Olen jälleen aloittamassa "omaa" elämää lapsen kanssa parisuhteen jälkeen. Nyt on kuitenkin uusi ongelma edessä; lapsi menee kouluun. Kouluun meno sinänsä ei ole ongelma, vaan vuorotyö. Mummuja ja kummeja ei ole samalla paikkakunnalla, eikä oikein muitakaan ystäviä joiden puoleen kääntyä.
Mihin laitan pienen koululaisen, joka syksyllä lähtee ensimmäiselle luokalle, iltavuorojeni ajaksi? Selvää on ettei 7-vuotias pärjää vielä 6-7 tuntia yksin kotona. Työnantajalla on markkinat. Jos ilmoitan haluavani tehdä päivätyötä, on tulijoita tekemään myös vuorotyötä.
Miten te muut vuorotyötä tekevät yh:t olette selvinneet koululaisten kanssa? Tunnen olevani todella pulassa ja yksin tämän asian kanssa ja saman on huomannut tuleva ex-mies. Vahingonilo on paras ilo?
Mihin laitan pienen koululaisen, joka syksyllä lähtee ensimmäiselle luokalle, iltavuorojeni ajaksi? Selvää on ettei 7-vuotias pärjää vielä 6-7 tuntia yksin kotona. Työnantajalla on markkinat. Jos ilmoitan haluavani tehdä päivätyötä, on tulijoita tekemään myös vuorotyötä.
Miten te muut vuorotyötä tekevät yh:t olette selvinneet koululaisten kanssa? Tunnen olevani todella pulassa ja yksin tämän asian kanssa ja saman on huomannut tuleva ex-mies. Vahingonilo on paras ilo?
Vastaukset 6
Vanhimmat
jamassa, vaikka en varsinaisesti vuoroa tehnytkään.
Rahalla siitä selviää. Hommaat hoitaja kotiin. Niin minä tein.
Nöyrä kannattaa myös olla, jos isä haluaa pitää, on se parempi kuin vieras ihminen. Lapsen etuahan tässä haetaan, eikä tehdä kiusaa.
muuten tuo yleinen kotihoidontuki menee? jos otat hoitajan kotiin illoiksi, niin onko tuohon kotihoidin tukeen lasten suhteen joku ikä- tai määräraja ja miten se käytännössä toimii? koskeeko se jo koulun aloittaneita lapsia? joissain perheissä 7-vuotiaskin on jo joutunut tottumaan yksinoloon, mutta olen kanssasi kyllä aivan samaa mieltä, että sen ikäinen on liian nuori.
Itse sain aikanaan esikoiselle eka- ja tokaluokan ajaksi iltapäivähoitopaikan koulun jälkeen perhepäivähoidossa, koska lapsi oli "liian kekseliäs ja villi" ja tarvitsi vahtimista. Seuraava lapsi oli kaupungin ylläpitämässä koululaisten iltapäiväkodissa (onko sellaisia enää olemassa?) ja kolmatta lasta vahtivat jos vahtivat vain isommat sisarukset.
Miten sitä on voinutkaan kestää vuodesta toiseen niin valtavan määrän huolta lasten puutteellisista oloista, jotka aiheutuu äidin työssäkäynnistä, enkä ollut edes vuorotyössä.
Kiitos asiallisista vastauksista. Päiväkodissa on todellakin iltapäivähoitoa, mutta se ratkaisee ongelmani vain osaksi... teen kolmea vuoroa.
Ajattelin jossain vaiheessa myös kysyä lapsen isältä (erosta on jo aikaa) ottaisiko hän lapsen vuorostaan itselleen. Isän elämänrytmi on tosin sellainen että epäilen sen onnistumista ja toinen mikä askarruttaa on rajojen puuttuminen. Tai sitten itse olen vain turhan huolissani aina kaikesta :)
Mistä näitä iltahoitajia voisi kysyä? Entä palkkaus? Jos vielä näihin viitsitte kommentoida...
Yksi minun yh-äiti tuttuni ratkaisi homman ottamalla lapsenlikan kotiin.
Hän tekee jatkuvasti yötyötä.
Jos jostain löytäisit luotettavan nuoren jolla on kokemusta lastenhoidosta.
Tietysti voit ottaa yhteyttä MLL:n, sieltä saatavat hoitajat ovat käyneet kurssitkin.
Tiedän, että työ ja varsinkin vuorotyö ja yksinhuoltajuus ovat usein niitä vaikeita asioita...kun pitäis käydä töissä, mutta lasten hyvinvointi ja turvallisuus ovat tärkeimmät. Revi siitä sitten...:))
suosittelen sinua ottamaan yhteyttä
sos-ja tervhuoltoalanoppilaitoksiin
[toiv on lähelläsi]
kysy varttuneempaa oppilasta hoitajaksi
tiedustele päiväkodin hlökunnalta
tuntevatko he luotettavaa nuorta naista
laita pväkodin ilmtaululle kysely
joku tuntee aina jonkun
eräs hoitovaihtoehto on tavallinen lapsiperhe
jonka äiti ilahtuisi muutamasta lisälantista
jopa tutun kaupankassan kautta voi löytää enkelin
kysele työpaikaltasi
lastenystävien vanhemmilta
luotettavilta tahoilta kaikkialta
mll:n hoitajat ovat hyviä erinomaisia
mutta tuntuvat kukkarossa liian paljolta
ka tuntitaksa on varmasti laskettu kahdenhuoltajan palkasta
-tuttutunne-