Lapsellisuus

akaat vaiheet ja siirtymät

Myös aikuisen kehityksessä on kriittisiä kausia, jolloin tapahtuu äkillisiä psyykkisiä muutoksia. Keskeistä näissä kausissa on muuttunut ajan kokemus. Ikääntyvä ihminen joutuu tarkistamaan menneisyyttä, tulevaisuutta ja nykyaikaa koskevat selityksensä. Uudistaminen saattaa käynnistää muutosvaiheen, ikäkausikriisin.

Levinsonin (1978) mukaan muutoksia tapahtuu:

* suhtautumisessa toisiin ihmisiin
* ajan kokemuksessa
* oman elämän kokemisessa turvalliseksi/uhatuksi
* itsensä kokeminen eläväksi/pysähtyneeksi

Levinsonin mielestä elämä on vakaisen vaiheiden ja siirtyminen vuorottelua. Se toteuttaa yleismaailmallista peruskaavaa eli jonkinlaista vaihtelua tapahtuu kulttuureittain ja yksilöittäin.

Siirtymävaiheessa yksilö pohtii roolejaan. Elämän arviointi voi rajoittua syvälliseen pohdintaan, jonka seurauksena ihminen tarkastelee elämää uudesta näkökulmasta.

* Nuoruuden loppuvaiheessa eli varhaisen aikuisuuden siirtymässä (n. 17–22-vuotiaana) ihminen erottaa menneisyyden ja tulevaisuuden jo aikakäsitteinä toisistaan. Tulevaisuus on hänelle jatkumo ja mahdollisuus, jota voi suunnitella mielin määrin. Hän joutuu omaksumaan itsenäisen päätöksentekijän roolin omassa elämässään ja aloitteentekijän roolin ihmissuhteissa.
* Kolmikymmenvuotiaan siirtymässä (n. 28–32-vuotiaana) ihminen näkee tulevaisuutensa jo rajallisempana mahdollisuuksien suhteen. Kuolema ei ole enää filosofinen kysymys, vaan myös mahdollisuus. Aikaisemmin tehdyt elämänsuunnitelmat tukevat itsearvostusta ja käsitystä omasta pärjäämisestä.
* Keski-iän siirtymässä (n. 40–46-vuotiaana) aikakäsitys murtuu. Tulevaisuudessa ei ole enää paljonkaan uusia mahdollisuuksia ja itse asiassa ihminen kokee tulevaisuuden olevan nyt ja tässä. Tämä voi aiheuttaa voimakkaita tunnemyrskyjä. Kriisin ratkaisusta riippuu, kääntyykö jäljellä oleva elämä uudistumisen vai lisääntyvän jähmettymisen, luopumisen ja katkeroitumisen suuntaan.


Tähän en voi enää lisätä muut kuin sen, että samaa olisin toivonut sinulta. Turhaa on S24:llä pitää itseään kovin"aikuisena" tämä on kaikkea muuta!

Oh, hyppäsinköhän mä suoraan keski-ikään? Ennakolta. Olin aikuinen, mutta luojan kiitos en ole enää. Tästä lähtien olen kaikki-mulle-heti-nyt-ihminen, joka tekee TÄSMÄLLEEN mitä haluaa, jotta kerkiää iloitsemaan. On aika laittaa minä etusijalle.

tunneköyhä on aikuinen..niin sitä varmaan sit olet.