masentuneena pienen lapsen kanssa

orpo^ kirjoitti:

Olen 33-vuotias pienen lapsen kanssa kahdestaan elävä nainen. Olen sairastanut masennusta vuosia, ollut sairaalassakin. Olen äärettömän ahdistunut, koska tunnen itseni hirvittävän yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi. Voimat lapsen hoidon suhteen ovat välillä aivan finaalissa enkä saa apua esim. lapsen isältä juurikaan (paitsi rahallista). Sosiaalisia kontakteja en osaa ja millään jaksa hakea. Olen hiljattain aloittanut aikoinaan kesken jääneet opiskelut uudestaan ja pelottaa että uuvun. Välillä on ollut niin rankkoja aikoja, että olen toivonut että tulisi vain kuolema että pääsisi pois kun ei vaan selviydy arjesta.

Vastuu lapsesta on pelottavaa.Pelkään jatkuvasti että hänelle sattuu jotakin tai että olen huono äiti ja lapselle jää traumoja. En olisi halunnut omalle lapelleni tällaisia lähtökohtia ja eväitä elämää varten. Haluaisin olla äiti joka jaksaa leikkiä, hassutella, tehdä ruokaa, käydä mukavissa paikoissa ja jolla olisi paljon ystäviä joiden kautta lapsi oppisi sosiaalisuutta.

Yritän taistella masennusta, ahdistuneisuushäiriötä ja adhd:ta vastaan lääkkein, mutta tuntuu ettei mikään auta. Mieliala vain pysyy tasaisien alavireisenä ja välillä ahdistus on kaikennielevää.

Onko täällä muita samantapaisessa elämäntilanteessa olevia: lapsen kanssa ilman toista vanhmpaa eläviä masennuksen kourissa taistelevia?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä