Olen noin 20-vuotias tyttö ja sain juuri tietää raskaustestillä, että olen raskaana. Ehkäisy on ollut käytössä säännöllisesti (e-pillerit) ja tämä tuli täytenä yllätyksenä. Kuukautiset olivat myöhässä noin 1,5 vk ja sellaista kuukautiskipumaista alavatsakipua sekä parina päivänä lievää pahoinvointia.
Olen ollut yli puoli vuotta parisuhteessa itseäni vanhemman miehen, joka on ns. lastentekoiässä. Meillä on mielestäni hyvä parisuhde. Ja sellainen sielunkumppanuus, jota harvoin löytää. Tiedän, että olen nuori, mutta uskon, että tämä on se oikea mies. Olemme keskustelleet yhdessä jo lastenhankinnasta, koska hänellä on ystäväpariskuntia, joilla on jo lapsia, ja aihe on ehkä enemmän ajankohtainen hänelle, koska hän haluaisi piakkoin sitoutua ja saada lapsia parin vuoden päästä. Itsekin haluaisin lapsia nuorena, mutta ehkä vasta kolmen tai viiden vuoden päästä. Olemme keskustelleet tästä, ja hän on tuntunut hyväksyvän kantani. Hänellä on myös joitakin kunnianhimoisia suunnitelmia lähitulevaisuudelle, ja siksi lastensaanti ei ole niin ajankohtaista.
Olen vasta aloittanut haastavassa koulussa, ja opiskelen ammattiin, joka on intohimoni. Haluaisin valmistua koulustani, jota on vielä pari vuotta jäljelle. En ole valmis äidiksi vielä ja haluaisin abortin. Olen hoitanut lapsia, ja tiedän lastensaannin realiteetin. Haluaisin olla sitoutunut lapsiini ja kasvattaa heidät rakkaudella. En usko, että pystyisin vielä sitoutumaan lapseen, minulla on myös joitakin kunnianhimoja, kuten vaihto-oppilaaksi lähteminen ja etsin vielä itseäni, itsenäistyn ym. Olen lisäksi taipuvainen masennukseen, ja uskon, että lasten saaminen nyt horjuttaisi mielenterveyttäni, jota olen yrittänyt hoitaa. Yritän perustella syitä, miksi kallistun aborttiin, mutta helppoa se ei ole. Mietin, onko abortissa mahdollisia riskejä, ettei tulisikaan enää raskaaksi, tai se olisi vaikeampaa? Varmasti on, mutta pieniä.
Lisäksi mietin, miten kertoa poikaystävälleni, ja kerronko ollenkaan? Hän on nyt ulkomailla monta kuukautta töissä, ja emme tule tapaamaan sinä aikana. Hän on herkkä ihminen (kuten minäkin) ja mietin, miten se tulee vaikuttamaan häneen. Ei sinänsä, että voisin suojella häntä. Tiedän myös, että se on hyvän moraalin mukaista kertoa tälläisestä asiasta, mutta en halua vaarantaa myöskään parisuhdettamme, tai sitä, että hän haluaisikin pitää lapsen, minä en. Koen, että päätös on kuitenkin yksin minun, ei se ole tästä kiinni, meillä on vielä aikaa hankkia lapsia ja kypsytellä ideaa lapsesta. En haluaisi, että hän joutuisi luopumaan hienosta mahdollisuudesta uudessa maassa, tämän vuoksi, tai että se vaikuttaisi häneen. Asumme myös eri paikkakunnilla, ja meillä on omat elämät niillä, vaikka yhteenmuutosta on puhuttukin. Tuntuu melkein, että olen valmis kantamaan taakan yksin. En tiedä, kuinka helppoa se tulisi olemaan. Joutuisin viesteissäni valehtelemaan, että kaikki on hyvin, ja en voisi enää abortin tehtyäni kertoa siitä. Se olisi kymmenenkertaisesti hirveämpään. En tiedä olisinko valmis kantamaan tätä sisälläni koko loppuelämäni ja joidenkin harvojen ihmisten tietäessä.
Mietin myös, että onko olemassa jonkinlaisia tukiryhmiä abortin tehneille naisille?'
Minun piti vain suoltaa tämä ulos itsestäni, vaikka paras kaverini ja äitini jo tietävätkin. Kaipaisin myös neuvoja. Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Mitä teen, ja miten kerron?
Olen ollut yli puoli vuotta parisuhteessa itseäni vanhemman miehen, joka on ns. lastentekoiässä. Meillä on mielestäni hyvä parisuhde. Ja sellainen sielunkumppanuus, jota harvoin löytää. Tiedän, että olen nuori, mutta uskon, että tämä on se oikea mies. Olemme keskustelleet yhdessä jo lastenhankinnasta, koska hänellä on ystäväpariskuntia, joilla on jo lapsia, ja aihe on ehkä enemmän ajankohtainen hänelle, koska hän haluaisi piakkoin sitoutua ja saada lapsia parin vuoden päästä. Itsekin haluaisin lapsia nuorena, mutta ehkä vasta kolmen tai viiden vuoden päästä. Olemme keskustelleet tästä, ja hän on tuntunut hyväksyvän kantani. Hänellä on myös joitakin kunnianhimoisia suunnitelmia lähitulevaisuudelle, ja siksi lastensaanti ei ole niin ajankohtaista.
Olen vasta aloittanut haastavassa koulussa, ja opiskelen ammattiin, joka on intohimoni. Haluaisin valmistua koulustani, jota on vielä pari vuotta jäljelle. En ole valmis äidiksi vielä ja haluaisin abortin. Olen hoitanut lapsia, ja tiedän lastensaannin realiteetin. Haluaisin olla sitoutunut lapsiini ja kasvattaa heidät rakkaudella. En usko, että pystyisin vielä sitoutumaan lapseen, minulla on myös joitakin kunnianhimoja, kuten vaihto-oppilaaksi lähteminen ja etsin vielä itseäni, itsenäistyn ym. Olen lisäksi taipuvainen masennukseen, ja uskon, että lasten saaminen nyt horjuttaisi mielenterveyttäni, jota olen yrittänyt hoitaa. Yritän perustella syitä, miksi kallistun aborttiin, mutta helppoa se ei ole. Mietin, onko abortissa mahdollisia riskejä, ettei tulisikaan enää raskaaksi, tai se olisi vaikeampaa? Varmasti on, mutta pieniä.
Lisäksi mietin, miten kertoa poikaystävälleni, ja kerronko ollenkaan? Hän on nyt ulkomailla monta kuukautta töissä, ja emme tule tapaamaan sinä aikana. Hän on herkkä ihminen (kuten minäkin) ja mietin, miten se tulee vaikuttamaan häneen. Ei sinänsä, että voisin suojella häntä. Tiedän myös, että se on hyvän moraalin mukaista kertoa tälläisestä asiasta, mutta en halua vaarantaa myöskään parisuhdettamme, tai sitä, että hän haluaisikin pitää lapsen, minä en. Koen, että päätös on kuitenkin yksin minun, ei se ole tästä kiinni, meillä on vielä aikaa hankkia lapsia ja kypsytellä ideaa lapsesta. En haluaisi, että hän joutuisi luopumaan hienosta mahdollisuudesta uudessa maassa, tämän vuoksi, tai että se vaikuttaisi häneen. Asumme myös eri paikkakunnilla, ja meillä on omat elämät niillä, vaikka yhteenmuutosta on puhuttukin. Tuntuu melkein, että olen valmis kantamaan taakan yksin. En tiedä, kuinka helppoa se tulisi olemaan. Joutuisin viesteissäni valehtelemaan, että kaikki on hyvin, ja en voisi enää abortin tehtyäni kertoa siitä. Se olisi kymmenenkertaisesti hirveämpään. En tiedä olisinko valmis kantamaan tätä sisälläni koko loppuelämäni ja joidenkin harvojen ihmisten tietäessä.
Mietin myös, että onko olemassa jonkinlaisia tukiryhmiä abortin tehneille naisille?'
Minun piti vain suoltaa tämä ulos itsestäni, vaikka paras kaverini ja äitini jo tietävätkin. Kaipaisin myös neuvoja. Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Mitä teen, ja miten kerron?
Vastaukset 9
Vanhimmat
20 vuotias _ nainen_. Ja totta kai kerrot miesystävällesi, odottamasi lapsi on teidän kummankin.
olet valmis asettamaan lapsesi koko elämän edelle, ja vain siksi että hän on tulossa mielestäsi hieman 'väärään' aikaan? Et tosiaan tiedä vaikka tämä olisi ainoa tilaisuus saada lapsi, ja kenties et enää sitten saakaan lasta kun haluaisit. Ei aborttikomplikaatiot ole suinkaan ainoa syy lapsettomuuteen, usein syy ei edes selviä. Jos saisitkin myöhemmin lapsen, se ei olisi kuitenkaan tämä lapsi, joka voi elää vain nyt.
Tulin raskaaksi 18-vuotiaana ja olisin katunut aina tuntien elämänlaadun latistavaa syyllisyyttä loppuikäni jos olisin painostuksen alla mennyt aborttiin. Muita asioita olen tehnyt myöhemmin, kuten opiskellut kaksikin tutkintoa. Ei se mikään ongelma ole, jos vain viitsii järjestellä asoita ja elämää lapsen huomioiden.
Mielestäni sinulla ei ole mitään syytä aborttiin. Miksi edes mietit moisia kun tiedät itsekin minkälaisia henkisiä oneglmia siitä seuraa? Ota vastaan suuri lahja jonka elämä tarjoaa nyt!
Jos aiot ryhtyä äidiksi, sinun tulee tehdä jatkossa monia varmoja ratkaisuja elämässäsi tulevan lapsesi suhteen ja parhaaksi. Et kuulosta kovinkaan varmalta ihmiseltä, kun täällä kyselet vierailta ihmisiltä neuvoa sille, mitä aiot tehdä. Lapsi on sen verran iso asia, että siitä sinun pitää puhua elämänkumppanisi kanssa, eikä suinkaan meidän.
Tee elämästä lapsen kanssa plus- ja miinuslista sekä elämästä ilman lasta plus- ja miinuslista. Siitä se pikkuhiljaa alkaa itsellesi selviämään mitä haluat. Ja sitten sama miehesi kanssa yhdessä.
Jos miehesi toivoo lasta, eikä se sinullekaan ole katastrofi en ymmärrä, mikä kertomisessa on niin vaikeaa, samoin abortistakin kannattaisi puhua etukäteen, eikä vasta jälkikäteen. Sinä loppujen lopuksi itse päätät, teetkö abortin. Käypä hoito-nettisivuilta löytyy varmaan linkkejä tai jotain tietoa mahdollisista riskeistä liittyen abortin jälkeiseen hedelmällisyyteen.
Toivottavasti asiasi selviävät :)
Ymmärsinkö oikein, että olet 20-vuotias nainen, joka odottaa lasta sille oikealle miehelle?
Miten sä voit tuhota teidän rakkauden hedelmän? Jos se mies on oikeasti niin lapsi rakas ja hän kuulee myöhemmin, että abortoit hänen lapsensa niin se jättää sut ja syystäkin!
Ammattin voi todellakin saada myös lapsen kanssa! Ongelmaa ei ole ennen kuin siitä tekee ongelman.
Kerro miehellesi että olet raskaana.
Tuollaisen asian salaaminen kun on typerintä ja tuhoisinta mitä voi tehdä jos kerran ajattelee elävänsä elämänsä miehen kanssa.
Sano siis että olet raskaana ja kerro kuinka hämilläsi olet tilanteesta ja et tiedä mitä pitäisi tehdä asian kanssa.
Siitä ei ainakaan nimittäin hyvää seuraisi jos päättäisit olla kertomatta miehellesi ja tekisit abortin.
Miehesi kun saisi kuitenkin jossain vaiheessa tietää ja onhan tuollaisen asian salassa pitäminenkin varmasti rankkaa ja vaikuttaisi jollakin tapaa negatiivisesti suhteeseenne.
Abortista jää merkintä ja neuvolakorttiin merkitään kaikki todetut raskaudet.
Luottamus on parisuhteen perusta ja pettäisit miehesi luottamuksen todella pahasti jos et kerro.
"-del-" kertoikin hyviä neuvoja tuohon "aborttikysymykseen" ja voihan nuo tuntemuksesi olla vaan pelkkää hämmentyneisyyttä raskaudesta.
Juttele miehesi kanssa. Ehkä samalla myös ajatuksesikin selkiytyvät....
Onnea kuitenkin, päätit sitten jatkaa raskautta tai et.
Kerro ehdottomasti vaikka se tuntuu vaikealta. Itse olin kyseisessä tilanteessa ja voin sanoa että kertominen helpotti ja mies tuki minua päätöksessä. Odotin mieheltäni voimakasta mielipidettä asiaan, mutta hän oli sitä mieltä, että päätös onkin minun. Eli asiat eivät välttämättä ole niin kuin ne etukäteen kuvittelisi.
Toki elämäntilanteeni on eri kuin sinun, mutta kerominen pelotti minuakin.
Tiesin että miesytäväni ei ole abortin kannattaja, mutta tässä tilanteessa me molemmat päädyimme siihen, että se on meille nyt ainoa vaihtoehto. Te löydätte varmasti juttelemalla ratkaisun mitä tehdä, mieti rauhassa koska aikaa sinulla vielä on, päädyt mihin tahansa.
No kuules sun ois hyvä kertoo totta kai mutta en kuitenkaan suosittele abortia koska siitä olisi vaivaa ja kuitenkin katuisit sitä! Joiten synnytä lapsi ja pidä se! Vaikka raskaus on kamalan tuntuista varsinkin alku ja loppupuolella niin nauttikaa kaikki siitä (ja kyllä huomaan että lähetän tämän vuonna 2012 ja kyseinen aihe on lehetetty v.2010 mutta tästä voi olla hyötyö jollekin muullekin joka on samassa tilanteessa!) ;D
Harrastin poikaystäväni kanssa seksiä sängyssä vahän aikaaa sitten ja poikaystäväni kondomi oli revennyt en ollut syönyt pillereitä ja nyt olen raskaana OMG olen vasta 18 ! Ja en ollut toivonut itseäni raskaaksi en kuitenkaan halua abortia!! AUTTAKAA PLIIISSS!!!
Hei! synnytä lapsi vaikka olet tuon ikäinen! Monet muutkin oon synnnytänyt tossa iässä mutta ei hätäää