Anteeks nyt, jos tästä tulee jollekkin paha mieli... se ei oo tarkotus mitenkään... eikä tämä ole tarkoitettu kenellekään henkilökohtaisesti, kunhan haluaisin kuulla siistejä mielipiteitä asiaani, joka minua vaivaa... toivon, että olen kirjoittanut asiani ymmärrettävästi ja että jotain kommenttia tähän saisin... :)
mutta onko teillä kellään tullu silleen, että on koko ajan joko liian hyvä tai liian huono olla henkisesti...?
Tarkoitan meinaan, mulla menee tolleen ja en pysty sen takia syömään juuri mitään, kun ei oo sellasta neutraalia oloo ollenkaan. Ja mua huolestuttaa vähän itteni puolesta. Välillä on niin onnellinen ja hyvä olo ja sitten sitä vaan unohtaa syödä tai ei vaan maita, kun on jo ns. täysinäinen olo... toisaalta välillä iskee sitten niin paha olo, ettei vaan pysty syömään vaikka ruoka maittais ja näin... ja väkisin jos yrittää syödä niin tulee vaan huono olo...
Sekin on väsyttävää, kun yhtäkkiä rupee naurattaamaan aivan kauheesti tai sitten rupee itkettäämään...
Tää alkaa käymään jo vähän rankaks ja tuntuu lähinnä vaan siltä, että oon ihan hukassa, enkä tiiä miten saisin nostettu tästä itteni jaloilleen ja saisin elämäni ees jonkinlaiseen järjestykseen. Tuntuu myös, etten saa mitään järkevää aikaseks. Ja kun en oo edes ihan varma, mikä mun mieltäni niin painais ja aiheuttais tällasia tunteita/reaktioita.
Suurin syy, ainakin luulen, niin tähän taitaa olla kuitenkin se, että oon ihan toivottoman ihastunu erääseen ihmiseen, joka tuntuu välittävän myös musta, mutta en saa hänestä mitään tarkkaa selkoo... Pidän hänestä paljon, mutten tiedä mitä tekisin hänen kanssaan. Hän tietää tunteeni, sillä kerroin niistä, mutta hänellä ei kuitenkaan ollut samanlaisia tunteita minua kohtaan. Taisi varmaan hämmentyä siitä, kun kerroin hänelle tunteistani.
Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että hänellä ei ole kaikki oikein hyvin tai hän käyttäytyy eritavalla kuin ennen. Hänen käytöksensä on muuttunut sen jälkeen, kun lopetin hänelle juttelemisen tai olen kysynyt kyllä kuulumisia häneltä, mutta esimerkiksi (on muitakin asioita mitä olen huomannut) yksi huomattava asia hänen käytöksessään on ainakin se, että ennen hän kirjoitteli facebook profiiliinsa kaiken näköistä kivaa ihan niin kuin minäkin. Lopetin kuitenkin fb:ssa käymisen ja siellä kirjoittelemisen vähät aika sitten tai mitä nyt välillä käyn pienesti kommentoimassa siellä. Olen huomannut, että hänen profiilinsa on samalla tavalla ns. pysähtynyt paikoilleen täysin niin kuin omakin profiilini. Olen huomannut myös sen, että aina kun itse kirjoitan sinne jotain, niin hänkin kirjoittaa, mutta jos en kirjoita mitään niin ei hänkään..
En tiedä ajattelenko vain, mutta voisiko olla, että hänellä olisi kuitenkin ollut/herännyt tunteita minua kohtaan ja häntä harmittaisi se, ettemme juttele enää niinkuin ennen..? Voi tietenkin myös olla, että ajattelen tämän kaiken ja kaikki olisi vain pelkkää sattumaa tai omaa toive ajatteluani, mutta olen vain kiinnittänyt huomiota kyseiseen asiaan. En vain oikein tiedä miten kysyisin asiaa häneltä. Olen kyllä kysynyt häneltä, että onko hänellä kaikki hyvin. Hän sanoi, että on, mutta silti tuntuu siltä, että hän salaa jotain minulta..
Kiitos, jos jaksoit lukea tämä.. :)
mutta onko teillä kellään tullu silleen, että on koko ajan joko liian hyvä tai liian huono olla henkisesti...?
Tarkoitan meinaan, mulla menee tolleen ja en pysty sen takia syömään juuri mitään, kun ei oo sellasta neutraalia oloo ollenkaan. Ja mua huolestuttaa vähän itteni puolesta. Välillä on niin onnellinen ja hyvä olo ja sitten sitä vaan unohtaa syödä tai ei vaan maita, kun on jo ns. täysinäinen olo... toisaalta välillä iskee sitten niin paha olo, ettei vaan pysty syömään vaikka ruoka maittais ja näin... ja väkisin jos yrittää syödä niin tulee vaan huono olo...
Sekin on väsyttävää, kun yhtäkkiä rupee naurattaamaan aivan kauheesti tai sitten rupee itkettäämään...
Tää alkaa käymään jo vähän rankaks ja tuntuu lähinnä vaan siltä, että oon ihan hukassa, enkä tiiä miten saisin nostettu tästä itteni jaloilleen ja saisin elämäni ees jonkinlaiseen järjestykseen. Tuntuu myös, etten saa mitään järkevää aikaseks. Ja kun en oo edes ihan varma, mikä mun mieltäni niin painais ja aiheuttais tällasia tunteita/reaktioita.
Suurin syy, ainakin luulen, niin tähän taitaa olla kuitenkin se, että oon ihan toivottoman ihastunu erääseen ihmiseen, joka tuntuu välittävän myös musta, mutta en saa hänestä mitään tarkkaa selkoo... Pidän hänestä paljon, mutten tiedä mitä tekisin hänen kanssaan. Hän tietää tunteeni, sillä kerroin niistä, mutta hänellä ei kuitenkaan ollut samanlaisia tunteita minua kohtaan. Taisi varmaan hämmentyä siitä, kun kerroin hänelle tunteistani.
Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että hänellä ei ole kaikki oikein hyvin tai hän käyttäytyy eritavalla kuin ennen. Hänen käytöksensä on muuttunut sen jälkeen, kun lopetin hänelle juttelemisen tai olen kysynyt kyllä kuulumisia häneltä, mutta esimerkiksi (on muitakin asioita mitä olen huomannut) yksi huomattava asia hänen käytöksessään on ainakin se, että ennen hän kirjoitteli facebook profiiliinsa kaiken näköistä kivaa ihan niin kuin minäkin. Lopetin kuitenkin fb:ssa käymisen ja siellä kirjoittelemisen vähät aika sitten tai mitä nyt välillä käyn pienesti kommentoimassa siellä. Olen huomannut, että hänen profiilinsa on samalla tavalla ns. pysähtynyt paikoilleen täysin niin kuin omakin profiilini. Olen huomannut myös sen, että aina kun itse kirjoitan sinne jotain, niin hänkin kirjoittaa, mutta jos en kirjoita mitään niin ei hänkään..
En tiedä ajattelenko vain, mutta voisiko olla, että hänellä olisi kuitenkin ollut/herännyt tunteita minua kohtaan ja häntä harmittaisi se, ettemme juttele enää niinkuin ennen..? Voi tietenkin myös olla, että ajattelen tämän kaiken ja kaikki olisi vain pelkkää sattumaa tai omaa toive ajatteluani, mutta olen vain kiinnittänyt huomiota kyseiseen asiaan. En vain oikein tiedä miten kysyisin asiaa häneltä. Olen kyllä kysynyt häneltä, että onko hänellä kaikki hyvin. Hän sanoi, että on, mutta silti tuntuu siltä, että hän salaa jotain minulta..
Kiitos, jos jaksoit lukea tämä.. :)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jos se olet sinä niin vastaa mulle jotain pliis, mä olen huolissani susta! Anna mun auttaa tai kerro mikä on, sä olet ennen kaikkea yks rakkaimmista ystävistäni.. ja voidaan puhua mun puolesta ihan kaikista asioista.. mulla on toinen mutta olen olettanut että sullakin on.. oli niin tai näin ilmota jotain itsestäsi pliis..
Anteeks, mutta mun nimi ei ala T-kirjaimella..
kaikki kun on rakkaus huolia ,tulee jos minkälaista "vieroitus" oireita ,kun ei voi jutella ja olla kuin ennen
Yritä jutella ja kysellä välillä kuulumisia häneltä ,voihan hänellä olla ikävä sua aivan samalla tavalla kuin sinullakin. Antakaa toisille aikaa ..kyllä sä selviit!
Niin, tää tuntuu vaan niin hajottavalta ja ehkä siks, kun tää on mun eka kerta kun mitään tän tapasta koen ja kevätkin varmaan sekottaa vähän päätä. Juteltiin tosiaan aika tiiviisti yhteen aikaan ja sitten se vaan loppu siihen... :/ Ikävä on. Toivottavasti tää olo ei jatkuis ihan hirveen pitkään ja onneks on kesä tulossa niin saa vähän lomailtua... Niin ja aijon kyllä kysellä kuulumisia ja jutella hänen kanssaa, koska ite en pysty vaan oleen hiljaa ja olla huomioimatta häntä, ainakaan vielä. Enkä mä haluais häntä mun elämästäni kokonaan pois sulkee, niin hienoo ihmistä.
Kiitos, kyllä tästä varmasti jotenkin selviän. Hitaasti, mutta varmasti. :)
hänkin haluaisi olla sun ystävä viellä jatkossakin, sun pitää muistaa huolehtia myös itsestäsi
ruokahaluttomuus ja tunteiden ailahtelut johtuvat siitä ikävästä häneen .
Yritä syödä kuitenkin jotain ,vaikka vähän kerralla ,hedelmiä ja pikkusia välipaloja enemmän
kevät ja kesä on mukavaa aikaa ,ja kivempi olla ulkosalla ,pyydä kavereita kotiisi ja keksikää yhdessä jotain kivaa tekemistä välillä.
Tsemppiä sulle ja hyvää kevään jatkoa
Niin toivon, että hän myös haluaisi olla ystäväni jatkossakin. Ja pienissä määrin paljon energiaa sisältäviä ja terveellisiä välipaloja kuulostais kyllä hyvältä ja terveellistä juomista. Täytyy kyllä yrittää saada syötyä jotain ja yrittää muistaa ajattella hyviä asioita. Täytyy muistaa myös ulkoilla, ettei kevät mene hukkaan.
Kiitos paljon tsempeistä ja vastauksista, piristi mieltä... :) Hyvää kevään jatkoa sullekin.
Kerroit että saatat ensin nauraa ja hetken päästä itkeä, jospa hän onkin huomannut että et ole kunnossa kun mielialasi noin vaihtelee ja kun et pysty syömäänkään välillä, niin kannattaisiko sinun mennä juttelemaan jollekkin asiantuntialle, niin saat paremman avun ongelmaasi ?
Vittu mikä naurettava vuodatus taas.jos ei ole tunteita ni ei tota loppuun jaksa.
Onko sinulla syömishäiriö?
En mielestäni kyllä ihan siinä tilassa oo, että pitäis jonnekkin erityisesti mennä puhuun. Pystyn kuitenkin puhuun läheisteni ja ystävieni kanssa tästä ja musta se kyllä riittää. Eikä se nauru nyt ihan yhtäkkiä itkuks muutu, eikä ne kummatkaan nyt mitenkään hyysteerisesti ilmene... Tulee vaan sellanen epänormaali tunne, kun vaihtuu vaan tolleen. Mun päivä voi mennä esimerkiks silleen, että se alkaa jotenkin liian ilosissa merkeissä ja päivä päättyy sitten itkuun tai on muuten vaan tyhjä olo. Kyllä tää tästä menee ohi ajan kanssa sitten...
Kiitos :)
Hmmm... Saattaahan mulla sitten ehkä olla jonkinmoinen, mutta oon ennen syöny kyllä ihan normaalisti... en mä tiiä??
mulla on syömishäiriö.ei ollu ennen mutta kun lekurit määräs mielialalääkkeitä,muihin vaivoihin tuli kiloja ja paljon tulikin ja sen seur.kaikki muukin päin v...ua.silloin kun olin hoikka ehdin ihastua yhteen kundiin,nyt en uskalla mennä sinnepäinkään ennenkuin oon taas ihmisen kokoinen.oon ryhmässä joka viikko punnitaan ja nutrii vaan vedetään,siihen vielä kaupanpäälle kaikki murheet,niin on ollu monesti kaulakiikku lähellä.kaikista pahinta se, että oman ikäiseni haukkuuläskiks ja samalla niitten miehet kiusaa niitä, että kyllä naisella muotoja olla pitää,eli ei oo edes ystäviä enää.pinna niin kireellä.se että tällä tavalla menetin miehen, josta olin tosi kiinnostunu suututtaa,en saa häntä mielestä pois,tuntuu, ettänään hänet joka paikassa ja sitten tod.iskee päin kasvoja.no 15 kg.lähteny, viel n.30 kg jäljellä,sitten oonkin kurttunen vanha lehmä.oo onska että oot laiha,mulla toivoo vasta arkussa.jos ei ois lapsii, lähtisin jo pois samalla kun ystäväni kohtpuolin,eli dokaamal,mutta mietin sitä sitt vappuna.sössönsöö sössöä.
Kiitos järkytyksestä...... ei oo kuule elämä mullakaan helppoo ollu......