Heipä hei!
Eli, ongelmani on sellainen, että kun olen vaikka nyt esimerkiksi kummieni kanssa mökillä (he vuokraavat kesällä mökin, ja ottavat minut mukaansa) niin pelkään koko ajan, että heille käy jotain. Esim. kun kummisetäni lämmittää saunaa, pelkään hänen polttavan näppinsä, vaikka tekee sitä usein; kotonansakin. Myös käymme kummitätini kanssa aina mökillä illalla, kun on pimeetä uimassa, pelkään kummitätini kaatuvan, koska on pimeää, vaikka olen itsekin samassa vaarassa, mutta pelkään vain tätini puolesta. Myös, jos olen äitini kanssa jossain, pelkään äitini jollain tapaa satuttavansa itsensä, vaikka oikeasti omalla tavallani tiedän, ettei hän voi satuttaa itseään MITENKÄÄN! Miksi minä olen tälläinen? Pelkään äitini, äitini miesystävän, kummieni, isovanhempieni, ystävieni, kaikkien läheisten ihmisten puolesta lähes koko ajan, en tiedä miksi. Menen tänä kesänä kummieni kanssa taas mökille, ja myös äitini ja hänen miesystävänsä kanssa. Haluaisin rentoutua kesälomalla nyt kunnolla, en haluaisi miettiä kokoajan "Mitä jos hän satuttaa itsensä?". En haluaisi mennä erikoisemmin terveydenhoitajalle tai puhumaan kenellekkään, joten haluaisin ihan itsenäisiä vinkkejä, miten voisin oikeasti rentouttaa itseni pelosta. Ja kun tämä on myös hieman jännä, etten itseni takia pelkää, niin kuin esim. juuri silloin, kun käyn mökillä illalla pimeällä tätini kanssa uimassa, pelkään vain tätini puolesta, en ollenkaan itseni. Mutta, jos on teidän mielestä ainoa vaihtoehto, että käyn terveydenhoitajalla vaikka, niin voin mennä. Niin, ja haluan myös lisätä, he ihmiset, ne läheiset ihmiset ovat minulle toooooodella tärkeitä!
Vielä, olen pahoillani, jos tämä ei ole se oikea paikka tälle, mutta eihän se maailmaa kaada? :)
Eli, ongelmani on sellainen, että kun olen vaikka nyt esimerkiksi kummieni kanssa mökillä (he vuokraavat kesällä mökin, ja ottavat minut mukaansa) niin pelkään koko ajan, että heille käy jotain. Esim. kun kummisetäni lämmittää saunaa, pelkään hänen polttavan näppinsä, vaikka tekee sitä usein; kotonansakin. Myös käymme kummitätini kanssa aina mökillä illalla, kun on pimeetä uimassa, pelkään kummitätini kaatuvan, koska on pimeää, vaikka olen itsekin samassa vaarassa, mutta pelkään vain tätini puolesta. Myös, jos olen äitini kanssa jossain, pelkään äitini jollain tapaa satuttavansa itsensä, vaikka oikeasti omalla tavallani tiedän, ettei hän voi satuttaa itseään MITENKÄÄN! Miksi minä olen tälläinen? Pelkään äitini, äitini miesystävän, kummieni, isovanhempieni, ystävieni, kaikkien läheisten ihmisten puolesta lähes koko ajan, en tiedä miksi. Menen tänä kesänä kummieni kanssa taas mökille, ja myös äitini ja hänen miesystävänsä kanssa. Haluaisin rentoutua kesälomalla nyt kunnolla, en haluaisi miettiä kokoajan "Mitä jos hän satuttaa itsensä?". En haluaisi mennä erikoisemmin terveydenhoitajalle tai puhumaan kenellekkään, joten haluaisin ihan itsenäisiä vinkkejä, miten voisin oikeasti rentouttaa itseni pelosta. Ja kun tämä on myös hieman jännä, etten itseni takia pelkää, niin kuin esim. juuri silloin, kun käyn mökillä illalla pimeällä tätini kanssa uimassa, pelkään vain tätini puolesta, en ollenkaan itseni. Mutta, jos on teidän mielestä ainoa vaihtoehto, että käyn terveydenhoitajalla vaikka, niin voin mennä. Niin, ja haluan myös lisätä, he ihmiset, ne läheiset ihmiset ovat minulle toooooodella tärkeitä!
Vielä, olen pahoillani, jos tämä ei ole se oikea paikka tälle, mutta eihän se maailmaa kaada? :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nooh, ei se kokoaikaista ole se "pelko", mutta mielestäni pelkään ihan tyhmiä asioita. Vähän jopa tottunut siihen, mutta kun mietin asiaa tarkemmin, ei tämän pitäisi ihan normaalia olla. Eli, ei se joka ikinen sekunti pelko ole, mutta esim. joissain saunan lämmittäminen, mikä on JÄRJETTÖMÄN TYHMÄ ASIA PELÄTÄ!
Jos tarkoitat tätä niin... Tee vaahtokylpy kuumalla vedellä, laita kasvonaamio naamaan! sen jälkeen ota kaakaomuki käteen ja lue lempikirjaasi! Helppoa! :)
Jos et oikeasti pysty oleen ajattelemmatta sitä ja se alkaa jo hallita elämääsi tai valvottaa sinua yms. Niin suosittelen hakeutumista terapiaan tai vaikka koulupsykologille se ei ole mikään hullujen paikka siellä voi puhua asioista ja ne taatusti tietää miten pääset tosta tavasta eroon. tsemppiä! :-)
Opettele päästämään irti. Pelko on polku pimeälle puolelle