Arvostelkaa, vaikka onkin pitkä...

Kirjailijanalku kirjoitti:

Toisenlainen tarina siitä miten asiat olisivat voineet olla.

Ulkoa päin katsottuna talo olisi voinut olla mikä tahansa omakotitalo. Ikkunat olivat aivan lumen peitossa, ja valo loisti ikkunoista valaisten himmeästi hankea talon ympärillä. Jos käveli aivan talon viereen, kuuli naurua ja riemunkiljahduksia. Sisällä oli aivan tavallinen perhe viettämässä joulua. Viisivuotias poika leikki olohuoneen matolla kahden miehen jutellessa sohvalla. Miehet nauroivat ja saattoi huomata heidän tunteneen koko ikänsä. Olohuoneeseen astui kaunis, punertavahiuksinen nainen, joka hymyili pienelle pojalle lämpimästi, ja otti tämän syliinsä. jos kuunteli oikein tarkasti, kuuli kuinka poika kertoi iloisesti äidilleen päivän tapahtumista. Äiti nyökkäili iloisesti ja naurahti pojan taputtaessa hurjasti käsiään. Tässä vaiheessa saattoi huomata että jokin oli vialla, mies keskellä huonetta muutti nojatuolin istuvaksi kenguruksi ja takaisin, kukaan ei kuitenkaan ollut moksiskaan. Äiti lähti viemään poikaa ylä-kertaan nukkumaan, vaikka pojan ilmeestä huomasi, että hän olisi halunnut olla vielä alhaalla. Jos kiersi talon, huomasi postiluukussa nimen ”Potter”.

Oli jouluaaton ilta, ruoka oli syöty ja Lily, James ja Sirius istuskelivat mukavassa olohuoneessa. He kävivät parhaillaan kiivasta keskustelua taikaministeriön toiminnasta. Lily nyökkäili ajatuksissaan Jamesille joka selvitti kantaansa tarkasti. Sirius yritti kovasti saada puheenvuoroa, mutta James ei antanut siihen mahdollisuutta. Lopulta Lily huomautti että James oli tehnyt kantansa harvinaisen selvästi ja virnisti iloisesti perään. James huomasi oman puheliaisuutensa ja punastui nöyrästi. Sirius jatkoi kunnes huomasi pienen pojan kurkkivan ovenraosta, se oli Harry. Harry hymyili hellyttävästi ja kipitti sohvan taakse. James huomasi kuinka Sirius tuijotti Harrya leikkisästi ja sieppasi pojan syliinsä. Harry kiljaisi leikkisästi, kunnes alkoi hervoton nauru. Lily moitti ensin Jamesia ja Siriusta Harryn herättämisestä, mutta katsellessaan poikaansa hän vaikeni ja rupesi nauramaan.

Joku koputti ikkunaan, ja Lily huomasi Remus Lupinin pakkasessa punehtuneet kasvot olohuoneen ikkunassa. Hetken kulutta Remus astui sisään iloisesti vihellellen.

-No, saitko mörön häädettyä? James kysyi Harryn nauraessa sylissään.
-No, kuten huomasitte, siinä kesti hetken aikaa mutta nyt varastonne on taas puhdas möröistä! Remus selitti riisuessaan takkiansa.
-Hyvä, ajatella jos Harry olisi mennyt varastoon ja avannut kaapin oven, Lily kauhisteli.




Aamulla Harry juoksi innoissaan alakertaan vanhempiensa vielä nukkuessa. Sirius yöpyi sohvalla, mutta heräsi Harryn huutoihin, ja nousi katsomaan mitä tapahtui. Harry avasi lahjojaan, jotka olivat siististi aseteltu kuusen ympärille. Sirius hieraisi silmiään, ja huomasi saaneensa itsekin muutaman lahjan. Lupinilta Sirius sai hienon kellon, joka kertoi aina missä Siriuksen piti olla minäkin kellon aikana, ja sen lisäksi vielä hienon kirjan ’’Näin toimit hyvänä esimerkkinä lapselle’’ kirjan.

-Ostin sen jästikaupasta, se oli kallis mutta nyt kun poika jo ymmärtää jotakin, ei tuosta voi olla haittaakaan, Lupin sanoi leikkisästi Siriuksen olan takaa.
-Joo, kiitoksia. Enkö ole mielestäsi juuri oikeanlainen esimerkki pienelle pojalle? Sirius kysäisi huvittuneesti.
-No, et sinä ainakaan koulussa ollut ikinä jälki-istunnossa tai aiheuttanut hämminkiä! Remus kiusoitteli virnistellen
-Hei, en olisi muuten mutta James manipuloi minut, jotenkin hypnotisoi! Sirius pelleili nauraen
-Siinä tapauksessa voit lainata kirjan myös Jamesille, eikö vain? Lupin hekotti.
-Silaus, hei Silaus katso minkälaisen hienon pelin sain, Silaus hei! Harry huhuili innoissaan…
-No, taitaa ”Silaus’’ mennä koko päivä pelaten pelejä kummipojan kanssa mutta mikäs sen mukavampaa!? Lupin naurahteli.
Aamupalan jälkeen Harry raahasi Siriuksen jälleen pelaamaan uutta peliänsä.

-Silaus, minä haluan voittaa ensi kellalla, jooko, Silaus jooko?? Harry kyseli pettyneenä häviöönsä.
-Niin Silaus, anna pojan voittaa tai joudut vastaamaan minulle! James uhkaili leikillään.
-No, no pojat!! Lily komensi leikillään ja jatkoi, me taidamme tästä Harryn kanssa lähteä aamupesulle.
-En tule koska Silaus voittaa ja minäkin haluan voittaa kellan, Harry inisi mutta Lily ei ottanut marinaa kuuleviin korviinsa vaan sieppasi pojan syliinsä ja häipyi yläkertaan. Sirius, James ja Lupin nauroivat kunnes ulkoa kuului kova pamaus. Miehet juoksivat ulos taikasauvat koholla. Ulkona heitä odotti järkyttävä yllätys, kuollut, verinen Peter Piskuilan. Kaikki oli selvää, Voldemort oli palaamassa ja tämä oli jonkinlainen varoitus Feeniksin Killan jäsenille. James kavahti ja juoksi rappuset ylös kylpyhuoneeseen. Lily näytti säikähtäneeltä Jamesin kiskaistessa oven auki. James lysähti lattialle ja huokaisi helpotuksesta. Se kamala, itse pahuus ei tulisi ikinä koskemaan hänen perhettään, ei enää ikinä. Neljä vuotta sitten heidän yksivuotias poikansa oli pelastanut koko velhomaailman mutta aina ei voisi käydä samoin, Feeniksin Killan on kokoonnuttava.

Jos kenenkään mielestä mitään järkeä, otan jatkoa varen mielelläni ideoita ja palautetta (risuja ja ruusuja) kehittyäkseni fanficcien kirjoittamisessa. Huom! Peter oli siis kuitenkin pettänyt potterit mutta Harry sai siis pelastettua kaikki, Voldemort koki takaiskun Harryn voittaessa hänet mutta ei tuhoutunut aivan yhtä pahatsi ja pitkäksi aikaa kuin oikeassa tarinassa.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä