Oma umpilisäkkeen poistoni

Illalla tuli vessahätä. En kuitenkaan kyennyt pissaamaan.. En sitten millään. Anestesialääkkeet olivat lamauttaneet hermostoani, ja lisäksi sain samanlaista kipulääkettä. Tämä ei tapahdu kaikille, mutta on aika yleistä. Kipulääke vaihdettiin, ja sitten odoteltiin.. Ja odoteltiin. Hoitaja pyysi odottamaan aamuun.

Yöllä ravasin vessassa jatkuvasti yrittämässä. Se ei kuitenkaan onnistunut.. Lopulta jouduin kutsumaan hoitajan aamu viiden maissa. Mitään pahaa kipua ei siis ollut, kunhan halusin päästä pissalle.

Hoitaja toi katetrin.

Sekään ei ollut kovin mukava kokemus. Ja kutistumis efekti veti paremmaksi kovimmatkin pakkaset..
Ensin laitetaan puuduttavaa geeliä ruitalla. Se tuntuu ikävältä, ja se kuitenkin on kestettävä. Ei mitään päätähuimaavaa kipua, mutta kuitenkin.. Kun tämä geeli saadaan laitettua, laitetaan katetri. Minulla katetri tökkäsi eturauhasen kohdalla, eikä hoitaja ollut ennen miehelle laittanut katetria, joten hänkin oli yllättynyt, että mikä siellä oikein on vastassa.. Katetri meni perille. Matkalla tunsin kuinka se raapi virtsaputkea, muttei kipu kuitenkaan yltynyt kovin pahaksi. En halua uusia kokemusta, mutta se ei ollut onneksi suurta pahaa. Kun katetri alkaa lähestyä virtsarakkoa, kipua tulee enemmän. Sen kun kestää, alkaa virtsa valua sorsaan..
Tämä nyt ei tarkalleen liity umpilisäkkeen poistoon, mutta jos jollekin sattuu näin käymään on siihenkin hyvä varautua ilman sen suurempaa huolta asiasta.

Tämän jälkeen nukahdin heti.

Aamulla virtsa ei oikein vielä kulkenut, joten olin vielä iltapäivään asti. Helpotuksekseni alkoi rakko hieman toimia ja pääsin kotiin. Menin kotiin taksilla, ja minua tultiin hakemaan. Se taitaa olla pakollista.Katetrin jälkeen virtsatessa tuli verta mukana ihan hyvä määrä, muttei kuitenkaan enää parin kerran jälkeen. Kotona oli vielä hieman vaikeuksia saada rakkoa tyhjäksi, mutta saman päivän aikana vielä onnistui.

Sain kotona vielä paniikkihäiriön, koska "kotihoitajani" on täysin avuton, ja ahdistuin koska minä yleensä hoidan omat asiani, ja olen aina ne hoitanut. Tämä oma avuttomuus antoi kamalan olon. Selvisin kun sain haukkua hoitajaani :p Ei hyvä tapa, mutta minun oli vain pakko sanoa mitä ajattelin hänen huolehtimisestaan ja taidoista pitää asiat kunnossa.. Olisin muuten seonnut...

Toipumisaika on kaksi viikkoa. Se aika täytyy viettää pedissa pitkälti koko ajan. Kääntyminenkin sattui kovin. Vatsa on turvonnut ja näyttää tyhmältä. Jaloittelu on varmasti hyväksi. Ei vaan saa liikaa tehdä mitään. Suihkussa voi käydä seuraavana päivänä, mutta suositeltavaa on pitää jotain haavan edessä. Ei saa olla liian kuumassa kute n saunassa, eikä saa jättää haavaa märäksi. Se voi alkaa märkiä.. Lääkkeitä pitää syödä koko ajan säännöllisesti. Jos niitä ei syö, kipu yllättää ja kovasti.. Tiedän, sillä en pidä lääkkeistä ollenkaan.. Vältin niiden syömistä ja se oli paha virhe.

Yhtenä yönä heräsin kovaan kipuun. Se oli pistävää leikkaushaavan kohdalla. En päässyt ylös, enkä kääntymään. Hiki alkoi virrata ja iski pakokauhu.. Se helpotti ja seuraavana päivänä minulle tuli "iso" hätä.

Sitä odotinkin jo.. Se meni yllättävän helposti. Kannattaa ottaa hyvä lehti mukaan ja istua rauhassa. Eikä kannata ahmia ruokaa eikä muutenkaan syödä hirveästi. Luultavasti vatsani öiset kivut johtuivat suolitoiminnoista leikkausalueen kohdalla. Kipua tuntui, mutta ei onneksi pahasti.

Nauraminen sattuu.. Yskiminen ja aivastaminen sattuu, ja jos aivastus sattuu tulemaan, kipua tulee paljon ja se kestää aika kauan, mutta helpottaa lopulta. Vältä kaikkea sellaista ensimmäinen viikko, niin sen jälkeen se ei enää tunnu niin huolestuttavalta eikä pahalta.

Taisi olla noin viikon jälkeen kun hain postini kotoani ystäväni kyydillä, ja sen jälkeen yöllä kipua oli paljon. Otin varaslähdön.. Minut leikattiin tiistaina, ja viikko ja 4 päivää sen jälkeen käväsin ystäväni tupareissa. Oloni oli väsynyt mutta kipua ei ollut enää kovinkaan paljoa.

Päivää ennen kahdenviikon karenssia alkoi mieli tehdä jo niin paljon liikkua, että aloin nostella painoja sun muuta. Se teki hyvää hetken, kunnes yhtäkkiä jouduin pedin omaksi väsymyksen ja oudon tunteen takia. Mitään vakavaa ei siis tapahtunut, mutten vaan jaksanut. Pikkuhiljaa ruumis normalisoituu.

Nyt leikkauksesta taitaa olla jo ainakin kuukausi.

Oloni on ok. Vatsassa tuntuu vielä joskus kummalta. Väsyn helposti ja haavaan sattuu jos teen jotain hiemankin vaativampaa ruumiillani. Ei kuitenkaan mitään vakavaa, ja toivottavasti toipumiseni jatkuu normaalisti.

Joitain oireita vielä ovat; Suun kuivuminen, välilliset vatsanväänteet, väsymys, lievät kivut, outo tunne välillä aivan muuten vaan.. Eli ihan ok.



Toivottavasti tsätä on jollekin asiaa miettivälle tietoa. Jos vaikka ystävä, kumppani, tai lapsi joutuu tämän kokemaan. Ja jos itse mietit onko sinulla umpilisäkkeen tulehdus, kannattaa se mennä tarkistamaan.

Hyvää jatkoa kaikille!

Toivottavasti kukaan ei saa tästä sellaista kuvaa että umpilisääkkeentulehdus vain tulee yhtäkkiä ilman mitään muita varoittavia oireita jo useita vuosia ennen kyseistä tapahtumaa. Kyseinen henkilö on varmaan kärsinyt ummetuksesta, ilmavaivoista, ja perhosista vatsassa koko elämänsä ajan.

Ja sen lisäksi tämä:
"Leikkauksen jälkeen tuntuu kipua, ja outoa oloa joillekin. Itselleni tuli paniikkikohtaus. Aloin kuunnella sydäntäni liikaa ja tuntui ettei kaikki ole hyvin. Kaikki kuitenkin on hyvin"

Turha tuossa on syyttää lääkitystä tai leikkauksen tuomaa stressiä kun on tuota toksoplasmoosia. Paniikkikohtaukset, masennus ja erityisesti ahdistus liittyvät krooniseen toksoplasmoosiin. Toksoplasma on solunsisäinen itiöeläin, jota kantaa 30-80% maailman väestössä, ja se aiheuttaa kaikenlaista.

Hei!

Hieno kertomus umpilisäkkeen tulehduksesta, sen oireita, leikkauksesta ja toipumisesta! Nimimerkki "Tuore appendisiitti" korjasikin jo hyvin muutamaa kohtaa. Kirjoittajan kuvaamaa avoleikkausta suositaan nykyisin lähinnä silloin, jos umpilisäke on jo ehtinut puhjeta. Muuten käytetään tavallisesti tähystysleikkausta. Joskus jopa pelkkä antibioottihoito voi riittää (katso http://klinik.fi/terveysinfo/umpilisakkeen-tulehdus).

Tsemppiä kaikille leikkauksesta toipuville!

-Klinikin lääkäritiimi

Klinik - terveyspalvelusi netissä
www.klinik.fi

Tapauskohtaista. Tapauskohtaista.

"Minulle he antoivat jotain outoa onnellisuus lääkettä"

Oksikodonin tai jonkun muun opioidin kivun lievittymisen sivuvaikutus.

Itsellä oli leikkaus alle kaksi vuorokautta sitten tähystämällä, poistettiin siis umpilisäke. Uutta tietoa on, että 24h ei saa käydä suihkussa, mutta haavan edessä on laput joihin tulee kuultovuotoa. Itse kävin heti suihkussa kun mahdollista ja otin sitä ennen laput pois ja laitoin uudet sen jälkeen. Eli ei saunaan tai uimaan ja tikit ja leikkaus kohta on syytä kuivata ja puhistaa hyvin haalealla vedellä ilman saippuaa. Kipuja on ja niihin on otettava kipulääkkeitä.

Juuri ennen leikkausta (leikkauspöydällä) annettiin tipan kautta nukutuslääkettä joka tehoaa nopeasti ja saa pään pyörimään.(ei fyysisesti) Samalla annettiin naamarin kautta tavallista happea. Taju meni kankaalle ja leikkaus tehtiin. Lopulta se oli ohi ja olin hyvin tokkuroissa joten en oikeastaan jaksanut tehdä muuta kun nukkua. Kun hoitaja kysyi oliko minulla paha olo vastasin kieltävästi, mutta parin sekunnin jälkeen oksennus tuli. En tietenkään valehdellut hoitajalle se vain tuli yhtäkkiä. Sitten nukahdin hyvin nopeasti.
Olin syömättä ja juomatta 22h joten aamulla söin niin nopeasti kuin mahdollista, paljoa en saanut syötyä tai juotua. Kurkku oli kipeä ja kuiva, yskitti mutta se sattui. Oli vaikeaa puhua ja en saanut oikein ääntä kuuluviin. Lopulta sain limaa kurkusta pois yskimällä ja puhuminen helpottui huomattavasti.

Myöhemmin aamulla tarvitsin apua kuitenkin vessaan menemisessä, koska alkoi pyöryttää niin paljon. Normaalisiti silti pystyin käymään ilman ongelmia. Myöhemmin tulivat ottamaan verikokeen ja parin tunnin päästä sanoivat, että pääsen lähtemään kotiin.
Lääkkeitä otan päivittäin ettei kivut suurene. Olen jalkeilla paljon, kävin ulkona nopeasti haukkaamassa happea vähän jonka jälkeen palasin takaisin sohvalle. Vessassa pystyn yhä käymään ongelmitta ja elämä on muuten samanlaista mutta ponnistelua, nostamista ja muita rasittavia asioita on vältettävä.

"Kun hoitaja kysyi oliko minulla paha olo vastasin kieltävästi, mutta parin sekunnin jälkeen oksennus tuli. En tietenkään valehdellut hoitajalle se vain tuli yhtäkkiä. " Unohdin sanoa, että oksentaminen on normaalia nukutuslääkken takia.

Monenmoisia kokemuksia. Minultakin leikattiin umpilisäke pois, mutta en muista siitä oikeastaan mitään kun oli silloin vasta 4-vuotias. Ainoa hyvin hämärä muistikuva on nukutuksen aloittamisesta eli siitä "eetterikopasta" joka työnnettiin kasvoille.
(tuo tapahtui 1950-luvun alussa) ja leikkauksen jälkeen leikkausosaston käytävällä äiti oli antamassa suuhun ruokalusikalla vettä. Ja osastolla sain jäätelöannoksen seuraavana päivä.

Eräs aikuistuttavani joutui umpilisäkeleikkaukseen ja hänelle se tehtiin selkäpuudutuksella ei nukutuksella. Ja hän sai heti osastolle päästessään itse kävellä vapaasti. Vain kipulääkityksen sai, ei antibiootteja.

Ongelmat taitaa useimmin syntyä "puhjenneesta märkäisestä umpilisäkkeestä" josta voi seurata vatsakalvon tulehdus? En ole lääkäri joten tämä tieto voi olla osin epävarmakin. Hoitotavatkin lienee muuttuneet 1950-luvusta.

Onkos muilla ollut umpilisäkkeen poiston jälkeisinä päivinä virtsaamisen kanssa ongelmia?.leikkauksesta on nyt kuusi päivää ja umpilisäkkeen poisto tehtiin tähystyksellä,suurimmat kivut hellittäneet,mutta vatsa on turvoksissa vielä ja virtsaaminen onnistuu ,mutta joskus ei meinaa kaikki tulla kerralla.

Minulla on nyt 6 päivää aikaa oman umpparin poiston jälkeen. Leikkaus tehtiin 7cm avoleikkauksena. Umppari tulehtunut, ei pamahtanut. Panadolia 1g menee vieläkin 2-3krt/päivä ja Buranaakin 600mg se yksi tabletti joka päivä kun kivut yltyy. Kaikista pahinta on aivastaminen! Mitään niin kovaa kipua en ole koskaan tuntenut kuin aivastaessani. Tuntuu kuin jotain vatsassa repeää, ei ole leikkaushaavan kohdalla. Uskon että kyseessä varmaan lihaskudosten kipu kun eivät ole vielä parantuneet. Ihan tulee itku silmään kun kunnolla aivastaa. Kipua kestää sen jälkeen 10-15 minuuttia. Minulla oli ihan helvetinmoinen aika leikkauspäivänä leikkauksen jälkeen. Minulle oli annettu niin vahvoja lääkkeitä, että minulla tuli 20-30 sekunnin pituisia hengityskatkoja aina kun nukahdin ja vaimo joutui herättämään pelätessään puolestani. Hoitajat sanoivat että johtuu lääkkeistä joita sain. Myös oksensin kaksi kertaa ja kerran meinasi taju lähteä kankaalle. Toivotaan nyt että menisi yskät ja aivastelut ohitse. Muuten on vaikea kuvitella kropan parantuvan.

Heti seuraavana päivänä sai mennä suihkuun, ja liikkua muutenkin. Nousemiset sängystä vaikeimpia.

Heippa hei. Minulle tehtiin laparoskopiassa eli tähystämällä umpilisäkkeen poisto katsaus munasarja kystaan. Nyt on operaatiosta n. 2 vk mennyt. Umpilisäke on tässä vuosien varrella ilmeisesti aiheuttanut kipua tuossa oikealla alhaalla ja selittämättömiä väsymys aaltoja. Kun se taas ärtyi, lyhyen kaavan mukaan kertomus: muu tutkimus, kipu ärsytys-päivystyksessä käynti-jatkotutkimukseen tietokonetomografia kuvaukseen-verikoe kasvainepäily- kutsu kirurgian polille-leikkausaika siitä 2 vk.

Esilääkettä ennen nukutusta en ehtinyt saamaan, mutta se kaikki huiske ennen leikkaussaliin siirtymistä teki sellaisen olon, etten sitä tarvinnutkaan. Yön yli piti olla osastolla, joka hyvä asia. Kipua oli todella paljon leikkauksen jälkeen ja tällä kertaa otin kaiken avun niistä vastaan. Olen ollut pienemmässä leikkauksessa aiemmin ja silloin jouduin jäämään myös osastolle yöksi. Tein sen virheen silloin, etten ottanut kipulääkkeitä tarpeeksi yötä vasten. Ja heräsin hiestä märkänä rajusti sängystä. Keho muistaa kipu tuntemukset, viillot, joita tehdään nukutuksessa ilman puudutuksia. Kyllä olisi aiheellista puuduttaa trokaareille tehtävät aukot, ihminen on kuitenkin hermosoluja täynnä. Puudutus tulisi tehdä ennen viiltoja, eikä sen jälkeen. Itsellä kovaa kipuilua kesti ensimmäisen viikon ja sen jälkeen sai alkaa kipulääkkeitä vähentämään. Ibumax 600 mg ja Panadol 1 g ovat hyvät lääkkeet. Eivät ihan riittäneetkään ensimmäisinä öinä kotona, mutta minulla oli onneksi vielä jäämiä välilevyn pullahduksen jälkeisiä kolmio lääkkeitä, joita avuksi terävään kipuun vielä oli. Ilman niitä en olisi kyllä selvinnyt.

Kaikkien kertomukset kuulostivat tutuilta. Ainoa mitä kukaan ei maininnut, oli se että leikkaushaavojen kohtia tulee tukea joko tyynyllä tai kädellä, kun joutuu ponnistelemaan. En tiedä, eikö näitä ohjeita annettu sairaalassa vai miksi kukaan ei niistä maininnut. Kun on menty vatsan alueelle ja tehty reikiä trokareille ja muita operaatioita siellä sisäpuolella, on siinä kova riski saada tyrä/tyriä leikkaus alueelle, jos alkaa liikaa ponnistella liian aikaisin. Joku hyvin siitä kirjoittikin. Ei se ole ainoastaan tikkien alueella se vaara, vaan siellä sisäpuolella. Kunnes lihasalueet ja muut paranevat ja vetolujuudet niissä takaisin. Paljon pahempi on saada liian aikaisesta ponnistelusta tyrä sinne sisäpuolelle ja sitä lähteä korjauttamaan uusinta leikkauksin.

Leikkauksen jälkeiset ohjeet siirtymisissä ovat tärkeitä. Siirrytään kylkiasennon kautta jalat samassa linjassa esim. sängystä sängyn laidalle istumaan. Näin vältetään painetta ja revähdyksiä operoiduilla alueilla. Samoin kun aivastetaan tai ollaan wc-pytyllä pissillä tai isommalla asialla, tuetaan samalla kädellä leikkausaluetta, ettei se venyty ja aiheuta kipua ponnistaessa. Tyyny on hyvä apu sängyssä, myös siinä kun pyrkii nukkumaan kylkiasentoon jossain vaiheessa, sen voi laittaa pieneksi tueksi alapuolelle. Itselle teetti vaikeuksia nukkua selällään, kun olen kylkiasennossa aina nukkunut. 3 vk sain ponnistelu kieltoa. Liian kovaa jos lähtee liikenteeseen, tuli helposti väsymys ja hiki pintaan. Mutta joka päivä parempi. Alussa oli vaikea päästä sohvalta ylös ja istumaankin oppi menemään kylkiasennossa varoen. Nyt alkaa sekin puoli palautua normaalimmaksi. Autolla ajaminenkin onnistuu jo. Kannattaa varoa liian aikaisia ponnisteluja, paranemisessa on paljon pelissä jatkovuosia ajatellen.

Muusta en osaa sanoa kuin että kun olen tiedon janoinen itse, mitä tehtiin ja mitä löytyi, niin valtavasti on ärsyttänyt se että tänään vasta kanta.fi sain kertomusta luettavaksi leikkauksesta.
Kirurgi oli liian kiireinen osasto kierroksellaan, antoi hyvin niukasti tietoja. Koska olen hoitoalalla itsekin, se oli aika ikävää. Kyllä meillä on oikeus tietää, mitä tehtiin. Sen verran pitää olla aikaa potilaille. Laitan tämän nuoruuden piikkiin, vaikkei näin saisi olla. Pyysin vielä että postin kautta tulisi paperit, jotka viikon sisällä yleensä olen saanut. Näin ei toimittu. Epätietoisuus on paljon pahempi kuin se että kerrotaan kunnolla mitä tehtiin. Vielä on se kasvain asia, mitä sieltä löytyi, jännättävänä n. viikon päästä. Umpilisäkkeessä oli muutoksia siihen suuntaan. Muuten olen tyytyväinen leikkaukseen ja toivon todella että v. 2009 vaivannut vaivani poistui tässä samalla. Huomenna aion mennä lenttistä pelaamaan, sillai ihan iisisti ja rauhallisesti, ilman liikoja rehkimisiä ja hyppäilyjä. Toivotaan että paikat tervehtyy, aika mustelmilla on vielä trokarien alapuolet, huh. Tsemppiä kaikille saman kokeneille.

Mulla oli umpilisäkkeen poisto viime vuonna siis itkin ja pelkäsin vaikka olin 11 vuotias tyttö mut ei se ollutkaan pelottavaa kun lääkärit ennen leikkausta jutteli mulle hevosista ja muistakin❤️

Hei! Tosi hyvä ja kattava kertomus! Itsellä oli leikkaus kuukausi sitten ja vatsa edelleen turvoksissa ja kipeä. Onko kellään samoja oireita? Nimittäin se meni pahemmaksi ihan päivässä.. Ihmettelen miten nopeasti ovat muut päässeet kotiin. Itse olin sairaalassa kaksi viikkoa...

Kiitos asiallisena pysyneestä keskustelusta, korjaukset on aina paikallaan.

Kipu on vissiin tässä kohtaa hyvä vakuutus leikkaukselle ja sen jatkohoidolle.

Ilman kipua saattaisivat toipumisajan riskit ainakin tuplaantua.

Viis päivää leikkuusta on minulla ja tuntuu jotta kipua on vain pienellä alueella sen leikkuuhaavan yläpuolella (ylempi oikealla) missä läpi mentäessä oli puhjennut vähän isompi verisuoni ja kirurgin sanoin se oli teettänyt "vähän ylimääräistä" työtä.

Käsitin jotta ko. haava oli jouduttu ompelemaan kerroksittain kiinni

Mutta kipua tuntuu enään vähän taivutellessa ja helevetisti yskiessä. Aivastelut oon saanu torpattua. Kipulääkkeeksi oon syönyt kaksi banadol 500 pilleriä.

Suurimmaksi osaksi umpparileikkaukset menevät yleensä ihan hyvin.
Joskus niitä on sanottu rutiinileikkauksiksi, sen verran paljon niitä on leikelty.
Nykyään eivät taida välttämättä heti leikatakaan, vaan yritetään hoitaa ensin muulla tavoin.

Omalla kohdallani sattui virhe, tuli verenmyrkytys ja vatsakalvontulehdus. Pitkä tehohoito, keinotekoisessa koomassakin kauan aikaa, vatsa oli leikkaussalissa käyty avaamassa moneen kertaan, pesemässä pöpöt pois.
Sen verran rankka tarina, etten ole paljon siitä puhunut, koska se voisi monille herättää pelkoa umpparin leikkausta kohtaan.
Aika harvinaista taitaa kuitenkin olla, että näin pahasti käy. Kaikki tuntemani ihmiset, joilta on umppari leikattu, ovat selvinneet leikkauksesta hyvin ja turvallisesti.

Tuttavani oli umpparin tähystysleikkauksessa, ei ollut puhjennut, mutta leikkauksen jälkeen lisäkkeen tynkä tulehtui ja joutui jäämään sairaalaan, nyt ollut jo 3vrk antibioottitiputuksessa. Onko kenelläkään kokemusta tälläisestä? Kuulemma hyvin harvinaista, 1/50.000.