kuinkas

kylmä, kuin kala...jäin koukkuun kiemurtelemaan...mut koukku aikas ruosteessa jo, joo-oo, oma moka.

Veikkaan että olet mies ja parhaassa iässä.Noin sitä joskus itsekkin tyhmänä ajattelin.Sitten näin ympärillä pariskuntia,vanhoja ja nuoria.Ajattelin elämääni kymmenen vuotta eteenpäin.Näin itseni kaljalla,YKSIN,eikä enään ollutkaan vientiä niinkuin ennen.Missä on kaikki nuoret hyvännäköiset naiset? Vain muutama juoppo tiskillä kanssani.No... hehän ovat tietysti jo löytäneet kumppaninsa ja ovat onnellisesti toistensa kainalossa.Minä,kylmä ihminen täällä vain seksiseuraa haen,kun enhän ajatellut muuta tarvitsevani.Sitten kun alon tarkemmin ajatella,olisihan se itselläkin kiva olla vaan jonkun kainalossa,mutta kun ei ole ketään.Nuorempana oli tarjolla vaikka kuinka monta,mutta ei enää.Katumus iski päälleni,kuinka tyhmästi olinkaan kohdellut niitä,jotka olisivat minua halunneet rakastaa.Minä vain heitin heidät pois,kun pidin vaan periaatteestani kiinni olla vapaa. PRR!! Puhelin soi,heräsin ajatuksistani kun ysäväni soitti ja sanoi,että haluaisi viettää kanssani aikaa enemmän,koska on kiinnostunut minusta enemmän,kuin ystävänä.Silloin sanoin hetken hymyiltyäni,että "kyllähän se on mahdollista.Juuri toivoinkin,etä saisin käpertyä kainaloosi,ehkä koko loppu elämäksi" Kuinka ihanaa onkaan kahden ihmisen sielunkumppanuus,kun sen elämänsä aikana löytää.En ikinä heittäisi sitä hukkaan.