Minulle ensimmäisen odotus oli ihanaa aikaa kaikin puolin, vaikka pahoinvointi oli kamala. Kun ei ollut vielä muita lapsia niin miehen huomio oli tietysti ihanaa ja olo oli puolivälistä loppuun tosi hyvä. Sitä jäi ihan ikävöimään!! Olenkin miettinyt että miltä toisen odotus tällaisten fiilisten jälkeen voi olla? Pettymys ettei se olekaan enää niin hienoa? MIllaisia fiiliksiä teillä toisen odottajilla on, kun eka raskaus on jättänyt hyvät fiilikset??
Myös synnytyksestä jäi hyvät muistot jotka ei unohdu.
Myös synnytyksestä jäi hyvät muistot jotka ei unohdu.
Vastaukset 8
Vanhimmat
sanotaan vaikka näin että sittenpähän näät.
Mulla oli ainakin niin kamala eka raskaus että toinen on todennäköisesti parempi. Ja aikakin menee kivasti kun saa hoidella esikkoa. Esikko pitää vauhdissa niin ei jää aikaa lihomiselle... Se vaan ahdistaa kun kurpsahtanut kroppa on takuulla vielä karseampi tokan jälkeen.
Sepä tässä itseäkin mietityttää kun vaivalla saanut läskit pois, toista vaivaa ei enää jaksaisi nähdä:)
mulla ainakin meni niin että ekassa raskaudessa en juuri mitään tehny muuta kun maannu ja syöny, painoa tuli 27 kiloa :D kivvoo. tässä tokassa en oo löhöilly ku nyt ihan lopussa pikkusen (se minulle suotakoon xD) esikon kanssa joka päivä hirmusta touhuumista ja vaunulenkki päivittäin, viikot on nyt 39 3 ja kiloja on tullu 16 eli en oo päässy niin pahasti lihomaan.
ja muutenkin kyllä se raskaus oikein kivasti meni siinä sivussa eikä sitä oikein miettiny hirveesti. nyt lopuillaan alkaa olla vaan tosi tukala olo ja kaikki on vaikeeta. Mutta on vaan jaksettava :) nyt ei oo mahollista vaan löhötä, mutta onneks esikko on sen verran pikkunen että nukkuu hyvät päikkärit joka päivä niin saa siinä itekkin melkein parin tunnin tirsat päivittäin ja ne todella tulee tarpeeseen.
odotus oli ihanaa. ei mitään vaivoja, pahoinvointia tai kipuja tai muutakaan. jaksoin töissä tosi hyvin ja olin elämäni kunnossa. nyt toista odottaessa viikolla 19 olen oksentanut viikolle 18 joka päivä aamusta iltaan ja vielläkin oksentelen mutta harvemmin. päänsärky vaivaa päivittäin ja olen muutenkin todella loppu. esikoista kun pitäisi hoitaa ja ensimmäiset kuukaudet meni oksentaen ja sängyssä maaten. olen ollut siis koko alkuraskauden sairaslomalla ja nyt lääkäri oli sitä mieltä että en mene töihin ennen äitiyslomaa ollenkaan. syyllisyys painaa ja itku on todella herkässä. jos esikoisen odotus olisi ollut näin vaikea niin olisin kyllä pitkään miettinyt teenkö toista.
noin puolet odotuksesta viellä jäljellä ja pakko on jaksaa vaikka ei jaksaisikaan.....
toivottavasti kun nyytti on joskus kainalossa niin aika kultaa muistot odotuksesta. mutta sen verta kamalaa tää on ollut että meille ei tän jälkeen tule enää yhtään lasta vaan lapsilukumme on nyt täynnä.
Itsellä meni esikoisen raskaus ilman pahoinvointia, mutta ennakoivia supistuksia tuli vähän väliä ja jäinkin sitten saikulle jo rv 30 muistaakseni, mutta muuten meni raskaus hyvin ja synnytys oli aika kaamea johtuen avotarjonnasta. Nyt odotan toista (rv 13 menossa) ja olen elämäni kunnossa! Ei mitään pahoinvointia tms.kipuja ja ihokin loistaa ja on pehmeä kuin vauvan peppu :-), esikoinen vasta 1v, mutta jaksan hyvin ainakin toistaiseksi...
Mulla eka raskaus oli melko helppo, samoin tää toka on ollu kans helppo. Nyt esikoinen 2,5v ja oon sen kans ollu kotona, nyt oon vkolla 34. Raskausaika menny siina sivussa, ei aina muista edes millä vkolla on. Ei jaksa miettiä ja murehtia samalla lailla kuin ekassa raskaudessa. Kaiken osaa ottaa rennommin. Synnytystäkään ei vielä jaksa ressata, vaikka eka oli kiireellinen sektio. Ehkä sunkaan ei kannata murehtia tulevaisuutta liikaa etukäteen :)
Mulla on 2-vuotias ennestään, ja toisen laskettu aika kesäkuussa. Ensimmäinen raskaus meni ilman mitään vaivoja, olin elämäni kunnossa, söin terveellisesti, ulkoilin, lepäsin ja mies huomioi aivan ihanasti. Töissä jaksoin mainiosti olla äitiysloman alkuun asti. Toisen raskauden aikana mies ei välttämättä edes muista auttaa raskaiden taakkojen kanssa, olen lapsen kanssa kotona ja paljon väsyneempi, herkuttelen enemmän kun en välttämättä jaksa tehdä terveellisiä aterioita. Liitoskipuja ja supistuksia on enemmän. Eli voisi sanoa että toinen raskaus on ollut pieni pettymys, vaikka onnellinen toisesta lapsesta olenkin.