeintä on että koet että sinua rakastetaan juuri sellaisena kun sinä olet, sinusta välitetään.
Tahtoo nimittäin olla niin, että hyljätyksi tullut joutuu helposti häpeään, vaikka ei olisi mitään syytä hävetä, tämä on ihmisen luonnollinen reaktio. Itse asiassa voin kertoa sinulle että tämän edellä mainitsemani asian olen oppinut ammattiauttajalta, prosessoidessani omaa elämääni hänen kanssaan. Uskovainen ihana rouva muuten. :-)
Kerroit että rakkaus on väliltänne loppunut. Näinhän siinä vääjäämättä käy, jos kerta kerran jälkeen joutuu pettymään riittävän kauan ja huomaa ettei puolisolla ole kykyä ja halua kuunnella puolustautumatta, ei kykene kohtaamaan niitä asioita jotka ovat sinuun kipeästi sattuneet, - toistuvasti.
Se ei suinkaan ole rakkautta, jos antaa kodella itseään väärin, vuodesta toiseen. Olet Jumalan sanan mukaan velvollinen rakastamaan Jumalaa yli kaiken, ja itseäsi, jotta kykenisit rakastamaan lähimmäistäsikin.
Monilöta unohtuu kokonaan oikea ja terve itsensä rakastaminen. Itsensä vihaamista, halveksimista ja hylkäämistä pidetään oikeana, vaikka se on raskas synti Jumalaa ja itseä vastaan. Onko sitten ihme jos lähimmäistä vihaa, kun vihaa itseäänkin!!?
Terv. veli Herrassa
No sitten ymmärrän. Anteeksi edellisen viestini ehkä loukkaava sävy.
Takaisin mainitsemaasi pappiin. Auttajan on helppo paeta, kun huomaa ettei kykene neuvomaan autettavaa eteenpäin. Oikea neuvo kyseiselle papille olisi ollut todeta rehellisesti etten kykene sinua enempää auttamaan, valitettavasti.
Ihminen on hyvin pieni, kohdatettaan toisen ihmisen hädän ja neuvottomuuden. Minulla on tällaisesta jonkin verran kokemuksia itsellänikin.
Tosiasia on kuitenkin se, että sellaista ei voi unohtaa joka on jäänyt tunteiden tasolla käsittelemättä.
Siksi on aivan välttämätöntä päästä purkamaan "sisimpään pakkaantuneet tiedostut", jotta eheytyminen voisi alkaa. Jos vastapuoli ei prosessiin kykene, niin kuin useimmiten on asianlaita, niin silloin on löydettävä jokin toinen kanava tunnepatojen purkautumiselle. Paras paikka purkautumiselle on rakastava vertaisryhä, jota sitten saa myös ihanaa rukoustukea, yhdessä lähestytään Jumalaa pyntömme kanssa Jeesuksen nimessä.
Eikös se, että "uskoon tulleen ihmisen joka on pahaa tehnyt toisille on itse hyvinvoiva uskovainen mutta "uhri" joka on lapsena ollut tämä nykyuskovaisen uhri makaa mielisairaalassa ja eikä ketään osaan pahassa olossaan syyllistää ja eikä käsitä mistä kumpuaa näin huono vointisuus ja eikä ole enää koko elämästä totellisuuden tajua." kerro siitä, että tämä nykyuskovainen ei edes tiedä tehneensä väärin toista kohtaan - tai jos tietää, ei halua muistaa sitä. Ehkä se ei kuulu niihin asioihin, joista seurapuheissa muistutetaan, ehkä sellaisista asioista ei ollenkaan vain puhuta yhtään mitään!
Ehkä se asia tai teko kuuluu vaiettuihin juttuihin, joista suorastaan kielletään puhumasta - en kylläkään tiedä miksi. Jotkut pinnalliset ja turhanpäiväiset asiat pidetään esillä, mutta tosi raskaita ja kuten aloittaja sanoo koko ihmiselämää syvästi vahingoittavia asioita/syntejä ei edes mainita. Olisiko niin, että se mistä ei puhuta, sitä ei ole! Eli niin uskotaan - ne ovat niin kipeitä ja tuskallisia ja vaikeita asioita jo ajatella.
Epäoikeudenmukaiselta se ehdottomasti tuntuu. Vaikea on katsella toisen pahaa oloa - voisiko joku auttaa häntä purkamaan sitä kerää, mikä hänen sisällään on?
Kyllä nimimerkki: Jeesukseen uskova , jos hän haluaa ?
Auttamisessa on tietyt kriteerit. Jeesus osoitti esimerkillään niistä tärkeimmän, eli avuntarvitsijan oman tahdon. Jeesus kysyi; mitä sinä tahdot että minä sinulle tekisin. Kun "potilas" ilmaisi tahtonsa tulla terveeksi, niin Jeesus paransi hänet.
Toinen hyvin merkittävä kristeeri on olla autettavan lähellä, kuunnella herkällä korvalla torjumatta ja valmiita ratkaisuja yrittämättä. Niin pieneltä tuntuva asia kun koko kehon viesti ilmeineen ja eleineen on hyvin merkittävä. Siksi vertaisryhmissä ei olla pöydän ympärillä tai sen takana, vaan kaikki ovat kasvot kohti toisia, niin että myös jalat näkyvät.
Vertaisten tuki on aina parasta lääkettä. Kun on saman kokemut tai samassa asemassa elävä ihminen tai useampia, silloin "hoidon" teho on parasta. Kaikki läsnäolevat tietävät jo omassa itsessään mistä puhutaan.
Lääkkeitä ja ammattiauttajien terapiaa tarvitsevat henkilöt tarvitsevat tietenkin lääkäreitä ja terapeutteja vertaisryhmän lisäksi.
Entä jos ihminen ei enää jaksa ajatellakkaan että asiat parisuhteessa korjaantuisi. Mieli on, menkööt loputkin elämästä kun on tähänkin asti mennyt. (ihminen lukkiutuu)
Perheasiain ammattilaiset ja lääkärit kulkeneet mukana jo 20-kymmenen vuoden aikana. Mikään ei ole muuttunut.
Kolmiyhteinen Jumala kyllä tietää mitä tarvittaisiin ja Hänellä on voima ja valta. Ei vaan asiat korjaannu.
Kohtalonusko tai toiveajattelu ei johda ihmissuhteissa eteenpäin. Tarvitaan konkreettista toimintaa,
ja kipeitä muutoksia opittuihin tapoihin, jotta suhde lähtisi eheytymään.
Kun on riittävän monta kertaa pettynyt, ei pysty enää luottamaan siihen että parempaa olisi tulossa.
Toisaalta on aivan selvää, että jos mikään pala muutu palapelissä, ei suhdekaan muutu. Jotta suhde voisi muuttua, se edellyttää että KUMPIKIN osapuoli muuttaa käyttäytymistään, eikä vain odota että tuo toinen muuttuisi.
Ymmärsin viestistäsi että ammattiapua olette jo saaneet, mikään ei ole kuitenkaan muuttunut.
Valitettavasti ilmaista lounasta ei ole, muuttuminen on todellakin työtä työlästä, se on raskasta. Ilman liittoon sitoutumista, on hankala jatkaa. Jos takaportti on koko ajan auki, silloin turvaudutaan kipeällä hetkellä siihen.
Vaikeinta muuttumisessa on TUTUIKSI TULLEISTA ("lihaksi muuttuuneista") TAVOISTA POISOPPIMINEN.
Kristillisen avioliittotyön keskeisin asia on rukous Jeesuksen nimeen, ja työskentely vertaisryhmissä.
Mutta rukous ei auta, jos pari ei ryhdy työhön YHDESSÄ työskentelemään päämäärän saavuttamiseksi. Vakiokuvio on että odotetaan toisen muuttumista. Monesti odotetaan kädet ristissä IHMETTÄ tapahtuvaksi. Toiveajattelu ei pelasta avioliittoa, vaikka se on yleisin tunnetuista keinoista päästä päämäärään.
---------
Asiaan perehtyminen vaatii kummankin tahtotilaa, - ja henkilökohtaista läsnäoloa. Netissä asiaa voidaan käsitellä ainoastaan joidenkin pääperiaatteiden muodossa.
Meillä, siis minun ja vaimoni luona, on käynyt vuosien saatossa useampikin pariskunta keskustelemassa liitostaan. Henkilökohtaisesti olen keskustellut avioliitto-ongelmista kärsivien miesten ja naisten kanssa puhelimitse. Joidenkin avioparien kohdalla Jumala on tehnyt ihmeen, useiden vuosien kovan tuskan jälkeen, kiitos Jumalalle.
Niin monet ystävät kantavat tuskaa sydämessään tänäänkin, vaikka rukoilevat joka päivä Jumalalta apua suhteeseensa ja ovat vuosien akan olleet avioliittokoulutuksessa ja avioliittotyössäkin mukana. Yleisesti pätevää reseptiä ei ole, jokainen tapaus on uniikki. Uniikki samalla tavalla kun meistä jokainen yksilöinä.
Jos jompikumpi tai kumpikin osapuoli sairastaa paranoidisia sairauksia, joista ehkä tunnetuin on paranoidinen mustasukkaisuus, silloin tilanne on humattavasti monimutkaisempi. Silloin tarvitaan muun ponnistelun lisäksi harhaisuutta estäviä lääkkeitä ja säännöllistä läkärin hoitoa.
Eilen seurasin "Maajussille morsian" ohjelmaa, jossa mielenkiinto kohdistui Tea nimisen maajussin tapaukseen.
Toinen miehistä oli vakavasti mustasukkainen, mutta ei lainkaan näyttänyt tajuavan missä mättää. Ajatelkaa, henkilö reuhuaa vihaansa naiselle joka keskustelee toisen miehen kanssa, naiselle jonka kanssa ei ole missään virallisessa suhteessta. Sairas pelko hylätyksi tulemisesta sai hänet suunniltaan jo näin aikaisessa vaiheessa.
Toinen mielenkiintoinen seikka oli se että Tea oli jonkin aikaa sitten kertomansa mukaan eronnut mustasukkaisesta miehestä. Nyt hän jälleen "rakastui" mustasukkaiseen mieheen toistamiseen. Hänen onnekseen talossa oli siltä osin terve mies hyvänä vertailupohjana, ja hänellä oli lisäksi sairaanhoitajan koulutus apunaan mustasukkaisuuden oireiden tunnistamisessa. Tämä toinen mies oli erittäin hyvä stimulantti että sairauden oireet paljastuivat miltei heti. Mietin surullisena vain sitä, että kuinka moni naisparka elää loppujen lopuksi mustasukkaisen ihmisen vankina. Uskon että monen eron takana on sairaanloinen mustasukkaisuus. Aiheesta pitäisi olla avoin, se tulisi myöskin näille sairaille helpommaksi luopua häpeästä ja torjunnasta, ja mennä lääkäriin apua hakemaan. Sairas turvattomuus on vakava tauti, sen juuret ovat syvällä ja se invalidisoi kantajansa todella pahoin, ja läheiset voivat olla jopa hengenvaarassa. Yksi joukkosurmakin jo tehtiin Helsingissä tämän tauden seurauksena. Siksi näistä olisi niin tärkeätä puhua julkisuudessa.
Kiitos vastauksesta.
Tässä liitossa nimeenomaan mustasukkaisuus molemminpuolin ("nainen 90%. mies 50%"), on alku ja juuri, sitä myöten paljon muutakin.
Toinen säännöllisesti lääkärin hoidossa, vierellä ei jaksa elää.
Jos tällaiseen tilanteeseen olisi kolme vaihtoehtoa, minkä valitsisit? (ei ole tarve vastata jos tuntuu liian kovalta). 1 mieleltään sairas lopun elämän. 2 itsemurha. 3 avioero.
En ole siis edellinen keskustelija. :)
Tuntuuko sinusta itsestäsi nuo kaksi ensimmäistä vaihtoehdoilta? Mitä tapahtuisi, jos tulisi avioero? Voisitko hyväksyä sen? Oletko ajatellut sitä jo sen parikymmentä vuotta itse asiassa?
Lähisukulaiseni erosi - tai siis heille tuli ero - enkä voi sanoa muuta kuin että heidän tapauksessaan se oli ainoa ratkaisu. He ovat molemmat esikoislestadiolaisia. Eivät ole tietääkseni avioituneet uudelleen. Toista osapuolta en ole tavannut vuosikausiin, mutta tästä toisesta eli vaikeammasta sellaisesta voin sanoa, että ratkaisu oli oikea. Heidän elämänsä ei olisi tullut yhtään paremmaksi avioliittoa jatkamalla! Nyt voi silminnähden havaita seesteisyyttä ainakin tämän toisen osapuolen elämässä.
Joskus avioero on AINOA ratkaisu. Ei kenenkään tarvitse elää helvetissä! Itsemurha ei ole mikään ratkaisu!
Eräs pariskunta muutti erilleen aika vanhana ja sekin oli oikea ratkaisu. He pystyivät sitten tapaamaan toisiaan repimättä toisiaan riekaleiksi (noin kuvaannollisesti näes!). Eli heidänkin elämänsä laatu parani. Mitään uusia suhteita ei tullut.
Älä heitä toivoasi äläkä luule olevasi ainoa tuommoisessa tilanteessa oleva! En väheksy sinua ja ongelmiasi, tämä on yritys lohduttaa. Joskus avioliitto vain on virhe. Tai erehdys. Tai sitten siitä tulee sellainen.
Voimia sinulle!
Kiitos.
Asian selvennykseksi, minun itsetuho ei kyseessä. Vaan pelkään toisen puolesta.
Toivottavasti hän ei uhkaile sinua itsemurhalla - se on inhottavaa todella. Joskus sitä käytetään kylmästi hallitsemiskeinona parisuhteessa ja muissakin ihmissuhteissa. Joskus tietenkin on kyse itsetuhoisuudesta. Se pitäisi ottaa vakavasti - mutta mitkä ovat keinot läheisellä sen estämiseksi? Joskus niitäkään ei vain ole.
En tiedä, mitä puolisosi ajattelee mahdollisesta erosta. Onko se hirveä asia hänelle? Osaako hän nähdä elämänne vaikeuksia? Ehkä hän on tottunut elämään vaikeissa ihmissuhteissa - ehkä hän ei osaa ajatella muuta. Myönnän, etten tiedä tuommoisesta mustasukkaisuudesta juuri mitään. Ymmärrän sen olevan kauheaa ja kahlitsevaa ja tuhoavaa. Siinä ei mikään voi kasvaa ja kukoistaa.
Avioliittoon mennessä pitäisi ymmärtää se, että pettymyksiä tulee. Mutta ei kai kukaan niin osaa ajatella!
Vaikka muuta ei voisi valita, aina voi valita tavan, jolla suhtautuu asioihin. Onko se alistumista, vihan ja katkeruuden kasvattamista vai mitä. Olisiko se hyväksymistä? Monesti näkee vain kateellisena toisten onnen, vaikka ei kuitenkaan oikeasti tiedä toisten vaikeuksista mitään.
Terkkuja!
Avioero on oikea vaihtoehto.
Varsinkin jos puolisoista toinen tai kumpikin ovat vaaraksi toinen toisensa hengelle ja terveydelle, silloin on avioero ainoa oikea vaihtoehto.
En tiedä onko esimerkissäsi kysymys vanhoillislestadiolaisista? Siellähän on väärä käsitys avioerosta, että se olisi Raamatussa kielletty. Raamattu sanoo niin, että jonka Jumala yhdisti sitä älköön ihminen erottako.
Jos toinen käyttäytyy puolisoaan kohtaan niin että jättää tämän tarpeet täyttämättä, hän on erottanut JO sen jonka Jumala yhdisti.
Raamattu ei puhu siis AVIOEROSTA, vaan aviorakkaudesta puolisoiden välillä. Raamattu puhuu siitä kuinka tärkeätä aviopuolisoiden on säilyttää herkkä rakkaus välillään. Kyllä Jumala sen tietää millainen helvetti on edessä jos itsekeskeisyys välinpitämättömyys väkivalta narsismi ja muut alkeisvoimat valtaava rakkauden pellon seurauksena on HELVETTI. Kehotus on samalla vahva kehoitus paitsi keskinäiseen rakkauteen myös PYSYMISEEN JUMALASSA. Miehen velvollisuus on sitoutua vaimonsa tarpeisiin, jättämällä lapsuuden vanhemman ja kodin puolisoiden elämää koskevan päätösvallan ulkopuolelle. Kun vaimo asittää tarpeensa miehelle se on hänelle laki. Jos seurakunta asettaisi miehen saarnaajaksi, mutta vaimo sanoo ei, silloin mies kiltäytyy ehdottomasti. Jos tätä rikotaan se on esimerkiksi petheen lasten tuho. Jokainen joka tuntee seurakunnan kanssa naimisissa olevan saarnaajien lapsia, tietää mistä on kysymys. Kun mies sanoo vaimolleen tahdon rakastaa se tarkoittaa silloin juuri sitä, heistä tulee yksi liha. Liha ei koskaan riitele ITSEÄNSÄ vastaan jos se on terve. Jos tulee syöpä, silloin vaaralliset solut ovat lihassa. Jos avioliittoon tulee syöpä, silloin olisi kiire leikkaukkaukseen.
TOISTAN: Sitä minkä Jumala yhdisti, sitä älköön ihminen erottakoa EI TARKOITA AVIOEROA, VAAN AVIOLIITTOON VIHITYN MIEHEN JA NAISEN VÄLISTÄ SAUMATONTA RAKKAUTTA VAHVOIN TUNNESITEIN YHTEEN LIITETTYNÄ. Silloin kun avioerosta aletaan puhumaan, ero Jumalan siunaamasta yhteydestä on tapahtunut jo ajat sitten.
Minä en pidä noista vaihtoehdoista mitään hyvänä.
Ja siksi en soidi että tästä tehdään joku oppi kappale.
Toivon että aina kaikki selviäisi parhaaseen päin. Rukoilkaamme.
Silloin ei varsimaisia neuvoja voi antaa internetissä, mutta kuuntelijana on hyvä toimia ahdituneille.
On varotta sellaisia uskonnollisia tulkintoja Raamatusta, joiden mukaan ihmisiä pidettäisiin väkisin sidottuina avioliitossa vaikka yhteyttä puolisoiden välillä ei enää ole.
Kun Jumala yhdistää, hän uhdistää ihanin rakkauden sitein. Nimimerkki kokemusta on, kiitos siitä Jumalalle.
Avioliittoa pitää hoitaa aktiivisesti kuin herkkää kukkaa. Jos sen jättää kesannolle, miten se voisi toimia?
Tyhmempikin vie autonsa huoltoon määrävälein, mutta elinikäiseksi tarkoitettua avioliittoa ei hoida lainkaan.
Poruhan siitä tulee, se on aivan varma, ei avioliitto itsestään toimi.
Paavali toteaa jossakin kohtaa Raamatussa, että on ihmisiä joitka eivät sovi avioliittoon. Kun niitä oli jo silloin, niin nyt niitä on hämmästyttävän paljon!!!
Eikä ihme, ihmisen geneettinen rakenne vanhenee ja haurastuu kovaa vaihtia maailman lähetessä loppuaan. Siis päinvastoin kun tiedemiehet väittävät, eläimistö ja kasvusto tuhoutuvat pikkuhiljaa sukupuuttoon, ei tule runsaammaksi kuten tiedemiehet satuilevat, vaan vähenee ja tuhoutuu. Samoin käy Tellus nimisen planeetan, sekin tuhoutuu.
Kiitos teille vastauksista.
Yritän rämpiä elämää eteenpäin, suurella ?-merkillä. Sillä toivolla että joskus tää myrsky loppuu ja saan olla taivaan kodissa. Missä vajaa on lakannut.
Jääkää ystävät Jumalan rauhaan.
Sinulle henkilö kohtaisesti , Pidä itses miehenä kuitenkin on sanottu että vanhurskaan rukous
voi paljon ,,, Rukoilkaamme .
Kiitos.
Sen voiman ja johdatuksen mukaan minkä Jumala sallii. Kiitetty olkoon Herran nimi.
Oleellinen on tullut jo aiemmin sanotuksi. Kipu tulee hyvin esiin viestistäsi. Onneksi et ole toivoton sen suhteen että uskot Jumalan kuitenkin elävän. Kirjoitat aavituksen verran siihen tyyliin, ettet olisi kumpikaan näistä mainitsemistasi kärsivistä osapuolista? Kirjoituksistasi nousee esiin kuitenkin kova kipu, siksi pohdin näitä viestejäsi sellaisesta näkökulmasta että olisit sittenkin jompi kumpi kärsivistä? Teuta sanoi jossakin viestissään että pidä itsesi miehenä, minulle välittyy sellainen kuva että olet nainen? Olenko erehtynyt? :-)
Tervehdys,
tarkkoja havaintoja.
Tarkoituksella kirjoitin ettei näkyisi kumpi osapuoli on vai onko ollenkaan. Ajattelin ettei vaikuttaisi vastauksiin.
Teutalta meinasin kysyä mistä hän ajatteli että mies, onhan sellainen sanonta olemassa että pidä miehenä. Voishan sen ehkä naisellekkin sanoa jossain tilanteessa. Mutta halusin olla kohtelias enkä puuttua asiaan.
Kerron teille että olen toinen osapuoli ja mies.
Kipu ja tuska ovat enemmänkin kuin totta. Usko välillisesti horjuu, miksi, miksi näin? Oi kun Jumalani ottaisit minut pois tästä elämästä.
Kiitos teille nettiystävät, tämäkin toi iloa elämän harmauteen.
Naiseus on kauneinta, ihaninta ja kiehtovinta, mitä mies maan päällä voi koskaan kokea. Nyt törmäsit mieheen joka arvostaa naiseutta aivan valtavasti. :-) Jumala siunatkoon naiseutesi ja vahvistakoon sinua naisena, kaikissa koettelemuksissa joita eteesi tulee. Jumala rakastaa sinua täydellisellä rakkaudella.
Muista että olet erillinen ihminen, Jumala on sinut naiseksi luonut, ei miehen jatkeeksi. Miehellesi Jumala sanoi, (Biblia v. 1776), elä taidollisesti vaimosi kanssa. Älä sinä ota mitään vastuuta miehesi tekemistä synneistä, hän vastaa niistä itse Jumalan edessä elämänsä päätyttyä.
Vaimon syytteleminen lähes kaikesta, on vaivannut miestä voimakkaasti syntiinlankeemuksesta asti.
Aadam sanopi Jumalalle: "Vaimo jonka sinä annoit ..." Voi mieparkoja jotka eivät kykene ottamaan vastuuta omasta elämästään ja omasta terveydestään.
Ef. 5:25 Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,
Ef. 5:26 että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta,
Ef. 5:27 saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.
*) Ef. 5:28 Samalla tavoin tulee myös *** miesten rakastaa vaimojansa *** niinkuin omia ruumiitaan; ...
*******************************************************
*) ... joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä.
*******************************************************
Ef. 5:29 Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niinkuin Kristuskin seurakuntaa,
Ef. 5:30 sillä me olemme hänen ruumiinsa jäseniä.
Jumala sinua sisareni siunatkoo ja kipeitä haavojasi hellästi aidolla rakkaudellaan hoitakoon.
mitenkäs nyt näin? Hän kirjoitti "Kerron teille että olen toinen osapuoli ja mies."
Miten hänestä tuli nainen??????
hyvä että muutkin huomasi, alkoi aivan naurattaa, vaikka vakavasta asiasta siinä keskusteltiin.
ehkä vastaajalta jäi yksi rivi lukematta.
Näin kävi, sukupuolessa erehdyin, mutta uskon että Jumalan sallimuksesta koska parannussaarna meni nappiin. Saarnani kärki oli nimenomaan mieheen suunnattu, kuten varmaan huomasit?
Miehenä ja monen naisen uskottuna tiedän, millaisia miehiä kärsivillä naisilla on (yleistämättä kuitenkaan).
Nyt en kirjoita vakavista milenterveystapauksista, ne ovat asia erikseen.
Jos mies ei saa naistaan kukoistamaan, silloin miehessä on vikaa. Mies on se henkilö joka herättää naisensa naiseuden kukoistukseen. Ellei herätä, kärsii takuuvarmasti koko lopun elämäänsä.
Lestadiolaisuudessa on ihan seurakuntakulttuurissa yleisesti vallallaa naista ja naiseutta tuhoava kulttuuri. 60 vuotta liikkeessä olleena tiedän tarkoin mistä puhun.
Ne on kamalia raatosaarnoja, joissa naista alitetaan puhumalla Jeesuksen verisestä kruunusta, joka on naisen pään alueen ehostuksen aiheuttama. Paljon raaempia tekoja miehet tekevät herkille tunteellisille ja aistillisille naislleen, ja kärsivät sitten omista virheistään, kuinkas muutoinkaan. Mies joka pöntössä istuu osoittaa vain oman tyhmyytensä sovinistisilla "saarnoilla".