Hei vaan. Ongelmani on koko sikäni ollut manipuloiva ja elämääni sotkeva äiti. Itse asun keskisuuressa kaupungissa Etelä-Suomessa ja hän asuu pienemmässä kaupungissa noin sadan kilometrin päässä. Olen käynyt n kerran kuussa siivoamassa hänen luonaan koska hän on jo aika iäkäs, pian kahdeksankymmentävuotias. Itse olen jo yli viisikymppinen. Hänellä on poikaystävä, hieman yksinkertainen viisikymppinen aikamiespoika.
Kerron pienen esimerkin pääsiäiseltä niin saatte kuvan siitä millaista elämä äitini kanssa on. Kävin siivoamassa hänelle 20.03. Mielestäni noin joka kolmas tai neljäs viikko on sopiva siivousväli koska matka on kuitenkin pitkä. Hänen mielestään EI tarvitse käydä niin usein vaan vähempikin riittää. Asia vaihtelee kuitenkin, välilä käyn liian usein, välillä liian harvoin, koskaan ei kuitenkaan ole hyvä. Niinpä olenkin ajatellut että sovimme puhelimessa koska tarvitsee käydä. Hän voi soittaa kun tuntee että on siivousta vailla ja minä tulen heti siivoamaan.
Kiirastorstaina hän soitti, hyvin harvoin puhelu alkaa tervehtimisellä vaan aloitussanat ovat yleensä: "täällä hyljätty ja huono äiti, kukaan ei välitä, olen niin sairas, niin sairas, ei edes omat tyttäret välitä yhtään, yksin saa täällä kuolla vaikka nälkään..." Niin alkoi tämäkin puhelu, syyttelyllä ja huonoksi ja piittaamattomaksi tyttäreksi haukkumisella. Kävikin ilmi että hän ja hänen poikaystävänsä olivat unohtaneet että kiirastorstaina on kauppa kiinni ja olivat unohtaneet ostaa ruokaa. Minut haukuttiin sen takia. Olin huono tytär joka oli hyljännyt äitinsä nälkäkuolemaan kun en olut huolehtinut että hänellä on ruokaa.Tokihan hän sai ruokaa läheisestä kioskista ja normaalisti käy itse kaupassa ja ostaa ruokansa. Samalla kehuttiin yksinkertaista poikaystävää maasta taivaisiin kun tämä oli imuroinut, muutenhan koko asunto olisi hukkunut paskaan!
Seuraavana päivänä sain taas uuden puhelinsoiton, tällä kertaa puhelu alkoi sanoilla: "On niin surullista ja huonoa kerrottavaa, hirvän huonoa asiaa." Olin kauhuissani että nyt on jotain tapahtunut mutta juttu olikin niin että olin lähettänyt hänelle virpomisviestin jota hän ei ollutkaan osannut lukea puhelimestaan ja syynä oli se että en ollut opettanut hänelle kuinka hänen puhelimestaan luetaan viestit. Kuten varmasti ymmärrätte niin olisin toki näyttänyt hänelle miten puhelin toimii jos hän olisi sitä minulta joskus siellä ollessani pyytänyt. Olin taas huono, huono paha tytär joka ei välitä äiditsään, hylkää tämän jne jne...
Samaan haukkumisoperaatioon kuuluu nykyisin aina nuoremman poikani haukkuminen. Sama hylkäämisjankutus alkaa, poikani on yhtä huono kuin minä, hylkääjä, paha, paha, paha ihminen. Samalla muistetaan kaikki rahalliset avustukset mitä on tullut lapsenlapselle annettua ja syytetään tätä siitä että on ottanut nämä lahjat vastaan!
Tätä se on ollut koko ikäni, olen aina huono, en osaa mitään, harrastukseni ovat huonoja, ammattitaidosta puhumattakaan, jopa ystäväni ovat jos eivät täysin paskoja niin ainakin köyhiä!!! Itse olen ruma, pihtikinttuinen, siansilmäinen, paksureitinen, kaikki äitini kauniita laatusanoja tyttärestään. Pidän paljon musiikista mutta se ei johdu siitä että olisin musikaalinen, toisin kuin hän, vaan se johtuu siitä että olen häiriintynyt, jälleen hänen sanojaan lainatakseni. En ole normaali, toisin kuin hän joka sentään oli normaali lapsi ja rakasti ja hoiti omaa äitiään mikä on suuri vale.
Vielä näin viisikymppisenä minua syyllistetään jopa siitä että hän on minulle ja sisarelleni ostanut terveyssiteitä kun olimme nuoria ja asuimme kotona!!! Hänen äitinsä ei ollut koskaan TARVINNUT ostaa hänelle terveyssiteitä. En tiedä sitten mitä olisi pitänyt tehdä, tunkea joku sanomalehti housuihin vai mitä?
Että tässä pieni esimerkki siitä minkä kanssa olen joutunut elämään koko elämäni. Mitäs sanotte? Mikä häntä vaivaa? Lisäesimerkkejä voin kyllä kertoa jos haluatte kuulla.
Kerron pienen esimerkin pääsiäiseltä niin saatte kuvan siitä millaista elämä äitini kanssa on. Kävin siivoamassa hänelle 20.03. Mielestäni noin joka kolmas tai neljäs viikko on sopiva siivousväli koska matka on kuitenkin pitkä. Hänen mielestään EI tarvitse käydä niin usein vaan vähempikin riittää. Asia vaihtelee kuitenkin, välilä käyn liian usein, välillä liian harvoin, koskaan ei kuitenkaan ole hyvä. Niinpä olenkin ajatellut että sovimme puhelimessa koska tarvitsee käydä. Hän voi soittaa kun tuntee että on siivousta vailla ja minä tulen heti siivoamaan.
Kiirastorstaina hän soitti, hyvin harvoin puhelu alkaa tervehtimisellä vaan aloitussanat ovat yleensä: "täällä hyljätty ja huono äiti, kukaan ei välitä, olen niin sairas, niin sairas, ei edes omat tyttäret välitä yhtään, yksin saa täällä kuolla vaikka nälkään..." Niin alkoi tämäkin puhelu, syyttelyllä ja huonoksi ja piittaamattomaksi tyttäreksi haukkumisella. Kävikin ilmi että hän ja hänen poikaystävänsä olivat unohtaneet että kiirastorstaina on kauppa kiinni ja olivat unohtaneet ostaa ruokaa. Minut haukuttiin sen takia. Olin huono tytär joka oli hyljännyt äitinsä nälkäkuolemaan kun en olut huolehtinut että hänellä on ruokaa.Tokihan hän sai ruokaa läheisestä kioskista ja normaalisti käy itse kaupassa ja ostaa ruokansa. Samalla kehuttiin yksinkertaista poikaystävää maasta taivaisiin kun tämä oli imuroinut, muutenhan koko asunto olisi hukkunut paskaan!
Seuraavana päivänä sain taas uuden puhelinsoiton, tällä kertaa puhelu alkoi sanoilla: "On niin surullista ja huonoa kerrottavaa, hirvän huonoa asiaa." Olin kauhuissani että nyt on jotain tapahtunut mutta juttu olikin niin että olin lähettänyt hänelle virpomisviestin jota hän ei ollutkaan osannut lukea puhelimestaan ja syynä oli se että en ollut opettanut hänelle kuinka hänen puhelimestaan luetaan viestit. Kuten varmasti ymmärrätte niin olisin toki näyttänyt hänelle miten puhelin toimii jos hän olisi sitä minulta joskus siellä ollessani pyytänyt. Olin taas huono, huono paha tytär joka ei välitä äiditsään, hylkää tämän jne jne...
Samaan haukkumisoperaatioon kuuluu nykyisin aina nuoremman poikani haukkuminen. Sama hylkäämisjankutus alkaa, poikani on yhtä huono kuin minä, hylkääjä, paha, paha, paha ihminen. Samalla muistetaan kaikki rahalliset avustukset mitä on tullut lapsenlapselle annettua ja syytetään tätä siitä että on ottanut nämä lahjat vastaan!
Tätä se on ollut koko ikäni, olen aina huono, en osaa mitään, harrastukseni ovat huonoja, ammattitaidosta puhumattakaan, jopa ystäväni ovat jos eivät täysin paskoja niin ainakin köyhiä!!! Itse olen ruma, pihtikinttuinen, siansilmäinen, paksureitinen, kaikki äitini kauniita laatusanoja tyttärestään. Pidän paljon musiikista mutta se ei johdu siitä että olisin musikaalinen, toisin kuin hän, vaan se johtuu siitä että olen häiriintynyt, jälleen hänen sanojaan lainatakseni. En ole normaali, toisin kuin hän joka sentään oli normaali lapsi ja rakasti ja hoiti omaa äitiään mikä on suuri vale.
Vielä näin viisikymppisenä minua syyllistetään jopa siitä että hän on minulle ja sisarelleni ostanut terveyssiteitä kun olimme nuoria ja asuimme kotona!!! Hänen äitinsä ei ollut koskaan TARVINNUT ostaa hänelle terveyssiteitä. En tiedä sitten mitä olisi pitänyt tehdä, tunkea joku sanomalehti housuihin vai mitä?
Että tässä pieni esimerkki siitä minkä kanssa olen joutunut elämään koko elämäni. Mitäs sanotte? Mikä häntä vaivaa? Lisäesimerkkejä voin kyllä kertoa jos haluatte kuulla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
...jonkun asteiselle narsistille taitaa ämmä haiskahtaa. Meillä samantapainen isä. Haukkuu, haukkuu, jopa vieraille omiaan ja mikään ei koskaan kelpaa, riitä. Todellisuudessa hän on vain pelkkä luuseri, vailla omaa tuntoa.
Kun selvitin mitä narsistinen mielenvika tarkoitti, olin asiasta lähes varma. Narsisti, mikä narsisti. Ei näille kaheleille mitään mahda. Luulevat olevansa kaikessa oikeassa ja muissa aina vika. Itsessä ei vikaa kun narsisti.
http://www.google.fi/url?sa=t&source=web&ct=res&cd=1&ved=0CAYQFjAA&url=http://fi.wikipedia.org/wiki/Narsistinen_persoo...
Edellinen vastaaja otti kiitettävästi esille narsismin. Suku on pahin -keskustelussa saat lisää kohtalontovereita, kun käyt palstalla. Samoin äidilläsi voi olla huono oma- ja itsetunto. En myöskään unohtaisi Freudin psykoanalyyttistä teoriaa mielenterveyshäiriöistä: id, ego, superego.
Ikävää että joudut kuuntelemaan mäitä syytöksiä, mutta miksi otat ne vieläkin itseesi vaikka olet jo aikuinen. Äitisikin on vain ihminen jolla on omat tunteensa, hän vain on niin keskittynyt itseensä ihmisenä ettei pysty ottamaan muiden tunteita huomioon eikä asettumaan toisen ihmisen asemaan, tekisit selväksi hänelle ettet tanssi hänen pillinsä mukaan, toedäthän "kun pahalle antaa pikkusormen, se vie koko käden"
Itse olen joutunut kestämään manipulointia lapsesta asti ja vielähän hän silloin tällöin käydessään yrittää jatkaa sitä vielä, jopa lapseni joutuu kärsimään siitä. Mutta olen aikanaan tehnyt selvät rajat äitini kanssa ja kun molemmat moudattavat niitä, mahdottomia ongelmia ei synny, meillä on siis erillainen kasvatus menetelmä ja äitini joutuu kunnioittamaan niitä tai saa lähteä.
Onneksi on olemassa viisaita ihmisiä jotka auttoivat minua aikanaan ja sain itsenäistyä.
Vaikka onkin pahasti sanottu, mutta jos äitisi on jo noin vanha, tuskin enää pitkään joudut kärsimään. Pidä omista oikeuksistasi kiinni.
Sano sille, että painuu peehen sun elämästä. Älä takerru tuollaisiin ihmisiin, olkoonkin äiti kysymyksessä.