Olen sairastanut epilepsiaa noin ikuisuuden. Kohtauksia on ollut aina sopivasti silloin kun lääkäri on alkanut puhua lääkityksen purkamisesta, eli noin 5 - 7 vuoden välein.
Minulla on ennen kohtauksia ollut usein sellainen omituinen, vaikeasti kuvattava, olotila - tuntuu kuin rintakehäni tyhjentyisi ja kurkkuun nousisi oksennus (ei oikeasti nouse edes närästys), josta se omituinen tyhjyyden tunne jatkaa matkaa päähäni. Olo tulee ja menee nopeasti monta kertaa monen kuukauden aikana ja loppuu pian ison kohtauksen käytyä kylässä. Voisin sanoa, että tuo olo on hyvin pelottava. Nyt hakeuduin neurologille näiden olojen ilmaantuessa taas ja eeg yms ovat normaalit - grand mal ei ole ehtinyt vielä tulla (eikä haittaa vaikka pysyis poissa ihan vaikka ikuisesti :D ). Lähdettiin vaihtamaan lääkettä ja toistaiseksi ei ole ollut kohtauksia, eikä näitä hölmöjä oloja.
Onko siellä joku muu jossain, joka kärsii/on aiemmin kärsinyt vastaavista oireista? Jos olet aiemmin kärsinyt vastaavista oireista, miten pääsit niistä eroon?
Aiemmin käytössä ollut vaikka mitä myrkkyjä, viimeisimpänä Lamictal josta nyt vaihto keppraan menossa.
Minulla on ennen kohtauksia ollut usein sellainen omituinen, vaikeasti kuvattava, olotila - tuntuu kuin rintakehäni tyhjentyisi ja kurkkuun nousisi oksennus (ei oikeasti nouse edes närästys), josta se omituinen tyhjyyden tunne jatkaa matkaa päähäni. Olo tulee ja menee nopeasti monta kertaa monen kuukauden aikana ja loppuu pian ison kohtauksen käytyä kylässä. Voisin sanoa, että tuo olo on hyvin pelottava. Nyt hakeuduin neurologille näiden olojen ilmaantuessa taas ja eeg yms ovat normaalit - grand mal ei ole ehtinyt vielä tulla (eikä haittaa vaikka pysyis poissa ihan vaikka ikuisesti :D ). Lähdettiin vaihtamaan lääkettä ja toistaiseksi ei ole ollut kohtauksia, eikä näitä hölmöjä oloja.
Onko siellä joku muu jossain, joka kärsii/on aiemmin kärsinyt vastaavista oireista? Jos olet aiemmin kärsinyt vastaavista oireista, miten pääsit niistä eroon?
Aiemmin käytössä ollut vaikka mitä myrkkyjä, viimeisimpänä Lamictal josta nyt vaihto keppraan menossa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihan tyypillinen kohtauksen ennakkotunne eli aura. Joskus auroja voi tulla ilman että se johtaa isoon kohtaukseen. Jonkinlaisia pikkukohtauksia siis nekin, loppuvat kun lääkitys on kohdallaan.
Mulla on sama juttu,että tulee 'varoitus' isoista kohtauksista tunteja,joskus jopa vuorokausia ennen itse kohtausta!
Nytkin mulla on ollut yhtä mittaisesti 12 tuntia poskien ja leuan nykinää,mutta ei varsinaista ("muille maille meno") kohtausta.
Ehkä syynä on stressi,ehkä joku muu...leikkauksen jälkeen mulla oli puhehäiriö monta päivää,mutta (onneksi) se loppui ison kohtauksen jälkeen.
Mutta toi "omituinen ennakkotunne" on mulle tuttua,siinä on se hyvä puoli,että tietää TODELLA hyvissä ajoin hakeutua pitkälleen.
Mullehan tätä varoitusta on nyt tullut yli vuosi monta kertaa viikossa ja siksipä hakeuduinkin neurologia tapaamaan. Nyt tuntuu, että helpottaa, mutta on toi lääkevaihto vielä vaiheessa, niin ei uskalla vielä riemuita.
Minä alan olla, ekaa kertaa tätä sairastaessani, ihan täynnä tätä sairautta - menis ja kiusais jotain muuta ihmistä...