Onko tässä mitään toivoa enää:
Muutama päivä sitten taloomme tuli koiranpentu. Heti alusta lähtien vanhempi koira pelkäsi pentua, istuu kuola valuen kauimmassa nurkassa minkä löytää, kyyristelee ja välttelee. Jos pentu sattuu pääsemään lähelle, vanhempi heittäytyy selälleen ja alistuu täristen.
Onko tämä pysyvä tilanne vai voivatko vielä joskus tulla toimeen keskenään?
Kannattaako enää odotella vai pitääkö alkaa etsiä pennulle uutta kotia?
Onko kellään vastaavia kokemuksia?
Muutama päivä sitten taloomme tuli koiranpentu. Heti alusta lähtien vanhempi koira pelkäsi pentua, istuu kuola valuen kauimmassa nurkassa minkä löytää, kyyristelee ja välttelee. Jos pentu sattuu pääsemään lähelle, vanhempi heittäytyy selälleen ja alistuu täristen.
Onko tämä pysyvä tilanne vai voivatko vielä joskus tulla toimeen keskenään?
Kannattaako enää odotella vai pitääkö alkaa etsiä pennulle uutta kotia?
Onko kellään vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
toisin päin tilanne olisi tavallinen, mutta että vanhempi ja talon valtias? Jos ei viikon sisällä tapahdu mitään edistystä, on varmaan parempi harkita pennusta luopumista tai vanhan lopetusta. uuteen kotiin ei noin säikkyä sopisi antaa. Voisiko kokeilla, että pentu olisi häkissä, tai kytkettynä ja vanha koisa lähestyisi pentua, turvallisen ohjaajan saattamana ja makupaloilla läjelle houkutellen? Yöksi kannattaa pentu kytkeä sängyn jalkaan, säästyy yöpissojen luuttuamiselta kun herää ulkona käyttämään ja toisaalta pentu ei pääse säikyttelemään vanhusta kesken unien. Kuinka vanha muuten vanhus on?
...vaan vanhempi, vähän yli 2v.
Vanhempi moikkaa edelleen lenkillä vastaantulevat koirat yhtä innokkaasti ja häntää heilutellen kuin aina ennenkin, eli ei meistä ole aiemmin näyttänyt mitään merkkejä toisten koirien pelkäämisestä.
Makupalat eivät ole tässä auttaneet, vanhempi ei halua tulla pennu lähelle.
Toisaalta haluaisi antaa vanhemman olla rauhassa oloissaan, mutta kun pentua on kuitenkin hoidettava ja vanhempi näkee sen ja tuntee olonsa hylätyksi jos ei häntä pyydetä ja houkutella mukaan leikkiin...
...ja toisaalta haluais antaa pennun olla rauhassa niin että vanhempi näkisi, ettei se nyt niin maata mullistava juttu olekaan. Mutta sitten taas tulokas voisi saada ihan väärän kuvan, eli ettei täällä ole leikkiä, ei kuria, ei pomoa...
Vastaavia kokemuksia ei ole, mutta minusta vaikuttaa, että se vanhempi koira on ihan uskomattoman voimakkaan tunnekuohun vallassa nyt. Jos vain annat sen rauhassa tutustella pentuun -ja päinvastoin- niin kohta se on satavarmasti täysin päättömästi rakastunut siihen. Yllättävän voimakas reaktio kuitenkin aikuisella koiralla pentuun nähden. - 1.) Onhan tämä aikuinen koira kuitenkin elämässään saanut olla tekemisissä muiden koirien ja eläinten kanssa normaaliin tapaan? 2.) Onko se aikaisemmin osoittanut mitenkään epätavallista luonteenlaatua, kuten epänormaalin voimakasta agressiivisuutta muita koiria kohtaan?
Jos vastaat näihin kahteen kysymykseeni 1.) kyllä ja 2.) ei, kaikki on ihan hyvällä mallilla. Jos vastaat toisin, on pakko tuumata tarkemmin.
Et kertonut, mitä sukupuolta ja rotua koirat ovat. Auttaisi, jos tietäisi.
molemmat.
1) lenkillä mitä on nähty, aina on juteltu muitten koirien kanssa jos on lupa saatu
2) ei mitään merkkejä moisesta
pienempi on tiibetinspanieli ja isompi sekarotuinen, emä suomenpystykorva.
se pienempi on se vanhempi, isomopi se pentu. Päättelisin, että siitä isompana kasvaa spanielia suurempi...
...en oo muutamaan yöhön nukkunut vaan vienyt pentua ulos...
ja huoli vanhemmasta painaa.