rakastan. Tai luulen että tämä voisi olla sitä. Mutta enhän mä voi tätä ääneen sanoa enkä kuulutella täälläkään. Kaiken järjen mukaan en voi edes olla rakastunut kun en tunnekaan ja tämän täytyy siis olla jotain muuta. Mutta ainakin pidän susta ja vähintääkin olen siis ihastunut, tämä on kai hyväksytympääkin ja uskottavampaa. Mutta ihan oikeesti tämä on typerää, kun pitää ajatella mitä muut ajattelee mikä voi olla mahdollista. Luulishan että ite parhaiten itsensä ja tunteensa tietää joten paluu alkuperäiseen. Rakastan.
Kyllä mä sua
rakastan.
712587
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 71
Vanhimmat
No keltä menee ja kelle? M>N?
uneksin vaan kaikenlaista ,ei hän rakastakkaan mua.
noilla sanoin! Ihanan suloista, rakastuneen ihmisen höpinää :))
Veit kyllä sanat suustani. Waude. Oli tosiaan ihanaa höpinää, ja tuo lopputulos oli kaikista parhain, siis että rakastan. Mut ei se mitään höpinää ollut kuitenkaan kun noinhan se menee jos tunnetasolla on hurahtanut, sillä vaikka sitä kuinka kiertäisi kehää ja veivaisi ajatuksia omalta kannalta, punnitsisi muiden mielipiteitä ja ottaisi huomioon järjenkäytön tai reaaliteetin, moraalin ja vaikka minkä niin tunnetasolla on vain ainut mahdollinen saavutettava lopputulos jos niitä lämpimiä tunteita kerran on olemassa todeta edes itselleen, että rakastan tai jotain sinnepäin. Mitä sitä muiden mielipiteistä välittämään tai niiden perusteella omia tunteita vääristelemään, rakastaa kun kerran rakastaa ja sillä selvä. Ja kun vielä tuon saan sanottua sille kohteelle, niin sitten olet jo yhden askeleen pidemmällä kohti tilanne jossa voit päätyä lopputulokseen, että molemmat rakastaa ja vielä toisiaan. Niinkin voi tosiaan käydä:
No olipas taas järkevää tulla kommentoimaan, mutta romannttinen mieli ei voi olla hiljaa, eikä hullua tarvitse paljoa yllyttää, jotta älähtää. Joten sulle sinne lykkyä tykö ja etiäpäin sanoi se eläväisen mieli, kun kerran porstualta astuessaan kompastui, mutta sai kuin saikin kuitenkin kaiteesta kiinni eikä kaatunut ihan pitkin pittuultaan vaan jäi siihen käsinvarren mitan päähän maasta ja päätti sieltäkin vielä ponnistaa ylös astuakseen ulos auringon valoon kun ei onneksi pelännyt että ilman kattoa päänsä päällä taivas muka putoaisi itsestänsä niskaan joku kaunis päivä.
(Ps. Ennenvanhaanhan tosiaan luultiin, että maapallo on pannukakku ja että joku päivä taivas voisi pudota alas.)
Että meni nuo saamiset tuossa nyt sekaisin, kun sinun piti saada niin minä sain. On pakko todeta, että jos sinä ap. nyt satut olemaan se minun sinä niiin vaikka enää ei uskota ettei taivas se putoa niskaan tuntuu monessa asiassa taivaalla olevan sormensa pelissä ja siitä ei voi päätellä kuin sen, että ne on sitten vissiin oikeasti tarkoittanut meidät bruukata niinkuin ennenmuinoin taidettiin sanoa yhteen.
sanottu...:) joku tarkoitus meidän kohtaamisella on ollut..
olen jo hyvän aikaa miettinyt..ja päätynyt siihen lopputulokseen että ihastukseni on muuttunut rakkaudeksi..niin - niin minä nyt uskallan ajatella :) En olisi koskaan uskonut että niin vielä käy..
mikään muu ei tätä selittää voi.
"En olisi koskaan uskonut että niin vielä käy.. " - mitä tarkoitat tarkalleen lauseellasi?
Luulin tunteideni hävinneen..kokemani perusteella. En olisi uskonut että voisin vielä rakastua. Siltä se nyt kuitenkin tuntuu..:)
Mikä sinun tarinasi on? :)
Halusin tulla vielä sanomaan jos hän vaikka tämän täältä joskus lukisi että mulla on sua tosi ikävä. Haluaisin niin että me päästäisiin paremmin tutuiksi ja että meidän välit tulisi luontevammiksi. Se olisi ihanaa kun vain voisi mennä toisen luo sen kummemmin miettimättä ja suunnittelematta. Ja mitä tossa alussa kirjoitin niin en välitä mitä muut tästä ajattelee tunnen mitä tunnen ja toivon, että sinäkin samalla tavalla ja joskus olen varma että kyllä mutta joskus taas haluat musta eroon ja sillon ihmettelen, mitä olen tehnyt väärin. Eikä se syy aina mulle selviäkään mutta sopeudun vain. Ehkä se on sitäkin ettei tunneta niin hyvin että lähtisin taistelemaan tai öykkäröimään jos mut haluatkin ulos kuvioistasi. No sitten kuitenkin salaa ajattelen että sä palaat vielä etkä haluakaan mua unohtaa ja luotan siihen että on tarkoitettu että me kohdataan toisemme ja katsotaan voisko meistä jotain joskus oikeastikin tulla. Ehkä haaveilen turhaa eikä toteudukaan mutta en ainakaan vielä ole tästä ajatuksesta luopunut. Mulla on sua ikävä kuule..
Palaan vielä alkuperäiseen sanomaan.. siis edelleenkin. Rakastan. Onnistunutta tätäpäivää ja hymy sulle!
"Maailmalta onneani etsin, paljain jaloin kiersin maailmaa, näin kerran unta joutsen taivahainen, mun kanssain tahtoi hetken taivaltaa, näin kuut ja metsät pilvet sinitaivaan ne korkealla loistaa......elämä on ihanaa.... kun sen oikein oivaltaa ja kun lentää siivin valkein niinkuin joutsen..."
Niinhän se on, että ei onni tule elämään etsien vaan se ilmestyy mennen tullen silmäkulman takaa hellästi hymyillen, sillä ovi onneenhan on oikeasti ihmisen omassa sydämessä...
verran lämmin ja mukava, että sai suorastaan hymyilemään. Jotain tuttua on tilanteessasi - itsekin olen kauan kaivannut tuota luontevuutta, mutta osasyyhän siihen on ollut se, että omat tunteeni ovat ns. kiellettyjä, joten joudun usein kamppailemaan itseni kanssa pitääkseni kaiken neutraalina. Oikeastihan sitä vain aina haluaisi mennä luo ja olla välittämättä muitten mielipiteistä ja ajatuksista. Tavallaan olen jo melkein siihen päässytkin tänä keväänä. Kun kerta tunteet ovat tulleet nähtävästi jäädäkseen, niin miksi turhaan kiusata ja väsyttää itseään esittämällä jotain muuta? Ja moni loppujen lopuksi yllättyisi kuullessaan, että se mikä muista näyttää ehkä suhteelta onkin lähempänä ystävyyttä.
Ehkä tuo, että toinen haluaa sinusta jotenkin eroon, johtuu juuri tunteista ja siitä ettei oikein uskalla antaa niille periksi? Itsekin tiedän usein vaikuttavani torjuvalta, mutta omalta osaltani nykyinen elämäntilanteeni vain vetää minut usein uupumuksen rajoille ja silloin en pysty olemaan niin avoin ja ihana kuin haluaisin olla. Ei se välttämättä koskaan johdu siitä, että toinen tekisi jotain väärin. Ehkä sinun vain pitää joskus ottaa ne tunteet puheenaiheeksi niin ei jää epäselvyyttä ja toinen saattaisi olla helpottunutkin kuullessaan missä liikutaan?
kiellettyjä? Meinasin vain, jos niitä ei saa eikä voi ihan missä vain näyttää niin se toinen osapuoli, sun Hän, voi siksikin välillä käyttäytyä vähän järjenvastaisesti tai etäisemmältä mutta poislähteminen ei varmasti tarkoita etteikö tuntisi edelleen sua kohtaan.
Voi miten toivoisin olevani sun Hän...kaikki täsmäisi mutta mun Hän ei ole koskaan antanut vinkkiä sen suuntaan että haluaisi tehdä tästä vielä joskus "virallisen" tai julkisemman jutun, ei ikinä. jos välillämme ei näitä esteitä olisi, teidämme kumpikin missä paikkamme olisi :)
kielletyt tunteet voin vain aavistaa toisinaan pienistä eleistä ja teoista, mutta mitä Hän todella tuntee ja haluaa, en tiedä...
Vinkkiä olen salaa muilta yrittänyt joskus antaa omalla käytökselläni omasta kiinnostuksestani, mutta...
Ehkäpä kaikki olisi toisin, jos esteitä/haasteita ei olisi niin paljon, mutta kannattaisiko kuitenkin...
On hän mulle antanut vinkkiä kiinnostuksestaan ja jopa sanonut. Olenkohan mä sitten ollut liian salaperäinen....? Hmmm, voi olla mutta se ei ole tahallista ollut, joku järkevä syy aina ohjaa mua. Tarkennan et tarkotin et ei ole antanut vinkkiä mistään sen -vakavamasta-.
Jos mä olen leijona niin sun horoskooppi on?
Ilmeisesti miehelle? Tuossa oli jotakin tutun oloista...
toivoisit sen olevan
Oletko ap?
harhakuvitelmaa ,johdattaa sua harhaa.
Voisitko sä laittaa jotain tunnistetta tähän viestiin ap? Ihan jotain vain :)?
En taida laittaa tunnistetta. Sorry.
Jos hän ei tästä tunnista mua ja itseään, niin sitten on harhakuvitelmaa, kuten joku tuossa vihjaisikin...
Okei, tunnistin tuosta tekstistä osan tätä ihmeellistä tarinaa, jota on kyllä jo jatkunut riittävän pitkään. Minulla on myös ikävä.
Mä nyt jatkan vielä. Jos nyt sattuisit todellakin olemaan hän. Olen kuule ajatellut ihan samoja asioita jo vaikka kuinka kauan. Kyllä tämän täytyy olla jotain ihan muuta kuin ihastusta. Ei kai näin sekaisin voi pelkästä ihastumisen tunteesta mennä, mitä olen ollut. En oikein uskalla toistamiseen päästää niitä tunteita tunteen tasolle. Mä toivon, että sä todella tarkoitat mitä tuolla ylempänä kirjoitit.
Ja esteitä on vaikka kuinka paljon. Vaikeaa se tulisi olemaan jos tästä jotenkin joskus jotain oikeasti voisi jotain todellista tulla. Et sä ole tehnyt mitään väärää enkä halua että poistuisit "kuvioistani". Mahdatkohan sinä nyt olla juuri oikea Hän, jolle yritän vastata. Ja mitähän ne muuta ajattelee -ainahan ne ajattelee, kukä täällä koskaan oiken toimii kuitenkaan..
Enkä tarkoita, että pitäisi olla rakastunut tai tuntea suuria tunteita, jotta voisi tutustua. Niin ja vielä, kun sinua olen seurannut jonkin aikaa, niin minusta vain tuntuu siltä, että mä en vain voisi kuitenkaan tuoda sinulle sitä, mitä ehkä tarvitset tai haluaisit.. En tiedä, ollaan jotenkin niin erilaisia kuitenkin. Toisaalta ja mutta että jos ja näin. Se mua lähinnä nyt harmittaa, että jos sä tarkoitat tuota mitä kirjoittelet, niin sun aikasi menee ihan hukkaan :) :( Ajatuksia vain. Että en mä niin suuria itsestäni kuvittele kuitenkaan. Että ehkä hieman pelottaakin ajatus/ajatukset mitä ehkä olen hänen kanssaan vaihtanut.
Mä vain tunsin kaikkea mahdollista. Ja vaikka sä et vastaisikaan tähän tai et olisi ollenkaan oikea henkilö, niin hyvähän hänen on tietää, että mitä ajattelen. Että ihan hyvin tämän voi jättää tänne, että ei tarvitse mistään velvollisuudesta tms tehdä mitään _kohteliasta_ Eli sopeudun minäkin :)
Niin, jos hän tosiaan käy täällä lukemassa..
Tää on tällaista tajunnan virtaa... laitetaan vaan suoraan eetteriin :D
Korjaus tuohon edelliseen: siis kuka täällä oikein toimii kuitenkaan...
Mitä sinä oikeasti tunnet Häntä kohtaan? Tekstistä saa sellaisen kuvan, et ensin kaipaat sitten se on enemmän kuin ihastusta ja vimpaksi toteat suht kylmästi että Hänen aikansa menee hukkaan sun haaveilusta.
Mitä ajatuksia olet vaihtanut Hänen kanssa? Vedätkö nekin nyt pois? Olet seurannut Häntä jonkin aikaa? Töissä vai vapaalla?
Oletko koskaan ajatellut että rakastunut nainen voi toimia aivan eri tavalla rakastamansa miehen edessä koska on hermostunut.
Laita nyt kiltti pieni jotain tunnistetta tuohon, vaikka koska näit viimeksi? Viime kerrasta; mitä oli hänen/sun päällä? Mihin kellonaikaan tapasitte?
Jos tämä oli mulle niin aika masentuneeksi sait mielen :(
Meinasitko sä vaan täällä sen tokaista ja jättää irl kertomatta?
Tekstisi perusteella sinä et ole hän, jolle viestini osoitan. Ole huoletta :)))
Laitoin ajatuksiani. Ajattelin, että ei jää mikään tulkinnan varaan, parempi se on täältä kuulla, että jos hän näitä lukisi...
Ei tarvitse mitään ihmeitä odotella ja muuta eikä tarvitse tuhlata kallisarvoista aikaa turhan miettimiseen. Mielikuviin voi aina rakastua.
Tunteeni nyt olivat mitä olivat ja kyllä tästä selvitään !!! :DD JA sitten vielä, että hän on ajatuksissani aina. Eli ei nuo ekat tekstit ja tunteeb mihinkäänoo hävinneet. Tämä on vaikeaa. Jos tämä häntä auttaa, niin saapahan selvyyttä:):)
Siis ajatuksiani laitoin, en mä mitään ole tekemässä, mihinkään suuntaan. Näitä mä mietin vain.
Ole huoleti, ei ollut sinulle. Aina kun kirjoitan tänne, joku menee paniikkiin!
tiedät varmaksi etten ole se sinun Hän? Voin hyvinkin olla....
ja pelkään olevani.. :/
auttaa, auttaahan? Puhua silti pitää lisää, puhutaanhan?
vähän tuttua; joidenkin mielestä varmaan ei voisi olla rakastunut tai olla hulluna johonkuhun tällaisella tuntemisella. Tai että on tietänyt toisen pitemmän aikaa, mutta ei kovin henkilökohtaisella tasolla. Silti on huomannut joitain pieniä asioita. Ne asiat, mitkä on huomannut (vaikka ei kaikkea tiedäkään), ovat saaneet tunteita heräämään.
Niin, itse parhaiten tietää. En osaa näitä omiani järkeillä, mutta tiedän, että jotain erityistä tässä oli/on.
on yhä.. On on.. Tunnen sen, vaikken sua tunnekaan hyvin, mutta tunnen sen, tunnen sut, tunnen sut mun sydämessäni..
ps. en ole ap kirjoittaja
En minäkään voi alkaa kuuluttamaan näitä tunteita joita sua kohtaan olen alkanut tuntemaan. En täällä enkä livenä. Toisaalta haluaisin niistä sulle kertoa, edes sulle. Koska minulla ei ole ketään jolle voisin puhua tästä, ainoastaan sulle. Mutta mietin myös onko se mitenkään soveliasta sanoa niin, tässä tilanteessa ja kun emme tosiaan sen lähemmin tunne toisiamme vaikka minusta tuntuu että tunnemmekin, jollakin henkisellä tasolla olemme niin läheisiä että se on ajoittain jopa pelottanut. Olemmehan me tunteneet pintapuolisesti toisemme jo vuosia, vasta viimeisen vuoden sisällä olemme alkaneet tehdä lähempää tuttavuutta ja tutustumista. Pelkään myös sinun reaktiotasi jos kertoisin, pelästyisitkö? Havahduttaisiko se sinut maanpinnalle näkemään realiteetit ja sen voimin pääsisit tästä ansasta?
Vai olisitko onnellinen ja iloinen siitä? Vai sanoisitko tuntevasi samoin?
Niin. Ehkä on parempi vain pitäytyä tässä, siinä mihin viimeksi jäimme. Pitämiseen, ihastumiseen, kiinnostukseen, haluihin ja vetovoimiin...
Seko ihminen. Eikö päähäsi ole jo pälkähtänyt, että vingut täällä tyhjän perään. Onko päässäsi vikaa?
Kuulostaa niiiin tutulta...On tullut pohdittua pitkään ja joka kantilta!...
Olisin sanaton, jos kuulisin ne asiat jotka haluaisin myös itse sanoa!.. Onnellinen !!! :)
Mutta..samalla se tosiaan masentaisi..niin, tiedät kyllä miksi.. :(
Elämä ei ole reilua ! :(
..että haluaisin kuulla ne todelliset tunteesi/Hänen tunteensa..huolimatta tilanteesta..(sillä tiedänhän realiteetit, niinkuin sinäkin/hänkin..) en pidä tätä ansana, vaan ihanana kokemuksena ! Onhan se ollut välissä raskasta, mutta enimmäkseen mahtavaa! Ihanaa ollut kunnolla tututustua sinuun ja ihastua sinuun!!!
Todella ihanaa.. ja ihastus tuntuuu todella vain syvenevän koko ajan..
Ei ole ehkä soveliasta tunnustaa sinulle tunteitani, mutta väärältä tuntuu myös olla kertomattakaan..mikä umpikuja!!!
Tästä tilanteesta saa toisaalta harmaita hiuksia mutta enimmäkseen se saa sydämen läpättämään taas ilosta ! ja rakkaudesta...
Toivottavasti sinä/hän luet tämän..
sähän täällä huutelet tyhjyyteen...
ajattelisin Hänen reagoivan, hän haluaisi tietää tunteeni oli se lopputulos sitten mikä tahansa. Hän haluaa olla "tilanteen tasalla" ja pohtia kaikenlaista ja hän arvostaa totuutta kuten minäkin. Kuitenkin pelottaa jos en tunnekaan häntä niin hyvin kuin olen luullut.
Me ollaan molemmat oltu rehellisiä ja avoimia varmaan kaikesta toisillemme sen jälkeen kun aloimme tulla tutummiksi, tai Hän loppupeleissä vasta uskaltautui vapaammin ja luottavaisemmin avautua. Siksi näiden tunteiden "pimittäminen" tuntuu lähes rikokselta toista kohtaan. Jos ollaan muistakin tunteista puhuttu, miksei sitten tästäkin. Minua vain pelottaa olla tässä kohtaa avoin..taidan tarvita vähän lisää aikaa..tunnustelen tilannetta ensin...
Hän on minulle se Oikea. Tiedän sen varmaksi, älä kysy mistä ..minä vain tiedän. :)
Uskallatko antaa jotain vinkkiä kenelle kirjoituksesi kirjoitit?
Tunnut jo hyvin tuntevan minua..:)
ja kokemuksesi perusteella ymmärrän hyvin ettet halua kiirehtiä asioiden edelle..eikä tässä kiirettä olekaan, kun tosiseikat ottaa huomioon..
olin jo itse asiassa luovuttaa, kun tajusin ettei yhteistä tulevaisuutta voi olla..
mutta silti jokin pitää toivoa hengissä...se jokin on SE TUNNE
olisi pitänyt arvata ettei se minua kosketa..
mutta jos kohtalo suo, ehkä joskus voin hänelle nuo ajatukseni kertoa..kasvokkain..pitäen kädestä kiinni..katsoen rakastavasti silmiin..ja niin...
haaveilu jatkuu..
Kenelle sinä viestin osoitit? Laita nyt se eka kirjain tähdistä, niin voi mennä nukkumaan!!
hänen nimessä.
Enpä sitten paljasta täällä enempää...vaan tosiaan jos meidät on joskus vielä toisillemme tarkoitettu, kerron sen henkilökohtaisesti...:)
Ajattelin asiaa yön pimeinä tunteina ja oli pakko tulla lisäämään vähän täsmennystä ylläolevaan.
En haikaile oikeasti, vakavissani meistä, meitä yhdessä siten kuin omilla tahoilla olemme. Olen sen verran realisti, että ymmärrän sen seuraukset; pienimuotoinen ydinpommi. Lisäksi olen sen verran romantikko, että tuollainen alku suhteelle olisi minusta vähän ruma. Lisäksi olen sen verran rehti ihminen, että tuollainen petollinen alku sotisi sitä vastaan.
En kiellä ettenkö olisi leikitellyt ajatuksella, me yhdessä. Varmaan sinäkin/Hän on. Enkä sano ei koskaan, koska kaikki on aina mahdollista. Jos oikein repäisee motolla "kerran täällä vain eletään" niin mikäs siinä...mutta oikeasti, tarkemmin ajatellen vielä ei ole sen aika, ei pitkään aikaan jos koskaan. Kyllä minä haluan ainakin pitää jalat maassa tässä vaikka välillä saat minut ilmaankin ;)
Kaipa haluaisin vain sanoa vielä sen, että jos joskus uskallan avautua sinulle/Hänelle tästä tunteesta ja saisin vastakaikua niin se ei tarkoita mun puolelta hääkellojen soittoa tai muuttolaatikoiden täyttöä, vaan minulle riittää sekin että juttu jatkuu näin miten se on tähänkin asti mennyt, minulle riittää se että TIEDÄN hänen tuntevan minua kohtaan niin, tiedän olevani hänelle tärkeä ja rakas.
oikeasti "hän", niin ajatukset olisivat samantapaiset.
siis ap:lle? Ei varmaan minulle sitten. En ole elänyt kuvitelmissa, enkä ole varma, onko tilanne muuttunut. Tarkoitan, jos tilannetta ei parantaisi vaan päinvastoin vaikeuttaisi tunteista kertominen, ei se mielestäni kannattaisi.
Luultavasti olen kuitenkin väärä henkilö. Toivotaan :) Monia kirjoittajia, monia tilanteita... Kai silti monella jotain purkamista on.
Enpä voi olla vastaamatta lyhyesti viestiisi vaikka emme olleetkaan se Hän toisillemme.
Osaat hienosti ajatuksesi sanoiksi.
Allekirjoitan j o k a s a n a n mitä yllä kirjoitat...
Minäkin vain toivon, haaveilen meistä kahdesta..mutta tosiasiassa järkevintä on pitäytyä nykyisessä tilanteessa. Jos jotain muutoksia tulevaisuudessa tulee, sitten voi arvioida tilannetta uudestaan..ehkä
kuule oo.. Mitäs jos se sun hän/minä onkin sanonut sun takia sulle ja itelleen, että asia on ihan ok, jos se jätetään sikseen, koska sun puolelta ei oo palstojen ulkopuolelta tullu mitään.. Ja nyt suree/suren sitten kaikkea tätä ja mietin......
Anteeksi, olen jo siirtynyt koneen ääreltä vällyjen alle kun olet laittanut kysymyksesi. Saitko nukuttua ollenkaan?
En viitsi nimestä enempää tänne..tiedän kyllä kuinka kamalaa olla epätietoisuudessa..
jos sanon että sain Häneltä viime viikolla henkilökohtaisen viestin...
tuossa olisi vähän sulateltavaa. ..Jotenkin tavallaan tuo voisi olla, mutta tuo "mitään" ei taida ihan pitää paikkaansa. Olen aika varovainen, mutta olen kyllä enemmän kuin "mitään" tehnyt tai sanonut. En ajatellut, että hän/sinä/joku palstalla ajattelisi tätä noin, vaan että olisi parempi, että jätän hänet rauhaan. Niin olen luullut... Ja jos asia olisikin noin, niin olisin luullut aika kauan väärin.
onkin sanonut tai tehnyt.. siitä olenkin huomannut, että sinä/hän tykkää minusta.. Osa on kyllä saattanut mennä ohi.. luulisin, jos tiedät, että hän välittää sinusta ja jos itse välität hänestä, niin hän ei haluaisi, että jättäisit hänet vain rauhaan.. itse en haluaisi, että niin tapahtuisi, jos molemmat pitävät toisistaan..
nim:tekstiä onko viestisi miehelle vai naiselle?
välttämättä huomaa kaikkea, jotkut (minä) taas huomaavat todella harvoin... En usko, että monikaan haluaisi jättää toisen rauhaan, jos tietäisi, että tämä olisi myös kiinnostunut. En itsekään haluaisi.
meni.
toisiamme/häntä sitten rauhaan..?
mitä hän oikeasti ajattelisi, mutta en tietenkään aio vältellä tai olla epäystävällinen tai mitään sellaista. Eli ei täysin rauhaan ainakaan.
Lueskelen täällä....haaveilen hänestä välillä ja sinutkin voisi kuvitella häneksi. Mutta et ole...en usko, että hän tänne kirjoittelee. Mutta välillä mietin, tunteeko hän minua kohtaan samaa.
mut.mut .mut..
Nii tähän mun eteen näyttäis olevan kasattuna vesieste, risuaita, puomi, sähköpaimen ja yks kanjoni.
Kaikista näkee vielä yli.
Ehkä olisi syytä laittaa kiinanmuuri niin korkea, ettei yli näe, vaikka kuinka hypähtelis.
Varmaankin kaivautuisin ali.. ;)
sanon hänelle : )
kirjoituksia täällä on ollut toisaalta aika pakahduttavaa lukea - niin paljon tunteita ja niin julkisesti ja samalla niin salassa. Itse ainakin haluaisin tietää totuuden ja vaikka se ei johtaisikaan mihinkään - eikä sen tarkoitus olekaan - niin muistaisin sen aina. Aina. Ja hymyilisin viimeisillänikin hetkilläni ajatellessani, että niinhän se oli. Niinhän sen oli tarkoituskin olla ja niinhän tiesinkin sen myös olevan.
suustani.
..noin juuri.
Kaikki hyvä pitäisi aina sanoa..
:´(
rakastan.
se tunne on sydämessä, eikä se lähde pois
ehkä haalistuu,mutta pysyy kuitenkin siellä
:) mussuni mun
Oletkohan erehtynyt henkilöstä?
Mulla ei ole mitään tekemistä niiden talitinttiketjujen kanssa.
enhän oikeasti olekaan se sama talitinttisi sun
;)
kokeilin vain miten reagoivat ihmiset
jotkut vaan ottavat herneen nenään pienestä ja nauratti silloin kun luin niitä , hih,hih
Oikeasti rakastan yhtä miestä ihan mahdottomasti, eikä sitä muuksi voi muuttaa.
Sit joskus tulee vaan sellanen tunne että kaikkia esteita on níin niin paljon ihan liikaa että vaikka olisi kuinka paljon sitä rakkautta niin menisi kaikki vaikeaksi että sitä jotenkin vaan lamaantuu eikä jaksa yrittääkään kun et sinäkään yritä. Mutta siltikin ajatten että jos vain saataisiin niinsanotusti pää auki niin voisi lähteä hyvinkin rullaamaan ja esteet unohtuisi ja tulisi voimaa taistella rakkauden ja meidän puolesta. Näiden kaikkien kuvainnollisten muurien ja kivikkojen takia voin kuvitella olevani vain ystäväkin ja uskottelen itselleni että meille kummallekin olisi helpompaa jos löydettäisiin jotkut toiset tai enhän mä tiedä vaikka sulla olisikin ja tavallaanhan kai onkin. Sitten toisaalta, toivottavasti tämä ei nyt estä sitä ystävyyttä, tulee mieleen mitä tekee ystävät tälle vetovoimalle ja voi olla ehkä sitten vaikeaa ja luonnotonta ja tosiaan se mitä joku kirjoittikin että mitäs jos mun katse harhautuu :D Voi kyllä sitten tämä ystävä hetken häpeissään kiemurrella.
mikä on tilanne ja mitä olet tänne kirjoitellut mutta ei sen väliä koska mun tunteet pysyy vaikka sun tunteet muuttuisi. Vaikka ehkä se olisi sitten vähän noloa jos olisitkin mut jo täällä palstoilla hyvästellyt ja mä siltikin täällä näitä juttuja vuodattaisin ja haaveilisin ja olisin täysin tietämätön ettet mua yhtään enää kaipaakaan tai no jaa ehkä se nyt ei niin noloa olisi, huu keers :) Edelleenkin siis haaveilen että tavattaisiin ja tutustuttaisiin paremmin vaikkakin jotenkin tuntuu että mitenköhän vain käy ja miten voisi toteutua kun niin harvoin nähdäänkään eikä mitään tekosyytäkään ole tullut mieleen että voisi sen turvin tulla. Ja sitten tietysti tosielämän faktat näyttää siltä että itseasiassahan tämä mun ikävöinti on vielä turhempaa kuin ajattelenkaan ja teen itseni ihan hölmöläiseksi ja jos kuvittelenkin sut tänne vaikka hyvä puoli olisi se ja ehkä sitten helpotuskin ettet saisi koskaan tietää miten ihastunut suhun olenkaan. Mutta jos luetkin näitä oikeasti niin ehkä huomaat että puhun nyt ihastumisesta enkä rakastumisesta ja olen ottanut nyt vähän takapakkia just ehkä ton ystävyysjutun takia kun ystäväthän ei sillätavalla ole rakastuneita toisiinsa ja ystävyys onnistuu varmaankin paremmin jos on vain ihastunut enkä haluaisi pilata ystävyysmahiksia millään liialla katseharhailulla. Siis tämän ystävyysjutun olen ymmärtänyt sun teksteistä että voisi olla parempi tai ainakin luulin että sinä sellasta ehdotit mutta en varma voi olla ja kieltämättä kyllä ajattelin että voisko olla sun tekstiä kun olen luullut että haluat tavallaan kaikki tai ei mitään. Mutta olisi kiva tietää miten ajattelet tai ajatteletko ja jotenkin pitäisi ratkaista tämä tutustumisasiakin tätähän ei varmaankaan kukaan voi ymmärtää miksi on näin vaikeeta enkä minäkään aiemmin ymmärtänyt mutta nyt kyllä joo ja ehkä ja aina välillä tajuan että miksi ja miten sen tutustumisen pitäisi tapahtua jos tapahtuu.
Lisään tähän loppuun nyt vielä haluan kertoa että näin viimeyönä unta että olin hippityttö ja sinäkin olit siinä unessa mutta lisäselvityksenä että vaikka mun tekstit voi vaikuttaa sekopäisiltä niin niillä ei ole mitään yhteyttä hippityyliseen elämänmenoon ja siitä unesta vielä että se oli kiva ja sinäkin olit ihana. Nyt taidan mennä nukkumaan pian ja ehkä jatkan uniani siitä mihin viimeyönä jäin toivon ainakin niin. Hyvää yötä sulle ja kauniita unia myös!
Meneekö tämä viesti miehelle?
Kyllä miehelle menee.
Tuli yhtäkkiä mieleen tämä viestiketju ja palasin katsomaan mitä olen kirjottanut. Edelleen ajattelen samoin ja vaikka täällä palstoilla mitä lukee ja menen muidenkin tekstien mukaan vahingossa kun luulen sulta olevan niin perusvire ja ajatus on siltikin se että kyllä meistä vielä voi jotain tulla. En halua muuta luulla ei voi mennä niin että harhauduttais erilleen kun ollaan näinkin lähelle päästy, eihän? Nyt pitäs päästä oikeassa elämässä lähemmäs jotain yhteistä tekemistä tai tapaamista mitenköhän sitten yritän miettiä, yritä sinäkin jos olet samaa mieltä. Onko se sitten ystävyys vai rakkaus sen näkee sitten kun ollaan juttuun päästy mutta nyt sanoisin ja tämä on mun haave että mieluiten molemmat.
Ajattelin tulla tähän vielä lisäämään kun jossain oli tekstiä ja pohdintaa kaveri/rakkaus/seksisuhteista niin en tosiaankaan mitään kaveriseksisuhdetta halua. Kyllä ystävät on ystäviä ja se on sitten eri linja kaikin puolin mutta tarkoitin tuolla ehkä jotain sellasta että ajattelen kuitenkin että kaikkien vakavien ja pysyväksi toivottavien rakkaussuhteiden pohjalla pitäisi olla myös ystävyys ja että sen oman rakkaan olisi hyvä olla myös ystävä tai oikeastaan se on välttämätöntäkin että on. Toivottavasti selvensi mitä tarkoitin. Taas on uusi päivä alkamassa ja taas haaveilen että josko tänään jotain jossain ja vaikka suhun törmäisin jossain ja saisin suunikin auki oikeassa paikassa ja sopivilla sanoilla lähtisi asiat rullaamaan. Onnistunutta ja mukavaa päivää sinulle, varmasti olet ajatuksissani koko päivän!