LAATUSUKLAATA?

Taas mennään tuhatta ja sataa metsään tällä iänikuisella "kaikki belgialainen suklaa on laatusuklaata". Valmistusmaa ei takaa laatua, belgialaiset ratsastavat nykyään näteillä käärepapereilla.

Niinkos tuo IIIIh kirjoitti, että "kaikki belgialainen suklaa on laatusuklaata".
Nääs en sellaista itse huomannut.

Kuten muuallakin maailmassa, suosituimmat "suklaat" joita Suomessa ostamme, ovat korkean sokeri- ja lisäainepitoisuuden omaavia, huonolaatuisista kaakaopapumateriaaleista valmistettuja, esanssilta maistuvia ja haisevia tuotteita. Ihanan "The Chocolate Connoisseur" -kirjan kirjoittaja, Fortnum&Masonin suklaasisäänostaja Chloe Doutre-Russell kutsuukin näitä tuotteita "karkkisuklaaksi" erotuksena oikeasta suklaasta.

Viime vuosina ovat eräät skandinaaviset ja kotimaiset elintarvikeyritykset pyrkineet lanseeraamaan gourmetsuklaita, mutta nämä ikävimpiin suklaamyytteihin (kuten korkeaan kaakaoprosenttiin laadun takeena) nojaavat yritelmät ovat onnistuneet sangen surkuhupaisasti. Syy: laadukkaan suklaan tärkein piirre, laadukkaat raaka-aineet, on edelleenkin unohdettu ja niiden sijasta kiinnitetty huomiota lähinnä pakkauksiin ja markkinointiin. Konvehtien täytteet ovat edelleen siirappista esanssitöhnää, eikä basilikan tai pistaasien lisääminen kauniisti pakattuihin levyihin tai patukoihin auta, jos edelleen laistetaan käyttämästä oikeaa vaniljaa tai kunnollista kaakaomassaa.

Suomen suosituin suklaa on Fazerin sininen. Varmasti astun monen isänmaallisen varpaille toteamalla, että tämä klassikko on laadultaan kehnoa markettikarkkia. Se kuuluu tuoteryhmään, jota eräät irvileuat ovat joskus vaatineet kutsuttavan nimellä "vegelate" koska kaakaovoin säästämiseksi tuotteeseen lisätään muita kasvirasvoja. Laadukas suklaa ei koskaan sisällä mitään muuta rasvaa kuin kaakaovoita - itse asiassa muutamassa Euroopan maassa jopa lainsäädäntö on ennen EU:n esiinmarssia kieltänyt muun kuin kaakaovoin käytön suklaaksi kutsuttavssa tuotteissa.

Fazerin sinisen koostumus on jauhoinen, maku sokerinen - ei ihme että monet sanovat voivansa ahmia koko levyn yhdeltä istumalta. Laadukas suklaa on niin aromikasta tavaraa, ettei se aiheuta samanlaista "binge" -eli ahtamishinkua. Kuten Doutre-Russell toteaa, kohtuullisesti käytettynä laadukas suklaa (kuten mikään muukaan ruoka) ei lihota; laadukas suklaa on karkkisuklaata vähäkalorisempaa juuri ylimääräisen sokerin puuttumisen vuoksi eikä se aiheuta nopeaa verensokeripiikkiä (teoria verensokerin nopeasta noususta ahmimisen aiheuttajana toki on hiukan kiistanalainen lääketieteellisesti, mutta itse olen taipuvainen siihen uskomaan). Cloetta Fazerin ohella muita suomalaisen suosikkisuklaan valmistajia ovat Brunberg, Panda ja ruotsalainen Marabou, joiden lippulaivat kaikki nekin ovat runsassokerisia, esanssisia karkkisuklaita.

Vielä viisi vuotta sitten laadukkaan suklaan harrastaminen oli vaikeaa. Nyt on tilanne toinen. Vahlrona perusti oman putiikkinsa Helsinkiin, Stockmann myy useita laatusuklaita ja muutama suomalainen suklaa-artesaani on loikannut maamme gastronomiselle kartalle, ja ulkomaisten huippuvalmistajien tuotteet voi tilata kotiovelleen internetistä, jos vain omistaa Visa-kortin.

Onko laadukkaamman suklaan ostaminen ja vaatiminen snobbailua? Karkkisuklaalla on varmasti paikkansa, kunhan tunnistamme sen siksi. Moni sanoo rakastavansa suklaata yleensä koska pitää kaikesta sokerinmakeasta (suklaata vai karkkia?) tai inhoavansa esimerkiksi tummaa suklaata, "kun se on niin kitkerää". Kumpikaan heistä ei liene maistanut koskaan oikeaa suklaata. Itsekin pidän Kinder-munista, mutta kun mieli tekee nimenomaan suklaata, en osta Fazerin sinistä vaan jotakin hinta-laatusuhteeltaan parempaa (en kyllä itsekään ole Siniselle immuuni, kyllähän sitäkin mielellään joskus natustaa).

Juuri nautintoaineissa määrä ei mielestäni saisi korvata laatua. Mieluumin jätän vuoden mittaan kasan karkkisuklaata ostamatta, ja panostan joulun iloihin ostamalla oikeasti laadukkaan praliinivalikoiman. Hintaero ei lopulta ole niin suuri - laatuero on. Paras esimerkki on minttusuklaa: inhoan syvästi suomalaisten minttukonvehtien venyvää valkoista minttuesanssisiirappia, kun taas laadukkaammat esim. yrttiminttua sisältävät praliinit nappaan gourmetsuklaavalikoimista ensimmäisenä suuhun.

---------------
Reseptejä ja lisää asiaa laatusuklaasta:
http://safkaseireeni.blogspot.com

safkaseireeni kirjoitti:

Kuten muuallakin maailmassa, suosituimmat "suklaat" joita Suomessa ostamme, ovat korkean sokeri- ja lisäainepitoisuuden omaavia, huonolaatuisista kaakaopapumateriaaleista valmistettuja, esanssilta maistuvia ja haisevia tuotteita. Ihanan "The Chocolate Connoisseur" -kirjan kirjoittaja, Fortnum&Masonin suklaasisäänostaja Chloe Doutre-Russell kutsuukin näitä tuotteita "karkkisuklaaksi" erotuksena oikeasta suklaasta.

Viime vuosina ovat eräät skandinaaviset ja kotimaiset elintarvikeyritykset pyrkineet lanseeraamaan gourmetsuklaita, mutta nämä ikävimpiin suklaamyytteihin (kuten korkeaan kaakaoprosenttiin laadun takeena) nojaavat yritelmät ovat onnistuneet sangen surkuhupaisasti. Syy: laadukkaan suklaan tärkein piirre, laadukkaat raaka-aineet, on edelleenkin unohdettu ja niiden sijasta kiinnitetty huomiota lähinnä pakkauksiin ja markkinointiin. Konvehtien täytteet ovat edelleen siirappista esanssitöhnää, eikä basilikan tai pistaasien lisääminen kauniisti pakattuihin levyihin tai patukoihin auta, jos edelleen laistetaan käyttämästä oikeaa vaniljaa tai kunnollista kaakaomassaa.

Suomen suosituin suklaa on Fazerin sininen. Varmasti astun monen isänmaallisen varpaille toteamalla, että tämä klassikko on laadultaan kehnoa markettikarkkia. Se kuuluu tuoteryhmään, jota eräät irvileuat ovat joskus vaatineet kutsuttavan nimellä "vegelate" koska kaakaovoin säästämiseksi tuotteeseen lisätään muita kasvirasvoja. Laadukas suklaa ei koskaan sisällä mitään muuta rasvaa kuin kaakaovoita - itse asiassa muutamassa Euroopan maassa jopa lainsäädäntö on ennen EU:n esiinmarssia kieltänyt muun kuin kaakaovoin käytön suklaaksi kutsuttavssa tuotteissa.

Fazerin sinisen koostumus on jauhoinen, maku sokerinen - ei ihme että monet sanovat voivansa ahmia koko levyn yhdeltä istumalta. Laadukas suklaa on niin aromikasta tavaraa, ettei se aiheuta samanlaista "binge" -eli ahtamishinkua. Kuten Doutre-Russell toteaa, kohtuullisesti käytettynä laadukas suklaa (kuten mikään muukaan ruoka) ei lihota; laadukas suklaa on karkkisuklaata vähäkalorisempaa juuri ylimääräisen sokerin puuttumisen vuoksi eikä se aiheuta nopeaa verensokeripiikkiä (teoria verensokerin nopeasta noususta ahmimisen aiheuttajana toki on hiukan kiistanalainen lääketieteellisesti, mutta itse olen taipuvainen siihen uskomaan). Cloetta Fazerin ohella muita suomalaisen suosikkisuklaan valmistajia ovat Brunberg, Panda ja ruotsalainen Marabou, joiden lippulaivat kaikki nekin ovat runsassokerisia, esanssisia karkkisuklaita.

Vielä viisi vuotta sitten laadukkaan suklaan harrastaminen oli vaikeaa. Nyt on tilanne toinen. Vahlrona perusti oman putiikkinsa Helsinkiin, Stockmann myy useita laatusuklaita ja muutama suomalainen suklaa-artesaani on loikannut maamme gastronomiselle kartalle, ja ulkomaisten huippuvalmistajien tuotteet voi tilata kotiovelleen internetistä, jos vain omistaa Visa-kortin.

Onko laadukkaamman suklaan ostaminen ja vaatiminen snobbailua? Karkkisuklaalla on varmasti paikkansa, kunhan tunnistamme sen siksi. Moni sanoo rakastavansa suklaata yleensä koska pitää kaikesta sokerinmakeasta (suklaata vai karkkia?) tai inhoavansa esimerkiksi tummaa suklaata, "kun se on niin kitkerää". Kumpikaan heistä ei liene maistanut koskaan oikeaa suklaata. Itsekin pidän Kinder-munista, mutta kun mieli tekee nimenomaan suklaata, en osta Fazerin sinistä vaan jotakin hinta-laatusuhteeltaan parempaa (en kyllä itsekään ole Siniselle immuuni, kyllähän sitäkin mielellään joskus natustaa).

Juuri nautintoaineissa määrä ei mielestäni saisi korvata laatua. Mieluumin jätän vuoden mittaan kasan karkkisuklaata ostamatta, ja panostan joulun iloihin ostamalla oikeasti laadukkaan praliinivalikoiman. Hintaero ei lopulta ole niin suuri - laatuero on. Paras esimerkki on minttusuklaa: inhoan syvästi suomalaisten minttukonvehtien venyvää valkoista minttuesanssisiirappia, kun taas laadukkaammat esim. yrttiminttua sisältävät praliinit nappaan gourmetsuklaavalikoimista ensimmäisenä suuhun.

---------------
Reseptejä ja lisää asiaa laatusuklaasta:
http://safkaseireeni.blogspot.com

Lue lisää

Hihistellä aina voi, mutta silti sanoisin fasun sinisen olevan eurooppalaisella mittakaavalla yksi parhaista lajissaan.

Olen syönyt niin monia eurooppalaisia "laatusuklaita" ja laatu vaan lagaa perässä - ei vaan ole sitä makua ja tuntumaa kuten fasussa. Yleensä euro-suklaat ovat joko liian kitkeriä tai yleisemmin hyvin imeliä keski-euroopan maun mukaisesti.

Paras yleis-suklaa on fasun talous-suklaa - sitä kehtaa syödä naaman vääntymättä solmuun ensi puraisulla ja sitä voi käyttää myös häpeilemättä myös jälkiruokiin.

Parasta Fasulta ovat Mignon-munat ja Wiener-nougat, jotka eivät varsinaisesti ole suklaata vaan suklaata sisältäviä makeisia. Kummankaan kaltaisia ei Euroopasta saa - ainakaan tällä maltillisella sokeripitoisuudella.

Noin yleensä - eurooppalainen maku on suomalaista makeampi vaikkakin parhaimmat suklaa-konvehdit sainkin hollantilaiselta suklaa-baarista käsintehtyinä.

Valhrona tai Lindt ovat ihan ok, mutta silti mainettaan huonompia - eettisyys merkkaa silti maun ohella paljon.