exyxissä

heip. olen 24 vuotias nainen ja olen aivan eksyksissä oman elämäni kanssa. En tiedä mitä haluan elämältäni vai haluanko mitään. Olen kokeillut useita eri opinahjoja mutta mikään ei tunnu sopivalta ja alkaa ahdistaa ja lopettaminen tuntuu ainoalta vaihtoehdolta. Mulla ei ole mitään tulevaisuuden suunnitelmia, unelmia ei mitään. En halua lapsia ja miehistäkään en juurikaan välitä. Työt eivät kiinnosta enemmänkin ahdistavat. Kaiken lainen vastuu ahdistaa mua. En pysty edes nukkumaan jos joudun tekemään jotain. En taida olla yhteiskunta kelpoinen ollenkaan kun en kykene mihinkään. Olen epäsosiaalinen joten mulla ei ole juurikaan edes ystäviä. Mun elämässä ei ole mitään päämäärää enkä sitä yrityksistä huolimatta ole löytänytkään. Usein mietin onko järkeä edes jatkaa kun ei ole suuntaa pelkkiä umpikujia. Onko kellään vastaanvanlaisia tuntemuksia?
188
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Olen sinua pari vuotta vanhempi, mutta kokenut ja koen edelleen samoja tuntemuksia. Olen kyllä sinnitellyt ja opiskellut itselleni ammattitutkinnon. Työssä olen ollut lyhyitä jaksoja ja välillä sairauslomalla. Lääkitys on päälle mutta tuntuu ettei sekään täysin auta, vaan masentaa ja olo on ärtyisä. Ilman lääkettä tuskin pystyisin käymään edes kaupassa, kun saisin niin pahoja paniikkikohtauksia. Minullakaan ei juuri ole ystäviä kuin yksi jota tapaan pari kertaa vuodessa. Yhtään oikein hyvää ystävää ei löydy. Olen koittanut pakertaa eteenpäin, mutta usein tuntuu toivottomalta enkä oikein viihdy töissä jossa täytyisi osata ja kyetä olemaan sosiaalinen yli 10 hengen kanssa. Yhä vaikeammaksi tuntuu työelämäkin käyvän, kun enää ei oikein löydy paikkoja joissa voisi työskennellä pienessä porukassa ja olisi suhteellisen rauhallista. Koko ajan tuntee itsensä vajavaiseksi ja huonoksi. Raskasta on täytyy myöntää. Toiset ihmiset eivät myöskään tajua tällaista ujompaa ihmistä vaan lähinnä jyräävät päälle ja pahimmassa tapauksessa alkavat kiusata.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


lost soulllllll kirjoitti:

heip. olen 24 vuotias nainen ja olen aivan eksyksissä oman elämäni kanssa. En tiedä mitä haluan elämältäni vai haluanko mitään. Olen kokeillut useita eri opinahjoja mutta mikään ei tunnu sopivalta ja alkaa ahdistaa ja lopettaminen tuntuu ainoalta vaihtoehdolta. Mulla ei ole mitään tulevaisuuden suunnitelmia, unelmia ei mitään. En halua lapsia ja miehistäkään en juurikaan välitä. Työt eivät kiinnosta enemmänkin ahdistavat. Kaiken lainen vastuu ahdistaa mua. En pysty edes nukkumaan jos joudun tekemään jotain. En taida olla yhteiskunta kelpoinen ollenkaan kun en kykene mihinkään. Olen epäsosiaalinen joten mulla ei ole juurikaan edes ystäviä. Mun elämässä ei ole mitään päämäärää enkä sitä yrityksistä huolimatta ole löytänytkään. Usein mietin onko järkeä edes jatkaa kun ei ole suuntaa pelkkiä umpikujia. Onko kellään vastaanvanlaisia tuntemuksia?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu