Olen aivan järkevä,realistinen sekä hieman pessimistinenkin ..
On kuitenkin nyt niin,että mielessäni on ollut vahvistuvana ajatuksena kirjoittaa elämänkertani !!
Tiedän että jokainen ajattelee elämänsä olevan mielenkiintoinen ja kirjan arvoinen,tiedän myös että elämäkerta kirjoittajia ,tai siksi halajavia on joka torpassa vähintään joka toinen..
Ajatukseni on kuitenkin realistinen syystä että,en tavoittelu kustannussopimuksia tai maallisia mammonoita,haluaisin ainoastaan saada elämäni vaiheet kirjan muotoon .
Mistä sitten kannattaisi aloittaa,kannattaisiko lukea jotain alkeita ensin vai aloittaa kylmästi heti?
Olisiko hyvä miettiä alkuun jaksot,ajanjaksoina vai tapahtumina?
On vaan niin vaikeaa aloittaa,kun haluaisin tarinani kulkevan tapahtumittain ajassa.
Kuinka yleistä on,että elämänkerta on kirjoitettu huonosti mutta puhtaaksi kirjoittaja oikoo pahimmat erheet jälkeenpäin?
Olisiko suositella jotain alan kirjallisuutta josta saisin vinkkejä ja opastusta ?
Uskaltaako sitä kirjoittaa asioista ,vai onko syytä harkita ettei saa vihoja niskaan tai rikossyytteitä,missä kulkee rajat??
On kuitenkin nyt niin,että mielessäni on ollut vahvistuvana ajatuksena kirjoittaa elämänkertani !!
Tiedän että jokainen ajattelee elämänsä olevan mielenkiintoinen ja kirjan arvoinen,tiedän myös että elämäkerta kirjoittajia ,tai siksi halajavia on joka torpassa vähintään joka toinen..
Ajatukseni on kuitenkin realistinen syystä että,en tavoittelu kustannussopimuksia tai maallisia mammonoita,haluaisin ainoastaan saada elämäni vaiheet kirjan muotoon .
Mistä sitten kannattaisi aloittaa,kannattaisiko lukea jotain alkeita ensin vai aloittaa kylmästi heti?
Olisiko hyvä miettiä alkuun jaksot,ajanjaksoina vai tapahtumina?
On vaan niin vaikeaa aloittaa,kun haluaisin tarinani kulkevan tapahtumittain ajassa.
Kuinka yleistä on,että elämänkerta on kirjoitettu huonosti mutta puhtaaksi kirjoittaja oikoo pahimmat erheet jälkeenpäin?
Olisiko suositella jotain alan kirjallisuutta josta saisin vinkkejä ja opastusta ?
Uskaltaako sitä kirjoittaa asioista ,vai onko syytä harkita ettei saa vihoja niskaan tai rikossyytteitä,missä kulkee rajat??
Vastaukset 15
Vanhimmat
Aloita kirjoittamisesta. Niin kauan kuin muistat jotain elämästäsi, kirjoita. Aloita ihan mistä vaan. Sitten kun olet mielestäsi saanut paperille kaiken mitä haluat, käy kaikki läpi ja vasta sitten pohdi, mikä olisi ensimmäinen sivu ja syyllistyitkö johonkin rikokseen.
elämäkertakirjoittamisen kursseja esim. Oriveden Opistolla ja Kärsämäellä toimii Suomen Elämäntarina-akatemia, joka tarjoaa myös koulutuksia.
Elämäkertaa ostetaan mielenkiintoisen elämänkokemuksen siivittämänä, kaikkihan aina on kiinni siitä näkökulmasta, josta elämää tarkastelee. Ja kielestä. Myös se mitä teoksella haluaa ihmisille kertoa on merkitystä. Luonnollisesti kaupallista kustantajaa kiinnostaa jos kirjailijalla on ennestään mainetta jollakin sektorilla, mutta ainahan voi omakustantaa.
Anyway, tuskin kustantajaa kannattaa hirveästi ajatella ensimmäisellä kirjoituskerralla. Rajauksesta lähtisin liikkeelle.
http://ouluvet.net/elamantarina/index.htm
Miksi joku haluaa kirjoittaa oman elämänkertansa, ei ole ikinä mennyt minulle jakeluun. Sehän on tylsää. Fiktion kirjoittaminen on paljon hauskempaa.
elämänkokemus takana, voihan sen pukea toki fiktion tai faktan kaapuun.
vuoden 2007 finlandia-palkittu, hannu väisäsen toiset kengät on elämäkertaa.
... taiteilija Hannu Väisäsen kirjat ovat kyllä nautittavaa lukemista. Tätä hänen viimeistä tosin en ole vielä ehtinyt lukea, mutta Vanikan palat ja Toiset kengät. Uskomattoman upeaa kaunokirjoittelua.
Taitavaa taitavaa........
teos on myös Salvador Dalin "Hidden faces", joka ilmestyi 1. kerran 1944.
Luvalla sanoen Väisäsen teksti on huisin tylsää.
alkuperäiseen: kirjoittaminen voi olla aina terapiaa ja tiedon jakamista myös sukulaisille, vaikka ei olisikaan itse taiteilijapersoona kuten Väisänen / Dali.
Totta mooses, mutta kutsuttakoon sitä sitten terapiaksi eikä kirjoittamiseksi.
Kirjavinkki, eli takuulla hyvä kirja (en ole itse ehtinyt vielä lukea) on Natalie Goldbergin: Hyvä kaukainen ystävä, kirja ilmestyi viime vuonna suomeksi. Ohjaa juuri oman elämäntarinan kirjoittamiseen
Tulipa hyvää ja vinkeää vinkkiä,kiitos siitä.
Toisaalta kun ajattelen ,näen myös itse aika turhaksi kirjoittamisen aiheesta joka tuskin ketään kiinnostaa.
Olen lueskellut paljon, ja itse asiassa pidänkin lukea juuri elämänkertoja,ehkä juuri niiden todellisuus pohjan vuoksi.
Tavallaan kun on elänyt hyvinkin vaiherikkaan elämän jossa on tapahtunut kaikenlaisia sattumuksia,jään pohtimaan että kuinka taitavasti täytyisi kirjoittaa ettei mene thrilleri- tai huumorikirjallisuuden puolelle,vai onko sillä väliä jos idea on kertoa totuuden mukaisesti elämänsä erivaiheista??
Kysymykselläni tietenkin tarkoitin että onko luvallista mainita vaikkapa julkisuuden henkilöistä kysymättä lupaa,jos sellaisiakin matkan varrella on tavannut?
Tunnen erään vanhuksen,joka on työstänyt elämänkertaansa jo pitkään,siinä varjossa ajatellen hänen muistelmansa tuskin tulee kiinnostusta herättämään,vaikka minä hyvin mielelläni sen kyllä lukisin..
Elämänkulku ja ihmiskohtalot ovat joskus hyvinkin merkillisiä,ja vaikkapa tavallisen naapurin pentin elämäkin saattaisi olla kuin bestseller kirjasta,sitä ei vaan aina tule ajatelleeksi juuri tälläiseltä kantilta.
Poimimalla väkijoukosta yksi henkilö,ja tarkemmin hänen elämänsä historiikkia tarkastelemalla huomaatkin löytäväsi suurenmoisen tarinan.
Elämä on siis ihmeellistä,toisilla tavallista ja toisilla taas hyvinkin epätavallista, ja onko kiinnostavuuden mittari itse kiinnostava tarina,vai kiinnostava henkilö jolla on tarina?
Omalta osaltani taidan taas harkita asiaa uudemman kerran,terapiana se toisaalta saattaisi tehdä hyvää vaikka repisikin vanhoja traumoja taas esiin.
Kiinnostavaa on itse tarina, ei se mitä on tapahtunut. Omasta elämästäni löytyisi vaikka mitä, tässä ikäpolvessa on meitä, joilla ei ole edes omista biologisista vanhemmista tietoa ja mitä kaikkea siitä on sitten seurannutkaan, kun on harhailtu sinne tänne. Mutta ketä se kiinnostaa? itseäni kaikkein vähiten, siis että rupeaisin siitä tarinaa kirjoittamaan.
Kirjoittamisen kiehtovuus syntyy todellisuuden ylittämisestä.
Se mikä on "totta" (siis kaikkihan tulee oman kokemuksen kautta, ei ole mitään totuutta) on usein tosikkomaisen tylsää, kirjoittaja on pyrkinyt vain jäljentämään, ei mihinkään enempään.
Tarinasta tekee kiinnostavan tapa jolla se kerrotaan. Sama ilmiö kuin että kauneus on katsojan silmässä, kirjoittajan pitää osata nähdä, mutta jos ei ymmärrä mitään kirjoittamisesta, ei luultavasti kannata kirjoittaa