leskenlehden näin, kun olin illansuussa parin tunnin kävelylenkillä. Pääsiäisenä näin krookuksia, jotka kukkivat, eivät olleet kaupasta ostettuja, vaan itse puskeneet itsensä mullan läpi ja loistivat keltaisina.Radiossa kuulin, että Pirkanmaalla kukkivat sinivuokot jossain.
Ensimäisen kukkivan
1943
8182
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ilmestynyt meidänkin ojanpenkalle. Ja metsään mennessä peippo lauloi ja kiurut lentelivät yläilmoissa...
Silti sanottiin kevään tulleen kolme viikkoa viime vuotta myöhemmin.
täällä on valtavasti, koska pysähtyvät matkalla pohjoiseen. Lempipaikka näkyy olevan tulviva pelto, yleensä ovat järvellä. Lintujen ääntely kuuluu kauas.
Joutsenia, hanhia ja kurkia on täällä mökkirannalla ollut jo parisen viikkoa..tulee niin ihana tunne kun kuulee joutsenten huudon...kevät..
Krookukset nostaa kukintoaan pintaan tuolla puiden juurilla...kyllä kevät on ihana vuodenaika..mukava katsella tuonne merelle,kun joutsenet ui sula paikoissa..tuli päivällä niin suuri onnentunne sydämmeen..
raikkain, puhtain vuodenajoista, kun talven lumi on pessyt maat ja mannut. Kohta luonnossa näkyy vihreän eri sävyjä. Keskikesään mennessä nuo värit tasoittuvat, alkaa tulla pölyä. Syksyllä ilma taas raikastuu ja kuulastuu. Metsässämme on paljon sinivuokkoja, saa nähdä kukkivatko tänä keväänä. Viime vuonna olivat vaisuja.
miksi sanotaan, että huhtikuu on kuukausista julmin. Vasta viime vuosina olen alkanut tuntea, että vaikka kevät on ihana, sen murtautumisessa talven alta on jotakin tavattoman rajua - muutos tulee voimalla, kun talven rauha rikkoutuu... Tuntuu, että siinä on jotakin "liikaa". Sitten kun päästään toukokuun alkuun, kun kaikki alkaa vihertää tuo rajuus hellittää ja alkaa ihmeitten aika...
Jos asuisin "veden äärellä" se varmasti tasoittaisi mieltä monin tavoin.
eli joen rannalla asuin 37 vuotta. Jäiden lähtö oli mahtavaa katseltavaa ja kuunneltavaa, kylä väki kokoontui läheiselle sillalle nauttimaan näytelmästä. Joen rantametsikkö oli tuolloin harvempi ja keväisin keltaisena kukkamerenä, kun keltavuokot kukkivat. Ne hävisivät miltei kokonaan, kun kuusikko kasvoi liian tiheäksi. Nurmikolla niitä oli isoina saarekkeina.
Mutta peipponen lauloi tänään niin kesäisesti, kirjava ruskea perhonen lensi yli lasten hiekkalaatikon ja kas kummaa kaksi keikkuhäntää västäräkkiä hyppivät aidan päällä. Uskomatonta, taitaa tulla vielä kylmä "räkeille", innokkaille muuttajille. Kaksi joutsenta lipui järven pinnalla.....Kyllä meidän "päikky" on kauniilla paikalla, kun sen aina huomaisi .
tunnistin, kun olin metsätöissä. Näsiässä on jo isot nuput, kohta kukkii.