Onkohan minussa jotain vikaa, kun vauvat pikemminkin inhottavat kuin aiheuttavat "hellanlettas sentään" tuntemuksia? Kaupassa kun jonkun muksu huutaa, ajattelen, että tukkikaa sen suu nyt jollain, enkä mene hätiin kuin jotkut tädit, että mitä söpö pieni vauveliini itkee.
Lähi suvussa on yksi pikkumukelo, jonka kaikki tekemiset ovat vanhemmilleen ja isovanhemmille kuin suurin ihme maailmassa. Oikein ruokapöydässä kerrotaan yksityiskohtaisesti jokaikinen paskan vääntö vaippaan tai milloin mihinkin. Kuinka tuli pienet söpöt yrjöt autoon ja kuinka pisuliini lirahti uima-altaaseen kylpylässä.
Normaali muksut nyt oppivat kävelemään ja puhumaan ja eivät hallitse suoltaan ja rakkoaan nyt ihan kai vielä vuoden vanhoina joten vahinkoja sattuu, eli mitä hittoa jokaikinen askel ja sana ja kusi ja paska pitää raportoida esim. kahvipöydässä. Mistään muusta juuri ei puhuta kuin mitä muksu teki.
Tekisi mieli alkaa lörpötellä tuossa tilanteessa vaikka että miten se meidän ihana pieni karvapallero kisuliininen väänsi niin hienon kiinteän tortun aivan keskelle hiekkalaatikkoa ja kuinka fiksusti se yrjösi shebat karvapallon kera uudelle sohvalle ja se oli niin ihanaa kun sai keskellä yötä alkaa jynssätä sohvaa puhtaaksi. Tajuaisivatkohan että ei kaikkia kiinnosta jotkut paskajutut ruoka suussa.
Muutenkin siitä muksusta yritetään tehdä jotain erinomaisen hienoa yksityisine päiväkoteineen ja pidetään kuin pumpulissa. Eli oikea herranterttu on kasvamassa.
Joo, itsellä ei ole lapsia, enkä varmaan teekkään jos mukulan saaminen pehmentää aivot moiseksi.
Lähi suvussa on yksi pikkumukelo, jonka kaikki tekemiset ovat vanhemmilleen ja isovanhemmille kuin suurin ihme maailmassa. Oikein ruokapöydässä kerrotaan yksityiskohtaisesti jokaikinen paskan vääntö vaippaan tai milloin mihinkin. Kuinka tuli pienet söpöt yrjöt autoon ja kuinka pisuliini lirahti uima-altaaseen kylpylässä.
Normaali muksut nyt oppivat kävelemään ja puhumaan ja eivät hallitse suoltaan ja rakkoaan nyt ihan kai vielä vuoden vanhoina joten vahinkoja sattuu, eli mitä hittoa jokaikinen askel ja sana ja kusi ja paska pitää raportoida esim. kahvipöydässä. Mistään muusta juuri ei puhuta kuin mitä muksu teki.
Tekisi mieli alkaa lörpötellä tuossa tilanteessa vaikka että miten se meidän ihana pieni karvapallero kisuliininen väänsi niin hienon kiinteän tortun aivan keskelle hiekkalaatikkoa ja kuinka fiksusti se yrjösi shebat karvapallon kera uudelle sohvalle ja se oli niin ihanaa kun sai keskellä yötä alkaa jynssätä sohvaa puhtaaksi. Tajuaisivatkohan että ei kaikkia kiinnosta jotkut paskajutut ruoka suussa.
Muutenkin siitä muksusta yritetään tehdä jotain erinomaisen hienoa yksityisine päiväkoteineen ja pidetään kuin pumpulissa. Eli oikea herranterttu on kasvamassa.
Joo, itsellä ei ole lapsia, enkä varmaan teekkään jos mukulan saaminen pehmentää aivot moiseksi.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Miksi sinä katsot tarpeelliseksi tulla äitien palstalle kertomaan että mielestäsi vauvat ovat inhottavia? Menetkö seuraavaksi kenties isien palstalle kertomaan saman, sitten koirapalstalle kertomaan koirakammostasi, lihavien palstalle vuodattamaan miten ällöjä läskit ovat, autokeskusteluun arvostelemaan autoilijoiden äo:ta, pyöräily kun on terveellisempääkin. Sen jälkeen vaikkapa Helsinkipalstalle kertomaan miten stadilaiset ovat kusipäitä, hämähäkkikeskusteluun kiljumaan hämiskammoasi, hevospalstalle kertomaan että hevoset haisevat, matkailulpalstalle toteamaan että reissaaminen on ihan tylsää ja ehkä käväiset myös kalastuskeskustelussa kertomassa että et tykkää ollenkaan kaloista...
Mielipiteitä meillä on jokaisella, mutta ei niitä aina tarvitse tuoda julki. Jostain syystä sinä ja kaltaisesi tunnette kummaa tarvetta kertoa äideille että mielestänne lapset ovat ällöjä. Miksi? Miksi se meitä kiinnostaisi?
""Mielipiteitä meillä on jokaisella, mutta ei niitä aina tarvitse tuoda julki.""
Kerropa nyt meille, millä perusteella sinä kenenkään ilmaisun oikeuksia alat sanelemaan tai rajoittamaan? Onko olemassa joku sääntö siitä, mihin sävyyn näihin keskustelupalstoihin voi kirjoituksillaan osallistua tai mitä mielipiteitä ihminen saa tuoda julki? Mielestäni mihin tahansa palstalle voi kyllä tulla kertomaan, jos on jotain kritisoitavaa, tai haluaa tuoda ajatuksensa esille, vaikkei se kaikkia miellyttäisikään. Kyllä laiha voi kirjoitella ylipainoisten palstalle ja rapakuntoinen kuntoilupalstalle, lapseton lapsipalstalle.
Sehän on elämän rikkaus kun maailmaan mahtuu näkökulmaa, ja kaikesta voi oppia eikä mitään konsensusta tarvitse vallita. Kaikkia ei tarvitse miellyttää eikä kirjoitusten tarvitse olla hampaattomia ja tylsiä, vaikka esimerkiksi itse tylsä ja mitäänsanomaton kirjoittaja olisitkin. Tulet itse nytkin tänne vain kertoaksesi, ettet tykkää jonkun kirjoitustyylistä eikä hän saisi ilmaista mielipidettään, vaikka et haluaisi kuitenkaan toiselle antaa mahdollisuutta ajatuksensa ilmaisuun. Eli millä oikeudella itse olet asialla? Itse asiasta ei sinulla ollut mitään ajatusta esitettävänä. Näitä aivottomia tylsimyksiä näkee joka forumilla
Mielestäni edustat sitä tylsää ja mielikuvituksetonta kansanosaa, jolla ei ole mitään keskusteltavaa itse teemasta, mutta tulee arvostelemaan kirjoittajia, jotka kaikki kuitenkin ylittävät oman tasosi.
No jopas vetäisit herneen nenään :) Nimimerkki onpa rankkaa oli sitä mieltä että on lapsellista tulla inumaan äitien palstalle että inhoaa lapsia ja sinä olet sitä mieltä että hän on siksi tylsä ja mielikuvitukseton ja mitähän vielä. Mikä sinua niin vitutti hänen mielipiteessään? Eikö hänellä ole oikeutta kertoa omaa kantaansa?
"Onko olemassa joku sääntö siitä, mihin sävyyn näihin keskustelupalstoihin voi kirjoituksillaan osallistua tai mitä mielipiteitä ihminen saa tuoda julki?"
Ei varsinaisesti ole. Normaali kohteliaisuus kuitenkin yleisesti ottaen ihmisillä toimii ja sen sanelemien sääntöjen mukaan ei tarpeettomasti sanota sellaista, mikä loukkaa toista. Jos kerran lapset ja vauvat ärsyttävät niin suunnattomasti, niin ei kannattaisi provosoida itseään enää yhtään enempää tulemalla nimenomaisesti äitien palstalle lukemaan niitä lapsijuttuja. Olisi vain onnellinen, että täällä on sellainen palsta, ettei tarvitse kaikkea purkaa lapsettomille.
Kyllä kissaihmisetkin puhuvat helposti kissoistaan aivan kohtuuttoman paljon ja äärettömän tylsästi meidän kissoja inhoavien mielestä, joten sikäli ihan tasoissa ollaan. Paitsi etten minä mene kissapalstalle ärsyyntymään enää enempää, enkä hauku kenenkään kissoja, vaikka aihetta siihen kokisinkin.
tuo varmaan on rasittavaa. Itselläni on vuoden ikäinen lapsi ja välillä oikein hävettää, kun esim. isovanhempien luona hänestä puhutaan niin paljon, vaikka kylässä olisi myös miehen sisko ja tämän mies. Heillä ei siis ole itsellään lapsia ainakaan vielä, eikä varmaan kaikki kakkajutut niin kovin kiinnosta. :)
Syy, miksi näin teemme sen lisäksi, että lapsi on tärkein ja ihanin asia meille koko maailmassa, on se, että minulla ei ainakaan ole mitään muuta puhuttavaa! Hoidan lasta kotona, joten kaikki muu tekeminen on hyvin vähäistä. Vaihtoehtona on siis puhua suunnilleen televisio-ohjelmista. Ole vain tyytyväinen, että itselläsi on muutakin puhuttavaa ja anna sukulaistesi puhua lapsestaan, koska muuta tärkeää heidän elämässään ei ehkä tällä hetkellä ole.
luulen että sinunkin elämässäsi on kuitenkin joku tärkeä asia mistä ehkäpä huomaamattasi suollat tarinaa "koko ajan" jonkun mielestä.
Eli meitä on moneen junaan ja jokainen ihminen on laulun arvoinen.
Minä esimerkiksi inhoan eläimiä,usko tai älä,en ymmärrä että kun vastaan tulee koira tai kissa että minun pitäisi puhua sille tyyliin "voi hellanlettas miten ihana turre teillä onkaan" saati että koskisin siihen:):)
Meillä väännetään kättä miltei päivittäin lasten kanssa että pitäisi saada kissa,mutta olen niin itsekäs että en anna periksi,tässä asiassa meidän lapset saavat opin että kaikkea ei voi saada:):):)
Eli voithan yrittää hienovaraisesti aasinsillan kautta vaihtaa puheenaihetta siitä kakasta vaikka tiellä lojuviin koirankakkoihin ja siitäpä sitten edellinen asia onkin unohdettu:):)
Ei sinun pähkäilysi ole mitenkään kummallista minusta ainakaan. Mikä lienee se normaali, on kai määrittelykysymys. Itse en halua olla normaali, jos se tarkoittaa, että äo on noin sata (mediaani). Minua ainakin nuorempana rasittivat juuri tällaiset kakka-vauvajutut, koska sitä eli itse niin erilaista elämänvaihetta eivätkä lapset kiinnostaneet yhtään. Ärsytti työpaikan kahvipöydässä nämä kakka-rouvat, joiden muutkin keskustelunaiheet (mies-lapsi-kodinhoito-meikkaus) ällöttivät ja joiden maailmankuva muutenkin oli aika suppea ja rajoitettu näin jälkikäteen ajatellen. Olen sitä mieltä, että jos ihminen on fiksu ja älykäs, ei lapsi tee kenestäkään idioottia, korkeintaan tunteikkaan ja höpsähtäneen - ne hormonit nääs. Toisaalta lapsi ei nosta kenenkään äo:ta ja idiootti on idiootti vaikka on onnistunut lisääntymäänkin. Valitettavasti idiootit lisääntyvätkin enemmän kuin fiksut, jotka sentään ymmärtävät omat rajoituksensa ja ajattelevat nenäänsä pidemmälle.
Jos sitä kuuluu hyvin erilaiseen viiteryhmään, niin tuollainen hehkutus alkaa kyllä ärsyttää, joten ketutuksesi on normaalia. Voi olla, että itse sitten puhut samalla tavalla höpöjä, kun saat itse lapsia. =) Ihan samahan se on muuten kuunnella työpaikalla joidenkin pönttöreiskojen pillu-juttuja ja sitä että miten taas sai viikonloppuna ja miten kännissä oltiin (vaikkei mitään perää olisikaan). Tosi ällöttävää.
Olen nyttemmin itse äiti, mutta huomaan, etten siltikään pidä automaattisesti kaikista lapsista. Enhän pidä kaikista aikuisistakaan ja samalla tavalla lapset ovat persoonia jo pienestä pitäen. Itse asiassa useimmat lapset on tosi rasittavia ja vastenmielisiä, kun taas jotkut ovat hyvinkin rakkaita ja kivoja, vaikka vieraita ovatkin. Voi toki olla, että lapsista tulee tuollaisia vähemmän kivoja ihan vain siksi, että geenit on niin huonot, tai ympäristötekijät vaikuttaa eli vanhemmat on kelvottomia kasvattajia.
et tosiaan ole normaali. Ei ole normaalia ajatella, että lapset ovat vastenmielisiä. Joten nimimerkkisi mukainen tavoite on toteutunut.
Niistä pikkuasioista kerrotaan koska ne ovat isoja juttuja sen lapsen elämässä. Vauvaikäiselle on tuo niin arkinen kakkaaminenkin hyvin tärkeä tapahtuma erityisesti hänen omassa mielessään. Kävelemään ja puhumaan oppiminen on suuri tapahtuma pienen lapsen elämässä kohti itsenäisyyttä ja maailmassa pärjäämistä. Aikuisille lapsen kävelemään ja puhumaan oppiminen ovat suuria tapahtumia sen vuoksi että ne ovat eräänlaisia virstanpylväitä jotka kertovat että lapsi kehittyy normaalisti eikä hänessä ole vammaa mikä saattaa aiheuttaa viivästymää näiden hyvin tärkeiden taitojen hallinnassa. Sinä koet nuo kaikki asiat arkisiksi kun osaat ne mutta olet itsekin käynyt pienenä lapsena läpi tuon suuren kehittymisprosessin joka itse asiassa on hyvin ihmeellinen asia. Miten upeaa onkaan seurata lapsen kehitystä. Se on todella nopeaa ja pienikin vauva on uskomattoman terävä-älyinen ja oivaltava. On aivan uskomatonta että pieni vauva joka ei aivan vasikään osannut edes kääntyä mahalleen selinmakuulta, muutaman kuukauden kuluttua nauraa kihertäen taapertaa kovaan kyytiä avaamaan laatikkoa minkä tietää kielletyksi. Mitä kaikkea on täytynyt lapsen hermostossa tapahtua että lapsi on oppinut 1. kävelemään 2. toimimaan tarkoitushakuisesti 3. huumoria - nauraa kun tekee "pahojaan", 4. oppinut sanojen merkitystä kuten sanan "ei". Kun näet pienen itkevän lapsen kaupassa näet ilmeisesti tosiaan vain lapsen joka itkee. Mutta todennäköisesti lapsen tuntevat aikuiset näkevät paljon muuta...he näkevät persoonan ja sille lapselle persoonallista äänetelyä, elehdintää ja ilmeikkyyttä hänen viestiessään tarpeistaan sillä pikkuvauvojenkin persoonat ovat todella erilasia ja sekin on ihmeellinen ja hieno asia. Lapsessa ja hänen taidoissaan on paljon hämmästeltävää kun häneen vaivautuu tutustumaan....
Kyllä juu, mutta tavallaan ymmärrän aloittajaa. Onhan se toki ihmeellistä se lapsen kehitys, mutta niin se voi niitten pönttöreiskojen pillunsaanti, uskovaisten armonkokemukset ja juoksijan kunnonkehitys, puhumattakaan monesta muusta asiasta joista ei ole juuri nyt kokemusta taikka tuttua aihepiiriä.
*Itse olen pitkälle toiv.ei.normaalin linjoilla, ei ihan kaikista tartte innostua. En minäkään loukkaantunut kun useampikin kaveri ei onnitellut raskausuutista, vaikka olikin toivottu tapaus. en minäkään onnitellut silloin kun asia oli todella kaukainen. nyt vain niin toivon ettei minusta tule lapsen myötä mitään hurmosmammaa.
Sen herrantertun palvojat ovat ihan kajahtaneita mutta eivät itse huomaa kuin naurettavia ovat suu vaahdossa jauhaessaan kakkatorttu juttujaan. Sillä kakaralla haetaan huomioo, tuntee itsensä maailman tärkeimmäksi kun koko suku häärii ympärillä. Kyllä se into laantuu ajan mittaa ja kun herrantertut vaan lisääntyy....en minäkään jaksa sellaista lässytystä kuunnella niin en mene sellaiseen ruokapöytään jossa pitää yhteen kakaraan vain keskittyä enkä mene vanhemmilleni edes kylään jos siellä on lastenlapsia. Enkä ota kotiini heitä kun riehuvat vain ja hajottavat joka paikan. Ei kaikkien tarvitse pitää lapsista, en ole koskaan ollut hourupäinen vauvoja kohtaankaan, päinvastoin ne ovat inhottaneet, se haju ja niistä lähtevä karmea ääni...YÖK !
Vauvoista lähtee suloinen ääni kun ne heleällä lapsenäänellä jokeltavat "tättättää" tai "päppäppää". Me kutsumme tuota ääntä "pikkuääneksi".