Mä haluaisin muiden omia kokemuksia ja ehkä vähän apuja..
Oon aika pihalla näistä tunteista, mitä tällä hetkellä mietiskelen...
Eli:::
Oon 21vuotias nuorinainen. Oon seurustellut Muutaman kerran..,ja aina miehen kanssa.. Tämän hetkinen suhteeni on kestänyt vähän yli puolivuotta. Parisen kuukautta sitten tutustuin erääseen naiseen suht saman ikäiseen kuin minä, joka on lesbo..tiesin sen alusta asti, eikä asia minua häiritse, koska minula ei ole koskaan ollut mitään lesboutta tai muuta vastaavaa vastaan mitään..
Minulla on alkanut tulla tunteita tätä naista kohtaan.. Olemme muutaman kerran suudelleet (mutta silloin olimme humalassa) Silti seuraavana aamuna minua ei kaduttanut tapahtuma. ja kun puhuin siitä parhaan kaverini kanssa, sanoin ettei siinä ollut mitään sen kummempaa, mutta jotenkin tuntuu että yritän kieltää tosiaasiat ja valehdella itselleni ja muille...
Kaikista pahinta tässä on se että juuri kun me olemme tutustuneet ja mulla olisi ollut sellanen olo että "kiva, jos tästä ei mitään sellaista oikeaa suhdetta tule, niin ainakin on todella mahtava ystävä siinä mulle!!" niin sainkin sitten kuulla että hän muuttaa 2 viikon päästä pois siltä paikkakunnalta jossa asun..,eikä niin kovin lyhyen ajomatkan päähän vain 5 h.ajomatkan..
en uskala ottaa asiaa hänen kanssaan puheeksi, koska en tiedä edes mitä tässä pitäisi mistäkin ajatella..
Onko jollain tapahtunut saman kaltaista?? Kaipailisin vähän rohkaisua, kannustusta ja muiden mielipiteitä ja omia tarinoita..
-Tyttö 21
Oon aika pihalla näistä tunteista, mitä tällä hetkellä mietiskelen...
Eli:::
Oon 21vuotias nuorinainen. Oon seurustellut Muutaman kerran..,ja aina miehen kanssa.. Tämän hetkinen suhteeni on kestänyt vähän yli puolivuotta. Parisen kuukautta sitten tutustuin erääseen naiseen suht saman ikäiseen kuin minä, joka on lesbo..tiesin sen alusta asti, eikä asia minua häiritse, koska minula ei ole koskaan ollut mitään lesboutta tai muuta vastaavaa vastaan mitään..
Minulla on alkanut tulla tunteita tätä naista kohtaan.. Olemme muutaman kerran suudelleet (mutta silloin olimme humalassa) Silti seuraavana aamuna minua ei kaduttanut tapahtuma. ja kun puhuin siitä parhaan kaverini kanssa, sanoin ettei siinä ollut mitään sen kummempaa, mutta jotenkin tuntuu että yritän kieltää tosiaasiat ja valehdella itselleni ja muille...
Kaikista pahinta tässä on se että juuri kun me olemme tutustuneet ja mulla olisi ollut sellanen olo että "kiva, jos tästä ei mitään sellaista oikeaa suhdetta tule, niin ainakin on todella mahtava ystävä siinä mulle!!" niin sainkin sitten kuulla että hän muuttaa 2 viikon päästä pois siltä paikkakunnalta jossa asun..,eikä niin kovin lyhyen ajomatkan päähän vain 5 h.ajomatkan..
en uskala ottaa asiaa hänen kanssaan puheeksi, koska en tiedä edes mitä tässä pitäisi mistäkin ajatella..
Onko jollain tapahtunut saman kaltaista?? Kaipailisin vähän rohkaisua, kannustusta ja muiden mielipiteitä ja omia tarinoita..
-Tyttö 21
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä nyt sun suhde sun poikaystävääs on pilalla ja forever muihin miehiin, kun menit ja pussasit lesboa;(
Nyt sitten "jos mahdollisesti oikea suhde tai edes hyvä ystävä" muuttaa kauas pois, eikä ole rohkeutta sanoa sille lesbolle että se on kiva;(
Mitä tuohon sanoisi?
Noh...Minä kyllä menisin face to face ja sanoisin sille kivalle lesbolle että, "Mä otan muuttokuorman mukaan ja lähden sun kanssa!Fuckit poikaystävästä." :)
sun hissi-panos!
Mene heti perjantai-iltana hänen luo ja ole koko viikonloppu siellä.
Sit maanantai-aamulla tulet kotiisi kalpeana- valvoneena - naineena likkana.
Näinhän se normaalisti menee ja kivaa on.
Kakskytyx on hyvin vähän. Kaikkea on kiva kokeilla. Tosi Maailman kaataa Se Suuri Rakkaus. Kyllä sä sitten tiedät, kun Se osuu kohdalle. Ilmeisesti se ei ole juuri tuo lesbo ... ja ilmeisesti se ei ole juuri tuo poikaystävä.
Kun jotain todella tärkeää tapahtuu, niin silloin et kysele täällä toisten mielipiteitä, vaan annat mennä täysillä, Tuhoa, tai Onneasi kohti.
Ite olin parisen vuotta sitten samassa tilanteessa.
ihastuin hyvään ystävääni, jonka kanssa meillä oli ollut vähän.. no, sanotaanko että vispilän kauppaa:)
molemmat oltiin kuitenkin vielä silloin epävarmoja siitä mitä kumpainenki haluaa, eikä asioista ikinä puhuttu ääneen. Ystäväni ilmoitti minulle muuttavansa melkein toiselle puolen suomea, sillä oli saanut opiskelupaikan.
Hän sitten muutti, enkä ikinä saanut suoraan sanottua mitä tunsin häntä kohtaan. Ajattelin vain että parempi unohtaa kun toinen asuu niin kaukana, ja että aika parantaa haavat ja tunteet laimenevat.
Niin ei kuitenkaan käynyt. Huomasin vasta sitten kun olin hänet ns. menettänyt, että todella rakastin tätä ihmistä. En vain ikinä antanut meille mahdollisuutta koska pelkäsin menettäväni hyvän ystävän, enkä uskaltanut myöntää itselleni totuutta.
paljon myöhemmin sitten kävi ilmi, että hänelläkin oli ollut tunteita minua kohtaan.
Voin kertoa, että silloin kirpaisi:) hän eli kuitenkin jo uudessa suhteessa (miehen kanssa), ei kovin onnellisena, mutta sanoi olevansa "ihan tyytyväinen".
Tässä yksi hyvä esimerkki, miksi pitäisi uskaltaa avata suunsa ajoissa:)
mutta niin, takaisin sinuun eli mitä tunnet häntä kohtaan? tiedätkö, onko hänellä tunteita sinua kohtaan? ja entäpä sitten poikaystäväsi, rakastatko häntä, vai oletko hänen kanssaan sen takia koska se on "ihan mukavaa" ja turvallista? pääasia on että olet rehellinen itsellesi ja muille. kehottaisin sinua puhumaan tälle tytölle koska jos hän on hyvä tyyppi, hän varmasti ymmärtää ja voitte puhua asiasta. tsemppiä sulle:)
Suhteen miehen kanssa voi epätyydyttävänä aivan hyvin purkaa.
Ennenkun menee niin pitkälle, että lapsia alkaa tulla.