On vain niin ahdistunut ja masentunut olo, tuntuu kuin epäonnistuisin koko ajan, sydän on särkynyt niin paljon, en osaa kuin pahentaa tilannetta enää, yritän vain vältellä rakkauttani, etten enää enempää pahentaisi välejämme, kun suusta vain aina jostain syystä tulee niin typeriä asioita että huhhuh. Toisin kuin joskus ennen. Minua suorastaan pelottaa olla sen lähellä, jota rakastan, mutta toisaalta, tuntuu kuin en voisi elää ilman häntä! Pahinta tässä on, että sillä tytöllä, jota rakastan, tuntuu olevan niin paljon mukavampaa nykyään toisten poikien kanssa, joka vaan lisää tuskaa enemmän ja enemmän, vaikka meillä vaan tuntui menevän niin kivasti joskus, puhumista ja kontakteja aina riitti. Sitten välillä tuntuu, että tällä tytöllä olisi vielä jotain tunteita minua kohtaan, välillä hän ei taas tunnu edes näkevänsä minua! Minä en ymmärrä onko se vain leikkiä vai mitä?
Tuntuu kuin mistään ei löytyisi pakoreittiä, reittiä takaisin "normaaliin elämään". Eläminen tuntuu niin mahdottomalta välillä, kumminkin taas välillä tulee vähäksi aikaa mielihyvää jostain musiikista tai jostain ihan oudosta asiasta, joka sitten taas lähtee pois vähän ajan päästä, kun muistelee taas mitä kaikkea on tapahtunut. Kyllä sitten taas joskus on parempi mielikin, minun mieli tuntuu jatkuvasti heittelevän miten sattuu. Itkenyt olen todella paljon, muttei olo ole parantunut yhtään, vaikka kaikki sanoo, että itkeminen parantaa. On sitä itsariakin miettinyt aina välillä, kun ei vaan oikeesti pysty tai jaksa. Mutta en kyllä aio tehdä sitä, pitäisi vain mennä ammattiauttajalle varmaan oikeesti. Oonkin jo miettiny, et sen on pakko auttaa, kun oon kuullu niin paljon positiivisia kommentteja siellä käyneiltä ihmisiltä. Onko kellään mitään tän tapasia kokemuksia? Onko jollain ollut samanlainen olo ja päässy jatkaan elämää? Jos olet, niin miten olet sen tehnyt? Vastauksista voisi olla ihan kivasti apua ja olisi kiva tietää, mitä joku kokeneempi ja viisaampi olisi tästä mieltä.
Tuntuu kuin mistään ei löytyisi pakoreittiä, reittiä takaisin "normaaliin elämään". Eläminen tuntuu niin mahdottomalta välillä, kumminkin taas välillä tulee vähäksi aikaa mielihyvää jostain musiikista tai jostain ihan oudosta asiasta, joka sitten taas lähtee pois vähän ajan päästä, kun muistelee taas mitä kaikkea on tapahtunut. Kyllä sitten taas joskus on parempi mielikin, minun mieli tuntuu jatkuvasti heittelevän miten sattuu. Itkenyt olen todella paljon, muttei olo ole parantunut yhtään, vaikka kaikki sanoo, että itkeminen parantaa. On sitä itsariakin miettinyt aina välillä, kun ei vaan oikeesti pysty tai jaksa. Mutta en kyllä aio tehdä sitä, pitäisi vain mennä ammattiauttajalle varmaan oikeesti. Oonkin jo miettiny, et sen on pakko auttaa, kun oon kuullu niin paljon positiivisia kommentteja siellä käyneiltä ihmisiltä. Onko kellään mitään tän tapasia kokemuksia? Onko jollain ollut samanlainen olo ja päässy jatkaan elämää? Jos olet, niin miten olet sen tehnyt? Vastauksista voisi olla ihan kivasti apua ja olisi kiva tietää, mitä joku kokeneempi ja viisaampi olisi tästä mieltä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
on yksi joka hukuttaa murheet, joka normaalin ja onnellisen elämän sinulle takaa: VIIIIINAAAAAAAAAAAAAAA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Juo, poeeka, juo!