Olen usein miettinyt että minkä takia yksi ja sama ihminen kokee samaa asiaa yhä uudestaan ja uudestaan. Itse olen kokenut lähinnä "vain" koulu-, naapuri- ja työpaikkakiusaamista; mutta jatkuvasti saa lukea sellaisista ihmisistä joita suurinpiirtein koko suku käyttää seksuaalisesti hyväkseen, ja sitten tulevat kumppanitkin (jotka järjestään läträävät viinalla ja huumeilla) ottavat tavakseen raiskata tuon ihmisen.
Syntyykö osa meistä jokin tietty "aura" ympärillään, joka houkuttaa tietynlaisia "saalistajia" kimppuunsa?
Itse olen ratkaissut ongelmani sillä etten enää suostu olemaan missään tekemisissä kenenkään kanssa, jos suinkin voin välttää. Olen onnekseni työelämän ulkopuolella, ja ketään ystäviä en taida enää jaksaa edes yrittää hankkia. Onhan minulla sentään edes elämänkumppani. Luoja suokoon ettei hänelle tapahdu mitään.
Oma ongelmani on siis että pelkään ihmisiä kuollakseni, ja syy siihen on että he pyrkivät aina alistamaan, käyttämään hyväkseen ja purkamaan jonkinlaisia sadistisia halujaan minuun. En tässä puhu välttämättä seksuaalisista haluista... Vaikka on minua kyllä nainenkin tavallaan työelämässä ahdistellut (olen itse nainen).
Jos eivät ihmiset siis osaa jättää minua rauhaan, en todellakaan aio olla heidän kanssaan enää tekemisissä. Haluni kehittää "hyvä" itsetunto ja sen turvin puolustaa itseäni on nujerrettu sillä että en olisi kiltti, miellyttävä ja kiva ihminen jos sanoisin suoraan mitä ihmisistä ajattelen.
En halua olla hankala, vaikea enkä epämiellyttävä räyhäke...
Syntyykö osa meistä jokin tietty "aura" ympärillään, joka houkuttaa tietynlaisia "saalistajia" kimppuunsa?
Itse olen ratkaissut ongelmani sillä etten enää suostu olemaan missään tekemisissä kenenkään kanssa, jos suinkin voin välttää. Olen onnekseni työelämän ulkopuolella, ja ketään ystäviä en taida enää jaksaa edes yrittää hankkia. Onhan minulla sentään edes elämänkumppani. Luoja suokoon ettei hänelle tapahdu mitään.
Oma ongelmani on siis että pelkään ihmisiä kuollakseni, ja syy siihen on että he pyrkivät aina alistamaan, käyttämään hyväkseen ja purkamaan jonkinlaisia sadistisia halujaan minuun. En tässä puhu välttämättä seksuaalisista haluista... Vaikka on minua kyllä nainenkin tavallaan työelämässä ahdistellut (olen itse nainen).
Jos eivät ihmiset siis osaa jättää minua rauhaan, en todellakaan aio olla heidän kanssaan enää tekemisissä. Haluni kehittää "hyvä" itsetunto ja sen turvin puolustaa itseäni on nujerrettu sillä että en olisi kiltti, miellyttävä ja kiva ihminen jos sanoisin suoraan mitä ihmisistä ajattelen.
En halua olla hankala, vaikea enkä epämiellyttävä räyhäke...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Asioissa on aina kaksi puolta: kiusaajat valitsevat kohteensa, mutta toisaalta kyllahan ne raiskatut vaimotkin ovat miehensa valinneet. Varsinkin jos ihminen toistuvasti ajautuu onnettomiin ihmissuhteisiin voisi kylla ajatella, etta siina, miten han ystavansa tai kumppaninsa valitsee on jotain vikaa. Kun loppujen lopuksi niita sadistisia hulluja on aika pieni osa ihmisista. Jos on lapsuudessaan tottunut tietynlaiseen kaytokseen se tuntuu tiettyyn rajaan asti normaalilta ja melkein turvalliselta. Ja sitten onkin jo liian myohaista...
Lähinnä omalla kohdallani kyse on siitä että olen työelämässä joutunut jatkuvasti ahdistetuksi työtoverieni taholta.
Voiko työkaverinsa valita?
Eikö näiltä voi odottaa edes alkeellisinta käytöstä, niin ettei tulla läpsimään perseelle kesken työpäivän, vedetä tukasta, oikutella ja käytetä kynnysmattona jos sattuu vielä olemaan pomokin? Ja että nämä eivät päissään saa päähänsä tyrkätä lastaan minulle koko yöksi hoidettavaksi.
Kaikki minua kiusanneet työtoverit ovat olleet naisia. Olen itsekin nainen, joten mistään sukupuolten sodasta ei tässä voine puhua, vai.
Ja sitten jos sanon EI, niin olen hankala ja epämiellyttävä ihminen. Sitä leimaa en haluaisi sitten niin millään.
Ja ovathan minua toki naapuritkin kiusanneet, juopot miehet, käyneet käsiksikin. Voiko naapurinsakin valita? Piilotella niiltä voi, mutta joku kaunis päivä sitten se osuu taas hollille...
ymmarsin vaarin, etta tarkoitit lahempia ystavia jne. Anteeksi.
Onko kyseessa ollut yksi tai kaksi kehnoa tyoyhteisoa? Silloin se kai menisi viela huonon onnen piikkiin. Kyse on varmaan silloin siita, etta koko yhteiso on myrkyttynyt ja sinne ovat ajautuneet tai jaaneet kaikki ongelmatapaukset kun normaalit ovat jokainen vuorollaan lahteneet.
1. työ: despootti oikutteleva esinainen, joka kosti omaa pahaa oloaan. (työharjoittelu)
(2. työ: 6 kk työllistys, ok)
3. työ: työkaveri kiikuttaa lastaan minulle katsottavaksi. (1,5 v, enimmäkseen kuitenkin ok)
4. työ: saan raataa 2 edestä ja uskoon myöhemmin tuleva hoitaja ahdistelee lähes seksuaalisesti, 2 muuta uskovaista, yleisesti sairaalloinen ilmapiiri. (6 v sitä paskaa)
(5. työ: 3 vk työharjoittelu, ok)
6. työ: taas despootti esinainen, joka saa tyydytystä simputuksesta ja polkemisesta. (kestin viikon...)
(7. työ: 3 kk työharjoittelu, ok)
On siellä kumppanipuolellakin ollut omat kommervinkkinsä, mutta jotenkin tuo työelämä nyt jäytää ja pännii tänäpänä eniten. Noussut jotenkin pintaan.
Oletko ollut insestin tai raiskauksen uhri joskus?
>Itse olen kokenut lähinnä "vain" koulu-, naapuri- ja työpaikkakiusaamista; mutta jatkuvasti saa lukea sellaisista ihmisistä joita suurinpiirtein koko suku käyttää seksuaalisesti hyväkseen, ja sitten tulevat kumppanitkin (jotka järjestään läträävät viinalla ja huumeilla) ottavat tavakseen raiskata tuon ihmisen.
Elikä käytin asiaa ääriesimerkkinä. Että miksi yhdelle ja samalle ihmiselle tapahtuu yhtä ja samaa asiaa yhä uudestaan ja uudestaan? Vaikea uskoa että insestin yms. uhri hakemalla hakisi tilanteita joissa tulee aina vaan raiskatuksi.
En minäkään mielestäni hakeudu tahallani työmaille joissa on sairas ilmapiiri.
Tässä yleistyksiä, saa kritisoida, mutta ehkä jotain voi olla totta ja ajattelemisen aihetta antavaakin:
Ensinnäkin, kun kokee jotakin huonoa, etsii helposti vastaavia asioita tai niistä vihjaavia piirteitä uusistakin tilanteista ja ihmisistä. Eli näkee maailman eri kulmasta kuin ei-kiusatuksi tullut jne. Samalla työpaikan hyviä puolia ei huomaa niin helpolla, eikä niitä tule vahvistaneeksi, mikä on jokaisen tehtävä kaikilla työpaikoilla ym.
Toiseksi, kun on tottunut kiusatun rooliin kerran, asettuu siihen luontevasti uudestaan, jos vastaan sattuu tulemaan kiusaamaan taipuva ihminen. Rooliin kuuluvat esim. huonot ennakko-odotukset muista ja omasta selviämisestä töissä, itseä alentava puhetapa, ja -aiheet, negatiiviset asenteet kiusaajan ehdottamia tehtäviä/töitä kohtaan jne. Vasta kun kiusaaja on tunnistanut sinut, hän varsinaisesti alkaa kiusata, sitä ennen olet yksi muiden joukossa. Tämä koskee erityisesti niitä kiusattuja, joiden työpaikalla ei kiusata muita.
Leimaa ei siis ole otsassa vaan mielessä.Sekä kiusatuilla, että kiusaajilla. Tästä leimasta voi silti päästä eroon.
Itselläni oli pitkään pelko tiettyä ihmistyyppiä kohtaan, koska aikanaan yksi haukkui ja muutoin kiusasi minua vuosia lähes päivittäin. Huomasin ihmistyyppi-kierteen n. 17-vuotiaana ja olen vähitellen oppinut etsimään ihmisistä hyviä puolia. Riitoja tulee silloin tällöin jopa pomon kanssa, mutta tähän asti ne on riitelyn jälkeen pystytty mielestäni unohtamaan. Unohtamisen täytyy olla molemminpuolista, eikä sitä voi vaatia ensin toiselta. Aina tiettyä ihmistyyppi-inhoa ei ole, voi pelätä, vihata jne monenlaisia ihmisiä. Silloin on todennäköisesti takana pitkä kiusauskierre.
Toivoa älä kuitenkaan menetä! Eivät kaikki käytä toisia hyväkseen/kiusaa, vaikka siihen olisi mahdollisuus.