Minulla on ollut aikaisemmin huonoja kokemuksia ihmissuhteista esim. koulukiusaamista ja luottamukseni pettämistä yms. Minulla on muutama hyvä kaveri ja joitakin sellaisia hyvän päivän tuttuja, joidenka kansssa tulee juteltua silloin tällöin. Olen kaivannut uusia kavereita joidenka kanssa olisi oikeasti tekemisissä ja voisi viettää yhdessä aikaa. Aloitin alkuvuodesta uuden harrastuksen (joukkuelaji). Porukka on siellä ihan mukavaa. Opiskelen yliopistossa ja olin ennen aktiivinen ainejärjestössä. Vuosi sitten jäin siitä touhusta pois, kun rupesin tuntemaan oloni ulkopuoliseksi. Nyt pelkään, että uuden harrastuksen kohdalla käy samoin. Kyllä siellä tulee juteltua ihmisten kanssa vähän, mutta en ole vielä tutustunut kehenkään kunnolla. En ole saanut ystäviä, joidenka kanssa olisi tekemisissä harrastuksen ulkopuolella.
Mistä johtuu, että he eivät rupea juttelemaan minun kanssani samalla tavalla kuin muiden? Olen sosiaalinen ja huumorintajuinen. Saattaa kuulostaa tyhmältä kysymykseltä, mutta miten saada tutustuminen käyntiin ja keskustelua aikaiseksi? Olen sosiaalinen ja olen harrastuksessa iloisella ja positiivisella mielellä ja muutenkin jos juttelen vieraampien ihmisten kanssa. Mistä johtuu se, että usein käy niin, ettei aloittamani keskustelu jatku jollen minä sitä jatka? Toinen saattaa myös vastata vain lyhyesti jotain. Mistä johtuu myös se, että ihmiset eivät oma-aloitteisesti tule juttelemaan minun kanssani ja halua tutustua vai onko kaikilla jo valmiina se oma kaveripiiri?
En ole ryhmässä se joka pitää ääntä. En myöskään ole sellainen, joka korostaa itseään ja pitää itseään esillä. Olen myös vähän hiljainen vieraiden ihmisten kanssa. Tämä tosin riippuu muista. Jotenkin menee helposti sormi suuhun ja tulee sellainen avuton olo, eikä tiedä miten toimia, jotta tutustuminen lähtisi käyntiin ja keskustelua syntyisi. Välillä tulee myös sellainen olo, että keskustelu ei jatku jollen minä sitä jatka. Välillä on myös sellainen tunne, ettei tiedä mistä juttelisi, vaikka olenkin periaatteessa aika puhelias. Mistä jutella vähän vieraampien ihmisten kanssa?
Mistä johtuu, että he eivät rupea juttelemaan minun kanssani samalla tavalla kuin muiden? Olen sosiaalinen ja huumorintajuinen. Saattaa kuulostaa tyhmältä kysymykseltä, mutta miten saada tutustuminen käyntiin ja keskustelua aikaiseksi? Olen sosiaalinen ja olen harrastuksessa iloisella ja positiivisella mielellä ja muutenkin jos juttelen vieraampien ihmisten kanssa. Mistä johtuu se, että usein käy niin, ettei aloittamani keskustelu jatku jollen minä sitä jatka? Toinen saattaa myös vastata vain lyhyesti jotain. Mistä johtuu myös se, että ihmiset eivät oma-aloitteisesti tule juttelemaan minun kanssani ja halua tutustua vai onko kaikilla jo valmiina se oma kaveripiiri?
En ole ryhmässä se joka pitää ääntä. En myöskään ole sellainen, joka korostaa itseään ja pitää itseään esillä. Olen myös vähän hiljainen vieraiden ihmisten kanssa. Tämä tosin riippuu muista. Jotenkin menee helposti sormi suuhun ja tulee sellainen avuton olo, eikä tiedä miten toimia, jotta tutustuminen lähtisi käyntiin ja keskustelua syntyisi. Välillä tulee myös sellainen olo, että keskustelu ei jatku jollen minä sitä jatka. Välillä on myös sellainen tunne, ettei tiedä mistä juttelisi, vaikka olenkin periaatteessa aika puhelias. Mistä jutella vähän vieraampien ihmisten kanssa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
kuulustaa tosi tutulta... Se varmaan vaan johtuu siitäkin että oot jotenkin erilainen kun muut. Eikä se oo huono asia. Musta tuntuu ettet sä oikeen oo sinut ittes kanssa.. miks haluaisit olla semmosten kanssa jotka ei haluu olla sun kanssa? :\ sun pitäis oppii hyväksyy ittes paremmin.. ei nyt kannata yirttämällä yrittää. jos synkkaanniin sitten synkkaa. tietenkin olla valmiina uusille ystävyyksille kannattaa joo mut niih... Mulla on kans se että jos oon koittanu tutustua niin oon se aktiivisempi ollut ja tuntunu että oon vaan vähän ylimäärnen ja ulkopuolinen dorka. sit mul onkin mennyt mielenkiinto tutustumista kohtaan. ja en oikeestaan edes halua tutustuta ihmisiin enään ja kun tiiän ettei synkkkaa kuitenkaan. Vähän erilaisten kanssa synkkaa paremmin. lähes kaikki ihmiset vaan on niin pinnallisia ja teennäisiä massamaisia.. mä en :P.. Oishan se kiva löytää jotain hengenhiemolaisia ja sellaisia oikeita ystäviä nimenomaan. muu ei käy.. miks tyytyis vähempään. oikeita niiden ystävien pitää olla ja kunnollisia.mut ei kannata tommosella asenteella olla että nyyh nyyh... on näitä "noboja" muitakin. oo sinut sen kaa. yksin on sitä paitsi vahvempi ku voi olla mitä on =P siihen tottuu
jos haluaa juttua aikaan niin jotkut hmmmm no luontevuus on hyvä asia... jos vaikka siinä vieressä istuu joku tunnilla niin voi kysyä jotain oleellista ohimennen... muttei liikaa alkaa pälättämään.. se voi ahistaa... pitää löytää semmonen itsensäarvostus, se ei tarkota ylimielisyyttä... vaikee nyt sanoo mistä ois hyvä puhuu...
Ajattelin juuri toissapäivänä, että mistä tämä johtuu. Miksi se joillekin (minä mukaan lukien) on usein niin vaikeaa ystävystyä. Otin kaksi esimerkkiä: Maltti on hieman hiljainen ja epävarma itsestään, mutta kuitenkin sosiaalinen. Valtti ei myöskään tuo itseään liiemmin esille, mutta on seurallinen, sekä osaa vitsailla omalla kustannuksellaan. He sitten tulevat uutena kouluun. Ei liene vaikea arvata kumpi saa ystäviä helpommin. Tulin siis siihen tulokseen, että epävarman seurassa muistakin tulee epävarmoja, eivätkä he pidä siitä tunteesta, joten yrittävät välttää epävarmaa ihmistä. Tai jotenkin näin. Täytyy osata nauraa itselleen ja myös näyttää se.