Thaimaan "skootterit"

...kotimaassaan sellainen tuliterä ja futuristisen näköinen Yamaha. Siinä taisi olla ruiskumoottori, koska käynti oli jotain tavattoman pehmeää ja vääntöä piisasi. Siinäkin oli "vanhan monkeyn" vaihteet, mutta isoimmalta vaihteelta pystyi vaihtamaan ylöspäin "ympäri" ykköselle! Muija väitti, että on ajanut 80 km/h, mutta ei se hirveästi 65 km/h:n jälkeen kiihtynyt (2 päällä).

Vuokramopot ovat yleensä variaattorilla.

Hurjimmillaan näin 5 pientä tyttöä saman mopon päällä ja kaikki ilman kypärää. Turvallista koulutietä vaan.. :O

ajelua... kirjoitti:

...kotimaassaan sellainen tuliterä ja futuristisen näköinen Yamaha. Siinä taisi olla ruiskumoottori, koska käynti oli jotain tavattoman pehmeää ja vääntöä piisasi. Siinäkin oli "vanhan monkeyn" vaihteet, mutta isoimmalta vaihteelta pystyi vaihtamaan ylöspäin "ympäri" ykköselle! Muija väitti, että on ajanut 80 km/h, mutta ei se hirveästi 65 km/h:n jälkeen kiihtynyt (2 päällä).

Vuokramopot ovat yleensä variaattorilla.

Hurjimmillaan näin 5 pientä tyttöä saman mopon päällä ja kaikki ilman kypärää. Turvallista koulutietä vaan.. :O

Vuokraamasi "mopo" oli mitä ilmeisemmin Yamaha Nouvo. Niitä on kahta mallia vanhempi MX malli joka on 112 kuutioinen ja uudempi Eleganze (jonka me kutsumme isolohkoiseksi) on 135 kuutioinen. Tässä olisi linkki missä on esite. Teksti voi olla hieman vaikea luettava...

http://www.yamaha-motor.co.th/Product/?ProductID=62.

Minulla on niitä täällä vähän toistakymmentä sekä MX mallia että Eleganze mallia. Olen ajanut varman sellaisen 100,000km niillä itse joten kokemusta on. Meillä on täällä Pattayalla sellainen Nouvo Club johon kuuluu kymmenkunta neljä-viisikymppisiä Suomalaisia ukkoja ja teemme joka vuosi hieman pitempi Nouvo reissu. Viimeksi pojat kävivät Singaporessa (itse en olut mukana) ja ajoivat kai sellaisen 3000 km lenkin Malesian ympäri. Pojat kyllä vähän fuskasivat kun pistivät mopot junalla Hat Yai:iin lähellä Malaysian raja, mutta olihan siinä kuitenkin reilu 1000 km siitä vielä Singporeen. Viime vuonna oli Pohjois Thaimaan reissu. Toissa vuonna käytiin Kanchanaburisa Kwai joella ja siitä kolmen padogan solaan Burman rajalla. Onnistuttiin myöskin päästä pikkupolkua pitkin Burmaan ja kestihän se varmaan 20 minuuttia ennen kuin sotilas tuli kalashnikovin kanssa häätämässä meidät takaisin Thaimaahan. Kovasti yritimme päästä hänen kanssa kaljalle kylään mutta turhaan. Ensimmäinen reissu tehtiin Kambodzhaan ja Laosiin tarkoituksena päästä Vietnamiin mutta turhaan. Mutta tulihan siinä varmaan sellainen 5000 km ajettu parissa viikossa, ja aika paljon polkuja pitkin Kambodzhassa. Siitä reissusta voitte lukea Englannin kielellä tästä linkistä:

http://www.gt-rider.com/thailand-motorcycle-forum/#p15387

Jatkuu

hiko kirjoitti:

Vuokraamasi "mopo" oli mitä ilmeisemmin Yamaha Nouvo. Niitä on kahta mallia vanhempi MX malli joka on 112 kuutioinen ja uudempi Eleganze (jonka me kutsumme isolohkoiseksi) on 135 kuutioinen. Tässä olisi linkki missä on esite. Teksti voi olla hieman vaikea luettava...

http://www.yamaha-motor.co.th/Product/?ProductID=62.

Minulla on niitä täällä vähän toistakymmentä sekä MX mallia että Eleganze mallia. Olen ajanut varman sellaisen 100,000km niillä itse joten kokemusta on. Meillä on täällä Pattayalla sellainen Nouvo Club johon kuuluu kymmenkunta neljä-viisikymppisiä Suomalaisia ukkoja ja teemme joka vuosi hieman pitempi Nouvo reissu. Viimeksi pojat kävivät Singaporessa (itse en olut mukana) ja ajoivat kai sellaisen 3000 km lenkin Malesian ympäri. Pojat kyllä vähän fuskasivat kun pistivät mopot junalla Hat Yai:iin lähellä Malaysian raja, mutta olihan siinä kuitenkin reilu 1000 km siitä vielä Singporeen. Viime vuonna oli Pohjois Thaimaan reissu. Toissa vuonna käytiin Kanchanaburisa Kwai joella ja siitä kolmen padogan solaan Burman rajalla. Onnistuttiin myöskin päästä pikkupolkua pitkin Burmaan ja kestihän se varmaan 20 minuuttia ennen kuin sotilas tuli kalashnikovin kanssa häätämässä meidät takaisin Thaimaahan. Kovasti yritimme päästä hänen kanssa kaljalle kylään mutta turhaan. Ensimmäinen reissu tehtiin Kambodzhaan ja Laosiin tarkoituksena päästä Vietnamiin mutta turhaan. Mutta tulihan siinä varmaan sellainen 5000 km ajettu parissa viikossa, ja aika paljon polkuja pitkin Kambodzhassa. Siitä reissusta voitte lukea Englannin kielellä tästä linkistä:

http://www.gt-rider.com/thailand-motorcycle-forum/#p15387

Jatkuu

Jatko

Syy miksi minä kerron näistä meidän matkoistamme on se että haluan osoittaa että sellaisella ”moposkotterilla” pystyy tekemään pitkiäkin reissuja. Matka nopeus on noin 100 km tunnissa mutta ei se paljon kovempi ole isolla pyörälläkään. Perillä ollaan melkein samoihin aikoihin. Ajonautinto on tietysti hieman erilainen. Ei ole sitä nautintoa että saa vetää mutkatietä takapyörä vähän luisussa kahta sataa. Mutta on siinä oma hohto kun kavereilla on ihan samanlaiset pelit ja jos on mutkatie jossain vuoristossa, niin kaikki ajavat kaasu pohjassa ja se voittaa joka leikkaa mutkat parhaiten ja pystyy keräämään alamäessä eniten vauhtia seuraavaa ylämäkeä varten. Ja kyllähän siellä joutuu ”lahnana” makaamaan skootterin päällä suorilla että kaveri ei pääse ohi. Ihan nastaa ajamista tämäkin on. Sittenhän pitää muistaa että matka ajoa on enimmäkseen tavallaan ”tylsää” ajamista suoraan. Ajonautintohan tulee silloin enemmän maisemista, tien varrella olevista ihmisistä, hajuista ja tuoksuista etc. ja tämän tyyppinen ajonautinto toimii ihan yhtä hyvin hieman pienemmissä vauhdissa ”moposkootterilla” ja ehkä paremminkin koska sinulla on enemmän aikaa seurata ympäristöäsi. Sitten taas oikein huonolla kuratiellä niin ajotekniikka on ihan erilainen ”moposkootterilla” kun esimerkiksi enduropyörällä. Enduropyörällä on pirun hauskaa päästä menemään ja vetää kaikki kuoppia yli ja jousitushan antaa anteeksi.”Moposkootterillahan” joutuu vahan trialmaisesti hakemaan oikeita ajolinjoja kuoppien ympäri ja koko ajan pitää varautua että se pikkuinen etupyörä jää johonkin kuoppaan. Ja jousitushan ”moposkootterissa” ei anna anteeksi, se on huonolla tiellä olematon. Mutta sellaisen 100 km:n lenkin jälkeen kun pysähtyy kaljalle 4 tunnin ajon jälkeen niin kyllähän siinä ovat kädet aika väsyneet mutta hymy on herkässä, ”tämähän oli pirun hauskaa”!!!! Joten ”moposkootterilla” reissaamisessa on pirusti ajonautintoa mutta osittain hieman erilaista kun ”oikealla” pyörällä. Ja sittenhän pitää muistaa että ”moposkootteri” on ihanteellinen ”kaupunkipyörä”, pääsee autojen välistä ruuhkassa ja parkkipaikka aina löytyy.
Jokuhan siellä kirjoitti että ”moposkoottereihin” saa pirusti ”tilbehööriä”. Sekin pitää paikkansa. Niihin saa kaikki maailmanviritys sarjoja, erikoisvanteita, valmiiksi erikoismaalattuja muoviosia, Brembo jarrusarjoja Ohlinsin iskarit etc. eikä paljon maksa. Matti, jolla on Suomessa 1800 Gold Wing ja on meidan kerhon kantava voima sanoi hyvin: Suomessa kun käyn Kuparisen Arton Motarissa ostamassa Wingiin tilbehöörejä niin saan pirun vähän mutta se maksaa pirusti, täällä Thaimaassa kun käyn Nouvoon hakemassa tilbehööreja niin tavaraa tulee niin pirusti mutta se maksaa pirun vahan. Kuitenkin loppujen lopuksi siinä on sama nautinto kuin niitä ruuvaa kiinni.
Tällainen Yamaha maksaa täällä hieman yli 1000 Euroa. Vuoden liikenne vakuutus maksaa 8 Euroa vuoden kasko noin 50 Euroa. Niitä saa vuokrata n. 4 euroa päivässä tai 60-80 Euroa kuukaudessa. Suomeen niitä on turhaa viedä. Moni on yrittänyt mutta totuus on se että ei niitä ei saa rekisteriin. Kaikki E-hyväksynnät puuttuvat vaikka sinänsä ne kyllä läpäisisi ne kaikki e-testit. Esim. täällä Thaimaassa on kovemmat saaste määräykset kuin Euroopassa. Tämähän on ihan tietoista politiikkaa Japsitehtailta. Tehdään Thaimaassa suurta volyymia ja myydään halvalla Thaimaahan ja hieman lähimarkkinoille. Estetään jälleenvientiä muihin maihin teknillisillä spesifikaatioilla. Yamahalla on kuulemma hieman samanlainen ”moposkootteri” joka valmistetaan Espanjassa mutta se maksa kuulemma maltaita.
Jotta saisitte hieman perspektiiviä tähän hommaan, niin Eurooppa on aika marginaalinen maa näille tuotteille. Pelkästään Thaimaassa valmistetaan noin 2 miljoonaa moottoripyörää vuodessa. Täällä myydään noin 1.8 miljoonaa pyörää vuodessa. 95% on just näitä ”moposkoottereita” eri muodossa. Hondalla on jotain 60% markkinaosuutta. Yamaha selvä kakkonen. Isoja pyöriä täällä kylläkin valmistetaan, esim. lähes kaikki Triumph:it tehdään täällä Chonburissa vaikkakin kaikki Triumph fanit kieltävät sen. Triumphilla on täällä 3 tehdasta joiden vuosituotanto on 50,000 pyörää. Triumph myy muistaakseni 48.000 vuodessa…..Suomessa myytävät 650 Kawasakit on täällä Rayonissa valmistettuja, samoin 250 Ninja, 250KLR, 250 Motard etc. Jos verrattaan hintoja niin ER6N maksaa täällä noin 4.800 Euroa paikallisine veroineen vähittäiskaupassa arvolisäveroineen (7%) Sumeko kai pyytää jotain 8.200 Euroa. Kyllähän hinnoissa on aika paljon ilmaa Suomessa…
No se siitä, tästähän tuli pitkä markkinointi puhe ”moposkootterin” puolesta, mutta kyllä minä olen vähän isollakin pyörällä ajanut.

MP-TERVEISIN
HIKO

hiko kirjoitti:

Jatko

Syy miksi minä kerron näistä meidän matkoistamme on se että haluan osoittaa että sellaisella ”moposkotterilla” pystyy tekemään pitkiäkin reissuja. Matka nopeus on noin 100 km tunnissa mutta ei se paljon kovempi ole isolla pyörälläkään. Perillä ollaan melkein samoihin aikoihin. Ajonautinto on tietysti hieman erilainen. Ei ole sitä nautintoa että saa vetää mutkatietä takapyörä vähän luisussa kahta sataa. Mutta on siinä oma hohto kun kavereilla on ihan samanlaiset pelit ja jos on mutkatie jossain vuoristossa, niin kaikki ajavat kaasu pohjassa ja se voittaa joka leikkaa mutkat parhaiten ja pystyy keräämään alamäessä eniten vauhtia seuraavaa ylämäkeä varten. Ja kyllähän siellä joutuu ”lahnana” makaamaan skootterin päällä suorilla että kaveri ei pääse ohi. Ihan nastaa ajamista tämäkin on. Sittenhän pitää muistaa että matka ajoa on enimmäkseen tavallaan ”tylsää” ajamista suoraan. Ajonautintohan tulee silloin enemmän maisemista, tien varrella olevista ihmisistä, hajuista ja tuoksuista etc. ja tämän tyyppinen ajonautinto toimii ihan yhtä hyvin hieman pienemmissä vauhdissa ”moposkootterilla” ja ehkä paremminkin koska sinulla on enemmän aikaa seurata ympäristöäsi. Sitten taas oikein huonolla kuratiellä niin ajotekniikka on ihan erilainen ”moposkootterilla” kun esimerkiksi enduropyörällä. Enduropyörällä on pirun hauskaa päästä menemään ja vetää kaikki kuoppia yli ja jousitushan antaa anteeksi.”Moposkootterillahan” joutuu vahan trialmaisesti hakemaan oikeita ajolinjoja kuoppien ympäri ja koko ajan pitää varautua että se pikkuinen etupyörä jää johonkin kuoppaan. Ja jousitushan ”moposkootterissa” ei anna anteeksi, se on huonolla tiellä olematon. Mutta sellaisen 100 km:n lenkin jälkeen kun pysähtyy kaljalle 4 tunnin ajon jälkeen niin kyllähän siinä ovat kädet aika väsyneet mutta hymy on herkässä, ”tämähän oli pirun hauskaa”!!!! Joten ”moposkootterilla” reissaamisessa on pirusti ajonautintoa mutta osittain hieman erilaista kun ”oikealla” pyörällä. Ja sittenhän pitää muistaa että ”moposkootteri” on ihanteellinen ”kaupunkipyörä”, pääsee autojen välistä ruuhkassa ja parkkipaikka aina löytyy.
Jokuhan siellä kirjoitti että ”moposkoottereihin” saa pirusti ”tilbehööriä”. Sekin pitää paikkansa. Niihin saa kaikki maailmanviritys sarjoja, erikoisvanteita, valmiiksi erikoismaalattuja muoviosia, Brembo jarrusarjoja Ohlinsin iskarit etc. eikä paljon maksa. Matti, jolla on Suomessa 1800 Gold Wing ja on meidan kerhon kantava voima sanoi hyvin: Suomessa kun käyn Kuparisen Arton Motarissa ostamassa Wingiin tilbehöörejä niin saan pirun vähän mutta se maksaa pirusti, täällä Thaimaassa kun käyn Nouvoon hakemassa tilbehööreja niin tavaraa tulee niin pirusti mutta se maksaa pirun vahan. Kuitenkin loppujen lopuksi siinä on sama nautinto kuin niitä ruuvaa kiinni.
Tällainen Yamaha maksaa täällä hieman yli 1000 Euroa. Vuoden liikenne vakuutus maksaa 8 Euroa vuoden kasko noin 50 Euroa. Niitä saa vuokrata n. 4 euroa päivässä tai 60-80 Euroa kuukaudessa. Suomeen niitä on turhaa viedä. Moni on yrittänyt mutta totuus on se että ei niitä ei saa rekisteriin. Kaikki E-hyväksynnät puuttuvat vaikka sinänsä ne kyllä läpäisisi ne kaikki e-testit. Esim. täällä Thaimaassa on kovemmat saaste määräykset kuin Euroopassa. Tämähän on ihan tietoista politiikkaa Japsitehtailta. Tehdään Thaimaassa suurta volyymia ja myydään halvalla Thaimaahan ja hieman lähimarkkinoille. Estetään jälleenvientiä muihin maihin teknillisillä spesifikaatioilla. Yamahalla on kuulemma hieman samanlainen ”moposkootteri” joka valmistetaan Espanjassa mutta se maksa kuulemma maltaita.
Jotta saisitte hieman perspektiiviä tähän hommaan, niin Eurooppa on aika marginaalinen maa näille tuotteille. Pelkästään Thaimaassa valmistetaan noin 2 miljoonaa moottoripyörää vuodessa. Täällä myydään noin 1.8 miljoonaa pyörää vuodessa. 95% on just näitä ”moposkoottereita” eri muodossa. Hondalla on jotain 60% markkinaosuutta. Yamaha selvä kakkonen. Isoja pyöriä täällä kylläkin valmistetaan, esim. lähes kaikki Triumph:it tehdään täällä Chonburissa vaikkakin kaikki Triumph fanit kieltävät sen. Triumphilla on täällä 3 tehdasta joiden vuosituotanto on 50,000 pyörää. Triumph myy muistaakseni 48.000 vuodessa…..Suomessa myytävät 650 Kawasakit on täällä Rayonissa valmistettuja, samoin 250 Ninja, 250KLR, 250 Motard etc. Jos verrattaan hintoja niin ER6N maksaa täällä noin 4.800 Euroa paikallisine veroineen vähittäiskaupassa arvolisäveroineen (7%) Sumeko kai pyytää jotain 8.200 Euroa. Kyllähän hinnoissa on aika paljon ilmaa Suomessa…
No se siitä, tästähän tuli pitkä markkinointi puhe ”moposkootterin” puolesta, mutta kyllä minä olen vähän isollakin pyörällä ajanut.

MP-TERVEISIN
HIKO

Luulin etta se linkki siihen meidan "vietnamin" reisulle olisi mennyt suoraan siihen juttuun, mutta nyt huomasin etta se menee vasta sajtin alkusivulle. Jotta siihen paasee, pitaa ensin etsia siina Vietnam Road&Trip Reports otsikon ja sitten sen jalkeen etsia sellainen juttu missa otsikko on "Under 175cc to Vietnam Forget it!!. Sen jalkeen se juttu aukeaa. Sorry for the invconvinience.

HIKO

hiko kirjoitti:

Luulin etta se linkki siihen meidan "vietnamin" reisulle olisi mennyt suoraan siihen juttuun, mutta nyt huomasin etta se menee vasta sajtin alkusivulle. Jotta siihen paasee, pitaa ensin etsia siina Vietnam Road&Trip Reports otsikon ja sitten sen jalkeen etsia sellainen juttu missa otsikko on "Under 175cc to Vietnam Forget it!!. Sen jalkeen se juttu aukeaa. Sorry for the invconvinience.

HIKO

Skootteri on liian järkevä, mukava ja käytännöllinen ajoneuvo moottoripyöräksi. Siksi se ei saa täyttä kannatusta koko harrastaja kentässä.

hiko kirjoitti:

Jatko

Syy miksi minä kerron näistä meidän matkoistamme on se että haluan osoittaa että sellaisella ”moposkotterilla” pystyy tekemään pitkiäkin reissuja. Matka nopeus on noin 100 km tunnissa mutta ei se paljon kovempi ole isolla pyörälläkään. Perillä ollaan melkein samoihin aikoihin. Ajonautinto on tietysti hieman erilainen. Ei ole sitä nautintoa että saa vetää mutkatietä takapyörä vähän luisussa kahta sataa. Mutta on siinä oma hohto kun kavereilla on ihan samanlaiset pelit ja jos on mutkatie jossain vuoristossa, niin kaikki ajavat kaasu pohjassa ja se voittaa joka leikkaa mutkat parhaiten ja pystyy keräämään alamäessä eniten vauhtia seuraavaa ylämäkeä varten. Ja kyllähän siellä joutuu ”lahnana” makaamaan skootterin päällä suorilla että kaveri ei pääse ohi. Ihan nastaa ajamista tämäkin on. Sittenhän pitää muistaa että matka ajoa on enimmäkseen tavallaan ”tylsää” ajamista suoraan. Ajonautintohan tulee silloin enemmän maisemista, tien varrella olevista ihmisistä, hajuista ja tuoksuista etc. ja tämän tyyppinen ajonautinto toimii ihan yhtä hyvin hieman pienemmissä vauhdissa ”moposkootterilla” ja ehkä paremminkin koska sinulla on enemmän aikaa seurata ympäristöäsi. Sitten taas oikein huonolla kuratiellä niin ajotekniikka on ihan erilainen ”moposkootterilla” kun esimerkiksi enduropyörällä. Enduropyörällä on pirun hauskaa päästä menemään ja vetää kaikki kuoppia yli ja jousitushan antaa anteeksi.”Moposkootterillahan” joutuu vahan trialmaisesti hakemaan oikeita ajolinjoja kuoppien ympäri ja koko ajan pitää varautua että se pikkuinen etupyörä jää johonkin kuoppaan. Ja jousitushan ”moposkootterissa” ei anna anteeksi, se on huonolla tiellä olematon. Mutta sellaisen 100 km:n lenkin jälkeen kun pysähtyy kaljalle 4 tunnin ajon jälkeen niin kyllähän siinä ovat kädet aika väsyneet mutta hymy on herkässä, ”tämähän oli pirun hauskaa”!!!! Joten ”moposkootterilla” reissaamisessa on pirusti ajonautintoa mutta osittain hieman erilaista kun ”oikealla” pyörällä. Ja sittenhän pitää muistaa että ”moposkootteri” on ihanteellinen ”kaupunkipyörä”, pääsee autojen välistä ruuhkassa ja parkkipaikka aina löytyy.
Jokuhan siellä kirjoitti että ”moposkoottereihin” saa pirusti ”tilbehööriä”. Sekin pitää paikkansa. Niihin saa kaikki maailmanviritys sarjoja, erikoisvanteita, valmiiksi erikoismaalattuja muoviosia, Brembo jarrusarjoja Ohlinsin iskarit etc. eikä paljon maksa. Matti, jolla on Suomessa 1800 Gold Wing ja on meidan kerhon kantava voima sanoi hyvin: Suomessa kun käyn Kuparisen Arton Motarissa ostamassa Wingiin tilbehöörejä niin saan pirun vähän mutta se maksaa pirusti, täällä Thaimaassa kun käyn Nouvoon hakemassa tilbehööreja niin tavaraa tulee niin pirusti mutta se maksaa pirun vahan. Kuitenkin loppujen lopuksi siinä on sama nautinto kuin niitä ruuvaa kiinni.
Tällainen Yamaha maksaa täällä hieman yli 1000 Euroa. Vuoden liikenne vakuutus maksaa 8 Euroa vuoden kasko noin 50 Euroa. Niitä saa vuokrata n. 4 euroa päivässä tai 60-80 Euroa kuukaudessa. Suomeen niitä on turhaa viedä. Moni on yrittänyt mutta totuus on se että ei niitä ei saa rekisteriin. Kaikki E-hyväksynnät puuttuvat vaikka sinänsä ne kyllä läpäisisi ne kaikki e-testit. Esim. täällä Thaimaassa on kovemmat saaste määräykset kuin Euroopassa. Tämähän on ihan tietoista politiikkaa Japsitehtailta. Tehdään Thaimaassa suurta volyymia ja myydään halvalla Thaimaahan ja hieman lähimarkkinoille. Estetään jälleenvientiä muihin maihin teknillisillä spesifikaatioilla. Yamahalla on kuulemma hieman samanlainen ”moposkootteri” joka valmistetaan Espanjassa mutta se maksa kuulemma maltaita.
Jotta saisitte hieman perspektiiviä tähän hommaan, niin Eurooppa on aika marginaalinen maa näille tuotteille. Pelkästään Thaimaassa valmistetaan noin 2 miljoonaa moottoripyörää vuodessa. Täällä myydään noin 1.8 miljoonaa pyörää vuodessa. 95% on just näitä ”moposkoottereita” eri muodossa. Hondalla on jotain 60% markkinaosuutta. Yamaha selvä kakkonen. Isoja pyöriä täällä kylläkin valmistetaan, esim. lähes kaikki Triumph:it tehdään täällä Chonburissa vaikkakin kaikki Triumph fanit kieltävät sen. Triumphilla on täällä 3 tehdasta joiden vuosituotanto on 50,000 pyörää. Triumph myy muistaakseni 48.000 vuodessa…..Suomessa myytävät 650 Kawasakit on täällä Rayonissa valmistettuja, samoin 250 Ninja, 250KLR, 250 Motard etc. Jos verrattaan hintoja niin ER6N maksaa täällä noin 4.800 Euroa paikallisine veroineen vähittäiskaupassa arvolisäveroineen (7%) Sumeko kai pyytää jotain 8.200 Euroa. Kyllähän hinnoissa on aika paljon ilmaa Suomessa…
No se siitä, tästähän tuli pitkä markkinointi puhe ”moposkootterin” puolesta, mutta kyllä minä olen vähän isollakin pyörällä ajanut.

MP-TERVEISIN
HIKO

Ilmeisesti olet aito ja alkuperäinen Hiko.

Siksi käytän tilaisuutta hyväkseni kysyäkseni vähän historiaa aikanaan omistamastasi Suomen ekasta Tuutista:
Punainen sandcast tuli kai maahan joskus elokuussa 1969. Se kiersi lehditöpyöränä ( mm. Sunellin Tapsalla Tekniikan Maailmassa) ja tuli sitten sinulle marraskuussa 1969, jolloin pyörä vasta rekisteröitiin.

Paljonko punaisessa Tuutissa oli kilometrejä mittarissa, kun sen sait? Entä kerkesitkö ajaa sillä mitenkä paljon omistusaikanasi? Oliko tässä ensisarjan pyörässä mitään murheita sinulla olon aikana?
Kävitkö tuolla punaisella Tuutilla missään kauempana, ulkomailla kenties? Entä muistuuko pyörästä mieleesi mitään erikoisempaa tapahtumaa?

No joo...kyselen näitä asioita siksi, että punainen sandcast-Tuuttisi oli monen pojan päiväunien kohde ja kuuluisan pyörän historiasta on kiva kuulla vähän enemmänkin.

Tuossa olet ihan oikeassa, että pienellä pyörällä kokee erilaisia ajonautintoja kuin suurella. Hitaammasta nopeudesta johtuen ympäristöstä tosiaan ehtii nauttia tarkemmin. Ajoin pari vuotta sitten pojan satapiikki-Yamaha YBR:llä erittäin mahtavan viikonloppureissun täällä Suomessa.
Suosittelen muillekin kokeilemista!

pari kysymystä kirjoitti:

Ilmeisesti olet aito ja alkuperäinen Hiko.

Siksi käytän tilaisuutta hyväkseni kysyäkseni vähän historiaa aikanaan omistamastasi Suomen ekasta Tuutista:
Punainen sandcast tuli kai maahan joskus elokuussa 1969. Se kiersi lehditöpyöränä ( mm. Sunellin Tapsalla Tekniikan Maailmassa) ja tuli sitten sinulle marraskuussa 1969, jolloin pyörä vasta rekisteröitiin.

Paljonko punaisessa Tuutissa oli kilometrejä mittarissa, kun sen sait? Entä kerkesitkö ajaa sillä mitenkä paljon omistusaikanasi? Oliko tässä ensisarjan pyörässä mitään murheita sinulla olon aikana?
Kävitkö tuolla punaisella Tuutilla missään kauempana, ulkomailla kenties? Entä muistuuko pyörästä mieleesi mitään erikoisempaa tapahtumaa?

No joo...kyselen näitä asioita siksi, että punainen sandcast-Tuuttisi oli monen pojan päiväunien kohde ja kuuluisan pyörän historiasta on kiva kuulla vähän enemmänkin.

Tuossa olet ihan oikeassa, että pienellä pyörällä kokee erilaisia ajonautintoja kuin suurella. Hitaammasta nopeudesta johtuen ympäristöstä tosiaan ehtii nauttia tarkemmin. Ajoin pari vuotta sitten pojan satapiikki-Yamaha YBR:llä erittäin mahtavan viikonloppureissun täällä Suomessa.
Suosittelen muillekin kokeilemista!

Kylla kai mina aika aito Hiko olen..

Ensimmainen punainen sand cast tuutti tuli Suomeen loppukesasta. Se oli oikea jenkkimalli. Se pyora meni m.m.lehdistokayttoon esim. Sunnelin Tapsalle joka teki siita aika hieno juttu Tekniikan Maailmaan. Se pyora myytiin vasta kesalla 1970 Hasse Dahlbergille joka silloin oli Brandtilla toissa (samoin kuin minakin kahteen otteeseen). Hasse myohemmin muuten perusti Uudenmaan Autocenterin jos muistatte. Hemmetti iso Mitsu/Skoda liike keskella Helsinkia Autotalossa ja se oli iso myyja. Valitettavasti laskuja jai vahan rastiin ja Helkama otti se haltuun. Hasse perusti sen jalkeen Hassen Auto Kirkkonummelle ja paatyi konkurssiin ja Hasselle taisi tulla jotain seuraumuksia siita.

No joo seuraava punainen sandcast tuutti tuli varmaan lokakuussa 1969 Suomeen ja se oli Euroopan malli. Muistamani mukaan siita pyorasta lainattiin kaikki vilkut, pakoputket, takavalon etc jotta ne sai se jenkki/tyyppi pyora tyypista lapi.

Sitten marraskuun 1 paiva 1969, samana paivana kun taytin 18 kavin Brandtilta Meritullinkadulta hakemassa se minun Tuuttini pois. Maksoin siita 6.500 markkaa. Tingin sen hinnan vanha Oton konttorikopissa ja sain se 500 markkaa hinnasta pois koska oli heilla ollut toissa ja olin ruotsinkielinen.Osasyyna voi myoskin olla etta silloin kuin mina olin Brandtilla toissa, niin Otto aina pyysi minua hoitamaan sellaisia "epamaaraisia" tyotehtavia. Niihin kuului m.m. panttikuittien lunastamista. Ei silleen etta Otolla olisi ollut rahapulaa, mutta hanella oli riesana kaikki maailman vanhoja kilpakavereita, jotka enimmakseen olivat juoppoja ja perse aukisia. Ja sitten kun tarvitsi rahaa, ja tyokalupakki oli jo panttilainaamon pantattu, niin Oton puheille ja panttikuittia vastaan Otolta hieman lisaa fyffea....Ja ilmeisesti niita jai aika paljon maksamatta koska kavin useinkin niita lunastamassa. Sitten kerran kavin taas lunastamassa yhden pakin ja eikos perhaana kaveri oli tehnyt rikosilmoituksen panttikuitin haviamisesta. No sehan johti siihen etta joudun kamarille ja vasta muutaman tunnin paasta poliisi soitti Otolle, joka vahvisti minun kertomukseni ja paasin pois. Siita reissusta Otolle jai "vahan velkaa" minulle...mutta Otto oli aina hyvasydaminen.

Muihin kysymyksiin. Kilometreja oli siis lahes nolla kuin sen sain. Kilometreja kertyi sen kesan aikana muistamani mukaan 33.000km ja tein pitkia reissuja. Kaytiin monessa rallissa ruotsissa viikonloppuisin, heti kevaalla ja sitten kavin Man Saarella, Englanissa kierrettiin, varmaan Hollantia Belgia, Saksa, Tanskaa ja Ruotsiakin. Sitten kotiin ja takaisin baanalle ja Itasaksan kautta Prahaan jossa osallistuin ensimmaisena lievana Suomalaisena (lieva sen takia koska minulla on Ruotsin passia) FIM- ralliin. Siita matka jatkui Italiaan ja laverda tehtaalle, ja viikon asuin Massimo Laverdan viinitarhalla viikon. Sielta matka kai jatkui Val De Sare/Chamois ralliin ranskaan jasiit kotiin. Kai me sitteen kayttin loppukaudella viela Trolle treffenissa Norjassa.

Murheita pyorassa ei ollut, mutta tuli siina yksi uusi varaosapaketti jonka piti asentaa pyoraan.

No se siita pyorasta jai muisto etta se pyora pollittiin minulta ja loytyi aika surkeassa kunnossa jossain Otaniemen metsista.

Siita minun pyorasta on valokuva silloin kuin mina hain sen Brandtilta ja sitten kun se on entisoityna MP-messuilla 09 uudessa MP-Maailmassa, missa on muutenkin tarina minusta.

Selitettaan niilekin,jotka jaksavat tata lukea, etta sandcast kone (hiekkavalu kone) tarkoittaa juuri niita ensimmaisia Tuutteja joissa lohkot ovat hiekkavalu muodissa tehty. Se etta alussa tehtiin hiekkavalulla lohkot, johtuu siita etta Honda uskoi etta pyoria myydaan maksimissa jotain kymmenen tuhansia pyoria vuodessa.Sitten kun tilauskirja oli jo kuukaudessa enemman kuin arvioitu vuoden myynti olisi,niin Honda uskalsi investoida tehokkaampaan valumuotiin.

No siina kai oli vastauksia tarpeeksi Sinulle, vaikkakin tama juttuhan ei kuulunut tahan threadiin.

MP-TERVEISIN

HIKO

hiko kirjoitti:

Kylla kai mina aika aito Hiko olen..

Ensimmainen punainen sand cast tuutti tuli Suomeen loppukesasta. Se oli oikea jenkkimalli. Se pyora meni m.m.lehdistokayttoon esim. Sunnelin Tapsalle joka teki siita aika hieno juttu Tekniikan Maailmaan. Se pyora myytiin vasta kesalla 1970 Hasse Dahlbergille joka silloin oli Brandtilla toissa (samoin kuin minakin kahteen otteeseen). Hasse myohemmin muuten perusti Uudenmaan Autocenterin jos muistatte. Hemmetti iso Mitsu/Skoda liike keskella Helsinkia Autotalossa ja se oli iso myyja. Valitettavasti laskuja jai vahan rastiin ja Helkama otti se haltuun. Hasse perusti sen jalkeen Hassen Auto Kirkkonummelle ja paatyi konkurssiin ja Hasselle taisi tulla jotain seuraumuksia siita.

No joo seuraava punainen sandcast tuutti tuli varmaan lokakuussa 1969 Suomeen ja se oli Euroopan malli. Muistamani mukaan siita pyorasta lainattiin kaikki vilkut, pakoputket, takavalon etc jotta ne sai se jenkki/tyyppi pyora tyypista lapi.

Sitten marraskuun 1 paiva 1969, samana paivana kun taytin 18 kavin Brandtilta Meritullinkadulta hakemassa se minun Tuuttini pois. Maksoin siita 6.500 markkaa. Tingin sen hinnan vanha Oton konttorikopissa ja sain se 500 markkaa hinnasta pois koska oli heilla ollut toissa ja olin ruotsinkielinen.Osasyyna voi myoskin olla etta silloin kuin mina olin Brandtilla toissa, niin Otto aina pyysi minua hoitamaan sellaisia "epamaaraisia" tyotehtavia. Niihin kuului m.m. panttikuittien lunastamista. Ei silleen etta Otolla olisi ollut rahapulaa, mutta hanella oli riesana kaikki maailman vanhoja kilpakavereita, jotka enimmakseen olivat juoppoja ja perse aukisia. Ja sitten kun tarvitsi rahaa, ja tyokalupakki oli jo panttilainaamon pantattu, niin Oton puheille ja panttikuittia vastaan Otolta hieman lisaa fyffea....Ja ilmeisesti niita jai aika paljon maksamatta koska kavin useinkin niita lunastamassa. Sitten kerran kavin taas lunastamassa yhden pakin ja eikos perhaana kaveri oli tehnyt rikosilmoituksen panttikuitin haviamisesta. No sehan johti siihen etta joudun kamarille ja vasta muutaman tunnin paasta poliisi soitti Otolle, joka vahvisti minun kertomukseni ja paasin pois. Siita reissusta Otolle jai "vahan velkaa" minulle...mutta Otto oli aina hyvasydaminen.

Muihin kysymyksiin. Kilometreja oli siis lahes nolla kuin sen sain. Kilometreja kertyi sen kesan aikana muistamani mukaan 33.000km ja tein pitkia reissuja. Kaytiin monessa rallissa ruotsissa viikonloppuisin, heti kevaalla ja sitten kavin Man Saarella, Englanissa kierrettiin, varmaan Hollantia Belgia, Saksa, Tanskaa ja Ruotsiakin. Sitten kotiin ja takaisin baanalle ja Itasaksan kautta Prahaan jossa osallistuin ensimmaisena lievana Suomalaisena (lieva sen takia koska minulla on Ruotsin passia) FIM- ralliin. Siita matka jatkui Italiaan ja laverda tehtaalle, ja viikon asuin Massimo Laverdan viinitarhalla viikon. Sielta matka kai jatkui Val De Sare/Chamois ralliin ranskaan jasiit kotiin. Kai me sitteen kayttin loppukaudella viela Trolle treffenissa Norjassa.

Murheita pyorassa ei ollut, mutta tuli siina yksi uusi varaosapaketti jonka piti asentaa pyoraan.

No se siita pyorasta jai muisto etta se pyora pollittiin minulta ja loytyi aika surkeassa kunnossa jossain Otaniemen metsista.

Siita minun pyorasta on valokuva silloin kuin mina hain sen Brandtilta ja sitten kun se on entisoityna MP-messuilla 09 uudessa MP-Maailmassa, missa on muutenkin tarina minusta.

Selitettaan niilekin,jotka jaksavat tata lukea, etta sandcast kone (hiekkavalu kone) tarkoittaa juuri niita ensimmaisia Tuutteja joissa lohkot ovat hiekkavalu muodissa tehty. Se etta alussa tehtiin hiekkavalulla lohkot, johtuu siita etta Honda uskoi etta pyoria myydaan maksimissa jotain kymmenen tuhansia pyoria vuodessa.Sitten kun tilauskirja oli jo kuukaudessa enemman kuin arvioitu vuoden myynti olisi,niin Honda uskalsi investoida tehokkaampaan valumuotiin.

No siina kai oli vastauksia tarpeeksi Sinulle, vaikkakin tama juttuhan ei kuulunut tahan threadiin.

MP-TERVEISIN

HIKO

Kiitos hyvästä ja informatiivisesta vastauksestasi.

Minultakin oli jäänyt hoksaamatta, että sinun pyöräsi ja TM:n pyörä eivät olleetkaan yksi ja sama yksilö. Tekniikan Maailman pyörä on tosiaan Amerikan vientimalli - ilmeisesti Kanadaan tarkoitettu, sillä siinä oli kuitenkin mittarilukemat kilometreinä.
Näin ei-helsinkiläisenä oma ensikosketukseni Tuuttiin oli keväällä 1970 Tampereella, jolloin näin Rautatienkadulla punaisen Tuutin. Muistan silloin hieman hämmästelleeni pyörän ääntä, joka ei kuulostanut minusta "oikealta moottoripyörältä". Ääni muistutti korvassani lähinnä Mini Cooperin pörinältä.
Pyörä näytti Coronan baarin eteen parkkerattuna jumalattoman suurelta, enkä ainakaan 14-vuotiaan voimillani olisi sitä voinut kuvitellakaan voivani ajaa.
Ihmeellinen Tuutti tuntui täysin saavuttamattomalta unelmalta. Mielestäni jo punavalko-tankkinen CB 350 olisi ollut "Stairway to heaven".

No vuosien mittaan olen omistanut noin 35 moottoripyörää, joista aika suuri osa vanhoja vintageja. Mutta Tuuttia tai CB 350:stä en koskaan ole tullut omistaneeksi. Eli saavuttamattomiksi unelmiksi ne myös jäivät samoin kuin eräs Sinikkakin samoilta ajoilta...

Mutta tieto tuo aina mukanaan lisää kysymyksiä. Sattuisitko tietämään, mitä sille Hasse Dahlbergin Tuutille myöhemmin tapahtui ja onko se teillä tietymättömillä nykyään?

Parhaat terveiseni sinne Thaimaahan!

pari kysymystä kirjoitti:

Kiitos hyvästä ja informatiivisesta vastauksestasi.

Minultakin oli jäänyt hoksaamatta, että sinun pyöräsi ja TM:n pyörä eivät olleetkaan yksi ja sama yksilö. Tekniikan Maailman pyörä on tosiaan Amerikan vientimalli - ilmeisesti Kanadaan tarkoitettu, sillä siinä oli kuitenkin mittarilukemat kilometreinä.
Näin ei-helsinkiläisenä oma ensikosketukseni Tuuttiin oli keväällä 1970 Tampereella, jolloin näin Rautatienkadulla punaisen Tuutin. Muistan silloin hieman hämmästelleeni pyörän ääntä, joka ei kuulostanut minusta "oikealta moottoripyörältä". Ääni muistutti korvassani lähinnä Mini Cooperin pörinältä.
Pyörä näytti Coronan baarin eteen parkkerattuna jumalattoman suurelta, enkä ainakaan 14-vuotiaan voimillani olisi sitä voinut kuvitellakaan voivani ajaa.
Ihmeellinen Tuutti tuntui täysin saavuttamattomalta unelmalta. Mielestäni jo punavalko-tankkinen CB 350 olisi ollut "Stairway to heaven".

No vuosien mittaan olen omistanut noin 35 moottoripyörää, joista aika suuri osa vanhoja vintageja. Mutta Tuuttia tai CB 350:stä en koskaan ole tullut omistaneeksi. Eli saavuttamattomiksi unelmiksi ne myös jäivät samoin kuin eräs Sinikkakin samoilta ajoilta...

Mutta tieto tuo aina mukanaan lisää kysymyksiä. Sattuisitko tietämään, mitä sille Hasse Dahlbergin Tuutille myöhemmin tapahtui ja onko se teillä tietymättömillä nykyään?

Parhaat terveiseni sinne Thaimaahan!

Tuollaista CB:täkö tarkoitit: http://www.metric-cycle-parts.com/media/ccp0/cat/cb350.jpg

Juu, mutta itse en hommaisi skootteria, ellei olisi aivan pakko. Liian mukavaa, pehmeätä ja siistiä. Kunnon 2-tahti pärisevä romu enduropyörä, tai sitten vanha kunnon viritetty Suzuki PV alle, ja menoks!