Mikä ihme vaivaa meidän koiraa. Se on ensi kuun alussa 1 v. ja ekasta juoksusta (narttu siis) on n. 1 kk.
Ulkona se haukkuu ihan hirveästi kaikille koirille. Ei tarvitse kuin nähdä koira toisella puolella katua, niin jo räksyttää meidän koira. Jos tulee vastaan koira, niin meidän oma nousee vaikka takajaloilleen räksyttämään ja joskus jopa murisemaan. Herkutkaan ei nyt kelpaa haukkumisen lopettamiseksi, kaikki komennot ovat turhia, eikä auta vaikka olen itse rauhallinen ja vien eteenpäin, jutellen rauhallisesti. Pienempänä, kun tätä opeteltiin niin pieni herkkupala auttoi melkein aina.
Toinen mikä on nyt koirallamme päällä on se, että se laahustaa koko ajan perässä nenä kiinni maassa kuljeskellen sinne tänne. Ei millään lähtisi eteenpäin vaan nuuskii ja nuuskiin.
Tiedän tietysti, että koirat nuuskii ja kuljeskelee, mutta tämä meno on nyt NIIN paljon hitaampaa ja vaivalloisempaa kuin aiemmin. Poissa on se iloisesti edellä ja mukana juoksenteleva koira, joka nuuskutteli ohi mennessään ja vain joskus jäi taakseni haistelemaan.
Voiko tämä olla murrosikää (sitä ei muuten ole pahemmin esiintynyt) vai voiko koiralle olla tulossa valeraskaus ts. voiko nämä olla ennakkoa, että kohta hoitaa jotain lelua ja luulee sitä pennukseen. Nämä kaksi juttua muistan koirakirjoista lukeneeni. Mutta voisiko jompi kumpi aiheuttaa juuri nämä muuttuneet tavat? Olen epätoivoinen, jos tiedossa ei ole parempaa.
Ulkona se haukkuu ihan hirveästi kaikille koirille. Ei tarvitse kuin nähdä koira toisella puolella katua, niin jo räksyttää meidän koira. Jos tulee vastaan koira, niin meidän oma nousee vaikka takajaloilleen räksyttämään ja joskus jopa murisemaan. Herkutkaan ei nyt kelpaa haukkumisen lopettamiseksi, kaikki komennot ovat turhia, eikä auta vaikka olen itse rauhallinen ja vien eteenpäin, jutellen rauhallisesti. Pienempänä, kun tätä opeteltiin niin pieni herkkupala auttoi melkein aina.
Toinen mikä on nyt koirallamme päällä on se, että se laahustaa koko ajan perässä nenä kiinni maassa kuljeskellen sinne tänne. Ei millään lähtisi eteenpäin vaan nuuskii ja nuuskiin.
Tiedän tietysti, että koirat nuuskii ja kuljeskelee, mutta tämä meno on nyt NIIN paljon hitaampaa ja vaivalloisempaa kuin aiemmin. Poissa on se iloisesti edellä ja mukana juoksenteleva koira, joka nuuskutteli ohi mennessään ja vain joskus jäi taakseni haistelemaan.
Voiko tämä olla murrosikää (sitä ei muuten ole pahemmin esiintynyt) vai voiko koiralle olla tulossa valeraskaus ts. voiko nämä olla ennakkoa, että kohta hoitaa jotain lelua ja luulee sitä pennukseen. Nämä kaksi juttua muistan koirakirjoista lukeneeni. Mutta voisiko jompi kumpi aiheuttaa juuri nämä muuttuneet tavat? Olen epätoivoinen, jos tiedossa ei ole parempaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
koirakuiskaaja. en itsekkään käytä kaikkia menetelmiä mutta joskus oidän oman koirani ihan lyhyessä hihnassa kävelyillä, ei yllä nuuskimaan maata yms vaan keskittyy enemmän sinuun. omalla koirallani murkku ikä pukkaa ja räyhää kaikille koirille.
aikaisemmassa kodissa huonosti sosiaalistettu :(
Koirasi on tullut sukukypsäksi.
Jos olet aiemmin onnistunut olemaan koiralle kaikki kaikessa, kuten pentukoiralle on helppo olla, nyt et enää ole. koira on tajunnut, että elämässä on jotain huomattavasti vietikkäämpää kuin sinun seurasi ja sinun huomiosi.
Eli vaatii töitä sinulta ihan pirusti, että jaksaa taas kiinnostua sinustakin myös ulkona, jossa sille on nyt avautunut aivan uusi, houkutteleva maailma.
Eli vaikka elätte vaikeita aikoja, rakennat suhdetta koiraan uudelleen (sehän on kuin uusi koirakin nyt), niin hermoilu ei auta, vaikka kuinka ottaisi päähän. Motivointia, motivointia, mielekästä tekemistä ja palkitsemista, niillä teet itsestäsi myös houkuttelevan koiran silmissä. Ei tarvitse tuossa vaiheessa kovin montaa kertaa koiraan hermostua, kun tulet merkityksettömäksi koiralle, kuka sitä nyt ei olisi kiinnostuneempi sukupuolivieteistään kuin karjuvasta tai muuten hermoilevasta ihmisestä...
Nyt on sopiva ikä aloittaa jokin yhteinen motivoiva ja hallitusti aloitettu harrastus, koirasi kroppa kestää jo rasitusta ja tarvitsette nyt kipeästi jotain välejänne lähentävää. Jos et mene mihinkään ohjattuihin ryhmiin, niin vaikka tokoilette kotona, mutta älä vaadi koiralta liikoja. Vaikka koira osaisi jo e-voittajaluokan etu-ja takaperin, niin nyt panostat vain alkeisiin, sillä harjoittelunne tavoite tällä hetkellä ei ole missään nimessä opetella uutta, vaan vahvistaa suhdettanne, eli yksinkertaisia onnistumisia, joista pääset palkitsemaan koiraa sitä motivoivasti. Harjoituksiin paljon motivointi ja kontakti harjoituksia, vain pikkuisen tuttujen temppujen treenaamista...
Meillä nuori uros on ja tänä keväänä hoksannut tytöt. Lenkkeily muuttunut helvetilliseksi remuamiseksi.
Hienoja neuvoja, kiitos minunkin puolestani! Aloitamme heti tänään.
...että vaatii pirusti työtä, niin sinulle uroksen kanssa vatii vielä vähän enemmän, eli onnea vain matkaan...
Pelkääkö se, ja käyttäytyy siksi aggressiivisesti (häätää haukkumalla uhkaa ennenkuin itselle käy huonosti)
Usein johtuu pelosta - älä siis rankaise.
Et kai myöskään ole houkutellut namupalalla pois haukkumasta - silloin olet antanut palkkion haukkumisesta pennusta asti ja siis vahvistanut tätä toimintaa.
Onko koira muuten arka tai pelokas, tarkkaile sitä.
Toivottavasti on vain ohimenevää hormonaalista. Meillä ei ollut. Paheni ja levisi ihmisiinkin. Koira lopetettiin lopulta. Heikko hermorakenne.
No niin, pari päivää takana nyt uutta koulutusta ja auttanut jo melkoisesti! Aloitin jo kotona hihnakävelyharjoittelua ja temppujen tekemistä. Lepohetkiä tietty välissä. Kun lähdemme ulos, menen itse aina ensin ovista, rapuista ym. ja pidän koiran polvella ja jalalla ohjaten vierellä kun kuljemme ulkona. Kaiken lainen ylimääräinen hellittely on jätetty pois, vaikka se ottaakin koville, kun tuo on niin söpö.
Eihän muutosta heti tapahtunut, mutta periksi ei anneta. Vahva koira, niin ei juuri ole muita vaihtoehtoja kuin kouluttaa.
Olin luullut et, normaali pentukoulutus riittää lopuks ikää, mut murrosikä tosiaan toi ihan uudet ongelmat. Onneksi on kiltti perusluonne, hormoonit nyt vain sotkenu kuvioita. Luulen, että nyt kun se huomaa, et minuun voi luottaa vaikeissakin tilanteissa, niin elämä taas rauhoittuu. Jo paljon helpottanut, ei enää remua kuin pöhköhullu. Jatketaan harjotuksia.
Meillä taas nuo ensin ulos ovesta -jutut ovat olleet käytössä koko ajan, samoin etsintä leikit ym. joten niitä ei ole tarkoitus lisätä.
Tuota pelkäämistä olen itsekin miettinyt, mutta en usko, että se on sitä. Eleet ei osoita pelkäämistä. Ja jos menemme toisen koiran luo (kun olen kysynyt vastaantulijalta) niin koira rauhoittuu hetkeksi ja sitten se taas haukkuu esim. jos toinen koira ei ala leikkimään sen kanssa.
Sukukypsyys varmaan aiheuttaa tuota hidasta etenemistä ja ikuisuudelta tuntuvaa nuuskimista. Tietyyn pisteeseen asti se on tietysti luonnollistakin, mutta rajansa kaikella.
Ei koiran kai tarvitsekaan olla koko ajan minusta kiinnostunut. En tainnut ihan tajuta tuota työn tekoa sen eteen.
Koiraa on muuten palkittu vain nätisti menneistä ohituksista. Mutta nyt tilanne on ihan mahdoton, kun koitan herkulla saada sen huomion ja JOS se joku kerta kiinnostuu herkusta, niin sitten en voikaan sitä antaa, koska koira on jo haukkunut. Koitan tietysti antaa sen hiljaa-komennon jälkeen, jos pienikin hiljaisuus on tullut. Tilanne on silti vaikea. Olen ihan "purjeessa" koiran kanssa näiden ohitusten takia. Mielestäni ei ole tapahtunut mitään erityistä, joka voisi tämän alkaneen räksytys-käytönnön aiheuttaa. Juoksun aikaan se alkoi ja nyt jatkuu.
Huoh! Koitetaan jatkaa kärsivällisesti eteenpäin, mutta en kyllä koirakirjoista tilannetta näin hankalaksi kuvitellut. Sapettaa, kun muut koirakaverit ovat niin hienosti hiljaa ohituksissa...