Tätä biopalstaa lukiessa tulee monesti mieleen, mitkä ovat itse kunkin vaikuttimet. Melkein jokaisessa ketjussa on useampi kuin yksi kirjoittaja, jolla on mielestään oikeus mollata toisia.
Tämän raiskaajan äiti oli perustanut facebookiin pojan puolustusosion. Raiskattu tyttö sai lähiympäristöltä tuomion. Tämä muistuttaa kirjoituksia tällä bioplastalla. Itsessä ei mitään vikaa: sossut, sijarit yms ovat kaiken pahan alku ja juuri. Toivottavasti tämän palstan lukijat ymmärtävät erottaa totuuden mieleikuvituksesta.
Tämän tarinan opetuksen miettiköön jokainen mielessään.
Hesarissa tänään:
Netin vihakampanjoissa aikuisiltakin unohtuu vastuu
Ruotsi on puhunut viime viikot Bjästan tapauksesta. Vuosi sitten Bjästan kylässä Örnsköldsvikin liepeillä 14-vuotias tyttö raiskattiin koulun vessassa kesken koulupäivän. Raiskaaja oli toinen oppilas, 15-vuotias poika. Poika oli suosittu, ja tilanne kääntyi niin, ettei kukaan uskonut tyttöä. Ei, vaikka poika kertoi poliisikuulusteluissa yksityiskohtaisesti raiskauksesta. Eikä silloinkaan, kun käräjäoikeus tuomitsi pojan, samoin hovioikeus. Eikä vielä silloinkaan, kun poika raiskasi kevätjuhlien jälkeen toisen tytön.
Epäoikeudenmukaiseen kohteluun osallistuivat myös pappi, rehtori, nuoriso-ohjaaja ja 4 000 jäsentä Facebook-ryhmässä, jonka pojan äiti oli perustanut.
Maaliskuun lopussa Ruotsin television ajankohtaisohjelma Uppdrag granskning kertoi Bjästan tapahtumista. Ruotsalaiset järkyttyivät. Alkoi uusi vaihe.
"Mikä kummallisinta, osin samat ihmiset, jotka ensin olivat kiusanneet tyttöä netissä, alkoivat silmittömän vihakampanjan poikaa, tämän veljeä ja äitiä kohtaan",
Tämän raiskaajan äiti oli perustanut facebookiin pojan puolustusosion. Raiskattu tyttö sai lähiympäristöltä tuomion. Tämä muistuttaa kirjoituksia tällä bioplastalla. Itsessä ei mitään vikaa: sossut, sijarit yms ovat kaiken pahan alku ja juuri. Toivottavasti tämän palstan lukijat ymmärtävät erottaa totuuden mieleikuvituksesta.
Tämän tarinan opetuksen miettiköön jokainen mielessään.
Hesarissa tänään:
Netin vihakampanjoissa aikuisiltakin unohtuu vastuu
Ruotsi on puhunut viime viikot Bjästan tapauksesta. Vuosi sitten Bjästan kylässä Örnsköldsvikin liepeillä 14-vuotias tyttö raiskattiin koulun vessassa kesken koulupäivän. Raiskaaja oli toinen oppilas, 15-vuotias poika. Poika oli suosittu, ja tilanne kääntyi niin, ettei kukaan uskonut tyttöä. Ei, vaikka poika kertoi poliisikuulusteluissa yksityiskohtaisesti raiskauksesta. Eikä silloinkaan, kun käräjäoikeus tuomitsi pojan, samoin hovioikeus. Eikä vielä silloinkaan, kun poika raiskasi kevätjuhlien jälkeen toisen tytön.
Epäoikeudenmukaiseen kohteluun osallistuivat myös pappi, rehtori, nuoriso-ohjaaja ja 4 000 jäsentä Facebook-ryhmässä, jonka pojan äiti oli perustanut.
Maaliskuun lopussa Ruotsin television ajankohtaisohjelma Uppdrag granskning kertoi Bjästan tapahtumista. Ruotsalaiset järkyttyivät. Alkoi uusi vaihe.
"Mikä kummallisinta, osin samat ihmiset, jotka ensin olivat kiusanneet tyttöä netissä, alkoivat silmittömän vihakampanjan poikaa, tämän veljeä ja äitiä kohtaan",
Vastaukset 15
Vanhimmat
On helppo liittyä vihanpitoon, eikä yhtään niin helppo auttaa ja olla heikomman puolella. Kummallisinta ehkä on, miten aikuiset ihmiset ovat lähteneet moiseen mukaan.
Olipa ihanan asiallinen viesti tällä palstalla!
Joo eipä kukaan tunnu uskovan jos biot puhuvat totta.Miten kummassa kaikki saasta mitä sijarit ja sossut kylvää yksin pidetään totena.
Miten hemmetti kaikki ruumillinen ja henkinen väkivalta on teiltä sallittu mitä aiheutatte perheille?
Menkää itseenne sillä kenenkään lapset ei ole kauppatavaraa.
Tiedän maan laittomuudet vaikkei itsellä ole ainuttakaan lasta sijoitettuna tai muuten huostassa.
Juuri te ja sossut kirjailette perättömiä rekisteritietoja sekä vielä rajoitatte lasten tapaamisia kaikin konstein.
Valitettavasti sijaisvanhemmissakin on asiallisesti toimivia, lapsen etua ajavia ihmisiä. Toiset jopa haluavat ja kannustavat sijoitetun lapsen ja tämän vanhempien tapaamisia. Jokaiselle lapselle se oma biologinen suku on tärkeä, vaikka siellä virheitäkin olisi mahdollisesti tehty.
Sijaisvanhemmat ovat hyvin voimattomia asioiden edessä vaan toimivat juuri niinkuin asiakaspalvelusuunnitelmassa on sovittu. Sos.työntekijät ovat ottaneet lapsen huostaan ja he viime kädessä rajoittavat lapsen ja biovanhempien tapaamisia ja yhteydenpitoa jos näkevät sen tarpeelliseksi. Me emme mitenkään pysty kirjailemaan mitään perättömiä juttuja. Ja emme mielellämme kirjaile emmekä anna suullisia lausuntoja asioista. Meidän tehtävämme on hoitaa meille sijoitettu lapsi hyvin. Meidän on myös kaikin keinoin tuettava lapsen ja biovanhemman välistä yhteydenpitoa vaikka joissakin tapauksessa olisi niin paljon helpompaa ettei sitä yhteyttä olisi. Mutta toisaalta on aika ikävää jos lapsella ei todellakaan ole ketään biosukulaista joka haluaisi häneen yhteyttä pitää. Valitettavasti näitäkin lapsia on. Sijaisvanhemmille he ovat "helppoja" tapauksia mutta kun ikää tulee lapselle lisää niin on vaikea löytää niitä juuria ja sitä "omaa" joka jokaisella lapsella on ihan henkilökohtaista.
Minkäänlainen väkivalta ei ole sallittua ja kukaan tervejärkinen ihminen ei sitä käytä. Mutta me sijaisvanhemmatkin olemme ihmisiä ja joukkoon varmaan mahtuu monenlaista ihmistä. Se on mahdollista mutta valitettavan ikävää.
Pitkän sijaisvanhemmuuden aikana en ole tavannut yhtään lasta jonka huostaanotto olisi ollut aiheeton. Joten siitä syystä tuntuu nämä biovanhempien kirjoitukset niin käsittämättömiltä. Huostaanotto maksaa sijoituksen tehneelle kaupungille ja tuntuu, ettei niitä huvin vuoksi tehdä. Ainakin täällä jossa asun niin huostaanotto tehdään vasta viimeisessä hädässä kun mikään muu keino ei yksinkertaisesti enää auta. Tai vanhemmat pyytävät ja rukoilevat lastensuojelun sossua tekemään huostaanoton ennenkuin nuori ajautuu tielle josta ei ole enää paluuta.
Olen itse auttanut perhettä vaikeassa tilanteessa jotta pääsevät yli.Lapsi oli meille sijoitettu toistaiseksi ja vanhemmat,kun muutti toiselle paikkakunnalle annoin lapsen vanhemmille sossuja kuulematta koska lasten paikka on kotona.
Ei sossut mahtanut mitään vaikka lapsi muutti kotio koska olosuhteet sen sallivat.Joten en hyväksy missään tapauksessa mitään rajoitteita ilman painavia syitä.
*Ja emme mielellämme kirjaile emmekä anna suullisia lausuntoja asioista*
Ylläoleva osa lauseestasi jäi mietityttämään, eli eivätkö muut sijaisperheet tosiaan kirjaa mitään? Suullisia lausuntoja ei todellakaan anneta vaan kaikki pitää kirjata ylös ( oman oikeusturvan vuoksi ) Itse kirjaan viikottain ylös tapahtumia sekä jos jotain erilaista käytöstä tms lapsessa on kirjaan sen heti ylös. "Rapsat" lähetän kerran kk sossuille.
lapselle kirjauksen? Pyydät hänen kokemuksen (oikeusturvansa vuoksi) asioista ja tilanteista? -Kai lapsi/lapset tietää/tietävät noiden kirjeiden olemassaolosta??
Minä ainakin luen esim Wilman postin lasten läsnäollessa ja kysyn heidän näkökulmaansa kirjauksiin; monet opet meinaan laittelee sinne turhan paljon moitteita ja kun kyselen enemmän, opet itse on antaneet esim epäselviä ohjeita ja eivät ole täsmentäneet mitä tarkoittavat.
Kyllähän 3 vuotiaan kanssa käymme tosi syvällisiä keskusteluja siitä, että miltä tuntuu ja onko mun tekstini nyt varmasti hänen mielestään oikein... huoh teitä nipottajia! Sossu vaatii kirjaamista myös, samalla tavalla ne "rapsat" tehdään kuin laitoksissa ja sielläkään ( töitä olen tehnyt ) ei niitä lapsille lueta, saavat ne sitten käsiinsä kun ovat 18v. Koosteet toki käydään siellä läpi lasten kanssa. Rapsoihin ei tosiaankaan tule mitään mutu -juttuja vaan pelkää faktaa arjesta, eli en laita ylös että käyttäytyy tuolla tavalla kun musta nyt tuntuu, että esim ikävöi vanhempiaan tai oliskohan kuitenkin siitä että päiväkodissa oli tänään huono päivä. Omalla oikeusturvalla tarkoitan sitä, että ei tule mitään jälkikäteen sanomista esim kiinnipitotilanteesta, syyt siihen, kauanko kesti, mistä alkoi, mihin johti,mitä sen aikana tapahtui ym ym.
Ja "saavat ne (=teidän kantanne asioista) käsiinsä kun ovat 18v". Oikeusturvan vuoksi kirjaat kuitenkin itsesi näkemyksen? Etkö osaa kommunikoida 3-vuotiaan kanssa ikäiselleen sopivalla tavalla? Ei kolmivuotias ymmärrä asiatekstiä haloo.
Meillä ei kyllä pidetä nipottamisena sitä että sijoitetun mielipide on meille tärkeä...tulemme aika kivasti toimeen vanhempien kanssa, luottamus on tod hyvää luokkaa:)
lukisitko tarkemmin? Edelleenkään en kirjaa asioita luulon perusteella eli kuten laitoit että kirjaan "oman näkemykseni"... vaan kirjaan F A K T A N, kuten aiemmin tuonne laitoinkin jo. Eli se mitä on tapahtunut on totisinta totta ja tapahtunut eikä pelkkää kuvittelua tai omia ajatuksiani tai näkemyksiäni asioista. Tähän olen tottunut jo laitoksessa työskennellessäni.
kokijan mukaan. Laitosko teki kaiken oikein? Jos vittuilet lapselle niin merkkaatko sen? Jos sulla huono päivä?
Ja lapsi tuosta suuttuu ja sotkee ruuan kanssa tai ei halua syödä...tai raivostuu. "Pelkät" faktat on veteen piirrettyjä viivoja! Ei tuossa mitään mututuntemuksia tarvi esittää seb ihmeemmin, pientä peiliin katselua vaan ja "raportoida" vähän laajemmin vaan...
päivää ja näkemiin. Et osaa lukea joten kanssasi on turha "keskustella". Kiitos ja hei.
Todella miksi enimmäkseen kirjaukset laitoksissa on täysin perättömyyksiä? missä teitä opetetaan satuja kirjoittamaan?
Todella jos tiukka paikka tulee sanotte jotta asianne perustuu oletuksiin eli mielikuvituksiinne.
emme ole ikinä kirjoittanut yhtäkään raporttia, eikä niitä ole kukaan pyytänytkään..
Ei omista lapsista eikä sijoituksessa olevista. Normaalia arkea eletään, samoista asioista kiistelään ja kiukutellaan kuin muissakin perheissä, eikä ikinä ole tullut mieleen että oikeusturvamme vaatisi mitään kirjauksia, biovanhempien kanssa( ja sosiaalityöntekijän kun ne tapaamiset ovat) käydään kuulumiset läpi ihan suulisesti, lapset tapaamisissaan kertoo vanhemmilleen omia kokemuksiaan, en kysele enkä huolestu vaikka he kertoisivatkin vaikka kotiintuloaika kiistasta , joskus vanhemmat on johonkin asiaan halunnut tarkennuksen mutta silloin on lähinnä ollut kaveripiirin jutuista kyse ja me tietty vastataan kaikkeen mihin voidaan. Mutta raportteja tästä kodista ei lähde.Itse kirjoitan kyllä päiväkirjaa ja siihen välillä myös päivän tapahtumia mutta ne tekstit vain minulle ja perustuu vain minun näkemykseeni asioista. Asianomaiset lukekoon niitä jos haluaa sitten kun minusta aika jättää.
Se hyvän voinnin perusta on just se, että ei mitään (tai mahdollisimman vähän) puhutaan lapsen yli. Järki pelaa jo pienelläkin ja on hyvä että lapsi on mukana itseensä liittyvissä asioissa ja häntä kuullaan. Kukaan ei tykkää siitä, että jää ulkopuolelle ylipäätään. Ja vastuutakin lapsi oppii ottamaan luontevasti pikkuhiljaa esimerkin kautta, kun hän kokee olevansa tasa-arvoinen. Yläpuolelta tuleva sanelu herättää ilman muuta kapinaa ihan kenessä tahansa aikuisessakin! Epäreiluuden kokeminen on ikävä tunne ja se on synnynnäistä ja siitä voi puhua ääneen.