mä ihan oikeesti välitin susta, ihan liikaa... mulla on sellanen ongelma et mä annan ihmisten talloo mut jalkoihin, ne saa tehdä mulle mitä tykkää ja mä nielen sen... sitä säkin teit, otit kaikki mitä sait, mä kuuntelin, lohdutin , yritin ymmärtää, oisin antanu vaikka paidan päältäni, sellanen mä oon ihmisille joista välitän.. viimeks sanoit mulle et tunnet mut, mut ei se pitäny paikkaansa, ethän sä tiedä musta mitään, ainoastaan sen mitä pyörin hetken sun elämässä, ja sekin pyöri sun ympärillä sillon... nyt mä oon yrittäny unohtaa sut, aika hyvin se on mennytkin, oon yrittäny tehdä kokoajan jotain ja vältellä sua... mä luulen etten ois viel valmis törmäämään suhun tai ees puhumaan, pelkään et jos jotenkin saatas asiat sovittua, et kaikki ois taas kuin ennen... mä luulen etten kestäis sitä, hajoaisin taas ja kadottaisin itseni, ehkä lopullisesti... ethän siis tupsahda mun elämääni taas?
oikeesti...
mä vaan..
12993
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
kohtalo ei sille mitään voi..hyvää yötä sulle.
kohtalon ivaa.. sopis hyvin..
mä olen antanu saman sulle kuin sä mulle, on oltu pahasti eksyksissä, mä haluun sopia mä en pelkää taistella sen asian edestä minkä tunnen oikeaksi. mä en luovuta, en tärkeimmistäni luovu...
etpä ole sitä mulle näyttänyt, mikä on sulle tärkeää, tai ainakin mä en tuntenu itseäni millään lailla tärkeäksi... mulla on sua välillä ihan järkyttävä ikävä, ja toivon et puhelin sois, ja samalla mä pelkään sitä, mä pelkään sua, sitä millanen vaikutus sulla on muhun... mä pelkään et mä hajoon, jos tupsahdat taas jostain mun elämään....
että sä olet tärkee ja mä halluun sinut takaisin ja varmasi tiedätkin sen ja mä haluun että kaikki olis hyvin , maksoi mitä maksoi.
Pysyn tässä, en yritä unohtaa enkä käännä sulle selkää. Jos haluat lähteä, se on sun valinta ja hyväksyn sen mutta jos päätät palata, otan sut halaten vastaan. Yritän olla tupsahtamatta sun elämään (onkohan tämä toive voimassa edelleen :), mutta toivon, että sinä tupsahdat, jos muutatkin mielesi ja haluat palata mun vaikutuspiiriin.
tän valitsit toiminnallasi, sä sekoilit ja käänsit selkäs mulle.... et ees vaivautunu selittää tai pyytäny anteeksi, kuten niiin monta kertaa aiemmin, mut nyt mä en vaan voinu enää sulattaa sitä, mä ansaitsen parempaa kohtelua, kuten myös moni muu läheisesi.... mun on pääni vieläkin pyörällä ja sydän hajalla, täytyy yrittää koota itteni ja miettiä mitä haluaa...
siis ei MIKÄÄN ei kelpaa,jollekkin, niin silti minä tupsahdan..... jonkun elämään
sille suorat sanat mitä tunnet, aloita "musta tuntuu että sinä et anna minulle mitään, etkä tunne mua ja mun ongelmia"...
toinen voisi kantaa puolet aiheuttamastaan mielipahasta ja sinä voisit olla ylpeä itsestäsi sillä se on se mitä sun tulee suojella. joskus suorat sanat auttavat!
on turha puhua;(
onko kirjoittaminen puhetta? Sinulta puuttuu konkreettinen läheisyys, muuten se on tunteetonta, tietty. Mä puhun koiralle aina välillä...
mietitään koko ajan, ei kukaan ole valmis kellekkään soittamaan puhumaan eikä mitään, eikä silloin kyllä mistään mitään tulekkaan, kyllähän täällä nettiavaruudessa seinän takana voi seikkailla ikuisuuksiin.