Surettaa. Olo on todella yksinäinen päivästä toiseen, vaikka mies on vierellä kokoajan. En jaksa lähteä tapaamaan ystäviäni taikka edes ulos kävelylle. Töissä en ole tällä hetkellä ja rahat ovat olemattomat. Pelkään ja jännitän jo etukäteen jos olen sopinut jonkun tapaamisen toisen ihmisen kanssa. Tulevaisuus tuntuu toivottomalta, eikä mikään jaksa kiinnostaa. Mies sanoi viikonloppuna humalapäissään etten enää kiinnosta häntä seksuaalisesti vaikka oli aiemmin illalla vannonut ikuista rakkauttaan minuun. Tuntuu että tästä suhteestakaan ei tule yhtään mitään, vaikka rakastan miestäni ihan mielettömästi. Olo on niin yksinäinen joka päivä, olen aina pelännyt hylätyksi tulemista, lapsesta lähtien. Ja ehkä siksi pelkään lähteä epätyydyttävästä suhteestakin. En ole aina ollut tällainen, joskus minulla oli paljon ystäviä ja jaksoin tehdä vaikka mitä. Jossain vaiheessa olen kuitenkin sulkeutunut ihan täydellisesti. Lapsuuteni elin alkoholisti äidin kanssa kahdestaan joten sekin on varmaan vaikuttanut näin myöhemmällä iällä. En tiedä mitä tehdä, kynnys hakutua lääkäriin asian tiimoilta on niin iso. En tiedä mitä menen sinne sanomaan "moi musta tuntuu että oon masentunu", en kuitenkaan pysty kertomaan asioita naamakkain niinkuin ne ovat. Turhauttaa ja tekisi mieli heittää hanskat tiskiin.. Mutta olen kuitenkin vasta parikymppinen ja tiedän että elämässä on vielä paljon elettävää ja koettavaa. Onko jollain muulla vastaavaa tilannetta ja miten te olette hakeutuneet auttajalle?
masentaa
tyttö21
3170
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos vaikka aloittaisit AL-anon ryhmästä eli alkoholistien omaisten ryhmästä.
Terveyskeskukseenkin voit tietenkin mennä, jos olo on huono.
Ymmärrät itsekin, että ongelmana on myös se ettet uskalla lähteä huonosta parisuhteesta.
Voisiko joku tukea sinua päätöksessäsi?
itsekin painin asian kanssa, mitä millekään lääkärille sanoa? tuntuu että katsoisivat ihan kieroon jos sanoisi vaan "moi olen masentunut". Tuntuu että sitten kun sinne menisi, sanoisin kuitenkin vain että eivät kai asiat niin huonosti ole, pääsisi 'pälkähästä' ja lähtisi tyhjin käsin ja sama taas jatkuisi... HUOH
Hoi te jotka mietitte miten hakea apua. Tiedän, ettei se tunnu helpolta, mutta se on oikeasti helppoa. Ei tarvitse kun mennä paikalle ja kun pääsette siihen lääkäriä vastapäätä niin ei haittaa vaikka itku pääsisi ja lääkäri kyllä johtaa keskustelua. Voi myös kirjoittaa mitä mielessä on ja antaa sen lääkärille luettavaksi.
Jos on joku hyvä ystävä/puoliso niin ottakaa mukaan lääkärin luo.