Tuskin millekään ammattiryhmälle olisi LASTEN EDUN NIMISSÄ niin tärkeää ankarasti tiukentaa alalle pääsyvaatimuksia kuin lastensuojelun sosiaalityöntekijälle. Pääsyvaatimusten olisi oltava niin tiukat, että ensinkin kaikkien luonnevammaisten ihmisten alalle pääsy olisi pystyttävä estämään kerta kaikkiaan!
Akateeminen tutkinto ei varmasti ole mikään oikea kriteeri ja onhan siitä suurin osa kunnista jo luopunutkin säästösyistä. Monessa kunnassa ei ole päteviä sosiaalityöntekijöitä ollenkaan ja vielä enemmän on toimistoja, joissa on vain yksi muodollisesti pätevä, joka hyväksyy kaikenlaisten perhetyöntekijöiden ja muun kirjavalla koulutustaustalla olevien työntekijöiden laittomatkin perustelut, joita kirjataan huostaanottojen perusteiksi. Kun lisäksi tuossa kaikenkirjavasti koulutetussa ammattikunnassa on henkisesti häiriintyneitä ihmisiä joukossa, on jälki monen lapsen kohdalla tuhoisaa.
Toisaalta tätä koko aihetta ei kannattaisi käsitellä ennen kuin kunnat on saatu kuriin edes peruspalvelujen järjestämisessä niin, että laittomat huostaanotot niiden osalta oltaisiin saatu loppumaan. Vai kannattaako sittenkin? Toisaalta koulutusvaatimusten muuttaminen vaatisi Suomen tyylisessä maassa ensin tutkijaryhmän perustamista, joka ensin selvittää, millaista rupusakkia nykyinen sosiaalityö lopulta oikein sisältääkään. Sen tulosten saannin jälkeen perustetaan toinen työryhmä pohtimaan vähintään parin vuoden ajaksi, mitä lastensuojelutyöntekijältä vaadittujen ominaisuuksien pitäisi olla.
Vasta siinä vaiheessa kun kaikki laittomuus on alalta saatu kitketyksi, kunnat järjestykseen, peruspalvelut ja avohuollon OIKEAT tuet käyttöön lumetukien sijasta, sitten olisi aika saada myös alalle luonteensa perusteella sopivia lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä. He keskittyisivät sitten auttamaan niitä perheitä, jotka LAIN MUKAAN lastensuojelun asiakkaiksi kuuluvat ja vain heitä, eikä sinne asiakkaiksi enää edes ohjattaisi niitä perheitä, jotka sinne eivät LAIN MUKAAN edes kuulu.
Akateeminen tutkinto ei varmasti ole mikään oikea kriteeri ja onhan siitä suurin osa kunnista jo luopunutkin säästösyistä. Monessa kunnassa ei ole päteviä sosiaalityöntekijöitä ollenkaan ja vielä enemmän on toimistoja, joissa on vain yksi muodollisesti pätevä, joka hyväksyy kaikenlaisten perhetyöntekijöiden ja muun kirjavalla koulutustaustalla olevien työntekijöiden laittomatkin perustelut, joita kirjataan huostaanottojen perusteiksi. Kun lisäksi tuossa kaikenkirjavasti koulutetussa ammattikunnassa on henkisesti häiriintyneitä ihmisiä joukossa, on jälki monen lapsen kohdalla tuhoisaa.
Toisaalta tätä koko aihetta ei kannattaisi käsitellä ennen kuin kunnat on saatu kuriin edes peruspalvelujen järjestämisessä niin, että laittomat huostaanotot niiden osalta oltaisiin saatu loppumaan. Vai kannattaako sittenkin? Toisaalta koulutusvaatimusten muuttaminen vaatisi Suomen tyylisessä maassa ensin tutkijaryhmän perustamista, joka ensin selvittää, millaista rupusakkia nykyinen sosiaalityö lopulta oikein sisältääkään. Sen tulosten saannin jälkeen perustetaan toinen työryhmä pohtimaan vähintään parin vuoden ajaksi, mitä lastensuojelutyöntekijältä vaadittujen ominaisuuksien pitäisi olla.
Vasta siinä vaiheessa kun kaikki laittomuus on alalta saatu kitketyksi, kunnat järjestykseen, peruspalvelut ja avohuollon OIKEAT tuet käyttöön lumetukien sijasta, sitten olisi aika saada myös alalle luonteensa perusteella sopivia lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä. He keskittyisivät sitten auttamaan niitä perheitä, jotka LAIN MUKAAN lastensuojelun asiakkaiksi kuuluvat ja vain heitä, eikä sinne asiakkaiksi enää edes ohjattaisi niitä perheitä, jotka sinne eivät LAIN MUKAAN edes kuulu.
Vastaukset 64
Vanhimmat
näkyy, miten jos jonkinlainen itsensä akateemiseksi tituleeraava nimimerkki saattaa kuitenkin käyttäytyä kuin täysi moukka toisia kirjoittajia kohtaan. Luonnevammaiset, vallanhaluiset, jotain ihmisryhmää vihaava tolvanat pois ehdottomasti lastensuojelusta! Tunneäly, empatiakyky ja tasapainoinen tunne-elämä, siinä hyvät lähtövaatimukset alalle pääsyyn, sitten vasta pitäisi puhua sanaakaan koulutusvaatimuksista. Noilla luonteenominaisuuksilla varustettu työntekijä tuskin kykenisi tekemään lasten edun vastaisia päätöksiä, kuten nyt tapahtuu aivan liiankin yleisesti.
ulkoaopeteltavan kirjan tilalle soveltuvuushaastattelu. Se voisi karsia pahimmat tyypit. Olisin vaatimassa sijaisvanhemmille psykologisia testejä, sillä lapset ovat aika heikoilla, jos sijaisvanhemmaksi sattuu persoonallisuushäiriöinen tyyppi. Tällaisellahan ei ole sairaudentuntoa.
kun alalle olisi saatu oikeita ihmisiä, epäkelvot ja virkaheitot ulos entisistä viroistaan, työ tehtäisiin lakien mukaan ja lasten ihmisoikeuksia ja oikeusturvaa kunnioittavalla tavalla, sitten voisi vähitellen tehdä myös palkkatarkistuksia. Ja eihän sossujen työ niin kiireistä ja vaativaakaan olisi, kun huostaanotoista saataisiin pois ne perheet, jotka eivät sinne kuulu. Tarkoitan siis sitä, että nykyvirkoja ei silti vähennettäisi, vaikka huostaanottojen määrä tietysti em:lla keinoilla putoaisi huomattavasti nykyisestään.
Eivät teoreettiset korkeakouluopinnot missään tapauksessa takaa alalle sopivuutta, siihen vaikuttavat ehdottomasti muut tekijät.
Sopiva koulutus voisi olla sosiaalialan perusopintojen lisäksi yhdistelmä psykologiaa, neurologisten oireyhtymien tuntemus olisi tärkeää, eikä esim. etiikkakaan pahitteeksi olisi. Jokin eri koulutusalojen yhdistelmätutkinto voisi olla hyvä vaihtoehto.
SILLE KIELTO päästä alalle! Hyvä hyvä!
ELI SIIS SUNKALTAISILLEKIN ???
HEHEHEHHEHE
MISTÄ TE SAATTE ENERGIAA TOHON KATKERUUTEENNE?
HAJOTKAA SIIHEN!!
HEHEHEHEHEHHE
Tässä esittäytyy luonnevammainen.
Missä näit jotain katkeruutta edellisessä kommentissa?
Ihan asiallinen kommentti mielestäni ja erittäin kannatettava.
Taitaa taas olla asialla sellainen tuhertaja, joka "näkee" toisten kirjoituksissa sellaista, mitä niissä ei olekaan. Säälittävää ja aika vakavaa omalta kannaltasi.
Kyllä äideiksi haluaville pitäisi saada vielä tiukemmat testit kuin sossuille. Silloinhan ei sossuja tarvittaisikaan.
Vanhemmuus on niin monimuotoinen asia, että siinä menestymistä ei pysty millään testeillä ennakoimaan, valitettavasti.
Mutta vanhempien kurssitusta ja koulutusta on kyllä monestikin täällä ehdotettu. Sitä voitaisiin järjestää neuvolojen yhteydessä esimerkiksi.
Ja noita vanhemmuuteen valmentavia kurssejä tietysti olisi järjestettävä MOLEMMILLE vanhemmille, eikä kuten joku tolvana jo ehti puhumaan vain äideille tarkoitetusta testistä. Voi hitto, mikä ääliö! Ai siis peruslähtökohta ei ääliön mielestä olekaan se, että lapsi tarvitsee molemmat vanhemmat. Kumma juttu.
Mielipide perustuu siihen, että suurin osa valittajista täällä on omien sanojensa mukaan yksinhuoltajia, jotka erityistä tukea haluavat. Eipäs siis mennä asiattomuuksiin ja henkilökohtaisuuksiin.
ainakaan ole yksinhuoltaja, enkä tarvitse lastensuojelulta mitään tukea itselleni, en ole edes lastensuojelun asiakas. Mutta siitä huolimatta pidän tärkeänä aiheena, että lastensossujen alalle pääsyvaatimuksiin puututtaisiin, niitä olisi ehdottomasti tiukennettava.
Nerokkain ja toisiaan jopa tehokkain sosiaalityön auttamisen muoto olisi, jos vanhemmuuden tukeminen kohdistuisikin etävanhempiin. On nimittäin niin, että etävanhempi voisi aivan hyvin todellakin jakaa vanhemmuudesta puolikkaan, lähivanhemman kanssa. Tähän työnjakoon kannattaisi panostaa. Siihen useat miehet, joita ylivoimaisesti suurin osa etävanhemmista on, tarvitsisivat tukea ja apua.
Kannattaa ajatella usein näin päin, että tuettava ja autettava reppana ei aina ole lähivanhempi, äiti, nainen. Joskus paras tulos tulisi, jos sosiaalityö tukisi raskaasti nimenomaan isää, miestä. Enkä tarkoita, että mies olisi tässä tapauksessa mikään luuseri juoppo. Ei, vaan mieskulttuurissa ei isyydellä ole vielä sille kuuluvaa asemaa.
Olen samaa mieltä nimimerkki seuraajan kanssa.
Äideiksi ja isiksi haluaville tiukat pääsykiotesti! Silloin todella vähenisi lastensuojelun tarve!
Erittäin hyvä näkemys ja idea!
Ei siinä taas järki päätä pakota! Mutta eihän sitä huostahulluilla tunnu olevankaan, ei sen puoleen.
Millaisia testikysymyksiä suosittelet esim. peruspalvelujen puutteen takia tehtyjen huostaanottojen ennalta estämiseen?
Varmaan luonnevammaiset pitäisi karsia pois ennakkotesteillä, niin päättäjien joukostakin karsiutuisi pois kaikki luonnevammaiset paskiaiset, jotka politiikassakin tavoittelevat pelkkää omaa etuaan. Ehkä sen jälkeen päästäisiin lakien noudattamiseen tässä maassa. Ja huostaanotot vähenisivät sillä, että luonnevammaiset saataisiin pois sosiaalityöstä.
Juu, ja kun luonnevammaiset eivät lisääntyisi, vähenisi huostaanottojen tarvekin. :D
Ei kukaan oikea tutkija ajattele noin simppelisti, tai jos ajattelee, niin hänellä itsellään ei ole yhtäkään lasta eikä tietoa äitiydestä eikä vanhemmuudesta eikä todellista tietoa lapsista eikä edes yhteiskunnasta, sen jatkuvasta muutoksesta, ajanvirrasta ja ihmisessä (niinkuin kaikissa elävissä olennoissa) koko ajan tapahtuvasta muutoksesta, taitaa olla aika nuori tutkija, kun ei ymmärrä ajan merkitystä ihmiseen, yhteiskuntaan ja elämänkulkuun.
mutta siitä huolimatta - valitettavasti osa perheistä joutuu lastensuojelun hellään huomaan tai lapsista osa sijaisperheisiin. Koskapa sijaisperheeseen siirtyminen sinänsä on lapselle suuri trauma, tulisi varmistaa, että sijaisvanhemmat olisivat terveitä. ja tiedän mistä puhun, sillä epäilen vahvasti sijaisvanhemman terveyttä siinä talossa, mihin läheiseni on sijoitettu. Ko. henkilö kuvittelee olevansa jotenkin ylhäinen, kuin kuningatar. Hän on aina epäystävällinen meille (muille osaa esittää maireaa). Minulle on synytyt vaikutelam. että sijaisperhetoiminta on hänelle imagonkohotus ja rahapussin kasvatusmenetelma pelkästään. Todellisuudessa hän ei välitä lapsista.
huonot sijaisvanhemmat joukosta, mutta koska he ovat kuitenkin lopulta vähän kontaktissa keskenään, niin on sattumaa, saako sossu tietoonsa niin paljon, että rohkenee tai näkee aihetta purkaa hoitosuhteen huonon sijaisvanhemman kanssa. Sen takia lapsen läheisten olisi tärkeää saada olla lapsen kanssa yhteydessä erityisen paljon juuri tuollaisen epäilyn kohdalla. Mutta nimenomaan huonot sijaispaikat yrittävät tietysti pitää kaikki todistajat niin kaukana lapsesta kuin suinkin. Sekin on jo sellainen seikka, jonka pitäisi laittaa hälytyskellot soimaan lapsen läheisten korvissa.
Huostahullut sulkevat silmänsä myös siltä tosiasialta, että huostaanotto ei todellakaan ole lapselle mikään pelastus läheskään aina, yleisemmin taitaa olla kokonaan päinvastoin.
Lastensuojelussa olisi silloin vaan vanhapiikasossuja (eli eivät läpäise vanhemmuustestiä).
Hesarin nettikeskustelusta:
"Olen itse juuri suorittanut sosiaalityöntekijän tutkinnon, valtiotieteiden maisterin tutkinnon,pääaineenani sosiaalityö. Olen aspergeroireisen pojan yksinhuoltajaäiti ja Helsingissä asuessani lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ahdistama ja väärin ymmärretty. Poikani as-oireet kun haluttiin tulkita lastensuojelullisiksi ongelmiksi. Jouduin jopa turvautumaan sosiaaliasiamiehen apuun,kun en sossuja jaksanut tavata. Olen myös joutunut käymään nämä lastenkotikeikat läpi ja kanteluni seisoo yhä edelleen lääninhallituksessa koskien kyseistä intensiivihoitoyksikköä Pitäjänmäellä.
Koulutus ei anna lastensuojelun sosiaalityöntekijöille valmiuksia toimia vanhempia nöyryyttävällä tavalla. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden asenne täytyy lähteä virastoista käsin. Siellä vallitsee ilmeisesti voimaakaasti työkulttuuri, joka pitää aina lasten ongelmien johtuvan vanhemmuudesta. Tai siellä ei osata asennetta muutta päihdevanhemmista ns. normaaleihin vanhempiin, joiden lasten ongelmat johtuvat aivan jostain muusta kuin huonosta vanhemmuudesta. Varmasti paljon johtuu johtavan sosiaalityöngtekijän toimintatavoista. Luulen myös, että alalle hakeutuu itse ongelmaisista kotioloista kärsiviä nuoria aikuisia, jotka haluavat olla ns. lasten pelastajia pahoilta vanhemmilta. Olen itse opinnoissani mm. esseissäni tuonnut tätä ongelmaa esille, varsinkin sitä epäkohtaa, että neuropsykiatrisesti oirehtivia lapsia huostaanotetaan ja sitä että terveydenhuolto ei ota hoitaakseen neurologisesti oirehtien lasten hoitoa. Ohjaavat opettajat, Helsingin yliopistossa ymmärsivät huoleni ja kehotettivat tuomaan sitä julkisesti esille. "
tuli tuossa:
"Luulen myös, että alalle hakeutuu itse ongelmaisista kotioloista kärsiviä nuoria aikuisia, jotka haluavat olla ns. lasten pelastajia pahoilta vanhemmilta."
Luulisin tunnistavinani tyypin, asenne lähentelee enemmän huostahulluutta kuin tervettä arvostelukykyä ja harkintaa lapsille parhaista vaihtoehdoista.
Tuo olikin tärkeä huomio. Palstan vakiohäirikkö yksi hyvä esimerkki luonnevammaisista huostahulluista. Hän on omat vanhempansa luonnehtinut luonnevammaisiksi hulluiksi ja se tauti kun on periytyvää sorttia, ei auta vaikka miten aikaisin yrittäisi pennun pelastaa hirveiltä vanhemmiltaan. Ja entä se yksi, joka ei ole vain huostahullu, vaan myös ilmeisen raivohullu kun käy välillä aina raivoamassa, huutamassa ja kiroilemassa täällä :D
Tai liekö sama henkilö, ei kiinnosta.
Jos minua tarkoitit, niin minulla on terveen paperit. Samaa ei voi sanoa sinusta kirjoitustesi tason perusteella. Käyttäisit edes samaa nimimerkkiä, mutta eipä sinulla ole kanttia. Jokainen voi miettiä miksi. Ja vanhemmistani sen verran, että heidät on ihan lääketiede todennut persoonallisuushäiriöisiksi, jotka pilasivat lapsuuteni.
Ole hyvä ja kerro SV-numerosi kun kerran olet pätevä diagnosoimaan.
täytyisi tutustua uusimpiin tutkimuksiin.... personaallisuuhäiriöisyys on voimakkaasti periytyvä ..ei auta vaikak iglussa asuisi. ja jos vielä molemmat......
häiriöt eli luonnevammat ovat tosiaan perinnöllisiä, niitä ei kasvatuksella aikaan saada, vaan ne periytyvät, eikä niiltä säästy vaikka miten vauvana huostattaisiin. Vai terveen paperit muka, HAH HAH!Luonnevamman toteamiseen tarvitaan pitkä lääkärin seuranta jasiitä sinä et ikinä terveen papereita saisi.VAI MUKA TERVEEN PAPERIT HAH HAH HAH HAAAA, BUAHAHAHAHAHAHAHAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA
Ei autoakaan ajeta papereilla tai ajokortilla. Autoa ajetaan osaamisella ja taidolla.
Eivät "terveet paperit" takaa, että ihminen olisi henkisesti terve tai asennevammainen.
Huh. Olette ihan sekaisin.
Menen nauttimaan ihanasta kevätpäivästä ulos lapsen ja ystävien kanssa. Miksiköhän te ette voi tehdä samoin? Miettikää pienissä päissänne, jos vaan päihteiden käytöltänne kykenette ja on lääkkeet otettu.
:)
Olet nyt taas aika valheellinen.
Nopeasta reagoinnistasi siihen, että sinusta täällä kirjoitettiin voi todeta, että olet tällä palstalla koko ajan paikalla.
ihan seinä HULLU! nimmarilla kirjoittaa eri tavalla mutta niin seinäHULLUJA viestejä tänäkin päivänä ja viime yönä . toiset on kuulema vainoharhaisia mut hän itse on vainonnut tätä palstaa tarkkaan kyttäämällä jo kauan vaik nimmarin otti eka kerta noin vuosi sitte.noin surkeaa RAUKKAA ei oo ees muiss nettihäiriköissä
Voi,voi kun sossu jo huomaisi pian ettet tajua sitä että sinussa nyt olisi mitään vikaa,vaan näet ne viat aina muissa!
Mielenkiintoinen ja paneutunut keskusteluketju.
Asia, sosiaalityöntekijän hankkimat tiedot ja taidot, koetaan selvästi tärkeäksi.
Minä olen kuitenkin sitä mieltä, että sosiaalityön ja sen lastensuojelun korjaamisessa avain ei ole sossun koulutus, vaan se, että kunnissa otetaan käyttöön ihmisiä voimauttavia auttamiskeinoja ja ajattelumalleja. Usein ihmisiä ja perheitä ei tarvitse edes ihmeemmin auttaa, riittää että ihmisiin suhtaudutaan myönteisesti ja kannustavasti.
Mielestäni ongelman ydin on se, että meillä kuntien hallinnolliset koneistot koettavat tehdä kuntalaisista itselleen asiakkaita. Kuntalaisten ei edes haluta pärjäävän omillaan. Kyse on jonkinlaisesta laajemmasta virkakoneiston asenteellisesta vinksahduksesta.
Minä kuulun siihen leiriin, joka ei juurikaan syyttele sossuja. Syytän kyllä kovaan ääneen esimerkiksi siitä, että asiakaspaperit ovat yleensä päin v-ttua ja niissä tiedon käsite on erittäin omalaatuinen eikä usein lainkaan tästä maailmasta. Asiakaspapereita kun on helppo kritisoida, riittää että lukee niitä. Kaikki on mustaa valkoisella ja paperit ovat tärkeitä hallinnon dokumentteja ja juridisesti painavia.
Mielestäni sossut edustavat vain laajempaa ilmiötä. Ilmiö ikään kuin vain kulkee heidän kauttaan. Samanlaista päättömyyttä ja aivottomuutta on muuallakin kunnallishallinnossa. Tätä mieltä olen aina ollut. Se ei silti yhtään vähennä sossujen syyllisyyttä. Jokaisella yksittäisellä virkamiehellä on vastuu omasta työstään.
Hyvä kirjoitus!
"Tätä mieltä olen aina ollut. Se ei silti yhtään vähennä sossujen syyllisyyttä. Jokaisella yksittäisellä virkamiehellä on vastuu omasta työstään. "
Milläs heidät saa vastuuseen kun eivät ole vastuutaan oikein hoitaneet?
Koneisto on mätä kirjoitti: "Minä kuulun siihen leiriin, joka ei juurikaan syyttele sossuja"
Loistavasti ja älykkäästi kirjoitettu päällisin puolin tuo kirjoituksesi. En näe koneistokaan niin mätänä, mutta aina on parannettavaa ja asiakkaan oikeusturva on taattava julkisessa hallinnossa. Kokonaisuutta on tarkasteltava.
En minäkään syytä sossuja. He tekevät arvokasta työtä.
Se, että sosiaalityöntekijöiden ei tarvitse ihmeemmin pelätä joutuvansa vastuuseen virheistään, on osa sitä ilmiötä, että meillä Suomessa on vaikea ylipäätään saada ketään virkamiestä tilille tekosistaan. Koneistossa toimiva virkamies on suojattu. Suojauksia on syntynyt historian aikana monenlaisia.
Helpon perusteen löydän heti hallinto-oikeudesta. Kenen puolella hallinto-oikeudet ovat lähtökohtaisesti? Eivät ainakaan kuntalaisen. Ne ovat virkamiesten päätöksiä siunaavia kumileimasimia, joilla ei ole itsenäistä roolia.
Sosiaalityön ja lastensuojelun kaltaisia syvyyden syövereitä löytyy paljon niin kunnallishallinnosta kuin valtionhallinnosta. Kansalainen on kuulkaa todella pieni ja vähäpätöinen, jos me emme koko ajan pidä JULKISTA METELIÄ vääryyksistä! Vain tämä julkinen puhe pitää yhteiskunnan jotenkin kuosissa.
Vääryyksiä tehdään koko ajan kaikilla hallinnonaloilla. Ettekö muka ole huomanneet omassa elämässänne? Sosiaalityön ja lastensuojelun vääryydet vaan muuttuvat helposti KAUHEUKSIKSI. Ne kun tulevat niin lähelle ihmistä, kotia ja perhettä. Sosiaalityö ja lastensuojelu tunkeutuvat intiimiin sfääriin. Se on myös lastensuojelun tietoisesti käyttämä tehokikka. Lastensuojelu kyllä itse tietää ja tajuaa, millaisia vaikutuksia sen tekemillä päätöksillä on ihmisen elämässä!! Ei siellä siten viattomasti päätöksiä tehdä.
Olen niin suoraviivainen, että julkean pitää koneistoa mätänä, jos kuulen yksittäisen ihmisen kertovan julmasta kohtalostaan. Koneiston rakenteiden pitää olla sellaiset, että ne estävät julmuutta. Se pitää varmistaa monin tavoin.
Esimerkiksi lastensuojelulaki ei ole nyt sellainen. Olen hyvin huolissani.
Meillä ei voi olla yhteiskunnalle muuta tehtävää kuin inhimillisyys. Muuten puuhailustamme yhteiskunnan rakentamiseksi katoaa mielekkyys. Ainakaan minä en sitoudu päättömyyksiin. Lausun ne julki, kun niitä havaitsen.
"lastensuojelun vääryydet vaan muuttuvat helposti KAUHEUKSIKSI. Ne kun tulevat niin lähelle ihmistä, kotia ja perhettä."
Juuri tuosta syystä alalle sopimattomat luonteet on saatava työstä pois, heidän mielivaltansa kun satuttaa lasta tosi pahasti. Tämä on vain yksi lastensuojelun sisällään pitämä tabu, josta ei ole puhuttu.
Mutta esim. kuntien antamasta riittämättömästä rahoituksesta lastensuojeluun, ei tietysti ole aihetta sossuja syyttää, eikä siitä, että huostaanotoilla hoidetaan nykyisin osa lasten peruspalveluistakin. Siis kaikki väärät rakenteet lastensuojelun sisällä ovat sinne ulkoa tulleita ja syötettyjä, siinä mielessä sossu hoitaa vain työtään niillä resursseilla, ohjeilla ja vaatimuksilla, jotka heille on annettu.
minimissään että on koulutus alalle jota voidaan siis verrata lääkärin, diplomi-insinöörin tms. korkeakoulututkinnon suorittaneen ammattitaitoon.
Nyt kun kuka tahansa voi melkein olla sossu tai ainakin tämän sossun huostakirjuri eli perhetyöntekijä
ei ole mitään takeita siitä että perusedellytyksetkään sossuloitten tehtäväkentällä ja viranomaistoimituksissa
olisivat edes sinnepäin,
mitä esimerkiksi lainsäätäjä on lastensuojelun ja sosiaalityön osalta lakeja säätäessään tarkoittanut ja ajatellut (kuvitellut...).
Sosiaali- ja eritoten lastensuojelutyö on vaativaa monimuotoista, inhmillistä työtä
jossa esimerkiksi lain tuntemus viranomaisilla olisi oltava hyvä.
Viranomainen, kun ei voi toimia kuten itse haluaa
(vaikka se näyttää olevan tässä maassa esimerkiksi lastensuojelun osalta maan tapa ....)
laeista, säädöksistä piittaamatta.
Koulutusvaatimus on hyvä nykyisellään, jos sitä vain kuntakentillä noudatettaisiin.
Se ettei noudateta ja puhutaan lapsen edusta samaan aikaan
kuulostaa enemmän kuin kornilta
viranomaisten suustakin lausuttuna.
ja sen voi tehdä monella tavalla. Ei ole pakko olla aina epäystävällinen ja alistava.
voi verrata lääkärin tai dipp-inssin tutkintoihin. Edellä mainitut kun valmistavat täsmäkoulutuksella oman erikoisalansa osaamiseen, mutta ei sossun tutkinto niin tee, ei sitä voi mitenkään verrata edellisiin.
Sen takia alalle tulevien luonne on melkein ratkaisevin tekijä, joka määrittää työhön sopivuuden, ei niinkään pelkkä yksittäinen tutkinto, ei ainakaan nykymuodossaan.
Otetaanpa esimerkki vaikka tapauksesta, kun vanhemmat olivat eronneet, heillä oli toimiva yhteishuoltajuus, lapset olivat olleet molempien luona. Mutta kun äiti sairastui äkillisesti, sossu teki pakkohuostaanoton, vaikka heidän velvollisuutensa olisi ollut ottaa yhteyttä isään ennen lasten sijoittamista ja neuvotella tilanteesta. Vaikka lapsia oli useita, isällä oli kaikki valmiudet silti selvitä heidän kanssaan, koska hänellä on runsaasti sukulaisia ympärillä auttamassa lastenhoidossa.
Nyt lapset on ripoteltu pitkin Suomea eri sijoituspaikkoihin, perheen vauva on sijoitettu ruotsinkieliseen perheeseen, joten erottaminen oli päätetty etenkin hänen kohdallaan tehdä perusteellisesti. Tällainen on laitonta, eikä missään tapauksessa lasten edun mukaista! Ei todella ammattitaitoinen, vastuuntuntoinen, rehellinen ja lapsia kohtaan empatiakykyinen ihminen tekisi tuollaisia huostapäätöksiä.
Lehdissäkin kerrottiin kun asia oli kahden lapsen osalta HO:ssa, oikeus määräsi lapset heti kotiutettaviksi, mutta sossu ei siihen suostunut, vaan valitti KHO:oon. Pienimmille, lastenkodissa oleville lapsille sossu on alusta asti selittänyt, että he eivät pääse koskaan kotiin. Tuo on rikollista lapsia kohtaan! Mitä muuta se on kuin huostahulluutta tai jotain sairasta pätemisen tarvetta ja vallanhalua sossun taholta.
Yksittäisen sosiaalityöntekijän luonnetta paljon tärkeämpi tekijä on Järjestelmä. Eli miten itse systeemi on rakennettu, mitä sen halutaan palvelevan.
Luonteeltaan kelvottomatkin joutuvat puristuksiin rakenteissa, jos rakenteista on huolehdittu. Rakenteet ennen kaikkea! Eräs rakenteista on vaikkapa lainsäädäntö. Se onkin keskeisin aiheuttaja kaikissa yhteiskunnallisissa ongelmissa, eivät yksittäiset virkamiehet.
Olen silti aina valmis nostamaan esiin yksittäisen sosiaalityöntekijän. En koskaan arkaile siinä. Mutta samalla tajuan, että sosiaalityöntekijän asemassa, kritiikkini kohteena voisi aivan yhtä hyvin olla myös vaikkapa kaupungin rakennusmestari tai seurakunnan diakoni. Virkamiehiä mielestäni kuuluu arvostella, sillä he esiintyvät virkaroolissa, joka on raskas rakenne sekin. Kun arvostelen virkamiestä, en perkaa hänen psyykeään. Se ei minua kiinnosta. Tarkastelen virkamiehen toimintaa julkisessa roolissaan.
on hyvä esimerkki siitä, miten lainsäädäntö vaikuttaa. Kaikki tämä oli ennakoitavissa mutta silti laki meni läpi melkein kritiikittä. ja laeilla on suuri tuki kansan "syvissä riveissä", koska luotetaan niin sokeasti poliittikoihin virkamiehiin yms. Veikkanpa, että suurin osa pitää normaalina sitä, että sossut voi tallustella kotiin milloin tai että yksikin naapurin "ilmianto" oikeuttaa juoksuttamaan palavereissa yms. aivan kuin kodilla ja sen yksityisyydellä ei olisi mitään arvoa. Suomalaiset varmaan ottaisivat ilomielion Brittaniassa jo totetutetun käytännön; 40 000 perheelle on asennettu kamerat kotiin, jotta sossu voi valvoa perheiden tekemisiä. Eli enemmistö joutuu menemään vähemmistön ehdoilla (eli todellisten lastensuojeluperheiden tilanteen takia muutellaan lakeja)
Minä en jaksa vannoa koulutuksen nimiin sosiaalityöntekijöiden työn onnistumisessakaan. Mielestäni työn laatu ei yleensä edes johdu koulutuksesta, vaan monet muut tekijät ovat paljon tärkeämpiä. Koulutuksella on vain rajallinen pieni merkityksensä.
Koulutustakin tärkeämpää on vaatia ihan perusinhimillisyyttä sosiaalityöhön ja peräti kaikkialle hallintoon. En halua nyt tehdä kehittämistyöstä ja vaatimuksistamme mitään emotionaalista mössöä, mutta tuota inhimillisyyttähän me olemme koko ajan vaatimassa tällä tavalla, että puhumme rohkeasti ongelmista, mitä havaitsemme!!!
Sossun koulutusta tärkeämpää on se, että asiakkaat ja laajemmin kuntalaiset puhuvat.
Minä olen vakuuttunut, että sosiaalityöntekijän työssä moni pärjäisi täysin ilman koulutusta!! Kyse kun on yleensä sossun kyvystä tehdä havaintoja ja tunnistaa ongelmien rakenteellisuus. En silti halua väheksyä koulutuksessa saatuja tietoja.
Koulutus saattaa yksittäisistä tekijöistä suurimpia, joka johtaa yhteiskunnan kehitystä väärään suuntaan. Tarkoitan sitä, että koulutus, oppiarvo, on aina hyvä veruke hyvin koulutetulle ääliölle. Omaa osaamista ei tarvitse todistaa, koska on hyvin koulutettu. Vaikka itse työssä onnistumisen tajuttaisiinkin olevan kokonaan toinen juttu. Koulutus ja myöhemmin tehtävä työ ovat aina hyvin erilaisia asioita.
Edelliselle kirjoittajalle. Kirjoitit "Minä olen vakuuttunut, että sosiaalityöntekijän työssä moni pärjäisi täysin ilman koulutusta!"
Tuo kommenttisi todistaa sen, että sinulla ei ole minkäänlaista todellista kuvaa sosiaalityöntekijän vaativasta työkentästä ja työskentelymuodoista.
Surullista ja säälittävää, että uskot omiin luuloihisi. Tekisit yhdenkin päiväsn lastensuojelun sosiaalityöntekijän työtä, niin et puhuisi noin.
Tietämättömyys on tyhmyyttä. Tyhmä, ylimielinen tietämättömyys on idiotismia.
Lastensuojelusosiaalityöntekijät, ainakin Jyväskylässä ovat suurelta osin epäystävällisiä ja sellaisia, että tietävät kaikki asiat jo valmiiksi asiakkaan puolesta. Heitä ei itseasiassa kiinnosta lainkaan, mitä asiakkaat ajattelvat asioista.
Sitten he pitävät palavereitaan, kirjoittavat täynnä virheellisyyksiä ja asiakkaiden elämää vaikeuttavia valheitä täynnänsä olevia muistioita tai päätöksiä (kylläkin yleensä usean pyynnön jälkeen noin 6 kk palaverin jälkeen). Kuka vaan yltää tuollaiseen toimintaan, siihen ei todellakaan tarvita koulutusta.
Eli ei empatiaa, virehitä täynnä olevat asiakirjat, joita ei yleensä asiakkaille anneta, kaveeraaminen toisten sossujen, sijaisvanhempien, tuomareiden (Jyväskylässä se tietty M.L.), poliisien, lääkäreiden, psykologien yms. kanssa, elleivät sitten kärsi grandioosaharhasta ja ala tekemään diagnooseja, ja antamaan tuomioita ihan itsenäisesti. Tällaisia grandioosia ovat useat sossut sekä sijaisvanhemmat. Varsinkin eräs jyväskyläläinen sijaisvanhempi.
Yllä kuvatun kaltaiseen työhön ei todellakaan tarvitse koulutusta. Esimerkiksi lähihoitajat ovat ylpeitä ammateistaan, eivätkä suostu kohtelemaan asiakkaita, kuten sossut ja sijaisvanhemmat.
jossakin kunnassa ollut palomies sossujohtajana.
Google haku > sosiaalialan koulutus < Hakutulos 94.200 "osumaa".
Pomin haktulosksesta Talentia koulutsohjelman, sekä tietoa ammatista.
Jäljelle jäi vielä lisää. mm. Diakonia alan opetusohjelmat ym. ym. Ei muutakuin Googlettamaan.
http://www.talentia.fi/index.php?&id=464
*******************
riittävän, ainakin idiotismia. Suurin osa huostahulluista, jotka näyttävät neuroottisesti seuraavan tätä palstaa, ei tunnu ymmärtävän mitään koko prosessista, miten lastensuojelun asiakkuus lain mukaan pitäisi hoitaa ja miten sitä käytännössä hoidetaan. Yhteensä järkevään kysymykseen ei osata vastata mitään, mutta tuollaisilla yllä olevilla katkerilla raivonpurkauksilla mainostetaan omaa moukkamaisuutta, typeryyttä ja tyhmyyttä. Niin itsestään selvistä asioista kuin esim. ihmissuhdetaidoista ei tunnu olevaan alkeellisintakaan käsitystä.
Katsos kultaseni, kun tänne voi kirjoittaa parillakin ylemmällä korkeakoulututkinnolla asiallisesti ja sivistyneesti ilman, että joka käänteessä mitätöi ja mollaa toisia kirjoittajia.
NImimerkki "Metsä vastaa, kuten sinne huudetaan"
"Yhteiskuntatieteilijä", puhut koulutuksen tarpeellisuudesta, siitä kuinka välttämätöntä on, että sosiaalityöntekijät ovat "hyvin" koulutettuja, koska "työ on niin vaativaa".
Pah!
Toimeentulotukea voisivat ryhtyä myöntämään laskutaitoiset, tai se pitäisi oikeastaan rakentaa kansalainpalkka-tyylisen mallin sisään, jotta pääsisimme eroon sosiaaliportaasta kokonaan.
Jos kerran sosiaalityöntekijät hyötyvät vaikeassa työssään koulutuksestaan, niin millä tavoin KOULUTUS NÄKYY ESIM. lastensuojelun AVOHUOLLON TUKITOIMIEN kehittelyssä ja tarjoamisessa? Väitän, etteipä mitenkään. Eivätpä ole sossut mitään oppineet vuosia kestäneiden yliopisto-opintojensa aikana.
Ja mitä muuta, isompia uusia sosiaalisia järjestelmiä sossut ovat kehitelleet, ehdottaneet ja peräti rakentaneet? Kaikenlainen yhteiskunnallinen insinöörityö puuttuu täysin ja me kansalalaiset kärsimme.
Sossu tyytyyä vain seuraamaan lainkirjainta, toimii robottimaisesti kuin poliisi, jonka elämässä ei myöskään todellisuudessa ole vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Sossua koskeva laki on vain löyhempi kuin poliiseilla, niinpä sossun ei tarvitse sitä niin kauhean tarkasti edes tuntea.
Sekin on otettu sossun työn luonteessa huomioon, eli sossu ei kuitenkaan koskaan opi hirmu hyvin työn laillisuusvaatimuksia, joten tehdään heille löysempi lainsäädäntö.
kuntatieteilijä :D Siinä se sinun oma idiotismisi tulikin tiivistettynä pähkinänkuoressa sanottua.
Ota järki käteen ja mieti itse, mikä niissä "työskentelymuodoissa" on niin mahdottoman lennokasta tiedettä, että siihen muka vaaditaan korkeakoulututkinto. Ei yhtään mikään.
Ennen vanhaan naapurin naiset hoitivat saman auttamistyön vanhalla kansakoulupohjalla, ja varmasti tuhat kertaa paremmin kuin tuollainen hurahtanut piipero, joka on hukannut ainakin tavallisen maalaisjärjen, jos sitä sinulla on ikinä ollutkaan.
Minun on pakko vetää vähän takaisin sanojani, joita olen tässä ketjussa sanonut. Olen väittänyt, ettei sosiaalityöntekijän koulutuksella ole periaatteessa juurikaan väliä. Mutta nyt oikaisen tuota väitettäni. Sillä tosiaan saattaa olla jokin merkitys, sillä törmäsin tietoon, että nimenomaan lastensuojelussa on epäpäteviä, kouluttamattomia sossuja. Tämä on merkittävä tieto.
Puolet lastensuojelun sosiaalityöntekijöistä olisi epäpäteviä? Sehän on hirveä määrä.
Kertoo siitä, että jostain syystä nimenomaan lastensuojeluun aktiivisesti ja tietoisesti TYÖNNETÄÄN EPÄPÄTEVÄT SOSSUT!!! Ja mistä se kertoo? - Siitä, että lastensuojelu katsotaan ÄITIEN väliseksi kinasteluksi, naisten puuhailuksi!!! Se on mielestäni suorastaan törkeää yhteiskunnan sukupuolirakenteiden kannalta.
Ja lapsi uhrataan tällaiselle äitimössölle.
Meillä on Suomessa erilaisia 'äitiuskon lahkolaisuuksia, jotka muistuttavat kyllä paljon toisiaan.
Onko lastensuojelu Suomessa päästetty tällaiseksi järjettömyydeksi ja mielivallaksi, koska sen katsotaan olevan vain NAISTEN VÄLISTÄ RIITELYÄ?!?! Kun lapsi otetaan huostaan, se otetaan äidiltä ja sen vie toinen äiti, sosiaalityöntekijä, joka kiikuttaa sen kolmannelle äidille, sijaisäidille. Näin ketju menee.
Yhteiskunnan ei tarvitse huolehtia ja panostaa lastensuojeluun, kyllähän akat sen keskenään hoitavat. Riittää, että sinne työnnetään julmettu määrä veroeuroja. Muuten alaan ei tarvitse kiinnittää huomiota, onhan touhu naisten touhuna kuitenkin niin vähäpätöistä. Myös lapsen arvo on Suomessa siksi näin huono, koska lastakin tarkastellaan aina äidin, naisen, kautta. Lapsi kuuluu naisten toiminta-alueeseen. Siksi lasta sorretaan ja poljetaan yhteiskunnan rakenteissa.
Lastensuojelu on siten ikään kuin suosiolla ulkoistettu muusta hallinnosta naisten väliseksi mutapainiksi. Minä vainuan jotain tällaista.
Mutta näinhän on moni muukin asia Suomessa. Kuten vaikkapa vanhustenhuolto. Aivan samoin se on vain naisten puuhailua", joka ei miehille kuulu.
Sukupuolirakenteet tuntuvat YHÄ suomalaisessa hallinnossa vahvasti.
Yhteiskunnan mielestä lastensuojelussa työskentelevän sosiaalityöntekijän tärkein "koulutus" on siis se, että hänellä on biologiset valmiudet äitiyteen. Sosiaalityöntekijä voi itse synnyttää lapsen.
Tämä on sitä äitiuskoa, joka on nimenomaan lapsille kaikkein vahingollisinta. Lasten oikeuksia poljetaan äitiuskon ja -myytin avulla myös muualla kuin kuntien lastensuojelussa. Esimerkiksi erovanhemmuudessa on vuosikymmenten ajan saatu ajatusmallin avulla pahaa jälkeä lasten elämässä.
Miehet. Herätkää vihdoinkin. Äitimyytti ei toimi teidän eduksenne, kuten olette tähän saakka luulleet, vaan teidän etujanne vastaan.
http://www.ess.fi/?article=231305
Vain yhdellä kymmenestä lastensuojelun sosiaalityöntekijällä on Lahdessa lain edellyttämä kelpoisuus tehtäväänsä.
Kuntapäättäjien olisi syytä etsiä ratkaisuja nopeasti, sillä varsinkin lastensuojelun tilanne on kriittinen, arvioi Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestön puheenjohtaja Tero Ristimäki Radio Voiman haastattelussa.
Ristimäki kehottaa vakavasti Lahtea keskustelemaan yliopiston ja TE-keskuksen kanssa mahdollisuudesta saada kaupunkiin sosiaalityön maisteriohjelma. Sosiaalialan korkeakoulutuksen puuttuminen alueelta on Ristimäen mukaan yksi kolmesta pääsyystä Lahden surkeaan tilanteeseen.
Lahtelaisten lastensuojelun työntekijöiden palkat ovat myös selvästi jäljessä muiden paikkakuntien palkoista jopa Päijät-Hämeessä. Kolmas syy pätevien hakijoiden puutteeseen löytyy Ristimäen mukaan kovista työoloista. Lahden seudulla lastensuojelun asiakasmäärä on viime vuosina noussut hurjasti, eivätkä kaupungin tarjoamat henkilöstöresurssit ole enää riittäviä.
Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestön puheenjohtaja Tero Ristimäki neuvotteli tilanteesta maanantaina Lahden sosiaaliviraston johdon kanssa.
Voi tuntua, että menee harhateille tässä asiallisessa prosenttilaskennassa tämä, mutta silti: monellako prosentilla lapsikaappaustyötä tekevistä sosiaalityöntekijöistä/sijareista on omia biologisia lapsia.
Kun kyseessä on naisten välinen mutapaini ja äitiyskilvoittelu tyylissä "äideistä parhain mä oon", olisi tällä asialla merkitystä tämän kuvottavan naistyöalan ymmärtämisessä.
Eikö sossu ja sijari laula palavereissa duettona biologista äitiä vastaan tuota imelää äitienpäivälaulua, jonka laulajalapsiparkakin on äänen ja laulun sanoituksen perusteella naisten toimesta salvettu.
media
- puntaroitavana äityis molempien näkökulmasta .........
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8831053/42582210
HYVÄ äitiys....
" Lastensuojelun perhetyö ja media hyvän äitiyden määrittelijöinä"
Naistenlehtien äitiys on vallan toista ja toisenlaista kuin
lastensuojelutyön määrittelemä HYVÄ äitiys!
varmasti noista vaihtoehtoista parhaiten esillä naistenlehdissä. Ne kun haluavat säilyttää lukijakuntansa, niin eivät he voi esittää järjettömiä ja ristiriitaisia vaatimuksia ihmisille. Sen takia lehdet tarjoavat normaalia, tavallista vanhemmuutta, jonka jokainen vanhempi tajuaa ja ymmärtää kyllä pitkälle luonnostaankin. Joku nuori, vanhemmuudestaan epävarma voi sitten lehdistä lukemalla saada tukea omalle ajattelulleen, että "just, noin minäkin olen sen aina ajatellut ja tehnyt".
Mikä se lastensuojelun malli sitten on? Ei minusta sitä ole virallisesti olemassakaan, vaan joka sossu määrittää sen miten milloinkin, ei edes tilannekohtaisesti, vaan oman mielialansa mukaan lähinnä. Siitä ääriesimerkkinä huostahulluuden mukanaan tuomat järjettömät ja ylisuuret vaatimukset, nimenomaan vaatimukset, joilla ei loppua näytä olevankaan. Koko huostahulluus muutenkin ja lisäksi vääristyneine vaatimuksineen tekee tuhoa enemmän kuin, että suojelisi ja auttaisi ketään, ja lapsia kaikkein vähiten.
Huostahulluus tuhoaa äitiyden ja vanhemmuuden yleensäkin. Vaikka tästä päivästä alkaen lastensuojelu saataisiin takaisin oikealle tolalleen, niin vanhempien mieliin on kylvetty sellainen tuhon siemen, jonka pois kitkemistä saa odottaa vielä monia vuosikymmeniä. Jos joku huostahullu ei tätä ymmärrä, niin ajattelepa, millaista tuhoa saadaan aikaan ylisuurilla vaatimuksilla lasta kohtaan. Samalla tavalla tuhotaan lapsi-vanhempi -suhdetta järjettömillä vaatimuksilla, koska eivät ne ole enää normaaleja kasvatusmalleja, mitä huostahullut pahimmillaan lietsovat. Niissä on kyse lähinnä epävarman ja hukkaan joutuneen vanhemman sekoiluista ja luonnottomasta rajojen etsinnästä, ei normaali vanhemmuudesta enää ollenkaan.
nämä "kiiltokuva" - sossut ja sijaishuollon työntekijät saavat sanella perheihanteen, ja tehdä työtään sen mukaisesti, tulee olemaan suuri joukko kärsiviä perheitä ja lapsia. Sijaishuollossa työskentelee tyyppejä: "Hauki on kala, hauki on kala". Sijaisperhe on hyvä, oma perhe on paha!
Tyypit vaihtoon.
on otettava jällen kerran yhteys. On otettava uudelleen ja uudelleen tämä huostahulluus esille. Laitettava faktatieto pöydälle ihmisten henkilökohtaisia ja perheitä koskevia kärsimysnäytelmiä tuotava esille ja näytettävä myös se miten päteviä !!!!! ovatkaan maamme lastensuojelussa työskentelevät henkilöt jo koulutukseltaan, puhumattakaan siis ammattitaidosta. Kerättävä mahdollisimman monipuolisesti ja pidemmältä ajalta sitä tilastotietoa mitä on olemassa (siis todella vähän) ja koottava eri tahojen kannanotot asioihin ja tähän tilanteeseen mitä esimerkiksi Lastensuojelun keskusliitosssa tai Mannerheimin lastensuojeluliitosssa ollaan mieltä.
Jokaisen joka vain jaksaa omilta painajaisiltaan ja elämältään on oltava aktiivinen.
Muutoin tämä huostahulluus ja perheiden ahdistelu, rikkominen, perheen halveksunta viranomaisten toiemsta, lasten ja nuorten heittelyt ja riistäminen kodeistaan ja sijoiltaan, jne jne jne jne
ei tässä maassa lopu.
Mielenkiinnolla vuoden 2009 kodin ulkopuolisia sijoituslukuja sekä YK:n Lapsen Oikeuksien komitean "moitelistaa" odotellessa;
on tehtävä jotain on toimittava ja on otettava kantaa vietävä asiaa eteenpäin
on tultava kuulluksi, nähdyksi
ja ennenkaikkea
on saatava lasten ja nuorten ääni ja tilanne esille lastensuojelun kynsissä ja hampaissa.
kiiltokuva ei ole normaalista elämästä, se on ihan oikeasti vain pikkutyttöjen kiiltokuvavihkosta, satumaailmasta.
Kerran asiakas valitti terapeutilleen, että vaikka hänen lapsuudessaan ei vikaa ollut, mutta ei hän toisaalta mitään sellaista nostalgiaa tunne lapsuuden muistoissaan kuin monesti kuulee ihmisten kertovan, että mistähän se mahtaa johtua. Viisas terapeutti osasi evästäa oikein sanomalla, että kun ei niitä nostalgisia muistoja oikeasti ole olemassakaan, ne ovat vain vuosien värittämiä ihannekuvia, jollaiseksi useimmat haluavat omaa lapsuuttaan muistella ja kuvata.
Väärin toimiva sossu ja sijaishuolto ovat ottaneet johtotähdikseen jotain sellaisia ihanteita, joita ei ole olemassakaan, siksi tuo kiiltokuva oli niin oikeaan osunut sana edellisellä. Kun toinen on ihan tavallinen, normaali vanhempi, niin sitten vetäistään kehiin niin älyttömiä vaatimuksia, että niillä ei lopulta ole enää mitään tekemistä hyvän vanhemmuuden kanssa.
Sosiaalityöntekijät teettävät työnsä lastensuojelun sijaishuollolla. Avohuollon tukitoimia ei tarjota eikä ideoita, niin halpoja ja monimuotoisia kuin ne ovatkin. Lapset huostaanotetaan ja työnnetään lastenkotibisneksen myllyyn.
Sosiaalityön ja lastensuojelun mahalaskusta kertoo se, että lasten sijoittaminen kodin ulkopuolelle maksaa suomalaisille vuodessa pelkkinä hoitokuluina 600 miljoonaa euroa. Aivan kuin mitään sosiaalityötä ei olisi olemassakaan ennen tuota sijaishuoltoa!
Näköjään edes rahan säästäminen ei innosta sosiaalityöntekijöitä kehittämään omia työtapojaan ja asenteitaan. Säästöt olisivat välittämästi satoja miljoonia euroja!!! Saataisiin sillä rahalla samalla vanhusten huoltokin kuntoon. Mutta eipä näytä asiat virkakoneistoa kiinnostavan... Lisää rahaa vaan vingutaan hallinnonaloille.
Huonoa työtä.
Ihmettelen, mitä sosiaalityöntekijöille yliopistossa opetetaan.
Googla haku > perhekäsitys opettajakoulutuksessa sateenkaariperheet
muodollinen koulutusvaatimus olla mikä tahansa, mutta se ei pelkästään takaa alalle sopivuutta ja hyvää ammattitaitoa. Näin on nykyisessä sossunkin koulutuksessa. Naurettavaa väittää, että yhteiskunta- tai valtiotieteellisen tutkinnon suorittanut on ilman muuta IHAILTAVA tai PÄTEVÄ työssään. Se on vasta muodollinen pätevyys, ei yhtään enempää.
Siksi olisi tärkeää kiinnittää huomiota kaikissa niissä ammatteissa, joissa työ on läheistä ihmistä ymmärtämis- ja auttamistyötä, että hyvään ammattitaitoon tarvitaan myös tiettyjä luonteenominaisuuksia. Ylimielinen ja empatiakyvytön ei ole koskaan pätevä, hyvä ja ihailtava missään sosiaalisessa auttamisammatissa, tästä tosiasiasta ei päästä yli eikä ympäri. Hyvät rakenteet tietysti pusertaisivat alalta pois huonot työntekijät, mutta koska niitä ei ole, olisi helpompi taata jotain oikeusturvaa lapsille sillä, että työhön pääsyssä katsottaisiin alalle sopivuusvaatimuksia, eikä vain muodollista pätevyyttä.