Oon tässä toisen raskauden aikana miettiny enemmän kivunlievitysasioita ja ettiny tietoo eri vaihtoehdoista. Ensimmäinen mikä vähän järkytti on se miten vähän missään kerrotaan noitten puudutteiden haittavaikutuksista sikiöön. Ite olis pitäny tietysti tutustuu asiaan jo ekalla kerralla enemmän, myönnän, mutta oon silti vähän ihmeissäni. Jotenkin sitä pidettiin itsestään selvyytenä että kun menen synnyttämään niin sitten otan epiduraalin. Ite pidin sitä selviönä ja niin piti kätilökin, kysymättäkin. Ensin petidiini, sitten epiduraali. Nyt kun oon kyseisistä aineista lukenu niin ei oo kyllä mitään mahdollisuutta että ottasin toiseen kertaan ton koktailin! Sitten tutkin muita vaihtoehtoja ja aloin olla parakervikaalipuudutuksen kannalla, kunnes opin että se on tasan sama aine kun epiduraalissa, se vaan ruiskutetaan eri paikkaan. Lähemmäksi sikiötä, itseasiassa.
Pitkällisen tutkimisen jälkeen oon tullu siihen tulokseen, että avautumisvaiheeseen ei oo olemassa "turvallista" lääkkeellistä kivunlievitystä. Älkääkä nyt tyhmäks haukkuko, ei tää mikään uus havainto oo että lääkkeet on pahasta, mutta jotenkin kaikkien puheista ja siitä miten paljon niitä lääkkeitä tyrkytetään jäi sellanen tunne että turvallisiahan ne on. Mutta eipä olekaan. Suoraan sanottuna kummastuttaa miten äitejä ei kannusteta enemmän luonnolliseen synnytykseen ja esim. veden käyttämiseen kivunlievityksessä. Aina ollaan suunnilleen petidiinipiikit pystyssä jo ovella ottamassa vastaan kun synnyttäjä saapuu.
Noh, nyt oon siis siihen tulokseen päässy että avautumisvaiheessa saa riittää ilokaasu, lämpöhauteet, vesi ja tahdonvoima. Ponnistaessa pyydän pudendaalin. Että sellanen suunnitelma täällä :) nyt sitten jäädään jännittää miten hyvin suunnitelmat toteutuu vai meneekö ihan näppituntumalla sitten.
Pitkällisen tutkimisen jälkeen oon tullu siihen tulokseen, että avautumisvaiheeseen ei oo olemassa "turvallista" lääkkeellistä kivunlievitystä. Älkääkä nyt tyhmäks haukkuko, ei tää mikään uus havainto oo että lääkkeet on pahasta, mutta jotenkin kaikkien puheista ja siitä miten paljon niitä lääkkeitä tyrkytetään jäi sellanen tunne että turvallisiahan ne on. Mutta eipä olekaan. Suoraan sanottuna kummastuttaa miten äitejä ei kannusteta enemmän luonnolliseen synnytykseen ja esim. veden käyttämiseen kivunlievityksessä. Aina ollaan suunnilleen petidiinipiikit pystyssä jo ovella ottamassa vastaan kun synnyttäjä saapuu.
Noh, nyt oon siis siihen tulokseen päässy että avautumisvaiheessa saa riittää ilokaasu, lämpöhauteet, vesi ja tahdonvoima. Ponnistaessa pyydän pudendaalin. Että sellanen suunnitelma täällä :) nyt sitten jäädään jännittää miten hyvin suunnitelmat toteutuu vai meneekö ihan näppituntumalla sitten.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kuulostaa hyvältä toiveesi mahdollisuudesta aluonnolliseen synnytykseen ja toinen synnytys saattaa toisinaan helpommin sujua ilman puudutuksia, jos kesto jää lyhyemmäksi. Harmittaa kun niin monet uudelleen synnyttäjät sanovat synnyttämään lähtiessään, että otan samat puudutukset kuin viimeksikin edes ajattelematta, että toinen synnytys voisi sujua melko helposti ilmankin.
Parhaiten onnistuu luonnonmukaisuudessa, jos pysyy kotona mahdollisimman pitkään ja sairaalassa ei anna ensimmäiseksi puhkaista lapsivesikalvoja (puhkaisu usein tekee supistuskivuista sietämättömämmän tuntusia).
Mutta viestisi perusteella uskon, että olet sen verran motivoitunut ajatukseen lääkkeettömyydestä.. joten se onnistuu. Liian harvoin unohdetaan se, että synnyttäjän pitää uskoa omiin synnyttäjän kykyihinsä.
Ensisynnyttäjät menevät sairaalaan usein hieman tietämättöminä ja antavat sairaalan päättää, kuinka synnytetään. Tämän vuoksi suosittelen lämpimästi ensimmäistä kertaa synnyttäville doulan ottamista mukaan synnytykseen. Hän voi toimia oppaana synnytyksen ihmeelliseen maailmaan. Ja toista kertaa synnyttäville doula voi olla juuri se osatekijä, joka mahdollistaa synnytyksen mahdollisimman vähillä toimenpiteillä.
No eka synnytys käynnisty niin että vedet meni ja supistukset alko heti tiheään ja säännöllisinä. silti kesti kokonaisuudessan melkein 12 tuntia. Epiduraali hidasti :( oksitosiinitippa oli mutta silti avautuminen hidastu epiduraalin jälkeen. siinä sitten makoilin 4 tuntia hirveessä pöhnässä, en pystyny edes kylkeä kääntää ilman kätilön ja hoitajan apua kun oli niin monta eri johtoa ja letkua ympäri kehoa kiinni. Se ei ollu yhtään sellasta miten olin synnytyksen kuvitellu, olisin halunnu liikkua, tuntea, edes jotakin.
motivaatiota löytyy vaikka muille jakaa :) ja oon sanonu miehellekkin että ei rupee mamoilee siellä jos yritän selvitä ilman lääkkeitä vaan kannustaa että jaksasin paremmin. Tiiän että se on hirveetä kahottavaa miehelle kun oma vaimo on tuskissaan, mut oon yrittäny selittää parhaani mukaan että se kipu ei haittaa minuu koska se ei oo "paha" kipu vaan se tarkottaa sitä että homma edistyy. Jännittää jo kovasti, toivottavasti pääsen pian tositoimiin!! :D
sujui hienosti ilman puudutuksia. Eka synnytys meni niin pieleen ku vaan voi mennä, paitsi ONNEKSI säilyttiin hengissä molemmat.
Toisen raskauden aikana otin selvää puudutusten haittavaikutuksista ja tulin myös siihen tulokseen että kiitos ei. Vähän pelotti mutta päätin selvitä ja eritoten luottaa omaan kehooni, siihen että kroppa tietää mitä tekee ja mennä itse mukana.
Kun supistukset sitten alkoivat en pistänyt vastaan vaan etsin hyvän asennon ja pyrin rentouttamaan leuan supistuksen aikana. Hengittelin syvään, puhaltelin ja loppuvaiheessa jopa huusin. Mutta kipu kävi sietämättömäksi vasta kolmen-neljän viimeisen avautumissupistuksen aikana. Olin jo pyytämässä kivunlievitystä kun kätilö antoi luvan ponnistaa :) Joten ilman piikkejä mentiin loppuun saakka.
Olin neljä senttiä auki kun menimme sairaalaan ja siinä vaiheessa pystyin vielä kävelemään supistuksen aikana, ilmoitin vaan kätilölle että tultiin näytille ja olisin lähtenyt vielä kotiinkin jos olisin luvan saanut.
Ja jos olisin tosiaan lähtenyt kun olin oikeasti kipeä niin tyttö olisi syntynyt autoon vaikkei matkaa sairaalaan ollut kuin 10minuutin verran.
Seuraavaksi sinun kannattaisi tutustua, mitä äidin kokema kova kipu saa aikaan äidille ja lapselle. Sitten mietit, kumpi on suurempi ongelma, kivun lievitykseen käytettävät menetelmät vai kivun kokeminen. Asiantuntijathan ovat nämä jo pohtineetkin kaikilta mahdollisilta kanteilta ja mielipiteensä ilmaisseet, mutta tottahan toki sinä itse tiedät sen paremmin.
hmm.oot varmaan sellanen tyyppi joka otti sikapiikin raskaana ollessaankin? tai piti sitä edes hyvänä ideana? kyllä fakta on se että lääkkeet ja muut ylimääräset aineet ei oo koskaan parempi vaihtoehto kun lääkkeettömyys.
Kannustan myös lämpimästi lukemaan lisää näistä aineistä. Ei vain joitakin huuhaa babesinfo sivuja. Ja tuolle yllä olevalle.. hehee... TIedän valtavasti tilanteita, joilloin lääkket ovat ehdottomasti triljoona kertaa parempi vaihtoehto kuin lääkkeettömyys. Nyt nämä pikkutytöt voisivat ekaksi opiskella hyvää lähdekritiikkiä eikä uskoa sokeasti kaikenmoisten puoskareiden sivuja. Suomessa anestesian lääkärit ovat synnytysten kivunlievityksen asiantuntijoita, ehkä siis ihan ekaksi kannattasi tutustua heidän tutkimuksiinsa. Tässä esim linkkiä: http://www.say.fi/files/synnytyskipu_julkaisuversio.pdf
Siinä on ihan melkein selkokielellä selitetty asioita.
joo, ihan oli mielenkiintosta luettavaa, mutta lähinnä varmisti kantaani kiitos vain :)
ja ootko koskaan miettiny kuka niitä lääketutkimuksia tekee ja julkasee? Lääkefirmat. Ja heiltähän irtoaa varmasti 100% rehellinen ja kaunistelematon versio totuudesta.
synnytyksestäni.. En ymmärrä miksi ihmeessä puudutuksia pitäisi käyttää, ellei synnyttäjä koe sen olevan tarpeellista. Oma toinen synnytykseni oli todella sen verran kivuton, etten tarvinnut mitään puudutuksia. Toisessa synnytyksessäni myös tiesin koko ajan missä mennään eikä vauvalla ollut ahdinkoa missään vaiheessa.
Ensimmäisessä synnytyksessä kaikki meni pieleen luultavasti juurikin puudutuksen ja muiden lääketieteellisten toimenpiteiden vuoksi. Ainoaksi puudutevaihtoehdoksi annettiin epiduraali ja ennen sen laittoa piti toki puhkoa kalvot ja laittaa oksitosiinitippa. Niinpä makasi loppusynnytyksen ajan "sidottuna" sänkyyn. Oksitosiinitippaa lisättiin ja lisättiin koko ajan ja se meni täysillä noin viisi tuntia, mikä taas aiheutti sen että ponnistusvaiheessa oli yksi ainut supistus, joka kesti sen puoltoista tuntia, jonka aikaa ponnistin. Vauva autettiin lopuksi imukupilla ulos, josta muistoksi jäi niskakipu ja pään epämuotoisuus ensimmäisten kuukausien ajaksi vauvalle. Vauva syntyi velttona ja sinisenä saaden 5apgarpistettä ja joutui happikaappiin ensimmäisten tuntien ajaksi. Minulle tehtiin ponnistusvaiheessa suuri eppari, jota sitten tikattiin puuduttamatta yli tunnin ajan.
niinpä. luonnollisuus kunniaan, niin pitkälle kun rahkeet riittä :) tahtosin mennä ihan luomuna, mutta en viitti ruveta keulimaan ennen kun oon kokeillu :D
Sama täällä, luomuna näin etukäteen aattelin esikkoa lähteä hakemaan, mutta sitähän ei tiedä ennen kuin se aika tulee vastaan. Lueskelin tässä taannoin useamman sivun erään vauvasivuston synnytyskertomuksia, ja niistä näki kyllä hyvin sen että mikäli laitettiin puudutteita, supistukset usein hiljenivät, koko synnytys kesti pidempään ja jouduttiin laittaan oksitosiinia joka vuorostaan lisäsi kipeitä ja pitkäkestoisia suppareita, joihin se epiduraali ei sitten välttämättä toiminutkaan. Myös muut toimenpiteet (episiotomia ja imukuppi) vilahteli useimmin näissä puudutesynnytyksissä. Samoin kalvojen puhkaisu sai aikaiseksi kipeämmän olon, ja se taas puudutteen jne, eli noidankehä oli valmis.
Itse ehkä toivon voivani olla liikkeellä ja pystyssä mahd. pitkään, mutta mistäs sen tietää jos se synnytys on esim ollut tekeillä jo useamman päivän eikä ole esim saanut pitkään aikaan nukutuksi, kylläpä siinä vaiheessa haluaa vaan nopeasti eroon ja ottaa kaiken mitä nappibaaari tarjoaa.. Mutta toivoen parasta ja varautuen pahimpaan aattelin kokeilla kesällä tulevaa koitosta.
Lisäksi itsellä on kokemusta raajan puudutuksesta useiksi päiviksi, ja se ei ollut kivaa, eikä edes poistanut muiden kipulääkkeiden tarvetta.
lääkkeitä, olit vain huono synnyttäjä....
Lääketehtaat on velvoitettu selvittämään valmistamiensa lääkkeiden ominaisuudet viranomaisten määrittämällä tavalla ennen kuin niitä saadaan pistää myyntiin.
Esim. epiduraalipuudutusten aikaansaamat hyvät ja myös epäedulliset vaikutukset on selvitetty eri synnytysyksiköiden toimesta lääketieteellisin metodein. Tutkimukset ovat tehneet siis akateemisen tutkijakoulutuksen saaneet henkilöt (lääkärit), jotka tekevät puudutuksia myös työkseen. Ne on tehty niissä paikoissa ja olosuhteissa joissa synnytyksiäkin tapahtuu (ja sen lisäksi myös erilaisissa koeolosuhteissa yliopistojen laitoksissa). Tutkimukset julkaistaan tiedyhtiöiden julkaisuisuissa ja kongresseissa.
Kaiken tämän olisit voinut selvittää itsekin lukaisemalla jonkun julkaistun tutkimuksen esim. epiduraalipuudutuksen komplikaatioista. Sen sijaan tyydyt levittämään vainoharhaista mutuluulotteluasi. Tiedolla ei ole kirjoiutustesi kanssa mitään tekemistä.
järki käteen hei. kukahan niille lääkäreille palkan maksaa? ja niille tutkijoille? oon nähny ihan vierestä kuinka lääkärille "maksetaan" että puhuu lääkkeestä tietyllä tavalla, hehkuttaa hyötyjä ja kuiskailee haitoista. Sinisilmäsyys on maailman pahin vitsaus nykypäivänä. Luotetaan vaan sokeesti niihin "akateemisen koulutuksen" saaneisiin ja unohdetaan että ihmisiähän hekin vain ovat.
Sitten toinen asia. tuossa linkissä minkä laitoit ei juuri puhuttu esim. epiduraalin haitoista vaan niitä vähäteltiin suoraan sanottuna. "selkä saattaa kipeytyä, mutta onhan se selkä kuitenkin kipeä raskauden jälkeen" tai "saattaa ilmetä virtsaamisvaikeuksia mutta saattaa niitä ilmetä muutenkin". Ei kuulostanu millään tavalla tekstiltä jonka olis kirjottanu joku niin kutsuttu ammattilainen.
Mutta jokainen tyylillään. Usko sinä sokeana, minä ajattelen myös itse.
Synnytyslaitosten lääkäreiden palkat maksavat Suomessa veronmaksajat sairaaloiden ja sairaanhoitopiirien organisaation kautta. Tutkijoiden palkat tulevat yliopistoilta, korkeakouluilta ja hakemusten perusteella saaduista apurahoista erilaisilta säätiöiltä. Muualla maailmassa on myös yksityisiä synnytyslaitoksia, joissa palkka tulee tietysti synnyttäjiltä. Tuliko tämä sinulle yllätyksenä?
Akateemisesti koulutettujen väittämät ovat sikäli mukavia, että väittämien oikeellisuus on helppo tarkistaa, sillä ne perustuvat tutkimuksiin, jotka tehdään tieteellisin metodein. Niin on tutkittu myös synnytysten kivunlievitysmenetelmien hyötyjä ja haittoja. Ei tarvitse tyytyä nimettömien vainoharhaisten nettikirjoittajien levittämiin perättömiin pahansuoviin huhupuheisiin.
Epiduraalipuudutuksessa ei ole kyse siitä, minkä lääketehtaan ainetta ruiskutetaan. Se on paljon enemmän sitä, mihin laitetaan, kuinka paljon, kuinka vahvaa tavaraa, kerta-annoksina vai jatkuvana ruiskeena, onko mukana muita aineita jne, jne. Myös lääkärit ja muu synnytyslaitoksen henkilökunta synnyttävät lapsia. He käyttävät samoja menetelmiä mitä tarjoavat muillekin synnyttäjille.
Lainaamasi tekstit on tehty maallikoille. Tarkat prosenttiluvut ja pohdinnat löytyvät tieteellisistä julkaisuista. Mutta sinähän et ollut kiinnostunut oikeasta tiedosta, koska sinulla se jo on, ainakin omasta mielestäsi...
Stressikasa "Seuraavaksi sinun kannattaisi tutustua, mitä äidin kokema kova kipu saa aikaan äidille ja lapselle. Sitten mietit, kumpi on suurempi ongelma, kivun lievitykseen käytettävät menetelmät vai kivun kokeminen."
Kova äidin kokema kipu EI TEE kummallekaan mitään pahaa, niin kauan kuin kipu on HALLITTUA. KOvaa se kipu on jokaisessa synnytyksessä, mutta kaikilla ei ole taustalla valmennusta tai doulaa tukemassa omassa kivunhallinnassa, jolloin kipu on hallitsematonta ja aiheuttaa äidissä stressi aineenvaihduntaa. Tämä voi olla haitallista..
Jos siis synnyttäjä tietää, että on taipuvainen stressaamaan tai on kipuherkkä suosittelisin häntä miettimään millaisen synnytytiimin ympärilleen ottaa..!?!
Vaikka lääkkeet olisivatkin turvallisia, niin on olemassa lukuisia suomalaisia ja ulkomaisia tutkimuksia, jotka osoittavat, että puudutusten käyttö lisää synnytyksen aikana tehtävien toimenpiteiden määrää. Kehottaisin sinua "Taas kerran"-nimimerkillä kirjoittanut perehtymään niihin, jos puudusten vaikutukset kiinnostavat muutenkin..
Olisihan se hyvä että voisi kaikki synnyttää ihan luomuna. Mutta ihmisillä on erilaiset kipukynnykset. Ja tietääkseni voi mennä shokkiinkin ihan sen pelkän kivun takia! Joten vähän on fifty-fifty miten tuonkin nyt ajattelee.
sitä mieltä että puudutuksia on hyvä käyttää jos synnyttäjä kokee sen tarpeelliseksi, mutta sairaaloissa voisi enempi panostaa siihen että tarjottaisiin luonnollisia kivunlievityskeinoja, kuten vesi, liikkuminen, hierominen, akupunktio, vyöhyketerapia jnejne...
Koska on oikeasti totta että yksi lääketieteellinen toimenpide johtaa helposti toiseen ja kolmanteen, eli just esim. kalvojen puhkaisu johtaa puudutuksen tarpeeseen ja se taas oksitosiinintiputukseen jne. Ja toisaalta sairaaloissa tehdään esim. eppari usein rutiinisti ensisynnyttäjille vaikkei tarvetta sille olisi.
mä haluan akupuntion ja vyöhyketerapian välissä manikyyrin ja pedikyyrin ja samalla vois laittaa vaix raidat hiuksiin....? :DDDD
Mä en näe mitään luonnonmukaista esim vesikylvyissä tai ammeessa. Kuutio kaupalla käytetään puhdasta vettä, josta maailmalla huutava pula.
Jos joku on oikeesti totta, niin se kandee vaikka useammalla linkillä todistaa.
Eppareita ei tehdä enää rutiinisti ensisynnyttäjille kuin ihan joissakin takahikiän sairaaloissa.
Puudutuksia ei laiteta kenellekään ilman synnyttäjän toiveita. Eli ei siellä ketään sänkyyn sidota ja väkisin vaikkapa epiduraalia selkään tökätä. Kyllä siinä ihan itse saa asian päättää.
"Eppareita ei tehdä enää rutiinisti ensisynnyttäjille kuin ihan joissakin takahikiän sairaaloissa.
Puudutuksia ei laiteta kenellekään ilman synnyttäjän toiveita. Eli ei siellä ketään sänkyyn sidota ja väkisin vaikkapa epiduraalia selkään tökätä. Kyllä siinä ihan itse saa asian päättää. "
Eppari on käytännössä rutiinitoimenpide ensisynnyttäjille oulun yliopistollisessa sairaalassa, ovat sen itsekin myöntäneet.
Jos kätilö tiuskaisee ensisynnyttäjälle että "se on sitten epiduraali" kun synnyttäjä toivoo kivunlievitystä niin eipä siinä paljon jää vaihtoehtoja... Sitä kun olettaa että kätilö osaa ja tietää, varsinkin kun itse on ensimmäistä kertaa synnyttämässä.
Saanko kysyä että missä näin tekee kätilö? Itselläni on tosiaan 2 synnytystä takana ja aina olen saanut itse päättää minkä puudutuksen haluan. Esikon aikaan halusin epiduraalin heti kun sen vain sai.
Toisen aikaan olin 7h ilman mitään puudutuksia koska en tarvinnut. Viimeisen tunnin aikana halusin yrittää ilokaasua-> siitä seurasi huono olo. Jolloin sanoin että haluan spinaalin. Ja sen sain.
Kummassakaan synnytyksessä ei kätilö tullut sanomaan mitä puudutusta pitää ottaa.
Eikä kyllä ole kukaan kavereista/tuttavistakaan joutunut kätilön määräämäksi. Tiedän kyllä, koska olemme keskustelleen paljon synnytyksistämme. Ja kaikki ovat sanoneet että he halusivat sen ja sen puudutuksen. Ja kaikki ovat kehuneet kätilöitään. Suurinosa meistä on kyllä synnyttänyt pienessä sairaalassa, kait siellä sitten on kätilöt erilaisia.
"Puudutuksia ei laiteta kenellekään ilman synnyttäjän toiveita. Eli ei siellä ketään sänkyyn sidota ja väkisin vaikkapa epiduraalia selkään tökätä. "
Monikaan ei toivo puudutuksia, mutta kiusaus on suuri sellainen ottaa, kun sitä toistuvasti tarjotaan ammatti-ihmisten taholta (joiden pitäisi tietää synnyttämisestä jotain, mutta tänä päivänä titevätkin vain toimenpiteistä).Olen kuullut jopa sellaisesta että synnyttäjää on uhkailtu ottamaan puudutus.
Puudutukset ovat tärkeitä olemassa, koska aina on niitä synnyttäjiä, jotka eivät kipua osaa hallita millään tavalla ja silloin on parempi että heidät tainnutetaan puudutuksin. Ja on myös synnyttäjiä, joilla saattaa supistustoiminta olla sen verran heittelevää tai kramppaavaa, että sektion sijasta voidaan kokeilla, josko puudute helpottaisi tilannetta.
Ei ketään varmasti sidota sänkyyn, mutta vaikeahan se on liikkua, jos ei jalat toimi tai kukaan ei rohkaise tue liikkumiseen. Nykypäivänä kätilöt ei liikkumiseen rohkaise, kun eivät kerkiä ja isät, jotka toimivat pääasiallisina tukihenkilöinä ei todellakaan uskalla rohkaista synnyttäjää tekemään yhtään mitään.
En halua puuttua hyvään mielipiteiden vaihtoon, millään kokonaisvaltaisella mielipiteellä, muta en malta kuitenkaan olla heitämättä paria lyhyttä kommenttia.
Ensinnäkin haluan muistuttaa ettei epiduraali ole mikään tietty puudutus/kivunlievitys vaan yksi kivunlievitys ja puudutusmenetelmä. Sen vuoksi epiduraalin riskeistä ja eduista tehtyjä tutkimuksia tulkitessa on huomioitava mitä kipulääkettä tai puudutetta tai millaista yhdistelmää niistä on käytetty ja millä annostuksella. Varsinkin USA:ssa epiduraalin pudutuksessa synnytyksen yhteydessä käytetään todella suuria annoksia Suomeen verrattuna, jolloin riskitkin ovat toisenlaiset kuin Suomen annoksilla.
Toisakseen tuo nimimerkki "niinpä niin..." kommentti on täyttä totta. Lääkärien ja kätilöiden asenne kivunlievitykseen ja muihinkin lääketieteellisiin syynnytykseen puuttumismenetelmiin on merkitävä tekijä siihen mitä kivunlievitystä synnyttäjä saa. Aika moni taipuu kätilön suositukseen, varsinkin jos kätilö ilmaisee mielipiteensä vahvasti ja vain harvalla on synntyksen aikana jaksamista kyseenalaista kätilön ehdotusta, vaikka joku muukin kuin kätilön ratkaisu voisi olla aivan yhtä hyvä tai jopa parempi. Toki kätilö aina (yksitäisiä poikkeuksia lukunottamatta) tarjoaa synnytäjälle mielestään synnyttäjän kannalta parasta ratkaisua. Synnyttäjän on myös hankala välillä huomata milloin kyse on ehdotuksesta, josta voi olla erimieltä ja milloin käskystä äidin ja lapsen hyvinvoinnin vuoksi. Tämä vaatisi vielä paljon asenteiden muutosta lääketieteen ammatilaisilta.
Ainakin oon lukenu tutkimuksista, että mitä paremmin kipua on äidillä lievitetty, sitä vähemmän äiti kärsii mm. synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja samoin sitä paremmin lapsikin voi. että itse en ainakaan halua kärsiä turhaan. En usko että siitä kirkkaampaa kruunua saan vaan päinvastoin.
petidiinistä oon tosin kuullu et voi olla haittaa vauvalle. ja kaikki sairaalat, esim. kättäri ei sitä käytä.
KAIKISTA lääkkeistä voi olla haittaa vauvalle. Täysin turvallista lääkettä ei ole olemassakaan. Siks esim. epiduraalin jälkeen äiti joutuukin kiinni moneen eri piuhaan kun tehostettu tarkkailu on välttämätöntä lääkkeiden takia.
huonommassa kunnossa henkisesti ekan synnytyksen jälkeen kuin toisen, vaikka ekassa käytettiin epiduraalia ja olin suurimman osan synnytyksestä käytännössä tiedottomassa tilassa. Toisessa synnytyksessä ei käytetty mitään puudutteita... Ja jos joskus vielä synnytän niin puudutuksia ei käytetä silloinkaan muuten kuin äärimmäisessä hätätilanteessa (=sektioon mentäessä).