Ei ole kovin viisasta tuhlata elämää jonkin umpiturhan primitiivisen asian parissa nysväämiseen. On paljon onnellisempi, kun hankkii onnellisuutensa jostain ihan muusta kuin syömissäädöistä. (Allekirjoittaneella on kokemusta.) Vain anorektikko itse pitää laihuuttaan jokin arvoisena, ei kukaan muu. Turhien märehtimisien sijasta voisi keskittyä elämästä nauttimiseen. Pitää vain rohkeasti kohdata pelkonsa ja voittaa ne. Myöhemmin omille toilailuilleen pystyy jopa nauramaan.
Olkaa kilttejä ja lukekaa tämä!
viserion
4482
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kiitos tiedosta. Ei muuten anoreksialle pysty nauraan.
niinpä , ei anoreksialle pysty nauramaan
Toilailuille?
Juu, minä naurankin, kun tuli vähän "toilailtua" hehe ^^
Sinähän nyt vitsin murjaisit..
oo tähän päivään mennes pystyny nauramaan tälle häiriölle. Ja näitä vuosia on takana jo 11.. Ei se laihuus oo tärkeetä kellekään muulle ku häiriöiselle, se on totta, mutta ku sut pakotetaan syömään ja painoa tulee lisää enkä puhu vaan parista kilosta, niin siitä laihuudesta tulee ittelle helvetin tärkee asia! En kertakaikkiaan pysty hyväksyä tässä vartalossa joka on lääketieteen mukaan normaali, BMI 22-23. Mulle sanotaan et oon paljon terveemmän näkönen nyt, mutta ku sillä mitä muut (hoitava taho) sanoo ei oo mitään merkitystä mulle ittelle. Haluan pudottaa painoni alemmas ku koskaan ja vihaan syömistä entistä enemmän. On kaikkien tiedossa, et ku pääsen hoidosta pois alkaa ääretön laihdutus ja kuntoilu ja tavotepaino ei oo terveellinen, ehkä muiden mielestä. Pelkojen kohtaaminen aihetti vaan (jälleen kerran) lisää pelkoa. Joten jatkan tätä "nysväämistä", "toilailua", kuten haluat VISERION sitä nimittää. En osaa päästää irti vaikka tää taistelu on julmaa ja kohtuutonta kärsimystä..