jossa joku voittaa ja joku häviää. Joku löytää toisen ja joku jää yksin. Yksin jääneen osa on osalle helpompi ja osalle vaikeampi. Elämä ei kohtele kaikkia tasa-arvoisesti, joku saa kaiken liian helposti, joku ei saa koskaan lähellekään samaa. Mikä tämä kaiken kärsimyksen tarkoitus on? Jalostaa meistä parempia ihmisiä? Tehdä meistä katkeria? Välillä tyydyn osaani ja välillä taas tuntuu katkeralta. Mitä enemmän ikää tulee, sitä lopullisemmalta oma osa tuntuu. Yksinäisyys on kuin kirous, joka seuraa sinua kaikkialle. Millä sen saisi loppumaan? Onko ajatuksia?
Elämä on peliä...
Winners & Losers
8462
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ei koskaan ole ollut reilua eikä tule olemaan. Yksinäisyys voi olla myös yksinolevuutta ja riippumattomuutta.
Ja onhan siinä tosiaan ne hyvätkin puolensa.
Niin joo mul ei oo syöpä eikä HIV ja on omat jalat millä kävellä, niin et hyvin syyhkii!
Elämä on pitkä ja huono vitsi.
http://www.youtube.com/watch?v=eXkT4mAJY8s&feature=related
Löysin miehen itselleni helposti mutta mitään kavereita en onnistu hankkimaan, vaikka siitä maksettaisiin. Tuntuu että naiset kyttäävät ulkonäköä eivätkä halua edes tutustua ellei mahdu homeiseen muottiin ja ole trendikäs. Miesten kanssa en ole kaveerannut, vaikka ne kelpuuttavat kavereikseen jos vaan sattuu olemaan samanlaisia mielipiteitä jne.
http://www.youtube.com/watch?v=YoNCByWJPBQ
Olet oikeassa, elämä on peliä. Ratkaisu on että liityt voittajiin. Älä lankea katkeruuteen, sillä silloin vihamiehesi voittavat. Kun harjaannut ja petraannut ja saat tarvitsemasi taidot ja tiedot niin loistat. Ei siihen oikein muuta voi sanoa että työnteko.
Elämä on peliä,mutta peliin voit vaikuttaa aina jotenkin.
Jotkut oivaltavat tämän,mutta eivät tee asian eteen mitään,odottavat ehkä että elämä itsestään muuttaa suunnan parempaan.
Kun ikää tulee lisää ,usein huomaa eläneensä elämässä hyvää aikaa osaamatta siitä nauttia,jälkeenpäin asia vasta selviää ,kuinka hyvää mennyt aika olikaan..
Yksinäisyys on omasta aktiivisuudesta kiinni,aina löytää ystävän kunhan hieman näkee siihen vaivaa.
Tunsin kerran erään henkilön,joka valitteli yksinäisyyttä ja sitä kuinka vaikeaa on kavereita saada,kun hieman juttelin hänen kanssaan huomasin piirteen joka on aika monella yksinäisellä henkilöllä.
Hän tietoisesti torjui henkilöt elämästään,varmaan ymmärtämättä sitä itsekkään,jos joku kutsui hänet vaikkapa kylään ,hän kieltäytyi tavalla josta kysyjä päätteli ettei seura kelpaa..,hän nimittäin viihtyi yksin ja passiivisena persoonana ei tuntenut kiinnostusta lähteä minnekkään koska ei halunnut rikkoa rutiinejaan olla yksin tutussa ympäristössä katsoen telkkaria..
Tästä voidaan vetää johtopäätelmä siihen,ettei tämä henkilö ollut aktiivinen ja avoin tehdä jotain poikkeavaa,kuten ottaa kutsu vastaan..,helpompi vaihtoehto hänelle oli kieltäytyä ja vedota ettei kiinnosta juuri nyt.
Joten hänen tapauksessaan voidaan todeta että turha valittaa yksinäisyyttä,koska ei ne ystävät ole robotteja jotka ovat läsnä aina silloin kun itselle sopii,ystävyyden eteen pitää olla aktiivinen ja osata myös antaa itsestään jotain ,jotta ystävyydeltä saattaisi saada jotain.
Katkeroitua ei kannata,sitä tulee välttää ajatuksissaan ..
Kun tarkastelet henkilöitä joilla on paljon ystäviä,huomaat sen yhteneväisen nimittäjän,ja se on aktiivisuus!!
Usein myös passiiviset itsekseen viihtyvät henkilöt ovat tietämättään ronkeleita, "enhän mä sen luo viitti mennä kun sillä on niin tyhmät jutut ,ja oudot harrastukset" .
krjoitit paljon asioita mistä olen samaa mieltä itsekin.mulla naisena on aaina ollut hankalaa saada ystävättäriä naisista,olen aika suorasukainen,en teeskentele,enkä jaksa jauhaa pinnallisia asioita.huomaan aina tulleeni paremmin miesten kanssa kavereina ystävinä...on mulla jokunen naispuolinenkin kaveri.henkilökemiat myös vaikuttavat asiaan,ei saa olla liian ronkeli,mutte ei passiivinenkaan,sellainen flegmaattisuus eli vuorovaikutuksen yksipuolisuus on myrkkyä minulle.jos toista ei tavoita tai itse on aina se aloitteentekijä niin se lopahtaa ja turhautuu.vastavuoroisuus yhteyden pidoissa on tärkeää mulle.olen muuten huomannut että kun ooen tutustunut johonkin naispuoliseen ihmiseen.alku onb mennyt kivasti,mutta se toisen passiivisuus on lopettanut yhteydenpidon.outo piirre kun ensin kyläillään ja eräs ykskaksi lopetti vastaamisen puheluun tai tekstariin aivan yllättäen! otan heti numerot pois tällaisissa tapauksissa.t eräs naispuolinen